En ymmärrä miksi äidit väsyvät / inhoavat elämäänsä?

[Ei pahalla]

Enkä millään pahalla tätä kysy todellakaan,en vaan ymmärrä miten äiti voi väsyä? Kyseessä omat ihanat lapset kuitenkin! Onko tämä kiinni äidin luonteesta ,sairauksista vai mistä??

Mulla on 2 lasta (kolmas tulossa), ollaan kärsitty korvatulehduskierteestä, ja vanhempi lapsista on erityislapsi.Terapia kerran viikossa toisella paikkakunnalla.

Päivääkään en vaihtaisi pois! olen tosi onnellinen. Ja muistan sen joka päivä kun lapsiani katson.
Mistä tämä johtuu? Mieheni on erittäin laiska,ja hoidan lasten lisäksi yritykseni (ei yhtään vapaapäivää viikossa),lapset ovat mukana. Voisi verrata puutarhatyöhön,lapset viihtyvät mukana ja saavat ulkoilmaa.
Lisäksi kodinhoito kuuluu mulle,samoin ruuanteko.Mies ei osaa edes pesukonetta käyttää.
Jouluksi mies tekee piirakat,mitään muuta ei koskaan.

Mutta siltikään mulla ei KOSKAAN ole ns.huonoa päivää! Omaa aikaa saan vain ja ainoastaan kun lapset nukkuvat yöllä. Saatan lenkkeillä koiran kanssa,istua netissä tms..
Harrastuksia ei ole,muuta kuin leipominen,kodinhoito,lasten kanssa uiminen, sekä tuo yritystoiminta..

Sen ymmärrän jos oman sairastumisen takia väsyy! Mulla tuo korvatulehduksien aikainen univelka ei juurikaan hetkauttanut, nukuin vaan sitten lasten kanssa päiväunet.

 

[Rähinä-Reetta]

En mä inhoa mun elämää. Vastahan se on käymässä mielenkiintoisemmaksi.

 

[Njaa]

Voi voi, ikävää ettet ymmärrä, ja hyvä että oma tilanteesi on parempi.

 

["hmmm"]

Tosi helmen oot löytänyt mieheksi!

Esikoinen nukkui pari ekaa kuukautta vaan 3h vuorokaudessa (tai siis nukkui enemmän mutta 15min-30min pätkissä). eli mun unet oli sen 3h/vrk pari kuukautta. Kyllä väsytti. Eli äiti voi väsyä jos ei nuku.

Ihmiset on erilaisia. Miksi ihmiset tekee lapsia itsekeskeisten ja lapsellisten miesten kanssa? Sano sä se mulle?

 

[Anatolia]

Mä inhoaisin mun elämää, jos se olisi kuvatun kaltaista :ashamed:

Eli jos hoitaisin lapset ja kodin ihan yksikseni, laiska mies ei osallistuisi kotihommiin tai edes lasten hoitoon. Ei omaa aikaa, ei ystävien tapaamista ilman lapsia, ei lapsivapaata aikaa paitsi yöllä. Painajaismaista.

 

[nöppönen]

En mä inhoa elämääni, väsynyt olen ollut aika ajoin.

 

[Littledeath]

Se että inhoan joskus elämääni, ei liity siihen että olen äiti.

 

["hui"]

Musta olis ihan hirveetä jos mulla olis laiska mies eikä omaa aikaa yhtään!

Mua on siunattu kahdella lapsella, kolmas tulossa. Lapset ovat ihania ja elämä ihanaa, mutta kyllä myös väsyttää, varsinkin kun alle vuoden ikäinen kuopus valvottaa. Oma aikaa onneksi on, ja omat harrastukset. Mutta kyllähän se väsyttää kun yössä herää monta kertaa, eikö se ole aika luonnollista?

 

[Anatolia]

Niin, miksi äidit sitten väsyvät? Jos eivät saa kunnolla nukuttua, ja jos hoitavat kaiken itse, miehen eläessä kuin täysihoitolassa, niin se voipi väsyttää. Se voi myös vituttaa, ja sitten äiti alkaa inhoamaan elämäänsä, kun ei ehdi eikä jaksa olla mitään muuta kuin kotiorja ja äiti.

 

[drno]

Ta-daa, ladies and gentlemen, saanko esitellä; Täydellinen palstamamma Porvoosta <3

Jos kuitenkin olet tosissasi, sun empatiakykysi taitaa olla täysi nolla, jolloin sulle on ihan turha edes yrittää selittää.

 

["kolmen äiti"]

Mä inhoaisin mun elämää, jos se olisi kuvatun kaltaista :ashamed:

Eli jos hoitaisin lapset ja kodin ihan yksikseni, laiska mies ei osallistuisi kotihommiin tai edes lasten hoitoon. Ei omaa aikaa, ei ystävien tapaamista ilman lapsia, ei lapsivapaata aikaa paitsi yöllä. Painajaismaista.

