Ettekö parisuhteessa elävät ikinä kaipaa mitään muuta?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
3 lasta
Kaipaan.
Kaipaan sitä päätöntä ihastumisen tunnetta, huumaa joka vie jalat alta. Ihmistä, jonka kanssa olisi enemmän yhteistä kuin nykyisen kanssa (eli vain lapset). Yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jne.

Nykyistä suhdetta takana pian 20 vuotta, olimme todella nuoria aloitellessamme. Arki on tasasen harmaata, miestä kiinnostaa nykyisin eri asiat kuin minua. Emme käy juuri koskaan missään yhdessä, mennään joko minä+lapset tai mies+lapset. Kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut vuosiin, enkä tiedä haluaisinko edes enää.

Olen ihastunut erääseen mieheen. Hän ei tiedä tunteistani ja tuskin koskaan tulee tietämäänkään. Mua ahistaa kotonaolo, haluaisin elää jossain ihan muualla...
 
joskus kyllä kaipaan sitä huumaa ja hehkua jota on vastarakastuneilla. sitä kun ei voi pitää näppejään irti ja sängyssä myllätään yhtenään :) . mutta sitten tajuan sen mitä miehessäni rakastan ja miten antoisaa tämä meidän arki on. yhdessä oltu kohta 15v.
 
[QUOTE="Elsa";26934613]Tässä ja nyt olen onnellinen mieheni kanssa. En kaipaa enää mitään perhosia vatsassa -tuntemuksia. Mulla on perhosia vatsassa ihan riittävästi yhteisen elämämme vaihtelevissa kiemuroissa. Ja mieheni on parasta mitä minulle on tapahtunut.[/QUOTE]

Samoilla linjoilla. Enkä millään jaksaisi nähdä sitä suunnatonta vaivaa kun sovitetaan yhteen molempien entiset, värikkäät elämät ja opetellaan tuntemaan toinen sekä hyväksymään ne ärsyttävätkin tavat. Puhumattakaan lapsista. Mun on hyvä näin :)
 
---
Kaipaan aika ajoin sitä vapautta, mikä mulla oli ennen naimisiinmenoa ja lapsia. Kun sai duunata juuri sitä, mitä ja ketä halusi. Sitä huolettomuutta, kun sai mennä tuosta vaan hetken mielijohteesta ties minne ja tehdä ihan mitä lystää.

Mutta sitten palaan takaisin todellisuuteen, ja totean että näin on hyvä. En mä tätä vaihtaisi mihinkään näennäiseen vapauteen tai vaihteluun.
Jaan tämän ajatuksen kanssasi täysin, välillä sitä todella kaipaa perhehulinan keskellä sitä ihanaa itsekästä vapautta, kun sai vastata tai olla vastuuton vain oman elämänsä suhteen. Itseasiassa vastasin pari viikkoa sitten ystäväni "mitä kuuluu?" -tekstariin juuri noilla sanoilla että kaipaan sitä että saan duunata mitä tai ketä vaan, silloin kun huvittaa. ;)

Haluaisin olla päättömän ihastunut, tietämättä johtaako uusi ihastus koskaan flirttiä pidemmälle. Haluaisin vain palata vuosissa taaksepäin hetkeksi, kokea uudestaan niitä ihania kutkuttavia hetkiä ja herätä sitten taas oman perheeni ympäröimänä, yhtä tyytyväisenä elämääni kuin olen nyt. Rakastan miestäni ja lapsiani ja olen onnellinen, mutta kaipaan kyllä ajoittain vaihtelua. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Flirttailen paljon, ihastun helposti, minulla on fantasioita muista miehistä, mutta ikinä en menisi flirttiä pidemmälle. En voi edes kuvitella jakavani elämääni kaikkine sen väreineen kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Arki on usein tasaista ja toisinaan se toisen naama vituttaakin, mutta ei minun elämäni olisi parempi kenenkään muun kanssa, eikä tosiaankaan niin, että menettäisin luottamuksen sekä kunnioituksen.
 
Tajusin viime syksynä,ettei se vaihtamalla parane,kun koin ihastuksen ja rehellisesti kumppanilleni kerroin siitä.
Olimme hetken erossa ja mietimme tahoillamme mitä tahdomme ja päädyimme siihen tulokseen,että ensi kesänä juhlitaan häitämme. :)

Ihastukset pitkässä suhteessa lienee normaaleja ja itsestä on sitten kiinni mihin niiden antaa johtaa.
Jos toista rakastaa todella ne menee ohi.
 

Yhteistyössä