NinaTT uudessa kaksplussassa, onko joku lukenut

En minä ainakaan nähnyt uusinta Kaksplussaa tänään missään kaupassa?

 

vieläköhän tää ketju jatkuis? täytyy tulla jossain kohdin päivää katsomaan..

 

En ole lukenut enkä lue. Kauhea älämölö siitä että palstalainen on lehdessä.

 

Selasin ketjun vain pikaisesti ja tämä minuakin jäi ihmetyttämään. Eikös kiintymysvanhemuudesta käytetty myös nimitystä vaistovanhemmuus vai ovatko nämä eri asioita? Jotenkin kuulostaa hassulta, että se luonnollinen tapa toimia onkin niin hankala, että siihen pitää oikein erikseen perehtyä. Olen minäkin ne lukion psykologian kurssit käynyt ja lapsen kehitysvaiheisiin tutustunut, mutta kyllä suurin osa vanhemmuuteen liittyvistä asioista tulee ihan selkärangasta, ainakin ne päälinjat.

Niin. Luulen että suurimmalle osalle ihmisistä ne perusjutut kuitenkin tulee luonnostaan, en usko että muutaman vuosikymmenen kaupungistuminen tms. sivistyksen pintakiilto voisivat jotenkin katkaista yhteyden omaan perusolemukseen. Sen sijaan noi tässä kuvatut bussijutut yms. kuulostaa mun mielestä lähes heitteillejätöltä... pienen lapsen pitäisi ottaa itse vastuu avun pyytämisestä, miksi? Autan mä muitakin ihmisiä ilman että he pyytävät, eikä se mitään "välissä sähläämistä" ole, vaan sosiaalisen eläimen luontaista sosiaalista toimintaa.

Ja eihän se perhe sitten ole "kahden itsenäisen ihmisen", jos "lapsen tehtävä on seurata äitiä"... ei kuulosta kovin responsive parenting-tyyppiseltä. Mun mielestä.

 

Itse peruin lehden tilauksen. En todellakaan halua lukea palstalaisen juttuja joka käyttäytyy minun mielestä minulle epäsopivalla tavalla lehdestä kun palstalla saan niistä riittävästi.

 

[QUOTE="vieras";27020281]Riippuu, onko kyseessä ystävä vai "ystävä" ja millainen tapa on näyttää hellyyttä. Jos minä yhtäkkiä alkaisin nyt pussaamaan jotain ystävääni lasteni nähden niin ihmettelisivät varmaan. Eri asia jos on yleensäkin tapana pussailla kaikkia ystäviänsä ilman että siinä on mitään romanttista mukana. Jos kyseessä on romanttinen pusu niin se ei ole hyvä asia, jos lapset sen näkee...pussasi sitten naapuria, kaveria tai tuttua. Romanttiset teot kuuluu lasten silmille vain vakiintuneissa seurustelusuhteissa.[/QUOTE]

Toisaalta, miksi? Siis jos nyt puhutaan romantiikasta, ei pervoilusta ja sellasesta kitarisojen nuolemisesta...?

Itse en ole erityisen pussailevaa, halailevaa tai koskettelevaa sorttia muutenkaan, mutta silloin kun sille päälle ryhdyn, voi kohteena helposti olla "kuka vaan". En ihan hahmota syytä sille, missä ja miksi minkäkin suhdetyypin rajat menee. Lasten ei kuulu nähdä seksiä tai siihen tähtäävää toimintaa kenenkää toimesta, se on selvää. Sitä vaan en ymmärrä, miksi/miten lapsille olisi haitallista, jos jossain vanhempiensa ystävyysuhteissa olisi romanttisia sävytteitä...? Jos tämä ei kuitenkaan uhkaa vanhempien välistä suhdetta ja näinollen lasten ei tarvitse pelätä vanhempiensa eroavan tms draamaa. Tai varsinkaan, jos kyseessä on JO eronneet vanhemmat, eli yh:n ystävyyssuhteet. Miten romanttiset tunteet (tai mahdollisesti teot) muuttavat vanhemman ystävyyssuhteiden vaikutuksia lapseen/lapsiin, jos verrataan platonisten ystävyyssuhteiden vaikutuksiin?

 

Jos on työsopimusta vähän aikaa enää jäljellä niin voiko/onko hölmöä lopettaa kesken uuden työn takia?

