Ihanaa, ihanaa on elama!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Morrigan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei kenenkaan tarvitse uhrata omaa elamaansa, jollei tunne siihen kutsumusta.

Uhrata. Kutsumusta.

En ymmärrä, miten rakkaasta ihmisestä, jonka kanssa ollaan valmiit perustamaan perhe, tuleekin myöhemmin jotain, jolle vaan on uhrautunut oman elämänsä.

Toivottavasti ei tarvitse kokemuksenkaan kautta sellaisesta kokemusta saada.

Mutta hienoa, että olet onnellinen. Kaikkea hyvää myös jatkossa.
 
Uhrata. Kutsumusta.

En ymmärrä, miten rakkaasta ihmisestä, jonka kanssa ollaan valmiit perustamaan perhe, tuleekin myöhemmin jotain, jolle vaan on uhrautunut oman elämänsä.

Toivottavasti ei tarvitse kokemuksenkaan kautta sellaisesta kokemusta saada.

Mutta hienoa, että olet onnellinen. Kaikkea hyvää myös jatkossa.

JESSUS mitä typoja! Siis uhrannut. Ei tarvitse sellaista kokemusta saada.

:headwall: sorry!
 
Uhrata. Kutsumusta.

En ymmärrä, miten rakkaasta ihmisestä, jonka kanssa ollaan valmiit perustamaan perhe, tuleekin myöhemmin jotain, jolle vaan on uhrautunut oman elämänsä.

Toivottavasti ei tarvitse kokemuksenkaan kautta sellaisesta kokemusta saada.

Mutta hienoa, että olet onnellinen. Kaikkea hyvää myös jatkossa.

Jos rakkaus loppuu esim. siihen, etta sairaus ja/tai laakitys muuttavat toisen persoonan, eika ole tietoa siita, muuttuuko mikaan enaa ikina edes hieman ennalleen, ei ole oikein jaada itse tianteeseen ja polttaa itseaan loppuun. Se ei muuta sita tosiasiaa, etta takan on yhteista menneisyytta, rakkautta ja onnea. Mutta menneisyydessa ei voi elaa. Ja jos jaa suhteeseen ilman, etta itse saa siita mitaan, se on elamansa uhraamista, siita hetkesta eteenpain.
 
  • Tykkää
Reactions: rops ja TrueBlood
Jos rakkaus loppuu esim. siihen, etta sairaus ja/tai laakitys muuttavat toisen persoonan, eika ole tietoa siita, muuttuuko mikaan enaa ikina edes hieman ennalleen, ei ole oikein jaada itse tianteeseen ja polttaa itseaan loppuun. Se ei muuta sita tosiasiaa, etta takan on yhteista menneisyytta, rakkautta ja onnea. Mutta menneisyydessa ei voi elaa. Ja jos jaa suhteeseen ilman, etta itse saa siita mitaan, se on elamansa uhraamista, siita hetkesta eteenpain.
Hyvin kirjoitettu.

Ja onnea uudelle onnelle ja elämänvaiheelle. Malja rohkeudellesi.:flower:
 
Eikö lapset haluaisi olla sun kanssa?

Haluaisivat, mutta isa ei ole lainkaan huonompi huoltaja. Ja nyt heilla on mahdollisuus rakentaa suhdettaan sairauden jaljilta.

Lapset tietavat, koska tulen takaisin ja he saavat minut kiinni koska tahansa, jos haluavat jutella tms. Jos isa olisi poissa, kukaan ei kiinnittaisi asiaan huomiota, mutta jos aiti ei ole maisemissa, sita pidetaan automaattisesti pahana.
 
Heinäkuussa kirjoitit näin;

"Amerikan mantereella, noin suht tarkkaan ottaen.

Ja kyllä vain jännittää! En ole vuosikausiin matkustanut yksin, enkä muuten ole tavannut miestänikään ikinä livenä, tai siis tässä elämässä. Että on tämä kyllä aika jännää."
 
Heinäkuussa kirjoitit näin;

"Amerikan mantereella, noin suht tarkkaan ottaen.

Ja kyllä vain jännittää! En ole vuosikausiin matkustanut yksin, enkä muuten ole tavannut miestänikään ikinä livenä, tai siis tässä elämässä. Että on tämä kyllä aika jännää."

Ihan yhta seonnut, kuin aiemminkin. :saint:

Mutta joka tapauksessa taalla olen, mieheni luona. Tuskin kenellekaan, jokoa on palstaa seurannut ja juttujani lukenut on yllatys, etta toimin taysin intuition varassa, jos se on minusta oikein. Tai etta minulla on horho-kytkoksia. ;)

Eli ensimmainen reissu todisti, etta olemme oikeassa.
 
  • Tykkää
Reactions: Data

Yhteistyössä