En ymmärrä miksi äidit väsyvät / inhoavat elämäänsä?

[BootyPeppi]

Ihminen on tunteva otus ja kyllä ne negatiivisetkin tunteet on hyvä käsitellä. Jos sillä hetkellä tuntuu siltä niin silloin tuntuu.

 

[vuoristoradalla]

Mä inhoaisin mun elämää, jos se olisi kuvatun kaltaista :ashamed:

Eli jos hoitaisin lapset ja kodin ihan yksikseni, laiska mies ei osallistuisi kotihommiin tai edes lasten hoitoon. Ei omaa aikaa, ei ystävien tapaamista ilman lapsia, ei lapsivapaata aikaa paitsi yöllä. Painajaismaista.

Sullako palstan "järkevimmät" vastaukset?

 

[Sanna80]

Mä inhoaisin mun elämää, jos se olisi kuvatun kaltaista :ashamed:

Eli jos hoitaisin lapset ja kodin ihan yksikseni, laiska mies ei osallistuisi kotihommiin tai edes lasten hoitoon. Ei omaa aikaa, ei ystävien tapaamista ilman lapsia, ei lapsivapaata aikaa paitsi yöllä. Painajaismaista.

Ihan samaa mietin kun luin.

En mä elämääni VIHAA, mutta rankkaa tämä on. Vaikka lapset on puolet ajasta isällään, mulla on pääpiirteittäin hyvä parisuhde ja raha-asiat suht. kuosissa, vakituinen työ, paljon ystäviä ja läheiset välit esim. omiin vanhempiini.

Silti mun on pakko sanoa, että HYVIN USEIN mä mietin, että miksi helvetissä mä olen lapsia koskaan tehnyt. Ne ei ole ihania ja rakkaita suurimman osan aikaa. Tappelevat koko ajan, meteli on korviahuumaava, eivät tottele mitään... Noin kärjistettynä.

 

[Anatolia]

Sullako palstan "järkevimmät" vastaukset?

Mulla on mun vastaukset, mun mielipiteet.

Joku ehkä pitää niitä järkevinä, joku toinen taas ei. Mulle sillä ei ole sinänsä merkitystä, ts. en ala muuttamaan mielipiteitäni minkään ryhmäpaineen takia.

 

["aapee"]

Miksi otitte tämän nyt pahalla sitten kuitenkin? :O

Tunnen kyllä empatiaa, ihan oikeasti. Yleensä kuitenkin on SYY jolloin äiti väsyy. Vaikka sairaus.
Tänäkin aamuna on ollut useita aloituksia palstalla nimenomaan siitä että ei jaksa enää olla äiti,on väsynyt jne.. Henk koht elämässäni en tunne ketään äitiä,joka oikeasti olisi totaalisen poikki. kaikilla on joku ´henkireikä´esim harrastus.

Olen itse tosi onnellinen. En tarvitse siihen baareissa käymistä viikonloppuisin! kavereita näen lasten kanssa, sukulaiset ovat meille tosi tärkeitä. Mies on lasten kanssa aina kun ei ole töissä.Mutta kotitöitä ei tee. Minä pidän mielelläni kodin nättinä.
Mies onkin muuten täydellinen,sattuu vaan olemaan laiska..Tosin autot korjaa ja talon remontoi.

harrastukset liittyvät kaikki jollain lailla lapsiin,mutta onko sekään ongelma?

Mutta koskaan en ole väsynyt. Tällä hetkellä odotan lapsivesipunktion tuloksia kun vauvalla epäillään olevan kromosomihäiriö. Muutama itku on tullut itkettyä, mutta pääasiassa olen tosi onnellinen,kun mulla on nämä kaksi lasta ja toivottavasti kolmas terveenä tulossa..

 

["vieras"]

Miksi tuo baareissa käyminen tähän nyt piti vetää?

 

["aapee"]

Mulla on kyllä ´kiltit´lapset. Siitäkö se sitten johtuu?
Vaikka sairastellaan paljon ym niin pääpiirteittäin lapset eivät tappele keskenään,auttavat kotitöissä (tai vanhempi auttaa) jne.
Ja kun vauva syntyy (jos syntyy),esikoinen on takuulla aina hoitamassa vauvaa apuna

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27001491]Miksi tuo baareissa käyminen tähän nyt piti vetää?[/QUOTE]

En käy yhtään baareissa tai muissa paikoissa jonne ei voi mennä lasten kanssa.
En minä tiedä.
Kunhan mietin eri vaihtoehtoja.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";27001491]Miksi tuo baareissa käyminen tähän nyt piti vetää?[/QUOTE]

Samaa mietin.

