Mies muutti mielensä .........

[newbie]

Olen ollut mieheni kanssa nyt yhdessä 8 vuotta joista kolme vuotta naimisissa. Sovimme kahdesta lapsesta. Ensin noin muutema viikko sitten hän kysyi etteikö se yksi lapsi riitä minulle.

En muista vastasinko mitään mutta eilen kun olimme ulkona syömässä, hänen ehdotuksensa viedä minut hienoon ravintolaan. Olen todella järkyttynyt mutta kun tulimme kotiin hän sanoi, että toivoo etten tulisi koskaan raskaaksi, kun meillä on niin mukavaa aina kahden (mikä on totta)

Onko tuollainen mielenmuutos reilua näin isossa asiassa. En olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan jos olisin tiennyt, vaikka rakastan miestäni äärettömän paljon. Nyt kuitenkin tunnen itseni surulliseksi ja petetyksi.

Anteeksi sekava teksti, kysymys siis on onko tämä mielestänne reilua?

 

["vieras"]

On reilua. On reilua kertoa, että mieli on muuttunut.

 

["vieras"]

Ihmeen kauan olette yhdessä olleet eikä vielä ole lasten hankinnan aika. Nyt aika puhua. Sanot miehelle ettei tämä ole sitä elämää, mistä on haaveiltu, vaan miehen uusi haave. Nyt vain asiat selviksi ja erille teille, jos mies tosiaa on tuota mieltä. Sulla on oikeus haaveeseesi, samoin miehellä. Huono vain, jos miehesi todella haluaa olla kanssasi, mutta lapset ehdoton ei.

 

[---]

Mun mielestä on aika epärealistista ylipäätään sopia lasten lukumäärästä etukäteen. Sen ymmärrän, että keskustellaan, että haluavatko molemmat ylipäätään lapsia.

Mä kuvittelin haluavani kaksi lasta. Lapsiperheen arki muutti mieleni. Yksi riittää. Onneksi emme olleet miehen kanssa mitään hulluja sopimuksia määrästä tehneet.

 

["vieras"]

Mies haluaa kaksi lasta ja niin minäkin aluksi, mieleni muuttui yhden lapsen jälkeen enkä tosiaan toista nyt halua, ehkä sitten tulevaisuudessa joskus mutta ei niin kauan kun ensimmäinen on pieni eli ymmärrän miestäsi hyvin. Voihan se olla että miehesi mieli muuttuu taas jonkin ajan kuluttua.

 

["vieras"]

Mieli voi toki muuttua, oli reilua tai ei, ja parempi, että se myös rehellisesti kerrotaan. Mutta ei sun mies voi silti olettaa, että sä suostut lapsettomuuteen ja hänen on tajuttava, että hänen mielenmuutoksellaan saattaa olla negatiivisia seurauksia.

 

[newbie]

Kiitos vieras siitä, että minullakin on oikeus haaveeseeni mielestäsi. Enkä halua pakottaa häntä isäksi kuitenkaan. Perustelunsa ainakin oli loukkaava, muistutti että minulla on kummilapsia ja hänen sisaruksillaan on lapsia joista voimme iloita... just

 

["vieras"]

Kiitos vieras siitä, että minullakin on oikeus haaveeseeni mielestäsi. Enkä halua pakottaa häntä isäksi kuitenkaan. Perustelunsa ainakin oli loukkaava, muistutti että minulla on kummilapsia ja hänen sisaruksillaan on lapsia joista voimme iloita... just

kas kun ei koiranpennun ottamista ehdottanut :/

 

["minä"]

siis eikö teillä ole vielä yhtään lasta? silloin olisin kyllä tosi pettynyt (ja siitäkin ellen voisi saada sisarusta ensimmäiselle mutta se olisi jo vähän eri asia kuitenkin) Hienoa on se että miehesi selvästi haluaa olla kanssasi ja nauttii sinun seurastasi. Pelkää varmaan menettävänsä sinut tavallaan jos joutuu jakamaan sinut lapsen kanssa. Toisaalta se lapsi tuo mukanaan niin paljon kaikkea ihanaa ettei sitä osaa kuvitellakaan ennekö saa oman lapsen. Voisi ajatella tuota kommenttia myös puolittain vitsiksi, koska oli niin mukava ilta sinun kanssasi ja ajatteli ettei niitä enää olisi lapsen myötä.