Peesi tälle!
Ap:n elämä on todellakin panajaismaista. En ymmärrä mitä hehkuttamista on siinä, että sädekehä pään päällä hoitaa lapset, talouden ja kaiken muunkin, eikä saa yhtään omaa aikaa (muutakin kuin ne pari tuntia illassa kun lapset nukkuvat), laiskan miehen katsellessa vieressä...huoh.

 

["Hei"]

Kiva kun aina joku tulee tänne kiillottelemaan kilpeä. Ihmiset vaan on erilaisia, toisille jonkunlainen elämä sopii, toisilla on muitakin tavoitteita kun hoitaa aikuista miestä ja perhettä. Ihanaa, että olet onnellinen osassasi.
Et mikään superihminen kuitenkaan ole ja kukas sen kissan hännän nostaa jollei kissa itse

 

[Anatolia]

Ta-daa, ladies and gentlemen, saanko esitellä; Täydellinen palstamamma Porvoosta <3

Tai sitten tilanteessa, jossa vaihtoehdot on joko uskotella itselleen ja samalla kaikille muille että elämä on ihanaa ja minätyttö se vaan jaksan, tai romahtaa & uupua tyystin.

 

["vieras"]

[QUOTE="kolmen äiti";27000895]Peesi tälle!
Ap:n elämä on todellakin panajaismaista. En ymmärrä mitä hehkuttamista on siinä, että sädekehä pään päällä hoitaa lapset, talouden ja kaiken muunkin, eikä saa yhtään omaa aikaa (muutakin kuin ne pari tuntia illassa kun lapset nukkuvat), laiskan miehen katsellessa vieressä...huoh.[/QUOTE]

Ihmetyttää kyllä, että miksi joku tulee tänne kertomaan ihanasta elämästä miehensä kanssa, joka ei tee yhtään mitään...

 

["kolmen äiti"]

Tai sitten tilanteessa, jossa vaihtoehdot on joko uskotella itselleen ja samalla kaikille muille että elämä on ihanaa ja minätyttö se vaan jaksan, tai romahtaa & uupua tyystin.

Anatolia, kitetytit jälleen ajatukseni täydellisesti! Ihan sama mullekin tuli mieleen...

 

[:))]

Joo mä olen väsynyt monestikin, 9kk vauva ja isompi esikoinen pitävät huolta ettei liikoja nukuta. Mutta en mä elämääni inhoa, tämä vaihe on ohimenevä, nyt väsyttää enempi, myöhemmin sitten nukutaan taas kunnolla.
Mutta musta tulis helkutin katkera ja ehkäpä jopa alkaisin inhota elämääni jos se olis kuin sulla ap! Joten tajuapa se, että meitä on moneksi ja luulenpa että meitä väsyjä äitejä on jopa enemmän kuin tuollaisia jotka hymy persiissä tekee kaiken kun se mieskin on yksi iso kakara siinä lasten joukossa. Onnea tuon helmen löytämisestä! (Ja kiitos että otit sen itsellesi ettei meistä muut joudu kattelemaan..) <3

 

["ilona"]

Kyllä minäkin vauva-aikana väsyin mutta en minä missään vaiheessa ole elämääni inhonnut. Ja sen ihanan lapsen ansiosta sen raskaan vauvavuoden juuri jaksoi. Kaikkiin ihmisiin esim. univelka ei vaikuta samalla tavalla. Jotkut porskuttaa 3 tunnin unilla, toiset ovat ihan zombeja (kuten minä). Minä en myöskään kuulu niihin onnekkaisiin jotka osaavat nukkua päiväunet. Toivottavasti toisen lapsen synnyttyä oppisin senkin.

 

[Noooo]

En ole väsynyt lapsiini vaikka en jaksakkaan aina. Parantumaton sairaus väsyttää joten väkisinkin se vaikuttaa muuhun perheeseen. Eli meidän tapauksessa nykyään on kyse siitä.

 

["poikia3"]

Semmoinen pointti sinulle vielä, että me ihmiset olemme erilaisia.

Minä inhoan siivoamista ja ruuanlaittoa. Jos minä olisin lasten kanssa kotona, ja mieheni ei osallistuisi kotitöihin, niin todentotta inhoiaisin elämääni, jos joutuisin jatkuvasti tekemään asioita joista en pidä.

Jos sen sijaan ihminen on jo lähtökohtaisesti ns. kodin hengetär, niin varmaan ap kuvailemaan tilannetta jaksaa paljon pidempään.

 

["vieras"]

En ymmärrä, miksi jotkut äidit kuvittelevat että väsyneiden äitien mielestä heidän lapsensa eivät ole ihania.

