Kiire on naimisiin...

[aikuisten oikeesti!]

Miksi lasten vanhemmat antavat lastensa muuttaa yhteen toisen lapsen kanssa? Oltiin sitten uskovia tai ei.

Mun 15-vuotias ei todellakaan muuttaisi ei avo- eikä avioliittoon kenenkään kanssa. Se ei saisi muuttaa edes yksin.

Ihme touhua vanhemmilta! Pyytäkää siunausta omalle vanhemmuudelle, että jaksatte viedä kasvatustyön loppuun asti.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="yks";26932427]
MUTTA jos kaksi uskovaa nuorta seurustelee ja kokee toisensa 'siksi oikeaksi' ja haluavat edetä seurustelusta eteenpäin ja muuttaa yhteen (ja yllätys yllätys jopa harrastaa seksiä) mutta eivät omantunnon syistä voi tehdä sitä ilman avioliittoa, olisi julmaa kieltää heiltä avioliitto. Ja mielestäni myös ristiriitaista ja kaksinaismoralistista, kun avoliitto samojen ihmisten välillä olisi ihan hyväksytty juttu 'maailman silmissä'[/QUOTE]

No, itse pidän avoliittoakin teinien kohdalla ihan tarpeettomana. Toki, jos muutenkin asuu yksin, esim. siksi että lukio on eri paikkakunnalla tms, niin silloin asia on ehkä vähän eri.

Se, että kokee, tuntee ja "tietää" teini-ikäisenä seurustelukumppaninsa olevan Se Oikea, ei minusta ole vielä riittävä perustelu mennä naimisiin - tai edes muuttaa yhteen asumaan. Suurin osa teinien suhteista joka tapauksessa päättyy, ja vaikei päättyisikään, niin minusta sen ikäisten kohdalla yhteenmuuttaminen saati avioliitto ovat tarpeettomia.

Erityisesti uskovaisen nuoren ei pitäisi mennäkään noin nuorena naimisiin, koska usein uskovaisten ajatusmaailmaan ei myöskään sovi ajatuskaan avioerosta, joten siksi on suuri riski, että tulee nuoruuden innossa ja rakastumisen huumassa tehtyä kauaskantoinen virhe. Lisäsi minusta teini-ikäinen on liian nuori tekemään sellaisia juridisia sopimuksia, joista he saattavat joutua kärsimään taloudellisesti - esim. toinen saakin perinnön ja eron tultua menettää siitä puolet.

[QUOTE="yks";26932427]Miksi sille yhteiselle liitolle ei saisi hakea Jumalan siunausta (se on uskovien liitoissa kuitenkin se tärkein pointti, ei niinkään juridiset jutut) jos se liitto muuten on ok?
Voihan avoliittoon muuttava parikin suunnitella olevansa yhdessä koko elämän.[/QUOTE]

Toki saa hakea - mutta miksi se pitää hakea noin pian? Oletetaan, että on seurusteltu kahden vuoden ajan - jos sinä aikana on pärjätty ilman jumalan siunausta, miksi se siunaus pitää saada heti, nyt, alaikäisenä? Miksi ei voisi odottaa vielä sitä yhtä tai kahta vuotta, mikä mahdollisesti olisi aikaa omaan täysikäisyyteen? Tai muutenkin - miksi se siunaus pitää saada mahdollisimman pian? Onko pelko, että suhde muuten päättyy?

[QUOTE="yks";26932427]Mä en ymmärrä mikä ihmeen ongelma siinä on jos toiset haluaa naimisiin, eikä avoliittoon... Sit jos joku pitää molempia ongelman alaikäisten keskuudessa niin se on toinen asia. Sen voin ymmärtää..
Mutta jos 'tähän lystiin kyllä ehtii' tarkoittaa VAIN avioliittoa, ei avoliittoa niin mun mielestä silloin ollaan pahasti pahasti metsässä.[/QUOTE]

No, kuten kirjoitin, omasta mielestäni alaikäisillä ei olisi kiirettä kumpaankaan. Itse en pidä avioliittoa mitenkään vakavana tai tärkeänä juttuna, joten sikäli se ei ole minusta mikään iso askel tai iso juttu muutenkaan. Mutta myös siksi en ymmärrä, miksi alaikäisten pitäisi saada jotain erivapauksia mennä naimisiin ties kuinka nuorena - kun siitä avioliitosta todellakin voi olla myös haittaa, lähinnä taloudellisesti. Ja toki uskovaisten kohdalla se, että virhevalintaa ei voidakaan enää muuttaa - ja tämä olisi yksi syy, miksi vastustaisin oman lapseni teiniavioliittoa, mikäli hän perustelisi sitä uskovaisuudellaan.

