Miten helkkarissa vanhemmat selviää siitä menettämättä ite järkeään??? :stick: Ja tää on vasta alussa meil.. Aaaaargh!!! :x
Murrosikä
- Viestiketjun aloittaja Katy Johanna
- Ensimmäinen viesti
Kylla siita hengissa selviaa... mutta yhtena aamuna heraat ja huomaat etta naamassa on ryppyja ja tukka harmaantuu - ja ymmarrat yht'akkia miksi tietyn ikaluokan ihmiset ovat vahan ruupahtaneen nakoisia - se johtuu vaan lasten murrosiasta.
*2 selvilla vesilla, 2 juuri saapunut*
*2 selvilla vesilla, 2 juuri saapunut*
Niin, eivät varmaan aina selviäkään. Kai sen pitää olla kasvun paikka sille vanhemmallekin,
vaikka minusta se tuo kyllä esiin itsestänikin pahaisen kakaran.
( provosidun aivan liian helposti, ja sekös teiniytyvää huvittaa, joka lisää ärtymystäni ja ja ja )
vaikka minusta se tuo kyllä esiin itsestänikin pahaisen kakaran.
( provosidun aivan liian helposti, ja sekös teiniytyvää huvittaa, joka lisää ärtymystäni ja ja ja )
H
"hmh"
Vieras
Aika monet meistä ovatkin menettäneet järkensä siinä lasten murrosiän tutinoissa.
Mutta kun siitä kaikesta on selvitty - lapsen murrosiästä ja oman järjen menetyksestä - elämä on muuttunut paaaaaaaljon helpommaksi!!!!
Mutta kun siitä kaikesta on selvitty - lapsen murrosiästä ja oman järjen menetyksestä - elämä on muuttunut paaaaaaaljon helpommaksi!!!!
K
"koppis"
Vieras
Meillä yksi lapsi murrosiän alkutaipaleella, toinen tulee pian perässä ja kolmas karjuu uhmaikäänsä. Viimeksi tänään luulin joutuvani hullujenhuoneelle.
M
"meee"
Vieras
Olen onneksi päässyt vielä suht helpolla 16 ja kohta 13 vuotiaan kanssa. *Omaa teini-ikää kauhulla muistellen*
Oli aikuismainen järkevä käytös aika hakusessa äsken miulla :ashamed:. Mut ehkä tästä selvitään hengissä kuitenkin...ehkä... Jos työkii, ni kyl miekii =)
Oma murrosikäni on kyllä mullekin se suurin pelotin, enkä osaa sitä vasten ollenkaan näköjään maltillisesti peilata,vaikka luulisi sen vahvistaneen sellaista uskoa, että pahimmistakin seinään pään hakkaajista voi kasvaa ihan kohtalaisen kelvollisia ihmisiä.
Enkä osaa oikein asettua siihenkään asemaan, että nyt se mitään ymmärtämätön olenkin minä.
Enkä osaa oikein asettua siihenkään asemaan, että nyt se mitään ymmärtämätön olenkin minä.
M
"mimmi"
Vieras
apua... ja mä tuskailen täällä uhmiksen ja pikkutaaperon kanssa...mitä sitten kun murkkuikä alkaa? Välillä tuntuu että aikuismainen ja järkevä käytös on todellakin hakusessa jo nyt toisinaan ja sitten kaduttaa jälkeenpäin, että miten voin äitinä käyttäytyä näin. No, oppia ikä kaikki. Onneks siihen murkkuikään on vielä jokunen vuosi aikaa, itsellekin kasvaa vanhempana =)
Mina koitin kovasti pitaa mielessani sita asiaa etta 'nykyajan' murrosikaisilla on aivan erilainen elama kuin meilla oli aikoinaan. Eli tappelun aiheet vanhempien kanssa, kaveripiirin tekemiset, koko yhteiskunta ja sen 'tarjonta' on aivan eri sfaareissa kuin 'silloin ennen'. Alkutaipaleella koitin tarjoilla sita etta kylla tiedan milta tuntuu, mutta sitten pikku hiljaa ymmarsin etta en tieda ollenkaan milta tuntuu - juuri siita syysta etta elama nuorilla on nyt niin kovasti erilaista. Ja sanoin taman kanssa sitten suoraan pojille - etta en voi omasta kokemusesta ymmartaa. Etta tama murrosika on heille uutta, ja minulle uutta, ja yhdessa taytyy sita opetella. Huomasin etta heidan asenteessaan minuun oli hieman muutosta taman keskustelun jalkeen - jotenkin en ollut olevinani enaa se ihminen joka tietaa ja osaa kaiken, on kokenut kaiken, ja antaa vaan neuvoja ja ohjeita. Jatin heille sen oven auki etta ihminen minakin vaan olen ja opettelen elamaa samalla tavalla kuin he.
..... vaikka joistain asioista kuitenkin nyt satun tietamaan enemman kuin he....
On vaan jotenkin kamala ajatella tilanteita jälkikäteen ja huomata kuinka itsekin hermostuneena vajosi samalle tasolle. Kuka täällä oli aikuinen häh? Hui hai hermot meni...:snotty:
ja äiti saa hermostua, kiukutella ja välillä vähän raivotakkin, ihan kuten se teinikin saa..välillä menee molemmilla överiksi, mut tärkeintä on kuitenkin niinä (ehkä harvoina =) ) seesteisinä hetkinä muistuttaa sitä lasta et se on rakas ja tärkeä.