Kuten myös sitä, että jos mies on lasten kanssa aina kun ei ole töissä, niin miksi äidillä on silti omaa aikaa vain öisin kun lapset nukkuvat?

On toki ihanaa, jos ja kun ap on onnellinen. Mitä useampi on elämäänsä tyytyväinen, sen parempi

 

[nöppönen]

[QUOTE="vieras";27001491]Miksi tuo baareissa käyminen tähän nyt piti vetää?[/QUOTE]

Yleensä se oma aika mielletään baari-illaksi. Minä sain yllätysvapaan lauantaille ja painun savusaunalle kavereiden kanssa. Sunnuntaina syötiin lounasta muutaman ystävän kanssa.

Ja ap: ihmiset on erilaisia. Hienoa, jos sinä ole jaksanut ja olet aina onnellinen. Kuitenkin myös väsyminen ja tympiintyminen on inhimillistä. Kyllä minä voin sanoa olleeni erittäin väsynyt eron jälkeen, kun opettelin elämään vauvan ja 2-vuotiaan kanssa yksin. Vauva valvotti yöllä ja esikoinen ei nukkunut päivällä. Kukaan ei ollut sairas ja silti uuvuin niin, että tarvitsin apua.

 

[kileto]

Tiedätkö mitä Mä en usko. On taatusti ollut aamuja jolloin sua väsyttää. Tai sitten käytät piristeitä. Koska ihmisen kroppakin valvomisesta väsyy. Ihan turhaa kruunua kiillotella. Väsymys ei poista sitä etteikö voi olla onnellinen. Ja etteikö rakasta lastaan.

Olin itse lasten vauva-aikana väsynyt. Todella väsynyt. Ja välillä itkinkin väsymystäni. Silti olin onnellisempi kuin ikinä. Katto elämään kuuluu erillaiset tunteet ja tuntemukset. Mun mielestä on äärimmäisen epäinhimillistä jos ihminen ei osaa ja uskalla kokea erinäisiä tunteita. Ja vallankaan niitä pukea sanoiksi. Mites ajattelit omalle lapsellesi asian tulkita jos hän puhuu joskus tulevaisuudessa väsymyksestä? Kirjoita ihmeessä tuo aloitus hänella - saat oman muksusi varmasti voimaan vielä enemmän pahoin.

 

[röppö]

Todella toivon ap,että vauvanne on terve.

Toivottavasti jaksat olla onnellinen ja väsymättä elämään myös vaikka saisittekin surullisia uutisia.

 

["aapee"]

Samaa mietin.

Kuten myös sitä, että jos mies on lasten kanssa aina kun ei ole töissä, niin miksi äidillä on silti omaa aikaa vain öisin kun lapset nukkuvat?

On toki ihanaa, jos ja kun ap on onnellinen. Mitä useampi on elämäänsä tyytyväinen, sen parempi

Mies viettää aikaa todella paljon esikoisen kanssa, heillä on paljon yhteisiä harrastuksia.
Nuorempi lapsista on sitten mun helmoissa.
Lapsilla on sen verran iso ikäero että ihan ymmärrettävää.

 

["apua"]

[QUOTE="aapee";27001506]En käy yhtään baareissa tai muissa paikoissa jonne ei voi mennä lasten kanssa.
En minä tiedä.
Kunhan mietin eri vaihtoehtoja.[/QUOTE]

Aika suppea katsomus sulla "lapsivapaasta". Mun lapsivapaa on näin syksyisin sienimetsä. Tai marjastus. Talvella mun lapsivapaata on hiihtäminen, ajattele olempa jopa ollut yksin hiihtomajalla yötä - vaellustyyppisestä hiidosta kun tykkään.

Lähdenkö tuonne karkuun väsymystä? EN. mä vaan luojan kiitos en ole lasten myötä kadottanut minuuttani. Sitä että osaa olla yksin ja että minulla on jotain omaa.