 

["yks"]

Miksi lasten vanhemmat antavat lastensa muuttaa yhteen toisen lapsen kanssa? Oltiin sitten uskovia tai ei.

Mun 15-vuotias ei todellakaan muuttaisi ei avo- eikä avioliittoon kenenkään kanssa. Se ei saisi muuttaa edes yksin.

Ihme touhua vanhemmilta! Pyytäkää siunausta omalle vanhemmuudelle, että jaksatte viedä kasvatustyön loppuun asti.

Kyllä 15v kohdalla on jo kasvatukset kasvatettu. Jos sen ikäistä pitää vielä varsinaisesti kasvattaa, niin pieleen on mennyt siihen saakka.

15v-16v on mielestäni se ikä kun lapsi jo loppupelissä päättää itse useimmista asioistaan. VAnhemman tehtävä on tietenkin vielä neuvoa ja ohjata ja keskustella lapsen kanssa, mutta paha tuon ikäistä on enää pakottaa vanhemman tahdon alle.
Jos lapsi TODELLA tahtoo tehdä toisin kuin vanhempi neuvoo, niin hänhän tekee. KArkaa kotoa tms, pahimmassa tapauksessa.

Siksi lapsen oman ajattelukyvyn pitäisi olla jo melko melko pitkälle kehittynyt. Että hän ei halua mitään ihan idioottia, kuten ryypätä ja pilata elämänsä.

Joissain tapauksissa avioliitto voisi tietenkin olla se juttu joka 'pilaa elämän', minun tapauksessani se ei ollut. Olen edelleen onnellinen että sain luvan mennä naimisiin, jos vanhempani olisivat sen kieltäneet, luulen että siitä ei olisi seurannut kovin hyviä asioita.

Omalle lapselleni voisin omien kokemusteni perusteella antaa hyvinkin luvan avioliittoon alaikäisenä jos tilanne olisi mielestäni otollinen avioliittoa ajatellen. Ihan joka tilanteessa en lupaa antaisi, syitä sen enempää tässä erittelemättä.

 

["eee"]

15-vuotias on alaikäinen, usein vielä peruskoulun oppivelvollisuuskin kesken. Vanhemmat ovat elatusvelvollisia eikä lapsi ole juridisesti oikeutettu edes tekemään vuokrasopimusta tms.

Hormonit toki teineille myllertävät mutta lupa seksin harrastamiseen ei ole mikään syy mennä naimisin!

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="yks";26932616]
15v-16v on mielestäni se ikä kun lapsi jo loppupelissä päättää itse useimmista asioistaan. VAnhemman tehtävä on tietenkin vielä neuvoa ja ohjata ja keskustella lapsen kanssa, mutta paha tuon ikäistä on enää pakottaa vanhemman tahdon alle.
Jos lapsi TODELLA tahtoo tehdä toisin kuin vanhempi neuvoo, niin hänhän tekee. KArkaa kotoa tms, pahimmassa tapauksessa.[/QUOTE]

Mutta itse asiassa tässähän ei ole kyse vain vanhemman tahdosta, vaan laista. Suomessa naimisiin voi mennä täysikäinen, ja vain erityisluvalla alaikäinen. Alaikäinen ei myöskään voi äänestää tai tehdä joitain muitakaan juridisia sopimuksia omin päin.

Seurustelukumppanin tuon ikäinen saa toki valita, samoin koulussa opiskelemansa aineet, ulkonäkönsä, vaatteensa, kaverinsa, ruokavalionsa, jne. 15-vuotias voi erota uskontokunnasta tai liittyä siihen ilman vanhempien suostumusta. Jos hän haluaa naimisiin, hän ei itse asiassa joudukaan kysymään lupaa vanhemmiltaan, vaan yhteiskunnalta - joten jos kielteinen päätös tulee sen vuoksi, niin silloinhan nuoren pitäisi karata maasta eikä kotoa.

