En ymmärrä miksi äidit väsyvät / inhoavat elämäänsä?

["hmmm"]

Yleensä se oma aika mielletään baari-illaksi.

oikeesti?

mulle omaa aikaa on vaikka hetki hyvän kirjan kanssa.

 

["johanna"]

AP ei ole käsittänyt näköjään lainkaan sitä että negatiiviset tunteet ei vähennä ihmisen onnea tai rakkautta. Vaan ovat olellinen osa onnellista elämää. Jos voi ja saa tuntea. Niin kuin halua.

Mua väistämättä pelottaa miten ap lapset tulevat kasvamaan. Jos ei saa tuntea väsymystä kuin äidin määrittämissä tapauksissa. Tai ei saa kokea elämää joskus kurjaksi ja inhottavaksi. Aika tylyä oppia kasvavalle lapselle. Jolle oleellista olisi juurikin opetta tunteiden variaatioita ja kuinka perheen (ja onnen) keskelle mahtuu negatiivisiäkin juttuja. Vaikka järjellä "pitäisi vaan olla tyytyväinen ja onnellinen"

 

["vieras"]

Sulla ei varmaan ole kolmea alle viisi vuotiasta kuten mulla. Mulle lasten kanssa marjametsään meno ois kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Tioki käydään retkellä metsässä ja se on rentouttavaa, mutta ei mulle tulis noiden kanssa mieleenkään marjoja poimia.

 

["hmmm"]

[QUOTE="aapee";27001578]

Olenko syntinen kun en tajua miksi lasten kanssa väsytään?[/QUOTE]

jos ihminen ei saa tarpeeksi unta niin hän väsyy. oli sitten lapseton tai lapsellinen. ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ettei jaksaisi olla lastensa kanssa tai ei rakastaisi niitä. Et ole koskaan ollut väsynyt vähien unien vuoksi???

 

[nöppönen]

[QUOTE="hmmm";27001637]oikeesti?

mulle omaa aikaa on vaikka hetki hyvän kirjan kanssa.[/QUOTE]

Kyllä usein näin on heidän ihmisten kohdalla, jotka eivät omaa aikaa "tarvitse tai halua".. kaikki muut, jotka kaipaavat omaakin aikaa hinkuvat siis baariin. Mulle oma-aika on kaikenlaista.. nukkumista, lukemista, käsitöitä, ystäviä jne jne.

 

[Sanna80]

[QUOTE="aapee";27001578]Onko kotiäidin ´työ´niin raskasta sitten? Minusta ei.[/QUOTE]

No tässä on ainakin yksi ero meidän välillä. Mä en ole kotiäiti enkä itsekään kokenut sitä raskaaksi muuten kuin joskus aikuiskontaktien puutteen ja/tai raha-asioiden vuoksi.

Mutta 2 vuorotyötä tekevän, yhden koululaisen ja yhden päiväkoti-ikäisen elämän yhteensovittaminen käy kyllä ihan työstä. Ja väsyttää. Ja vituttaa.

 

["tiina"]

Se on sitten ihan sun ongelma jollet ymmärrä. Älä kummastele ettei suakaan ymmärretä.

 

[röppö]

Kyllä usein näin on heidän ihmisten kohdalla, jotka eivät omaa aikaa "tarvitse tai halua".. kaikki muut, jotka kaipaavat omaakin aikaa hinkuvat siis baariin. Mulle oma-aika on kaikenlaista.. nukkumista, lukemista, käsitöitä, ystäviä jne jne.

Mä olen ikävä kylä huomannut saman.Usein ne jotka mainostavat etteivät tarvitse omaa aikaa mieltävät muiden oman ajan niin,että se on automaattisesti baareilua tai ryyppäämistä jossain muualla.

Olen myös huomannut,että nämä äidit jotka ensin hehkuttavat kuinka heilä ei ole omale ajalle tarvetta ovatkin joidenkin vuosien päästä aivan lopussa ja kun kertaalleen kokeilevat sitä omaa aikaa alkaakin se yhtäkkiä maistua melko usein.

 

[Moraalinvartija]

Se "oma aika" muuttaa aika rankasti merkitystään siinä vaiheessa, kun sitä ei oikeasti ole. Jos minä saisin joskus omaa aikaa, en todellakaan tuhlaisi sitä baarissa/krapulassa (mutta ymmärrän täysin, jos joku kokee sellaisen kunnon irtioton tarpeelliseksi!!). Kävisin pyörälenkillä, salilla, uimassa. Läträisin suihkussa tunnin, ompelisin, kahvittelisin ystävän kanssa. Lukisin hyvää kirjaa keskellä päivää. Menisin yksin nauttimaan metsän hiljaisuudesta...jotenkin se luonnon rauha ei oikein pääse esille noiden kolmen kanssa retkeillessä

...aivan erityisen luksusta olisi joskus päästä kauppaan yksin!!!

