Ompa nyt keskustelua petäämisestä...tässä mielipiteeni.:)

["Jonna"]

[QUOTE="vieras";26907203]Jos mieleni alkaa horjumaan, niin osaan kyllä hakeutua ajoissa hoitoon. Eli voin vannoa, etten tule koskaan pettämään ettekö te tajua, että osalla meistä vaan on vahva luonne ja sellaisia periaatteita, joita ei rikota?[/QUOTE]

Aika loukkaavaa, ihan kuin me muut ei oltaisi vahvoja ihmisinä ja meillä muilla ei olisi periaatteita. Että jos liittoon tulee pettämiskriisi, niin on vahvaa lähteä siitä mutta ei jäädä? Uskallan olla eri mieltä, kyllä noissa molemmissa tarvitaan sitä vahvuutta.

Ja minullakin on vahvoja periaatteita, kuten jos mieheni pettäisi minua kertaluontoisesti, niin en todellakaan rikkoisi lasteni perhettä sen vuoksi. Olen luvannut seistä rinnalla myös vastoinkäymisissä, joten silloin se lupaus lunastetaan. Odotan samaa myös toisinpäin, jos itse mokaan jollakin tavalla (en ole pettämässä). En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka valitsevat toisin, vaikka en sitä ymmärtäisikään. Lapsia korkeintaan säälin, että joutuvat eron kestämään. Uskon myös, että elämässä on paljon pahempiakin asioita kuin petetyksi joutuminen. Itseasiassa voi olla aika tyytyväinen jos se on kamalin kokemus elämässä, vaikka eihän se tietenkään helppoa ole.

 

[Millenia]

Mua kiinnostaa myös ilman sarvia ja hampaita se, oletteko esimerkiksi Jonna ja Millenia sitä mieltä, ettette koskaan voi olla varmoja siitä, ettette ole tulevia sarjamurhaajia ja pedofiilejä?

Mun mielestä on pelottavaa, jos kaikki kuitataan sillä, "ettei kukaan voi itsestään mitään varmuudella tietää". Tulee mieleen jonkunasteinen vastuuttomuus ja käsien pesu vaikeista asioista. Ja jos tuo "ei voi tietää" koskee teidän mielestänne pelkästään pettämisjuttuja, niin millä perustelette sen näkökannan? Miksi voisi tietää, ettei koskaan tule olemaan pedofiili, mutta ei voi tietää, ettei koskaan tule pettämään?

En minä julistaisi missään, kuinka en ikinä voisi olla sarjamurhaaja tai pedofiili. Tarviiko se joka asiaan sanoa? Mielestäni jo muutamaan otteeseen sanoin, etten käytä kyseisiä termejä mistään. Se on kuitenkin vaan se oma näkemys ja omat fiilikset. Minusta ei ole luontevaa sanoa "ei ikinä", koska automaattisesti sen sanottuani keksisin jonkun enemmän tai vähemmän absurdin tilanteen, jossa se ei pitäisikään paikkaansa.

Eikä se ole mikään kuittaus eikä vastuuvapauskortti. Minusta on niin kummallista miksi ihmiset vetävät tuosta johtopäätöksiä noin pitkälle. Jos jostakin ei voi olla varma, niin sillä ei ole sitten väliä? Siis mitä häh?

 

["Jonna"]

Mua kiinnostaa myös ilman sarvia ja hampaita se, oletteko esimerkiksi Jonna ja Millenia sitä mieltä, ettette koskaan voi olla varmoja siitä, ettette ole tulevia sarjamurhaajia ja pedofiilejä?

Mun mielestä on pelottavaa, jos kaikki kuitataan sillä, "ettei kukaan voi itsestään mitään varmuudella tietää". Tulee mieleen jonkunasteinen vastuuttomuus ja käsien pesu vaikeista asioista. Ja jos tuo "ei voi tietää" koskee teidän mielestänne pelkästään pettämisjuttuja, niin millä perustelette sen näkökannan? Miksi voisi tietää, ettei koskaan tule olemaan pedofiili, mutta ei voi tietää, ettei koskaan tule pettämään?

Tähän en syvenny sen enempää, koska se edellyttäisi pureutumista em. sairauksiin ja niiden syntyyn. Uskon, että ainakin osittain sarjamurhaajaksi ja pedofiiliksi traumatisoituu lapsuudessaan, mutta pettäjäksi ei. Itse en todellakaan rinnasta pedofiiliaa tai sarjamurhaajaa pettäjään. Itseasiassa aika naurettava rinnastus, camoon...