 

[röppö]

Ap ei ehkä vielä ymmärrä äitejä jotka väsyvät,toivottavasti ei koskaan joudukkaan ymmärtämään vaan saapi olla onnellinen elämästään (jota joku muu ei ehkä ymmärrä).

Kaikki ei aina ole yksinkertaista ja toisinaan elämä kolhii vähän ajan sisällä useasti ja ihminen saattaa väsähtää.
Toiset ihmiset kestävät enemmän ja pidempään vaikeuksia ja painetta toiset taas murtuvat pienenkn ongelmatilanteen edessä,me kaikki kun olemme erilaisia.

Kyllä minä voin myöntää olevani toisinaan tähän elämään väsynyt,mutta ei se vähennä rakkautta lapsiani kohtaan.
Minä koitan etsiä joka päivästä edes sen yhden hyvän asian,mutta toisinaan vaan kaikki tuntuu melko raskaalta.
Ja uskon,että omaa tilannettani pystyy ymmärtämään vain ihminen joka on kokenut samat asiat,mutta sitä en todellakaan kenellekkään toivoisi.

 

[kahvikirahvi]

Mä en inhoa elämääni mutta olen väsynyt. Lapsi tekee hampaita ja kiukuttelee suurimman osan vuorokaudesta, nukkuu huonosti ja yöllä herätään 4-7 kertaa ja lapsi huutaa kurkku suorana kun sattuu eikä särkylääke auta.
Turhauttaa kun ei oikein osaa auttaa, ja väsyneenä ja huonosti nukkuneena hermot menee aika äkkiä lapsen kiukutteluun vaikka eihän se lapsen vika tietenkään ole. Mies auttaa aina kotona ollessaan, mutta kun lähtee viideltä töihin ja tekee 12-tuntisia työpäiviä niin ei millään pysty auttamaan lapsen hoidossa niin paljon kuin haluaisi.

Välillä tuntuu todella rankalta ja tekisi mieli jo hyppiä seinille, mutta tiedän että tilanne helpottaa viimeistään sitten kun hampaat on puhjennu. Onneksi mies on huolehtivainen ja hyvähermoinen ja kotona ollessaan hoitaa lasta niin että mä saan hetken hengähtää ja kerätä voimia. Osallistuu aikaisesta herätyksestään huolimatta myös lapsen yöheräilyihin.

Lisäys; ja mun väsymys ei ole kyllä lapsen saamasta rakkaudesta pois. Lapsi on kaikesta väsymyksestä ja kiukuttelista huolimatta tärkeintä mun elämässä, ilman lastani olisin varmasti masentuneempi ja saattaisin jopa inhota elämääni ja kokea että elämä ei ole elämisen arvoista koska jotain puuttuisi.

 

["jep"]

Mä en ymmärrän ihmisiä joiden maailma on noin suppea. En toki ihmettele. Ethän sä muuta voi nähdäkään kuin ne muksut. Sun elämässä ei muuta ole. Miehesin on mun kriteereillä mikki hiiri. Kaukana isästä. Tai miehestä.

Meistä osa väsyy helpommin. Osa ei. Osa myös teeskentelee vuosikausia, valahdellen itsellekin että jaksaajaksaajaksaa. Nämä valitettavasti on niitä jotka sitten jossain kohtaa tekee jotain todella radikaalia kuten tappaa itsensä. Kun jaksaminen loppuu, niin heillä se loppuu sitten totaalisesti. Yhdessä rymyksessä. Kun ei olla uskallettu koskaa hellittää.

 

[MorbidMama]

On hieno taito osata olla onnellinen!!!!!! Pidä siitä kiinni!!!!!!!!!!

Toisaalta, rahtunen empatiaa ja eläytymiskykyä jeesaa elämässä jonkin verran.

 

["johanna"]

[QUOTE="vieras";27001004]En ymmärrä, miksi jotkut äidit kuvittelevat että väsyneiden äitien mielestä heidän lapsensa eivät ole ihania.[/QUOTE]

Tää on niin totta. Ihan kuin se höyryjunana painaminen, yksin, ilman ukon apua lisäis jotenkin rakkautta lapsiin. Päinvastoin. Siinä elämää suoritetaan. Suorittamisen vuoksi.

Sä ap kuulostat mun äidiltä. Tosin mun isä osallistui kodinhoitoon. Hän ei koskaan väsynyt. Aina oli apetta pöydässä, silitetyt vaatteet, koti tiptop. Tiedäkö mitä? Mä muistan lapsuudesta vaan äidin joka suorittaa. Ja kamaluus tulee tässä. Kun me lapset kasvoimme aikuisiksi, äiti romahti. Hän lähti oman käden kautta.