 

[Keittiönoita]

Kai ap tiesit, että nukkumisen estämistä käytetään myös kidutuskeinona?

 

[röppö]

Mä en ymmärrä miksi niin usein ihmiset luulee,ettei "omalla ajalla" voi tehdä muuta,kuin lähteä baariin tai muuten vain läträtä viinan kanssa.
Ja jos nyt sinne baariin joku lähteekin,niin automaattisesti oletetaan en ihmisen vetävän itsensä konttaus kuntoon.

 

["aapee"]

Tiedätkö mitä Mä en usko. On taatusti ollut aamuja jolloin sua väsyttää. Tai sitten käytät piristeitä. Koska ihmisen kroppakin valvomisesta väsyy. Ihan turhaa kruunua kiillotella. Väsymys ei poista sitä etteikö voi olla onnellinen. Ja etteikö rakasta lastaan.

Olin itse lasten vauva-aikana väsynyt. Todella väsynyt. Ja välillä itkinkin väsymystäni. Silti olin onnellisempi kuin ikinä. Katto elämään kuuluu erillaiset tunteet ja tuntemukset. Mun mielestä on äärimmäisen epäinhimillistä jos ihminen ei osaa ja uskalla kokea erinäisiä tunteita. Ja vallankaan niitä pukea sanoiksi. Mites ajattelit omalle lapsellesi asian tulkita jos hän puhuu joskus tulevaisuudessa väsymyksestä? Kirjoita ihmeessä tuo aloitus hänella - saat oman muksusi varmasti voimaan vielä enemmän pahoin.

En kiillota kruunuani! En ole superäiti.En todellakaan...
Mutta en vaan yksinkertaisesti ole väsynyt elämään tai lapsiini. taustalla tässä pitkä lapsettomuusjaksokin,luulin ettei me koskaan saada lapsia.Nyt niistä lapsista sitten nauttii...

Olenko syntinen kun en tajua miksi lasten kanssa väsytään?
On mulla masentunut anoppikin,jonka hoidan pääsääntöisesti yksin. Ymmärrän ihan täysin miksi masentui, appiukon syrjähypyt,raskas työ jne.....
Onko kotiäidin ´työ´niin raskasta sitten? Minusta ei.

 

["aapee"]

Mulla on lapset marjametsässäkin mukana.
rentouttavaa silti.

kai joillekin vaan kotielämä sopii paremmin kuin toisille?

 

["minttu"]

Kai ap tiesit, että nukkumisen estämistä käytetään myös kidutuskeinona?

Loisto pointti. Ihmisen kroppa ei kestä äärettömiä määriä väsymystä/unettomuutta. eri ihmisillä sietokyky on hieman erilainen. Mutta yhtäkaikki - jokaisella on rajansa. Ja kun sen rajan tietämillä ollaan ei ole kovin kumma jos kokee elämän ikäväksi ja väsyneeksi.

Surku että tuo on noin vaikea ymmärtää. Minusta on ihan luonnollista että tuore äiti kokee erinäisiä tunteita. Kieltäminen on paljon pahempaa. Koska ne tunteet eivät vähennä rakkautta lapsia kohtaa. Tai edes onne. Mun onnellisessa elämässä elämään kuuluu myös kuopat ja vastamäet. Koska niiden kautta parhaat hetket nousee esiin. Jos elämä on yhtä tasaista onnea - no onhan se sitten aika valjua.

 

["okei"]

[QUOTE="aapee";27001585]Mulla on lapset marjametsässäkin mukana.
rentouttavaa silti.

kai joillekin vaan kotielämä sopii paremmin kuin toisille?[/QUOTE]

Saanko kysyä. Osaatko tehdä mitään yksin? Kuulostaa siltä että et. Läheisriippuvuus ei ole hyvä. Ei varsinkaan omiin lapsiin. Koska he aikanaan lähtevä. tai sitten olet vaan se "anoppi" joka soittaa lapsille 7 kertaa päivässä ja vollaa jouluna kun lapset menevätkin joulun viettoon puolisoiden luo (mikä muuten on todellakin luonnollista)

 

[Moraalinvartija]