 

[Ken guru]

Etkö ap todellakaan ymmärrä erilaisia elämäntilanteita ja lähtökohtia, vai ärsyttääkö sinua vain kaikki erilaisuus?

Tuollainen kuulostaa jotenkin tynnyrissä kasvaneen mielipiteeltä.

 

["tuulia"]

Olen myös huomannut,että nämä äidit jotka ensin hehkuttavat kuinka heilä ei ole omale ajalle tarvetta ovatkin joidenkin vuosien päästä aivan lopussa ja kun kertaalleen kokeilevat sitä omaa aikaa alkaakin se yhtäkkiä maistua melko usein.

Heitä tuppaa myös tulemaan niitä äitejä jotka vuosien päästä itkevät kun lapset, aikuiset, eivätkään käy joka päivä. Tai edes viikko. Puhelimessa vuodatetaan: Tein kaikkeni teidän eteen. Olitte aina siinä ja minä pidin teistä huolta. Kuinka ette nyt enää muista äitiänne lainkaan? Miksi ette tule jouluna? Miksi ette tule juhannuksena. Valvoin yöt teidän kanssa enkä valittanut. Vaihdoin vaipat. Pidin kodin kunnossa. Ja tässäkö kiitos? Joudun olemaan yksin.,,yhyyhyyyyhhyyy

Been there, done that. En toista äitini mokia. Pidän huolen että lapsista huolimatta osaan edelleen olla yksin. En kadota minuuttani äiti-pöllyyn. Olen äiti - mutta olen myös nainen ja muista erillinen ihminen.

 

[Lilii lisänimetön]

Onko sun ap yleensäkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kokevat ja tuntevat eri tavoin kuin sinä?

 

[nöppönen]

Se "oma aika" muuttaa aika rankasti merkitystään siinä vaiheessa, kun sitä ei oikeasti ole. Jos minä saisin joskus omaa aikaa, en todellakaan tuhlaisi sitä baarissa/krapulassa (mutta ymmärrän täysin, jos joku kokee sellaisen kunnon irtioton tarpeelliseksi!!). Kävisin pyörälenkillä, salilla, uimassa. Läträisin suihkussa tunnin, ompelisin, kahvittelisin ystävän kanssa. Lukisin hyvää kirjaa keskellä päivää. Menisin yksin nauttimaan metsän hiljaisuudesta...jotenkin se luonnon rauha ei oikein pääse esille noiden kolmen kanssa retkeillessä

Totta tämäkin. Mulla oli muutama vuosi sitten aika, jolloin sitä vapaata ei juuri ollut.. ja silloin kun sitä sain käytännössä nukuin. Nyt kun omaa-aikaa on välillä jopa suhteellisen paljon käyn myös baareissa (usein kuskina, mutta kuitenkin).

 

[Sanna80]

[QUOTE="hmmm";27001653]jos ihminen ei saa tarpeeksi unta niin hän väsyy. oli sitten lapseton tai lapsellinen. ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ettei jaksaisi olla lastensa kanssa tai ei rakastaisi niitä. Et ole koskaan ollut väsynyt vähien unien vuoksi???[/QUOTE]

Mä olen kärsinyt unettomuudesta teinistä saakka. Pahimmillaan nukuin vain 2-5 tuntia per yö. Sellaisella unella pärjää viikon tai pari, mutta ei kovin täysipäisenä ja ruumiillisissa voimissaan pidemmän päälle. Nyt taas ei ole sitä ongelmaa, etten saisi unta, pikemminkin päinvastoin. Mikään määrä unta ei tunnu riittävän. Viikonloppuna nukuin 10-12 tunnin yöunia, samoin koko viime viikon, ja silti viime yön huonot unet (n. 5 tuntia) tuntuu saavan koko veneen kaatumaan.

 

[nöppönen]

[QUOTE="tuulia";27001722]Pidän huolen että lapsista huolimatta osaan edelleen olla yksin. En kadota minuuttani äiti-pöllyyn. Olen äiti - mutta olen myös nainen ja muista erillinen ihminen.[/QUOTE]

Tämä olisi tarkeää kaikille, osa unohtaa itsensä jo siinä vaiheessa kun on parisuhteessa. Ei ole enää "minää" vaan pelkästään me.

 

[Oioi]

Itse inhoaisin kyllä elämää ja etenkin itseäni, jos minulla olisi tuollainen mies. Miten kestät tuollaista vätyskää?