[QUOTE="yks";26932616]Siksi lapsen oman ajattelukyvyn pitäisi olla jo melko melko pitkälle kehittynyt. Että hän ei halua mitään ihan idioottia, kuten ryypätä ja pilata elämänsä.[/QUOTE]

Aivotutkijoiden mukaan teini-ikäisen ajattelu ei kyllä ole mitenkään erityisen kehittynyt. Ihmisen persoonallisuus kehittyy vielä n. 26 ikävuoteen asti. ja se, jos teiniä ei kiinnosta dokaaminen, ei vielä todista hänen olevan erityisen fiksu tai ajattelultaan kehittynyt, eikä avioliittopäätöstä voi punnita tuollaisten seikkojen valossa.

[QUOTE="yks";26932616]Joissain tapauksissa avioliitto voisi tietenkin olla se juttu joka 'pilaa elämän', minun tapauksessani se ei ollut. Olen edelleen onnellinen että sain luvan mennä naimisiin, jos vanhempani olisivat sen kieltäneet, luulen että siitä ei olisi seurannut kovin hyviä asioita.[/QUOTE]

Mitä siitä olisi voinut seurata?

Se on tottakai hienoa, että kohdallasi ratkaisu oli kauaskantoisestikin onnistunut. Mutta missäköhän kaikessa vanhempien pitäisi toimia vakaumuksensa ja näkemystensä vastaisesti vain siinä pelossa, ettei teini kostoksi karkaa, tee kirvesmurhaa tai muuten suutu?

[QUOTE="yks";26932616]Omalle lapselleni voisin omien kokemusteni perusteella antaa hyvinkin luvan avioliittoon alaikäisenä jos tilanne olisi mielestäni otollinen avioliittoa ajatellen. Ihan joka tilanteessa en lupaa antaisi, syitä sen enempää tässä erittelemättä.[/QUOTE]

Minusta olisi kyllä kiinnostavaa kuulla niitä syitä, joiden vuoksi et antaisi lupaa - eli mihin vedettäisiin raja?

 

["hui"]

[QUOTE="yks";26932616]Kyllä 15v kohdalla on jo kasvatukset kasvatettu. Jos sen ikäistä pitää vielä varsinaisesti kasvattaa, niin pieleen on mennyt siihen saakka.

15v-16v on mielestäni se ikä kun lapsi jo loppupelissä päättää itse useimmista asioistaan. VAnhemman tehtävä on tietenkin vielä neuvoa ja ohjata ja keskustella lapsen kanssa, mutta paha tuon ikäistä on enää pakottaa vanhemman tahdon alle.
Jos lapsi TODELLA tahtoo tehdä toisin kuin vanhempi neuvoo, niin hänhän tekee. KArkaa kotoa tms, pahimmassa tapauksessa.

Siksi lapsen oman ajattelukyvyn pitäisi olla jo melko melko pitkälle kehittynyt. Että hän ei halua mitään ihan idioottia, kuten ryypätä ja pilata elämänsä.

Joissain tapauksissa avioliitto voisi tietenkin olla se juttu joka 'pilaa elämän', minun tapauksessani se ei ollut. Olen edelleen onnellinen että sain luvan mennä naimisiin, jos vanhempani olisivat sen kieltäneet, luulen että siitä ei olisi seurannut kovin hyviä asioita.

Omalle lapselleni voisin omien kokemusteni perusteella antaa hyvinkin luvan avioliittoon alaikäisenä jos tilanne olisi mielestäni otollinen avioliittoa ajatellen. Ihan joka tilanteessa en lupaa antaisi, syitä sen enempää tässä erittelemättä.[/QUOTE]

Kauheaa ajattelua, että 15-vuotiaan kohdalla "kasvatukset on kasvatettu". Teinihän se vasta tukea ja opastusta ( = kasvatusta) tarvitseekin, koska on niin isojen asioiden äärellä. Kasvaminen hämmentää yms.

15-vuotias osaa pyyhkiä pyllynsä, mutta kasvatus on paljon muutakin.