Itse en todennäköisesti selviäisi tilanteesta jos mies ei perhettä aikoisi ikinä perustaa. Ikävää ja väärin sinua kohtaan että asian kertomiseen meni näin kauan! Minkä ikäisiä olette? Saisitteko kompromissin aikaiseksi että yksi lapsi olisi teidän tavoite? silloin molemmat tulisivat puoliväliin.

 

["vieras"]

Kiitos vieras siitä, että minullakin on oikeus haaveeseeni mielestäsi. Enkä halua pakottaa häntä isäksi kuitenkaan. Perustelunsa ainakin oli loukkaava, muistutti että minulla on kummilapsia ja hänen sisaruksillaan on lapsia joista voimme iloita... just

Siis törppö mies. Sama kuin sanoisi, ettei me omaa taloa tarvita. Iloitaan noista sisarusten taloista.

Nyt oikeasti menet puhumaa miehelle ja kysyt suoraan että suostuuko mies lapsen hankintaa, kun se sinulle tärkeää on. Miten muuten olette noin kauan yhdessä olleet eikä vielä lapsia?

 

[astrolabe]

No sit sie teet omat päätökses tuon perusteella. Mie just tänään miehelleni sanoin, että järkiperusteita lasten hankkimiselle ei ole, päinvastoin rutkasti syitä olla hankkimatta. Sit mies sanoi, että min tulis miettiä missä olisin nyt lapsettomana, uraa täysillä paahtavana naisena, Datan kanssa vain kaksin eläen. Asuisimme ulkomailla tutkimusta tehden ja maailmaa siinä sivussa parantaen, eläen akademialle ja toisillemme; tässä järjestyksessä.

Sitten hän pyysi miettimään niitä kolmosia eilen katsomastamme leffasta Urhea. Kolme poikaa, jotka muuttuivat karhunpennuiksi. Että jos meillä olisi sellaiset pallerot. Järkisyyt kaikkosivat päästäni ja jalatkin meinasivat valahtaa veteliksi.

Miehesikin mieli voi muuttua vielä?

 

[asdf]

jätä äkkiä se sika... tuollaisen kanssa ei voi elää. Hae lähestymiskieltoa ja toimita se sika hoitoon, jonnekin terapiaan.

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että miehesi on mustasukkainen sinusta . Mutta mieli voi hyvin muuttua!

Keskustelkaa asiasta perusteellisesti vaikka seuraavat 6 kk. Jos hänen mielensä on vankkumaton, niin sinun täytyy pohtia mielessäsi oma ratkaisusi: jäätkö vai lähdetkö. Surullista .

Ei kannata ihan saman tien pakata laukkuja, vaan käykää asiaa yhdessä läpi ihan kunnolla ja antakaa ajan vähän kulua.

 

["vieras"]

Itseä moinen käytös ainakin suututtaisi ja pettyisin kovasti. Varmasti paras tapa on hillitä itsensä ja keskustella asian kaikista puolista. Kertoiko mies syyn yllättävälle mielenmuutokselle?

Miehillä on aika usein suuria puutteita tiedoissa lasten hoitoon liittyen. Voiko olla että vaikka töissä työkaveri on pelotellut miestäsi kertomalla koliikkivauvoista? Tuo perustelu, että kaksin on niin mukavaa on mielestäni vähän outo. Lapsen saatuanne teillä on edelleenkin toisenne. Ja toisaalta kuulostaa vähän sellaiselta, että mies haluaa päästä helpolla. Ainakaan omasta mielestä ei lapsien hoito pelkkää tuskaa ja kärsimystä ole, tottakai haaste kuitenkin.

 

[Rockwood]

Mihin se mukavuus katoaa, jos toinen lapsi tulee?:O Meillä on neljä lasta ja silti aikaa parisuhteelle, juttele vielä miehesi kanssa, pyydä kertomaan mitä pelkää?