 

[QUOTE="...";27022752]Jos on työsopimusta vähän aikaa enää jäljellä niin voiko/onko hölmöä lopettaa kesken uuden työn takia?[/QUOTE]

tää nyt tuli ihan väärään ketjuun...

 

Toisaalta, miksi? Siis jos nyt puhutaan romantiikasta, ei pervoilusta ja sellasesta kitarisojen nuolemisesta...?

Itse en ole erityisen pussailevaa, halailevaa tai koskettelevaa sorttia muutenkaan, mutta silloin kun sille päälle ryhdyn, voi kohteena helposti olla "kuka vaan". En ihan hahmota syytä sille, missä ja miksi minkäkin suhdetyypin rajat menee. Lasten ei kuulu nähdä seksiä tai siihen tähtäävää toimintaa kenenkää toimesta, se on selvää. Sitä vaan en ymmärrä, miksi/miten lapsille olisi haitallista, jos jossain vanhempiensa ystävyysuhteissa olisi romanttisia sävytteitä...? Jos tämä ei kuitenkaan uhkaa vanhempien välistä suhdetta ja näinollen lasten ei tarvitse pelätä vanhempiensa eroavan tms draamaa. Tai varsinkaan, jos kyseessä on JO eronneet vanhemmat, eli yh:n ystävyyssuhteet. Miten romanttiset tunteet (tai mahdollisesti teot) muuttavat vanhemman ystävyyssuhteiden vaikutuksia lapseen/lapsiin, jos verrataan platonisten ystävyyssuhteiden vaikutuksiin?

Tiedätkö, että luin yhdestä lehdestä kahden aikuisen adhd-äidin elämästä ja sen myötä olen alkanut hieman ymmärtää suakin. Se itsensä esilletuonti ja normiväestön "järkytysyrityksethän" on ihan sitä sairautta itseään. Eli sun kanssa on lopulta turha alkaa näistä(kään) asioista keskustelemaan kun lähtökohdat on niin erilaiset. Ilman adhd:tä et nimittäin täällä edes miettisi, miksi lapselle voi olla haitallista kotona nähdä, kun oma äiti/isä pussaisi naapurin tuulaa romanttisesti.

Ja tarkoitus ei ole mitenkään loukata, esitin vain huomioni ja halusin sanoa, että et ärsytä mua tätä nykyä enää yhtään. Toivotan sulle hyviä vointeja

 

[QUOTE="vieras";27023632]Tiedätkö, että luin yhdestä lehdestä kahden aikuisen adhd-äidin elämästä ja sen myötä olen alkanut hieman ymmärtää suakin. Se itsensä esilletuonti ja normiväestön "järkytysyrityksethän" on ihan sitä sairautta itseään. Eli sun kanssa on lopulta turha alkaa näistä(kään) asioista keskustelemaan kun lähtökohdat on niin erilaiset. Ilman adhd:tä et nimittäin täällä edes miettisi, miksi lapselle voi olla haitallista kotona nähdä, kun oma äiti/isä pussaisi naapurin tuulaa romanttisesti.

Ja tarkoitus ei ole mitenkään loukata, esitin vain huomioni ja halusin sanoa, että et ärsytä mua tätä nykyä enää yhtään. Toivotan sulle hyviä vointeja [/QUOTE]

Eli lyhyesti sanottuna sulla ei ollu kertakaikkiaan mitään sanottavaa aiheeseen?

 

Eli lyhyesti sanottuna sulla ei ollu kertakaikkiaan mitään sanottavaa aiheeseen?

No eiköhän mun mielipide tullut tuossa jo esille

 

[QUOTE="vieras";27023697]No eiköhän mun mielipide tullut tuossa jo esille [/QUOTE]

Mun mielestä tossa tuli esille lähinnä se, ettei sulla tosiaan itse aiheeseen ollu sanottavaa tai edes perustelunpuolikaita omalle kannalles, joten keskityis puimaan mun henkilökohtasia ominaisuuksia...? Tulkitsinko täysin pieleen?

 

Joo, luettu on, kirjastossa. Hyvä etten ostanut lehteä Sagan saagan vuoksi. Meitä on niin moneksi.

 

Mun mielestä tossa tuli esille lähinnä se, ettei sulla tosiaan itse aiheeseen ollu sanottavaa tai edes perustelunpuolikaita omalle kannalles, joten keskityis puimaan mun henkilökohtasia ominaisuuksia...? Tulkitsinko täysin pieleen?