 

["yks"]

Mutta itse asiassa tässähän ei ole kyse vain vanhemman tahdosta, vaan laista. Suomessa naimisiin voi mennä täysikäinen, ja vain erityisluvalla alaikäinen. Alaikäinen ei myöskään voi äänestää tai tehdä joitain muitakaan juridisia sopimuksia omin päin.

Seurustelukumppanin tuon ikäinen saa toki valita, samoin koulussa opiskelemansa aineet, ulkonäkönsä, vaatteensa, kaverinsa, ruokavalionsa, jne. 15-vuotias voi erota uskontokunnasta tai liittyä siihen ilman vanhempien suostumusta. Jos hän haluaa naimisiin, hän ei itse asiassa joudukaan kysymään lupaa vanhemmiltaan, vaan yhteiskunnalta - joten jos kielteinen päätös tulee sen vuoksi, niin silloinhan nuoren pitäisi karata maasta eikä kotoa.

Kommenttini kotoa karkamiseen ei liittynyt avioliittolupaan, vaan yleensä vanhemman mahdollisuuksiin vaikuttaa omapäisen teinin elämään. Jos teinillä ei ole halua ja ymmärrystä kuunnella vanhemman ohjeita niin minkäs teet... Varsinainen kasvatus on siis mielestäni ohi jo tuossa 15v iässä. Sen jälkeen vanhemman ohjeiden ja neuvojen perillemeno perustuu enenevässä määrin lapsen omaan tahtoon.
Tämä kommentti liittyi nimimerkin 'aikuisten oikeesti' edeltävään kommenttiin, jossa käskettiin kasvattamaan lapset loppuun asti...

Aivotutkijoiden mukaan teini-ikäisen ajattelu ei kyllä ole mitenkään erityisen kehittynyt. Ihmisen persoonallisuus kehittyy vielä n. 26 ikävuoteen asti. ja se, jos teiniä ei kiinnosta dokaaminen, ei vielä todista hänen olevan erityisen fiksu tai ajattelultaan kehittynyt, eikä avioliittopäätöstä voi punnita tuollaisten seikkojen valossa.



Mitä siitä olisi voinut seurata?

Se on tottakai hienoa, että kohdallasi ratkaisu oli kauaskantoisestikin onnistunut. Mutta missäköhän kaikessa vanhempien pitäisi toimia vakaumuksensa ja näkemystensä vastaisesti vain siinä pelossa, ettei teini kostoksi karkaa, tee kirvesmurhaa tai muuten suutu?



Minusta olisi kyllä kiinnostavaa kuulla niitä syitä, joiden vuoksi et antaisi lupaa - eli mihin vedettäisiin raja?

JOs en olisi saanut vanhemmaltani lupaa avioliitolleni, olisin todennäköisesti katkera vanhemmilleni 'elämäni pilaamisesta'
Pelkään että olisimme ajatuneet avoliittoon silloin aikanaan ja sitä myötä mahdollisesti kauas uskonystävistä. Mahdollisesti olisimme menettäneet uskon sydämiltämme, ja se olisi pahinta mitä voisin kuvitella minulle tapahtuvan.
Todennäköisesti olisimme jonain vaikeana hetkenä ajautuneet eroon ilman uskon voimaa ja Jumalan antamaa siunausta elämässämme. Minulla tuskin olisi ihania lapsiani, ainakaan kaikkia... Tästä hetkestä katsottuna elämäni olisi todennäköisesti pilalla.

Tuohon avioliittolupaan lapselleni... Luultavasti antaisin sen aina jos nuori pyytäisi. Jos nuoret haluavat aloittaa yhteiselämänsä avioliitossa, heillä on myös omakohtainen usko sydämessään. Ja silloin antaisin luvan ehdottomasti.
Ehkä jos puoliso olisi vaikka 20v vanhempi niin yrittäisin estellä, mutta normitilanteessa alle 10v ikäerolla, uskovien nuorten välille solmittavaan avioliittoon antaisin luvan.

Jos taas lapsi ei olisi uskomassa, tuskin hän mitään avioliittolupia kyselisi. Silloin hän todennäkööisesti eläisi niinkuin 'tavalliset' nuoret, eikä tuntisi halua mennä avioliittoon.

