Saako olla utelias, että millä tavalla se on muuttunut? Kuitenkin "ihan tolkuissaan" on huolehtimaan lapsista, eli miten persoona on muuttunut? (Vai kuuluuko se mulle pätkääkään.)
Ei se oikeastaan kuulu, mutta utelias saa olla.
Nyt on kortisoniannos saatu niin alas, etta exasta jo tunnistaa vanhoja piirteita, mutta mina olin ennattanyt palaa taysin loppuun sairauden aikana. Kortisoni saattaa saada todella ikavat luonteenpiirteet pintaan, exa oli aivan eri ihminen monilta osin. Kaytokseltaan, jutuiltaan, tunteiltaan, arvoiltaankin. Se oli minulle liikaa. Se ja oleminen neljan lapsen ja yhden miehen yksinhuoltajan vastuussa aivan kaikesta. Mita tahansa teinkin, kortisonipiru oli eri mielta. se, etta ymmarsin ja ymmarran yha, mista mikin johtuu, auttaa kylla jaksamaan, mutta ei se lopulta asioita tee helpommaksi.
Erottuamme oli tarkoitus katsoa tilannetta uudestaan, kun laakitys on matalampi, vaan nain siina sitten kavi. :saint:
Tavallaan saali, silla exa on nyt 80%:sti kunnossa ja liki ennallaan, mutta se tapahtui suhteemme kannalta liian myohaan. Ja mina uskon, etta asioilla on tarkoituksensa. Ja minun oli tarkoitus loytaa nykyinen mieheni.