No jos sanon, että et normaaliaivojen kera edes ihmettelisi mitä haittaa tuosta voi olla, niin mitä se kertoo? Kertooko se siitä, että mun mielestä lapsen on hyvä nähdä, kun äiti pussailee naapurin erkkiä? Ja sen jälkeen iskää? Ja ei kyse ole mistään henkilökohtaisista ominaisuuksista, kyse on sairaudesta ja sen oireista. Eikä niitä pidä hävetä tai yrittää muuttaa muuksi, nehän on osa sinua! Sanoin vaan, että ei sun kanssa kannata näistä lähteä kinastelemaan kun lähtökohdat on ihan erit (toinen haluaa keskustella ja toinen shokeerata). Enkä edelleenkään sano millään pahalla, minusta on hyvä että tuli luettua ne artikkelit, enpähän menetä sun kanssa enää hermoja. Eikö se ole vaan hyvä?

 

[QUOTE="vieras";27024882]No jos sanon, että et normaaliaivojen kera edes ihmettelisi mitä haittaa tuosta voi olla, niin mitä se kertoo? Kertooko se siitä, että mun mielestä lapsen on hyvä nähdä, kun äiti pussailee naapurin erkkiä? Ja sen jälkeen iskää? Ja ei kyse ole mistään henkilökohtaisista ominaisuuksista, kyse on sairaudesta ja sen oireista. Eikä niitä pidä hävetä tai yrittää muuttaa muuksi, nehän on osa sinua! Sanoin vaan, että ei sun kanssa kannata näistä lähteä kinastelemaan kun lähtökohdat on ihan erit (toinen haluaa keskustella ja toinen shokeerata). Enkä edelleenkään sano millään pahalla, minusta on hyvä että tuli luettua ne artikkelit, enpähän menetä sun kanssa enää hermoja. Eikö se ole vaan hyvä? [/QUOTE]

Kinata on vahva sana siihen nähden, että viesti johon minulle vastasit, ei millään muotoa ollut kinaavaksi tarkoitettu, vaan kysyväksi. Kysyin syitä ja perusteluja asialle, jota en ymmärrä ja vastaukseksi sain, ettei minun aivoillani sellaista voi ymmärtää. No shit, siksihän kysyin! Entä ne sitten, ketkä ajattelevat kanssani samoin, mutta omaavat normaalit aivot, mitä heille vastaisit...? Tuo shokeeraaminen on sinun mielipiteesi, minä nimenomaan halusin keskustella.

Kysehän ei myöskään ollut naapurin Erkistä, vaan jostakusta läheisestä ystävästä. Tai useasta, jos niin pitkälle haluaa spekuloida. Missä menee raja, mitä saa tehdä? Millainen on kaverillinen pusu ja millainen on romanttinen? Entä saako kaverit olla sylissä? Nukkua yhdessä? Istua samalla sohvalla? Halaaminen, kädestä pitäminen, you name it...? Mikä on ok lasten edessä, mikä ei ja MIKSI? Missä kohtaa lapset alkavat vaurioitumaan, miten tämä tapahtuu ja mistä syystä?

 

Kinata on vahva sana siihen nähden, että viesti johon minulle vastasit, ei millään muotoa ollut kinaavaksi tarkoitettu, vaan kysyväksi. Kysyin syitä ja perusteluja asialle, jota en ymmärrä ja vastaukseksi sain, ettei minun aivoillani sellaista voi ymmärtää. No shit, siksihän kysyin! Entä ne sitten, ketkä ajattelevat kanssani samoin, mutta omaavat normaalit aivot, mitä heille vastaisit...? Tuo shokeeraaminen on sinun mielipiteesi, minä nimenomaan halusin keskustella.

Kysehän ei myöskään ollut naapurin Erkistä, vaan jostakusta läheisestä ystävästä. Tai useasta, jos niin pitkälle haluaa spekuloida. Missä menee raja, mitä saa tehdä? Millainen on kaverillinen pusu ja millainen on romanttinen? Entä saako kaverit olla sylissä? Nukkua yhdessä? Istua samalla sohvalla? Halaaminen, kädestä pitäminen, you name it...? Mikä on ok lasten edessä, mikä ei ja MIKSI? Missä kohtaa lapset alkavat vaurioitumaan, miten tämä tapahtuu ja mistä syystä?

No ei tarvi hermostua, kun en minäkään hermostu. Hengittele nyt vaan ihan syvään, ei tämä ole niin vakavaa

Miellän parisuhteeksi sen, että pussaillaan vaan sitä omaa puolisoa ja olen hänelle uskollinen. Saman mallin haluan siirtää lapsilleni, omaa puolisoa ei petetä. Riittääkö?