 

["yks"]

[QUOTE="hui";26933084]Kauheaa ajattelua, että 15-vuotiaan kohdalla "kasvatukset on kasvatettu". Teinihän se vasta tukea ja opastusta ( = kasvatusta) tarvitseekin, koska on niin isojen asioiden äärellä. Kasvaminen hämmentää yms.

15-vuotias osaa pyyhkiä pyllynsä, mutta kasvatus on paljon muutakin.[/QUOTE]

Tukea ja opastusta voi tarvita vaikka 30v ihminen, ei häntäkään kai enää kasvateta.
Lapsen on pienenä otettava vanhemman tuki ja opastus vastaan, halusi tai ei ja siinä samalla oman ajattelun tulisi kehittyä siihen suuntaan, että on lapsi on valmis vastaamaan omista päätöksistään.

15 vuotiaalla pitäisi olla jo tuo taito. Viisas teini toki haluaa sitä tukea ja opastusta vanhemmilta. Ongelmateini joka ei halua, ei niitä huoli vaikka vanhempi tekisi mitä. JOS sun teini päättää olla kuuntelematta sua, niin miten sä sen koheltamisen estät?

 

["yks"]

Mutta missäköhän kaikessa vanhempien pitäisi toimia vakaumuksensa ja näkemystensä vastaisesti vain siinä pelossa, ettei teini kostoksi karkaa, tee kirvesmurhaa tai muuten suutu?

Tähän jäi vastaamatta..

Ei missään tilanteessa. EI vanhemman kuulu antaa lapselle lupaa mihinkään omien näkemystensä vastaisesti. Oma mielipide täytyy tuoda julki ja neuvoa miten asiat olisi vanhemman mielestä hyvä hoitaa. Mikään ei kuitenkaan estä lasta olemaan tottelematta vanhemman ohjetta, jos hän todella haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Pienestä lapsesta voit vaikka pitää kiinni jos hän ei muuten tee kuten vanhempi käskee. Isomman lapsen täytyy valita haluaako hän totella vai ei.

 

[mmmm.....]

Niin... Ihmisillä on nykyään niin kamala kiire tehdä kaikkea.... Vaikka ihminen elää nykyään pidempään, niin silti tuntuu, että kaikki mahdollinen pitää jo kokea ensimmäisen 20. elinvuoden aikana (seurustelu, seksi, avo/avioliitto, lapsen syntymä yms).... MIKSI? Kiire ei ole edes hyväksi ihmiselle...

 

["hui"]

[QUOTE="yks";26933151]Tukea ja opastusta voi tarvita vaikka 30v ihminen, ei häntäkään kai enää kasvateta.
Lapsen on pienenä otettava vanhemman tuki ja opastus vastaan, halusi tai ei ja siinä samalla oman ajattelun tulisi kehittyä siihen suuntaan, että on lapsi on valmis vastaamaan omista päätöksistään.

15 vuotiaalla pitäisi olla jo tuo taito. Viisas teini toki haluaa sitä tukea ja opastusta vanhemmilta. Ongelmateini joka ei halua, ei niitä huoli vaikka vanhempi tekisi mitä. JOS sun teini päättää olla kuuntelematta sua, niin miten sä sen koheltamisen estät?[/QUOTE]

Kasvattamalla eli keskustelemalla, puhumalla velvollisuuksista ja vastuista. 15-vuotias on minun vastuullani, joten minun on estettävä se kohellus: se on minun velvollisuuteni vanhempana. Jos tarvetta, pitää ottaa kovemmat keinot käyttöön.

Omituista ajattelua, että ihminen elämänsä suurimmassa myllerrysvaiheessa ja hankalimmassa kasvutilanteessa jätetään yksin, jos hän ei satu olemaan "viisas teini", joka "haluaa tukea ja opastusta vanhemmilta".

Jos en pärjäisi, hakisin apua muualta.

Ei ihme, että kouluissa kipuillaan opettajille annetun kasvatusvastuun kanssa, kun vanhemmat tuntuvat olevan sitä mieltä, että 15-vuotias on "jo kasvatettu". Miksi opettajille on määrätty kasvatusvastuu yläkoulussa ja toisen asteen koulutuksessa, jos sitä ei muka voisi tehdä?

 

["vieras"]

Tietenkin lestavanhemmat antavat 15veen mennä naimisiin: on yksi lapsi vähemmän ruokittavana.