 

[Millenia]

[QUOTE="Jonna";26907381]Tähän en syvenny sen enempää, koska se edellyttäisi pureutumista em. sairauksiin ja niiden syntyyn. Uskon, että ainakin osittain sarjamurhaajaksi ja pedofiiliksi traumatisoituu lapsuudessaan, mutta pettäjäksi ei. Itse en todellakaan rinnasta pedofiiliaa tai sarjamurhaajaa pettäjään. Itseasiassa aika naurettava rinnastus, camoon...[/QUOTE]
Tämä on tosiaan vähän kauempaa haettua. Kertahairahdukseen ei tarvita (mahdollisesti pitkään kehittyineitä) mielenterveysongelmia toisin kuin sarjamurhaamiseen tai pedofiliaan.

Toisaalta voisin hyvinkin kuvitella alkavani vaikka sarjamurhaajaksi, jos saisin selville pedofiiliringin henkilöllisyydet, heitä ei voisi saattaa oikeuden eteen ja itselläni olisi välineet ja mahdollisuus heidän nitistämiseensä .

 

["vieras"]

Ompa nyt keskustelua petäämisestä...tässä mielipiteeni.

"Ompa" ei ole mikään sana, sen sijaan "onpa" on. Siis on-pa, sellaista kuin om-pa ei ole olemassakaan.

 

[sivusta]

Tämä on tosiaan vähän kauempaa haettua.

Mun mielestäni yhtä kaukaa haettua on puhua siitä, että mielenterveysongelmat ja aivokasvain saattavat laittaa ihmisen pettämään, ja siitä syystä ei koskaan voisi sanoa, ettei koskaan petä. Ei meinaan ole todennäköisyystasolla kovin vakavasti otettava mahdollisuus tuokaan, että kyseiset ongelmat saisivat ihmisen toimimaan noin. Mahdollista kyllä, mutta todennäköisyys on häviävän pieni.

Ongelma tässä keskustelussa lienee se, että toiset puhuvat arkipäivän ilmiöistä, kun taas toiset vetävät tähän kaikki mahdolliset absurdiakin absurdimmat ehkä/jos-ilmiöt mukaan. Eli ei puhuta ns. samaa kieltä.

 

["trolli"]

kyllä ne kullit ja pillut on ihmeellisiä kun niistä tämmönen haloo saadaan aikaseks.. ja suurimman haloon saa ap:n kaltaiset vinkujat. Voi kyynel, pettäminen.
Jos ei elämässä suurempaa kriisinaihetta ole niin olkaa onnellisia.

 

[piina]

Ja kyllä minäkin olen vahvaluontoinen ihminen, ja minulla on periaatteita .

Mulle taasen kaikki periaatteen on luotu rikottaviksi. Ehkä olenkin sen takia pettämättä miestäni, että rikon sen periaatteen, että mä annan itselleni pettämiseen mahdollisuuden. Toisinsanoen mun periaate on se, etten halua kahlita itseäni mieheen niin, ettenkö voisi käydä vieraissa, jos siltä tuntuisi. Mutta koska periaatteen on tehty rikottaviksi, voin hyvinkin elää pettämättä

 

[Millenia]

Mun mielestäni yhtä kaukaa haettua on puhua siitä, että mielenterveysongelmat ja aivokasvain saattavat laittaa ihmisen pettämään, ja siitä syystä ei koskaan voisi sanoa, ettei koskaan petä. Ei meinaan ole todennäköisyystasolla kovin vakavasti otettava mahdollisuus tuokaan, että kyseiset ongelmat saisivat ihmisen toimimaan noin. Mahdollista kyllä, mutta todennäköisyys on häviävän pieni.

Ongelma tässä keskustelussa lienee se, että toiset puhuvat arkipäivän ilmiöistä, kun taas toiset vetävät tähän kaikki mahdolliset absurdiakin absurdimmat ehkä/jos-ilmiöt mukaan. Eli ei puhuta ns. samaa kieltä.