Minä väsyn, koska elämäni on lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna äärimmäisen kuormittavaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Silti en missään nimessä inhoa elämääni, enkä oikein keksi minkä vuoksi ap haluaa nämä kaksi asiaa niputtaa yhteen. Rakastan lapsiani yli kaiken, ja nimenomaan sen voimalla jaksan pinnistellä ja pyrkiä kohti parempaa. Joskus vihaan tiettyjä olosuhteita (lähinnä ympäristön/yhteiskunnan määrittelemiä), joita en voi muuttaa, ja jotka ovat esteenä tai hidasteena matkallani. Joskus turhauttaa, melkein masentaa. Mutta se on elämää, ja sieltä noustaan taas ja jatketaan eteenpäin. Ei tämä sen kummempaa ole.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään, turha niitä on pakoilla. Välillä lapset ovat todella ärsyttäviä ja käyttäytyvät rasittavasti, mutta eihän se rakkautta vähennä.

 

[röppö]

Mun mielestä on myös täysin normaalia väsyä ja tuntea surua,väsymystä jne.
Mä en ole tavannut vielä yhtään ihmistä,joka ei joskus olisi surullinen,onneton,väsynyt tms.

Kun kokee surua ja negatiivisesti sävyttyneitä tuntemuksia,osaan minä itse ainakin vieläkin enemmän nauttia niistä elämän positiivisista asioista,kuten esimerkiksi elossa olevista lapsistani.

 

["ttttt"]

[QUOTE="aapee";27001578]En kiillota kruunuani! En ole superäiti.En todellakaan...
Mutta en vaan yksinkertaisesti ole väsynyt elämään tai lapsiini. taustalla tässä pitkä lapsettomuusjaksokin,luulin ettei me koskaan saada lapsia.Nyt niistä lapsista sitten nauttii...

Olenko syntinen kun en tajua miksi lasten kanssa väsytään?
On mulla masentunut anoppikin,jonka hoidan pääsääntöisesti yksin. Ymmärrän ihan täysin miksi masentui, appiukon syrjähypyt,raskas työ jne.....
Onko kotiäidin ´työ´niin raskasta sitten? Minusta ei.[/QUOTE]

En mä ole mikää super-äiti...pläpläplä. Sitähän sä toitotat.

On hienoa että jaksat. Mutta ymmärtämättömyys tekee sinusta äärettömän ärsyttävän ihmisen. Mutta ole toki rauhassa omassa erinomaisuudessasi- elämä opettaa ajallaa...

 

[röppö]

Minä väsyn, koska elämäni on lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna äärimmäisen kuormittavaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Silti en missään nimessä inhoa elämääni, enkä oikein keksi minkä vuoksi ap haluaa nämä kaksi asiaa niputtaa yhteen. Rakastan lapsiani yli kaiken, ja nimenomaan sen voimalla jaksan pinnistellä ja pyrkiä kohti parempaa. Joskus vihaan tiettyjä olosuhteita (lähinnä ympäristön/yhteiskunnan määrittelemiä), joita en voi muuttaa, ja jotka ovat esteenä tai hidasteena matkallani. Joskus turhauttaa, melkein masentaa. Mutta se on elämää, ja sieltä noustaan taas ja jatketaan eteenpäin. Ei tämä sen kummempaa ole.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään, turha niitä on pakoilla. Välillä lapset ovat todella ärsyttäviä ja käyttäytyvät rasittavasti, mutta eihän se rakkautta vähennä.

Näin juuri.
Sanoit jotenkin paremmin sen mitä itsekkin ajattelen.

 

["vieras"]

Mä kyllä olen välillä väsynyt ja silti rakastan kaikki neljää lastani kovasti. Musta siinä, että äiti väsyy ei ole mitään ihmeellistä. Ihan kiva, että pääset päivällä nukkumaan lasten kanssa jos on esim korvakierre. Meillä nyt vaan on niin, että kaikki lapset on jättänyt päiväunet pois itse alle kaksi vuotiaana. Eli meillä ei äiti nuku päivällä. Meillä kaikki lapset valvovat paljon yöllä (korvakierrelapsi, moniallergisia asmaatikkoja on kaksi). Onneksi meillä mies vaikka tekeekin pitkää päivää töissä on illat lasten kanssa niin voin harrastaa ja nukkua rauhassa.