Ja tietenkin lestateini haluaa 15veenä naimisiin: Se on opetettu uskomaan, että lasten maailmaan saattaminen ja naimisiin meno on maailman tärkein juttu. Lapsihan vain tekee mieliksi vanhemmilleen.

 

["yks"]

[QUOTE="hui";26933214]Kasvattamalla eli keskustelemalla, puhumalla velvollisuuksista ja vastuista. 15-vuotias on minun vastuullani, joten minun on estettävä se kohellus: se on minun velvollisuuteni vanhempana. Jos tarvetta, pitää ottaa kovemmat keinot käyttöön.

Omituista ajattelua, että ihminen elämänsä suurimmassa myllerrysvaiheessa ja hankalimmassa kasvutilanteessa jätetään yksin, jos hän ei satu olemaan "viisas teini", joka "haluaa tukea ja opastusta vanhemmilta".

Jos en pärjäisi, hakisin apua muualta.

Ei ihme, että kouluissa kipuillaan opettajille annetun kasvatusvastuun kanssa, kun vanhemmat tuntuvat olevan sitä mieltä, että 15-vuotias on "jo kasvatettu". Miksi opettajille on määrätty kasvatusvastuu yläkoulussa ja toisen asteen koulutuksessa, jos sitä ei muka voisi tehdä?[/QUOTE]

No jos sun lapsi päättää olla käymättä koulussa 8 luokalla niin mitä sä teet?
Kannat sen kouluun?
Kyse on siis tilanteesta jossa MIKÄÄN järkipuhe ei auta. Mielestäni jäljelle ei kovin paljon keinoja jää.

Tai jos sun teini haluaa ryypätä kielloistasi huolimatta?
Viimeistään silloin kun sä nukut, niin ikkunasta pääsee karkuun.

JOS sinä et ole saanut kasvatettua teinillesi järkeä kuunnella sinua, niin aika pulassa olet 15 vuotiaan kanssa. Mitä ne 'muutkaan' voisi tilanteessa? Kerrankos koulukodistakin on karattu.
Teinin täytyy siis itse HALUTA sitä 'kasvatusta', muuten se on ihan yhtä tyhjän kanssa.

 

["yks"]

[QUOTE="vieras";26933228]Tietenkin lestavanhemmat antavat 15veen mennä naimisiin: on yksi lapsi vähemmän ruokittavana.

Ja tietenkin lestateini haluaa 15veenä naimisiin: Se on opetettu uskomaan, että lasten maailmaan saattaminen ja naimisiin meno on maailman tärkein juttu. Lapsihan vain tekee mieliksi vanhemmilleen.[/QUOTE]

JA höpön pöpön pöö..

 

[MattiMyöhäinen]

Tuli tästä aiheesta mieleen yks juttu. Olin matkustamassa linja-autossa vuosia sitten. Bussiin nousi 4 nuorta tyttöä, kuulostivat olevan yläasteella viimeistä vuotta. Heidän kova äänisen keskustelun nyt kuuli jokainen, joka sen vain halusi kuulla. Siellä puhuttiin puolison löytämisestä ja naimisiin menemisestä, se kun kuulosti olevan elämän tärkein saavutus, opiskelut ei kuulostanut ollenkaan kiinnostava. Mutta yksi lause jäi mieleeni " jos 18 vuoden ikään mennessä ei ole päässyt naimisiin, niin on kyllä aika hidas ja parhaat miehet on jo siinä vaiheessa valittu... " :O Huhhuijaa, sanon minä... Kai mä olin siiinä vaiheessa totaalisen myöhässä, olinhan sentään JO 24v ja oli sinkku

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="yks";26933103]
JOs en olisi saanut vanhemmaltani lupaa avioliitolleni, olisin todennäköisesti katkera vanhemmilleni 'elämäni pilaamisesta'
Pelkään että olisimme ajatuneet avoliittoon silloin aikanaan ja sitä myötä mahdollisesti kauas uskonystävistä. Mahdollisesti olisimme menettäneet uskon sydämiltämme, ja se olisi pahinta mitä voisin kuvitella minulle tapahtuvan.
Todennäköisesti olisimme jonain vaikeana hetkenä ajautuneet eroon ilman uskon voimaa ja Jumalan antamaa siunausta elämässämme. Minulla tuskin olisi ihania lapsiani, ainakaan kaikkia... Tästä hetkestä katsottuna elämäni olisi todennäköisesti pilalla.[/QUOTE]

