Ettekö parisuhteessa elävät ikinä kaipaa mitään muuta?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
dsfg
kyllä. kaipaan sitä tunnetta kun on perhosia vatsassa, uutuuden hurmaa ja mieletöntä seksiä. 10 vuoden jälkeen kaikki on jo nähty ja niin tuttua (ja turvallista, mutta se nyt ei ole paha asia...)
 
fsdf
en kaipaa. 14v. ollut saman miehen kanssa, hän on minun ensimmäinen ja minä hänen ensimmäinen. Ei ole tullut koskaan tunnetta että haluaisin katsella muita miehiä tai kiinnostaisi kokeilla seksiä jonkun muun kanssa. Toki huomaan komeita miehiä siellä täällä, miehenikin huomaa kauniita naisia mutta ei ole silti mitään sutina-haluja sinne suuntaan.

Toki parisuhteessa on ylä- ja alamäkiä, pienten lasten vanhempina usein vähän aikaakin kahden kesken, mutta silloin kun huomaa että alkaa mennä alamäkeä niin petrataan ja vietetään enemmän aikaa iltaisin yhdessä lähekkäin (sen sijaan että katsoisimme telkkaria tai surffaisimme netissä) jne. En voisi kuvitella parempaa seksiä kenenkään muun kanssa; minä tiedän mistä hän tykkään, hän tietää mistä minä tykkään ja osaamme kokeilla myös uusia juttuja joten ei valittamista senkään suhteen. Henkinen yhteys ja sielunkumppanuus kuitenkin tärkeämpää.
 
"miru"
En kaipaa. Kolme vuotta on oltu yhdessä ja kyllä meillä on edelleen tarpeeksi sutinaa! Ja kun itsellä on ikää 24 ja takana suht villi nuoruus niin oon ihan tyytyväinen vielä sittenkin kun se arki joskus alkaa. Toistaseks vielä perhosia vatsassa.
 
......
En kyllä kaipaa, enkä kaivannut sinkkunakaan. Sitä ihastuksen huumaa saa ihan mukavasti vaikkapa hömppäkirjoista, jos on hyvä mielikuvitus. Minulla ei ole mitään tarvetta haaveilla ja kuvitella itseäni kenenkään tuntemattoman kainaloon, vaan hauskempaa on eläytyä hyvinkirjoitettuun tarinaan...

Ehkä olen vähän outo :D
 
joo-o
Välillä, mutta onneksi mielikuvitus riittää siinä suhteessa :) Meillä on ollut pitkä suhde, pettämisiä ei ole ollut, mutta joskus intoudun netin kautta kirjoittelemaan esim. facebookissa enemmän jonkun miespuolisen kanssa (ei mitään seksiin liittyvää) ja jollain tasolla ihastun, mutta AINA totean loppujen lopuksi että oma mies vie voiton :D Vaikka se oma mieskin on ärsyttävä toisinaan niin loppujen lopuksi se on kuitenkin aina parempi kuin mitä muut miehet :)

Tottakai minä ainakin haaveilen siitä ihastumisen tunteesta, siitä kun tapaa jonkun uuden ja kaikki on niin uutta ja jännittävää, mutta niin paljon on ollut pettymyksiä sellaisten ihastumisten jälkeen, että kyllä sitä osaa jo arvostaa että on joku jonka tuntee ihan oikeasti, tietää arvomaailman ja johon voi luottaa.
 
.......
En kyllä kaipaa, enkä kaivannut sinkkunakaan. Sitä ihastuksen huumaa saa ihan mukavasti vaikkapa hömppäkirjoista, jos on hyvä mielikuvitus. Minulla ei ole mitään tarvetta haaveilla ja kuvitella itseäni kenenkään tuntemattoman kainaloon, vaan hauskempaa on eläytyä hyvinkirjoitettuun tarinaan...

Ehkä olen vähän outo :D
Ja siis olen kyllä edelleen täysin rakastunut ja ihastunut mieheeni. Tarkoitin vain, että onhan se ihastumisvaihe toki mukava - kun haaveilee ja pikkuhiljaa tutustuu ja on vielä epävarma toisen tunteista jne. - mutta sitä saa ihan kivoina annoksina kirjoistakin. Ei olisi mitään mieltä elää sitä vaihetta uudelleen ja uudelleen tosielämässä ;)
 
"Elsa"
En. En katsele lihaksikkaiden könsikkäiden peppuja enkä kuolaa palomiehiä. En voi laittaa palstalle "kuumin mies"-kuvaa, koska sellaista ei ole. En ole yleensäkään kiinnostunut miehistä, joita valtaosa naisista kuolaa.
Olen elänyt mieheni kanssa 10 vuotta. Kenestä minä sitten haaveilisin? En tiedä. Tässä ja nyt olen onnellinen mieheni kanssa. En kaipaa enää mitään perhosia vatsassa -tuntemuksia. Mulla on perhosia vatsassa ihan riittävästi yhteisen elämämme vaihtelevissa kiemuroissa. Ja mieheni on parasta mitä minulle on tapahtunut.
 
En. En mä kaipaa tähän mitään muuta. Mun on niin hyvä olla tässä :heart:. Enkä mä voi edes kuvitellakaan tähän mitään säätöä tai ketään toista ihmistä tätä nykyistä arkea jakamaan, sillä toi mies on just tähän tilanteeseen ja tähän perheeseemme juuri Se Mies, joka täydentää meidät kaikki :).
 
Kaipaan aika ajoin sitä vapautta, mikä mulla oli ennen naimisiinmenoa ja lapsia. Kun sai duunata juuri sitä, mitä ja ketä halusi. Sitä huolettomuutta, kun sai mennä tuosta vaan hetken mielijohteesta ties minne ja tehdä ihan mitä lystää.

Mutta sitten palaan takaisin todellisuuteen, ja totean että näin on hyvä. En mä tätä vaihtaisi mihinkään näennäiseen vapauteen tai vaihteluun.
 
Mä en kaipaa juurikaan sellaista tälläkään hetkellä vaikka olen sinkku. :D Sitten, kun joskus parisuhteeseen ryhdyn niin sen ihmisen täytyykin sitten olla sellainen, etten muita suhteita edes kaipaa. Olen ennemmin yksin kuin ihmisen kanssa, joka ei vie multa jalkoja alta. Pitkässä suhteessa toki voi ihastumisiakin tulla, mutta mä olen sellaista tyyppiä, joka ihastuu todella harvoin ja silloin ihan täysillä eikä silloin kiinnosta edes katsella muita.
 

Yhteistyössä