 

[newbie]

Ei, siis olemme juuri molemmat täyttäneet 26 ja emme tehneet mitään tiukkaa sopimusta. Ei meillä ole yhtään lasta vielä. Tyytyisin ehkä hyvinkin sitten siihen yhteen. Mieheni ei tarvitse pelätä ettenkö pääasiassa valvoisi vauva-aikaa hänen sijastaan. Olen ollut päiväkodissa pienten ryhmässä töissä 2 vuotta ja nautin. Nyt vaan tuli se olo että mielummin hoitais sitä omaa lasta jonkin aikaa... ääh sairausloma on antanut aikaa ajatella liikaa. Kiitos rohkaisevista viesteistä!

 

["vieras"]

Onneksi olet vielä noin nuori, niin ehdit vielä hyvin saada lapsia joko nykyisen tai tulevan miehesi kanssa.

 

[newbie]

Ja sinulle joka kysyit onko esim. työpaikalla joku pelotellut niin ainakin tuon koliikin se mainitsi ja kysyi onko niin tärkeää saada se oma lapsi kun nyt on varaa panostaa niihin ihaniin sisarusten lapsiin...Kamalinta on että seurustelun alussa hän pyysi minua lupaamaan että jossain vaiheessa mielellään perustetaan perhe....:headwall:

 

["vieras"]

Mietin, miten itse toimisin tuossa tilanteessa... Kauhea riski erota, koska mistä sitä tietää löytääkö enää ihanaa miestä jostain ja saako ylipäätään lapsia. Toisaalta en pystyisi luopumaan toiveesta saada omia lapsia.

Minulla on kolme lasta, ja mies jätti. Olen niin onnellinen näistä lapsista.

 

[newbie]

vieras jolla 3 lasta, liittyikö miehen lähtemiseen mitenkään lapset? ei tarvitse vastata jos on liian henk. koht

 

["vieras"]

Meillä mies sanoi aina ennen naimisiin menoa, että lasten aika on sitten joskus kun ollaan noin 35v. Sitten yllättäen hän yllätten halusikin yrittää josko olisi onni myötä ja lapsen saisimme. No saimme ja oltiin 28v. Nyt kun ei olla vieläkään tuota 35v, niin meille on jo kolmas lapsi tulossa. Ja niin hän oli aina myös sanonut että 2 lasta on ehdoton maksimi. Niin se vaan mieli voi yllättäen muuttua!!

 

["vieras"]

Olette olleet tosi nuoresta yhdessä ja vieläkin aika nuoria. Miehelläsi voi hyvin olla "kolmenkympin kriisi" alkamassa tai myöhäinen murrosikä ja hän alkaa etsii itseään ja sitä mitä elämältä oikeasti tahtoo. On ihan mahdollista, että teidän tienne eroavat tässä pikku hiljaa, kun aikustutte ja oma minuus vahvistuu.

Siksi korostaisin, että sinullakin on oikeus pitää kiinni näinkin tärkeästä toiveesta. Siihen kun liittyy lastenlapset, vanhuuden turva, sosiaalinen rooli jne. Tahattomasti lapsettomille nämä asiat ovat hyvin kipeitä, joten sinun täytyy todella olla asian kanssa sinut, jos siihen suostut.

 

["vieras"]

Niin, voihan se olla että miehen mieli on muuttunut ylipäätään lasten saannin suhteen tai sitten sillä voi olla mietinnässä haluaako hän niitä sinun kanssasi, oletko varma ettei taustalla jotain epävamuutta jatkuuko teidän suhde tappiin asti?

 

[vieras jolla 3 lasta]

Olimme olleet yhdessä 18-vuotiaista asti ja mieheni halusi kokea elämää ja muita naisia. Minun kannaltani se oli tosi epäreilua sekin. Siinä mielessä ei lapset suoraan vaikuttaneet, mutta meillä oli kyllä ennen eroa tosi rankkaa, koska lapset syntyivät pienillä ikäeroilla.

 

[vieras jolla 3 lasta]

Sitä siis yritän sanoa, että luulen, että mieheni olisi joka tapauksessa jossain vaiheessa elämää jättänyt minut. ja olen nyt niin onnellinen, että minulla on nämä lapset.