 

[Irski]

jos sun mies alkais kiskoa viinaa ja sua naamaan, ni sun onni varmaan sitte maksimoituis <3

 

[erinys]

Enkä millään pahalla tätä kysy todellakaan,en vaan ymmärrä miten äiti voi väsyä? Kyseessä omat ihanat lapset kuitenkin! Onko tämä kiinni äidin luonteesta ,sairauksista vai mistä??

Mulla on 2 lasta (kolmas tulossa), ollaan kärsitty korvatulehduskierteestä, ja vanhempi lapsista on erityislapsi.Terapia kerran viikossa toisella paikkakunnalla.

Päivääkään en vaihtaisi pois! olen tosi onnellinen. Ja muistan sen joka päivä kun lapsiani katson.
Mistä tämä johtuu? Mieheni on erittäin laiska,ja hoidan lasten lisäksi yritykseni (ei yhtään vapaapäivää viikossa),lapset ovat mukana. Voisi verrata puutarhatyöhön,lapset viihtyvät mukana ja saavat ulkoilmaa.
Lisäksi kodinhoito kuuluu mulle,samoin ruuanteko.Mies ei osaa edes pesukonetta käyttää.
Jouluksi mies tekee piirakat,mitään muuta ei koskaan.

Mutta siltikään mulla ei KOSKAAN ole ns.huonoa päivää! Omaa aikaa saan vain ja ainoastaan kun lapset nukkuvat yöllä. Saatan lenkkeillä koiran kanssa,istua netissä tms..
Harrastuksia ei ole,muuta kuin leipominen,kodinhoito,lasten kanssa uiminen, sekä tuo yritystoiminta..

Sen ymmärrän jos oman sairastumisen takia väsyy! Mulla tuo korvatulehduksien aikainen univelka ei juurikaan hetkauttanut, nukuin vaan sitten lasten kanssa päiväunet.

täysymmärtämättömyys onkin maailman palkka.

 

[jeremias]

Ap - ei millään pahalla mutta sun elämä olisi mulle puhdas h**vetti. En todellakaan tule, anteeksi vaan, koskaan ymmärtämään tuollaista martyyriheittäytymistä jossa hävitetään oma minuus täysin. Varmasti tovin ja toisen onnellista kun ei muuta mantraamalla halua päähän päästää. Mutta elämää on elettävä karvan myös kokonaisuutena. Sä varmasti luulet nyt että ero lapsista aikanaan menee suhteellisen helposti. Ei tule pitämään paikkaansa. Suomikin on pullollaan katkeroituneita keski-iän ylittäneitä äitejä joiden onni jäi sinne vuosiin kun lapset oli pieniä. Miksi? Koska he unohtivat itsensä ja polttivat itsensä loppuun. Yksikään lapsi ei tuosta tilanteesta kiitä.

 

[no just]

kaikki ei ap ole samanlaisia robotteja kuin sä. ihmisillä on erilaiset jaksamiset ja jotkut tarvii enemmän sitä omaa aikaa ilman lapsia. meillä lapsi huusi ensimmäiset kuukaudet ja mä olin niin väsynyt etten muista siitä ajasta mitään, se on hienoa jos sulla ei univelkakaan tunnu missään, mut ei kaikilla mee niin.

mä en ymmärrä miten joku ei voi ymmärtää että joku voi väsyä halleluja

 

[no just]

ja mitä lapsiin tulee niin ihan yhtä rakkaita ja ihania ne on vaikka välillä haluais olla ilman niitä.

 

[MarieHos]

Kun minusta tuli äiti, se ei tarkoittanut että olisin lakannut olemasta ihminen.
Vaikka mulla on näitä mini-ihmisiä jaloissa pyörimässä, kaipaan ja tarvitsen silti niitä ihmiselle tärkeitä asioita. Kahvittelu/leffailu ystävien tai mieheni kanssa, rennot shoppailureissut (ilman lapsia ofc!) jne. Asioita, joita teki ennen lapsiakin.

Musta on jopa hieman surullista, jos lasten jälkeen elämä pyörii vaan niiden lasten ympärillä. Miksi äiti lakkaa olemasta ihminen ja muuntautuu kotiorjaksi. Mieskin heittäytyy täysin lapseksi siihen oikeiden lasten jatkeeksi, jippijaijei!

 

["Noh"]

minkä ikäiset lapset sinula on?

 

["Liisi"]

Se että inhoan joskus elämääni, ei liity siihen että olen äiti.

Just näin. Tyhjentävästi ja nasevasti sanottu.