Ongelma tässä keskustelussa on se, että olemme kyllä täysin ymmärtäneet, mitä osa ihmisistä tarkoitti sillä varmuudella. Mitä on kritisoitu, on ne ihmiset, jotka jopa tällaisten ihmeellisempienkin skenaarioiden jälkeen väittää, että "ei meillä, ei ikinä" (aluksi skenaariot eivät olleet ihan noin äärimmäisiä). Ja heitä, jotka menevät vannomaan toisen ihmisen puolesta. Ja heitä, jotka leimaavat heti eri mieltä olevat pettäjiksi. Sekä on myös kehotettu pohtimaan sitä varmuuttaan, että onko se todellista varmuutta vai kenties vain asian torjumista. Jos jollakin kilahtaa heti kun joku hieman epäilee hänen vakaumustaan (ja aletaan toisin ajattelevia haukkumaan), niin kenties se vakaumus ei kuitenkaan ole ihan niin vakaalla pohjalla.

Se on tosiaan tutkittu, että puolet ihmisistä pettää joskus, edes yhden kerran jotakin yhtä kumppania. Syitä on monia. Kuinka moni on pedofiili tai sarjamurhaaja? Kuinka moni ihminen, joka on vannonut ettei ikinä petä on kuitenkin pettänyt? Aika moni. Kuka on vannonut, että hänestä ei ikinä tule pedofiilia tai sarjamurhaajaa? Ei kai kukaan? Miksi kenenkään pitäisi todistella niin itsestäänselvää asiaa. Kun taas kuuluminen siihen pettämättömään puolikkaaseen saattaa joskus vaatiakin jotain todistelua.

Eikä se pettäminen todellakaan vaadi mitään hemmetin aivokasvainta, se vaatii vaan sopivaa tilannetta. Tosihan se on, että puolet ei ikinä petä, eli voin hyvinkin uskoa, että esimerkiksi sinä et petä kumppaniasi koskaan. En vain näe mitään syytä uskoa sitä nyt etukäteen, saati sitten olla ihan varma asiasta .

 

[sivusta]

Saman kielen puuttumisella tarkoitin sitä, että ehkäpä osa keskustelijoista ei pysty millään tasolla käsittämään sitä, miksi osa haluaa ottaa keskusteluun mukaan tuollaisia erittäin äärimmäisiä ja epätodennäköisiä syitä sille, että joku pettää. He ehkä ajattelevat ihan tavalliseen arkeen peilaten sen, etteivät koskaan petä. Tyyliin joku kertapano kännissä baarireissulla tai ihastuminen vaikka työkaveriin ja sitä seuraava pettäminen. Näkevät tavallaan täysin turhana sen, että mukaan vedetään mitä kummallisempia skenaarioita ja siitä ärsyyntyneenä sitten vastaavat mitä vastaavat. Ja joillekin ihmisille pettämättömyys saattaa olla samanlainen itsestäänselvyys, johon sarjamurhaajan ja pedofiilin osalta viittasit. Silloin pettämättömyyden todistelu muille saattaa olla hyvinkin turhauttavaa juurikin sen itsestäänselvyyden takia.

Ja oman näkemykseni mukaan tässä ketjussa on kyllä yhtä lailla leimattu ja haukuttu myös noita teidän vannojiksi kutsumianne henkilöitä. Heistä on käytetty mitä mielikuvituksekkaimpia adjektiiveja ja joidenkin adjektiivien kohdalla on kyllä hyvin vaikea ymmärtää, millä logiikalla niihin on päädytty.

Jos mä olen ihan rehellinen, niin minua ei kauheasti liikuta se, mitä joku ajattelee mun pääni sisällä liikkuvista asioista. Mä uskon olevani niistä paremmin perillä kuin joku mulle tuntematon palstailija ja olen myös sinut itseni kanssa, joten ei ole tarvetta kenenkään päälle hyökkäämiseen syyttämisen tai puolustautumisenkaan nimissä. Pääasia, että itse tietää minkälainen on. Eikä sillä olisi mulle mitään lisäarvoa, että joku ketjulainen esimerkiksi tulisi kuolinvuoteelleni sanomaan, että "nyt uskon, ettet ikinä petä". Tai että mä pääsisin sanomaan jonkun kuolivuoteella, että "mitä mä sanoin, petit kuitenkin".

 

[Millenia]

Saman kielen puuttumisella tarkoitin sitä, että ehkäpä osa keskustelijoista ei pysty millään tasolla käsittämään sitä, miksi osa haluaa ottaa keskusteluun mukaan tuollaisia erittäin äärimmäisiä ja epätodennäköisiä syitä sille, että joku pettää. He ehkä ajattelevat ihan tavalliseen arkeen peilaten sen, etteivät koskaan petä. Tyyliin joku kertapano kännissä baarireissulla tai ihastuminen vaikka työkaveriin ja sitä seuraava pettäminen. Näkevät tavallaan täysin turhana sen, että mukaan vedetään mitä kummallisempia skenaarioita ja siitä ärsyyntyneenä sitten vastaavat mitä vastaavat. Ja joillekin ihmisille pettämättömyys saattaa olla samanlainen itsestäänselvyys, johon sarjamurhaajan ja pedofiilin osalta viittasit. Silloin pettämättömyyden todistelu muille saattaa olla hyvinkin turhauttavaa juurikin sen itsestäänselvyyden takia.