Hmm, no äitinä olisin kyllä valmis ottamaan tuon riskin. Ajattelen niin, että usko, jonka kadottaa vain siksi, ettei saa yhteiskunnalta tai äidiltä NAIMALUPAA, ei ole voinut olla kovin vankalla pohjalla. Eikös usko enemmänkin ole henkilökohtainen vakaumus ja henkilökohtainen kokemus uskonnosta ja yhteydestä jumaluuteen? Ja toiseksi ajattelen myös, että jos joku suhde kariutuu ennen 18 ikävuotta, niin se syy ei voi olla se, että ei päästy naimisiin. Avioliitto ei saa olla ainoa yhdessä pitävä motiivi. Ja jos taas ilman avioliittolupaa ajautuu avoliittoon ja sen takia kokee suhteen menneen pilalle, niin se on kyllä ollut ihan oma valinta. Jos suhde ei kestä yhdessä asumista, niin sitten se ei ehkä niin vakaalla pohjalla ollutkaan. Ja jos taas oma vakaumus ei kestä avoliittoa, niin sitten pitää kyllä jaksaa odottaa. On olemassa sanonta "hyvää kannattaa odottaa", ja vaikken yleensä noita vanhoja kliseitä siteeraa, niin ehkä tähän kohtaan tuo olisi sopiva. Toisaalta sitten se, jos "uskonystävät" olisivat hylänneet avoliitossa elävän, niin siihen kyllä toteaisin, että muiden ihmisten mielipiteiden ja suvaitsemattomuuden ei kyllä pitäisi sanella omaa elämää - itse ajattelen myös, että todelliset ystävät eivät tuollaisen takia käännä selkäänsä. Ja jos teini-ikäinen lapseni perustelisi minulle ihan mitä tahansa asiaa sillä, että "mitä muut ihmiset ajattelee", niin perustelu ei kyllä menisi minulle läpi. Kehottaisin varmaan hankkimaan parempia/fiksumpia/nykyaikaisempia ystäviä tai vähän avarakatseisemman yhteisön.

 

["vieras"]

[QUOTE="yks";26933246]No jos sun lapsi päättää olla käymättä koulussa 8 luokalla niin mitä sä teet?
Kannat sen kouluun?
Kyse on siis tilanteesta jossa MIKÄÄN järkipuhe ei auta. Mielestäni jäljelle ei kovin paljon keinoja jää.

Tai jos sun teini haluaa ryypätä kielloistasi huolimatta?
Viimeistään silloin kun sä nukut, niin ikkunasta pääsee karkuun.

JOS sinä et ole saanut kasvatettua teinillesi järkeä kuunnella sinua, niin aika pulassa olet 15 vuotiaan kanssa. Mitä ne 'muutkaan' voisi tilanteessa? Kerrankos koulukodistakin on karattu.
Teinin täytyy siis itse HALUTA sitä 'kasvatusta', muuten se on ihan yhtä tyhjän kanssa.[/QUOTE]

Miksi sitten on ylipäänsä olemassa mitään "muita" tahoja, koulukoteja, tukijärjestelmiä, pienluokkia, erityskouluja yms? Eikö karkailevalla teinillä ole toivoa?

Ja nimenomaan kasvatus on kumulativista. Mutta ei sitä kesken saa lopettaa.

 

[fortunate]

Mun veli meni alaikäisenä naimisiin.

Lisäksi tiedän yhden naisen joka meni myös alaikäisenä naimisiin.

 

[=(]

Mä tunnen tytön joka meni alaikäisenä naimisiin ja erosikin muutaman kuukauden päästä. Että se siitä luvan hausta!

 

[fortunate]

Näissä tapauksissa muuten, mitkä mä tiedän (veli ja toi toinen nainen), on syynä alaikäisenä naimisiinmenolle ollut se, ettei ole kerennyt täyttää 18-vuotta ennen kuin koulut alkaneet ja edessä ollut muutto toiselle paikkakunnalle.