 

[QUOTE="vieras";27025024]No ei tarvi hermostua, kun en minäkään hermostu. Hengittele nyt vaan ihan syvään, ei tämä ole niin vakavaa

Miellän parisuhteeksi sen, että pussaillaan vaan sitä omaa puolisoa ja olen hänelle uskollinen. Saman mallin haluan siirtää lapsilleni, omaa puolisoa ei petetä. Riittääkö? [/QUOTE]

Miksi kuvittelet minun hermostuvan? Vai toivotko vaan niin käyvän...? Siihen vaaditaan vähän enemmän.

Ja ei, ei riitä. Se mitä sinä miellät parisuhteeksi tai pettämiseksi, ei ole mikään universaali totuus. Minä toivoin keskustelua yleisellä tasolla, en tietoa teidän parisuhteenne rajoista. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, ettei puolisoa petetä, koskaan eikä ikinä ja toivon lastenikin tämän oppivan. Käsityksemme pettämisestä vain eroavat radikaalisti ja se olisikin mielestäni paljon mielenkiintoisempi aihe; miksi esim pussaaminen on pettämistä? Onko halaaminen? Miksi on tai ei ja mikä on se ratkaiseva tekijä, mikä tekee jostakin kiellettyä? Ja ennen kaikkea, mitkä ovat ne asiat, joita ei lasten nähden ole suotavaa tehdä ja millä tapaa ne ovat haitallisia ja miksi?

 

Mietin hyvän aikaa kuka ihme saattaisi olla Nina TT ja päässä lyö tyhjää. Jeesatkaa nyt tyhmää mäessä.

 

Ja tämä piti kertoa koska...?

tämä on keskustelupalsta

 

Toisaalta, miksi? Siis jos nyt puhutaan romantiikasta, ei pervoilusta ja sellasesta kitarisojen nuolemisesta...?

Itse en ole erityisen pussailevaa, halailevaa tai koskettelevaa sorttia muutenkaan, mutta silloin kun sille päälle ryhdyn, voi kohteena helposti olla "kuka vaan". En ihan hahmota syytä sille, missä ja miksi minkäkin suhdetyypin rajat menee. Lasten ei kuulu nähdä seksiä tai siihen tähtäävää toimintaa kenenkää toimesta, se on selvää. Sitä vaan en ymmärrä, miksi/miten lapsille olisi haitallista, jos jossain vanhempiensa ystävyysuhteissa olisi romanttisia sävytteitä...? Jos tämä ei kuitenkaan uhkaa vanhempien välistä suhdetta ja näinollen lasten ei tarvitse pelätä vanhempiensa eroavan tms draamaa. Tai varsinkaan, jos kyseessä on JO eronneet vanhemmat, eli yh:n ystävyyssuhteet. Miten romanttiset tunteet (tai mahdollisesti teot) muuttavat vanhemman ystävyyssuhteiden vaikutuksia lapseen/lapsiin, jos verrataan platonisten ystävyyssuhteiden vaikutuksiin?

Koska on lapselle erittäin hämmentävää, millaisesta suhteesta on silloin kyse. Ei lapsi varmaan erottaisi sellaista seurustelusta tai jostain muusta romanssista. MIKSI lasten nähden pitäisi osoittaa romanttisia eleitä jos kyseessä ei ole julkinen parisuhde tai seurustelusuhde? Ystävät ystävinä...ei lasten tarvitse tietää että kyseessä on romanttinen tai seksuaalinen suhde. Etenkin isompi lapsi jo huomaa sellaisen. Koululainen esimerkiksi varmasti tajuaa jos vanhempi suutelee tai pussaa ystäväänsä lapsen nähden ettei kyseessä ole platoninen suhde. Ihan pienikin lapsi aistii asian jo siitä romanttisesta pususta. Ne romantiikat voi hoitaa lasten silmien ulottumattomissa ihan samoin kuin seksinkin.

 

Luin jutun ja kun siinä lopussa luki, että ydinperhe voi jopa hankaloittaa asioita kun vanhemmilla on erilaiset kasvatusnäkemykset niin miten kaksi kotia muuttaa tätä asiaa? Yhtä lailla ne näkemykset voi olla ristiriidassa ja silloin ei voi valvoa yhtä hyvin, miten toinen vanhempi kasvattaa.

 

Ostin sen lehden ja juttuhan oli ihan hyvä. Ei siinä nyt niin paljon puhuttu kiintymysvanhemmuudesta vaan se oli enemmän sellainen henkilökuva/perhekertomus. NinaTT on tosiaan hyvin kaunis Ja ilmeisesti väittely ja nettailu kulkee suvussa.

 

Voiko joku tosiaan ajatella että kaksi kotia on aivan yhtä ideaalia kuin yksi koti? Kuka (lapsi) nyt haluaisi asua yhtä mielellään yhdessä kuin kahdessa kodissa? Ei kai se ihanteellista ole että lapsi on esim. vuoroviikoin erossa äidistään. Yhdessä kodissa lapsi voi viettää molempien vanhempiensa kanssa arkea koko ajan ja juuri niin paljon periaatteessa kuin haluaa. Etävanhemmuus taas usein pyörii vanhempien menojen ja sopimisten mukaan eikä sen mukaan, milloin lapsi haluaa äidin tai isän luo. Ei se maailmanloppu ole että koteja on enemmän kuin yksi muttei missään nimessä se tavoiteltavakaan asia.

 

Toisaalta, miksi? Siis jos nyt puhutaan romantiikasta, ei pervoilusta ja sellasesta kitarisojen nuolemisesta...?

Itse en ole erityisen pussailevaa, halailevaa tai koskettelevaa sorttia muutenkaan, mutta silloin kun sille päälle ryhdyn, voi kohteena helposti olla "kuka vaan". En ihan hahmota syytä sille, missä ja miksi minkäkin suhdetyypin rajat menee. Lasten ei kuulu nähdä seksiä tai siihen tähtäävää toimintaa kenenkää toimesta, se on selvää. Sitä vaan en ymmärrä, miksi/miten lapsille olisi haitallista, jos jossain vanhempiensa ystävyysuhteissa olisi romanttisia sävytteitä...? Jos tämä ei kuitenkaan uhkaa vanhempien välistä suhdetta ja näinollen lasten ei tarvitse pelätä vanhempiensa eroavan tms draamaa. Tai varsinkaan, jos kyseessä on JO eronneet vanhemmat, eli yh:n ystävyyssuhteet. Miten romanttiset tunteet (tai mahdollisesti teot) muuttavat vanhemman ystävyyssuhteiden vaikutuksia lapseen/lapsiin, jos verrataan platonisten ystävyyssuhteiden vaikutuksiin?

Rajattomuus ei ole järin hyvä asia. Romanttiset ystävyyssuhteet ovat alttiimpia katkeamaan kuin muut ja siinähän lapsi voi saada sitä väliaikaisten romanttisten ihmissuhteiden mallia. Romanttinen ystävyyssuhde ei periaatteessa eroa mistään romanssista, tapailusta, seksisuhteesta, säädöstä tms eli ei ole syytä lapsen tietoon tuoda sitä romantiikkaa.

Jos haluaa ehdoin tahdoin pussailla ystäviään romanttisesti lasten edessä tai julkisesti niin siitä tulee mieleen se shokeeraamisen halu.

 

[QUOTE="vieras";27025948]Voiko joku tosiaan ajatella että kaksi kotia on aivan yhtä ideaalia kuin yksi koti? Kuka (lapsi) nyt haluaisi asua yhtä mielellään yhdessä kuin kahdessa kodissa? Ei kai se ihanteellista ole että lapsi on esim. vuoroviikoin erossa äidistään. Yhdessä kodissa lapsi voi viettää molempien vanhempiensa kanssa arkea koko ajan ja juuri niin paljon periaatteessa kuin haluaa. Etävanhemmuus taas usein pyörii vanhempien menojen ja sopimisten mukaan eikä sen mukaan, milloin lapsi haluaa äidin tai isän luo. Ei se maailmanloppu ole että koteja on enemmän kuin yksi muttei missään nimessä se tavoiteltavakaan asia.[/QUOTE]

Taitaa olla kyseinen henkilö ainoa joka on sitä mieltä, että lapsella on parempi useammassa kuin yhdessä kodissa ja että lapselle on parempi ettei se iskä asu saman katon alla (olettaen, että molemmat vanhemmat on henkisesti terveitä). Eiköhän jokainen sisimmässään tiedä, että vanhempien hyvä parisuhde ja pysyminen saman katon alla on lapselle se tärkein asia