Eli naimisiin oltu menossa heti kun toinen osapuoli täysi-ikäinen, mutta koulujen takia ollut järkevintä muuttaa jo ennen synttäreitä saman katon alle, eikä vakaumuksen vuoksi ole halunneet asua avoliitossa.

Tuon naisen tapauksessa mennyt hyvin pariskunnalla yhteiselo, olivat kerenneet seurustella ennen naimisiin menoa viisi vuotta.
Veljen tapaus on sen verran tuore, ettei siitä vielä voi sanoa oikein mitään, toivottavasti menee heilläkin hyvin eikä tuu katumus.

 

[chrissy]

[QUOTE="yks";26933246]No jos sun lapsi päättää olla käymättä koulussa 8 luokalla niin mitä sä teet?
Kannat sen kouluun?
Kyse on siis tilanteesta jossa MIKÄÄN järkipuhe ei auta. Mielestäni jäljelle ei kovin paljon keinoja jää.

Tai jos sun teini haluaa ryypätä kielloistasi huolimatta?
Viimeistään silloin kun sä nukut, niin ikkunasta pääsee karkuun.

JOS sinä et ole saanut kasvatettua teinillesi järkeä kuunnella sinua, niin aika pulassa olet 15 vuotiaan kanssa. Mitä ne 'muutkaan' voisi tilanteessa? Kerrankos koulukodistakin on karattu.
Teinin täytyy siis itse HALUTA sitä 'kasvatusta', muuten se on ihan yhtä tyhjän kanssa.[/QUOTE]

Nii kauan kun suomessa on oppivelvollisuus niin se laps käy sen loppuun joko koulussa, kotona tai koulukodissa.

Lapselle voi antaa vaintoehdoksi yllämainitut mutta mä jättäisin pois ton koti-vaihtoehdon.

Myöskin alaikäisenä ryypiskely on lainvastaista et siinä voi sitten tulla huostaanotto jos vanhemmat ei saa lastansa kuriin.

Mun setä pulttas niiden ikkunat kiinni ja näin ollen esti teinien karkaamiset. Heitä uhkailtiin huostaanotolla kun poliisit toi useaan otteeseen teinejä kotiin ryyppyreissuilta.

Mun mielestä koulunkäynti ei ole lapsen päätettävissä niin kauan kun on oppivelvollisuuden piirissä. samoten alkoholi niin kauan kun sitä itse ei saa ostettua.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="yks";26932121]
Minun mielestäni avoliitto on turvaton, ikävän keskeneräinen ja väliaikainen systeemi. JA kaikkein tärkein, siitä puuttuu Jumalan siunaus.
[/QUOTE]

Mun mielestä avoliitto ei todellakaa oo mikää turvaton, keskeneräänen ja väliaikaanen. Se on yks tapa sitoutua eikä se ainakaa mulle oo mitää takaportin auki pitämistä. Se on yks tapa sitoutua.

Ihmeen monella naimisis olevalla on kauhia tarve halveksua ja pitää toisten suhteita huonompana sen takia, että nämä elävät avoliitossa. Kyllä mun mielestä yhteeset lapset ja/tai yhteenen asuntolaina on aika hemmetin iso sitoomus toiseen.

Mä en oo uskos joten aivan sama joku Jumalan siunaus.

 

[Mörköäiti]

Olisinkin halunnut kuulla vähän perusteluja tuohon "avoliitto on turvaton" - mitä avioliiton tuomaa turvaa tarvitsee alaikäinen nuori, jonka vanhemmilla on elatusvelvollisuus, ja jos tarkoitus on avioitua toisen alaikäisen kanssa? Yhteistä asuntolainaa ei varmaan ole tarkoitus vaikka 15-vuotiaana peruskoululaisena ottaa, kummankaan elatus tai pärjääminen ei ole kiinni toisen jättämästä perinnöstä, ja harvemmin tilanne on sekään, että toinen hoitaisi vuosikausia lapsia toisen luodessa uraa siinä tulevina lukio- tai amisvuosina... Itse sanoisin melkein, että nimenomaan AVIOLIITTO on teini-ikäiselle turvattomampi vaihtoehto kuin se, että vanhemmat olisivat edelleen huoltajia (sehän päättyy, kun menee naimisiin).