Ja oman näkemykseni mukaan tässä ketjussa on kyllä yhtä lailla leimattu ja haukuttu myös noita teidän vannojiksi kutsumianne henkilöitä. Heistä on käytetty mitä mielikuvituksekkaimpia adjektiiveja ja joidenkin adjektiivien kohdalla on kyllä hyvin vaikea ymmärtää, millä logiikalla niihin on päädytty.

Jos mä olen ihan rehellinen, niin minua ei kauheasti liikuta se, mitä joku ajattelee mun pääni sisällä liikkuvista asioista. Mä uskon olevani niistä paremmin perillä kuin joku mulle tuntematon palstailija ja olen myös sinut itseni kanssa, joten ei ole tarvetta kenenkään päälle hyökkäämiseen syyttämisen tai puolustautumisenkaan nimissä. Pääasia, että itse tietää minkälainen on. Eikä sillä olisi mulle mitään lisäarvoa, että joku ketjulainen esimerkiksi tulisi kuolinvuoteelleni sanomaan, että "nyt uskon, ettet ikinä petä". Tai että mä pääsisin sanomaan jonkun kuolivuoteella, että "mitä mä sanoin, petit kuitenkin".

Ei minuakaan niin liikuta se, mitä mieltä muut ovat ajatuksistani . Siksipä en oikeastan ymmärrä, miksi jotkut yrittävät vakuuttaa minut siitä, etteivät ikinä pettäisi.

Oma tarkoitukseni oli kyllä vain sanoa, että on jokseenkin naiivia ajatella, että ei kuuna päivänä koskaan voisi pettää, ja ainakin asiaa kannattaisi miettiä vähän perusteellisemminkin. Mutta eihän se pakko ole. Jo ensimmäisissä viesteissäni yritin kyllä selvittää sitä, kuinka itse en osaa käyttää "varmaa" "ikinä" "koskaan" -termejä, ja ymmärsin mitä jotkut omalla varmallaan tarkoittivat. Piinakin toi muuten esiin yhden hyvän pointin, eli mitä se pettäminen on. Sitäkin kannattaa miettiä, suuttuuko siitä, että puolison vehkeet koskee toisten vehkeitä, vai jostain ihan muusta.

Sitten naiivimpaa on väittää, että joku toinen ei pettäisi ja vielä naiivimpaa uskoa, että sairastuessaan huomaisi aina itse kun se mielenterveys alkaa heittää. En tarkoita näitä haukkuina enkä tarkoita olla alentuva, olen vain rehellisesti tätä mieltä. Ja se on tosiasia, että suurimmalla osalla ne tiukat asenteet löystyvät hieman vuosien ja lasten myötä. Ei sekään tarkoita, että toisin ajatteleva olisi automaattisesti idiootti. Minusta tässä ketjussa loukkaannuttiin aika paljon asioista, joita ei tarkoitettu loukkaamaan tai edes ärsyttämään.

Ainoastaan tuo "emmä teidän pettäjien paskamielipiteistä välitäkään" -tyylinen leimaaminen ja marttyyriys oli sellainen, jolle mielestäni annoin vähän tympeämmän kommentin takaisin. Ja kyllä kauempaa haettua mielestäni oli kommentit, jossa sitten pettämiseen vähemmän kiihkolla suhtautuva sitten olisi itse menossa pettämään heti tilaisuuden tullen, tai että kun asiasta ei voi olla varma, se tarkoittaisi sitä että asia on yhdentekevä.

Mielestäni on tosiaan ihan todennäköistä, että monet tässäkin ketjussa niin vannoneista ei tule ikinä pettämään, enkä tahdokaan heidän kanssaan inttää. Siinä mielessä tämä alkoi lähteä turhaksi jankkaamiseksi aiheen vierestä.

 

["Jonna"]

Jos tässä nyt on sitoumuksen asteesta vängätty, niin kumpi on palstalaisten mielestä sitoutuneempi suhteeseen - se joka sanoo, ettei koskaan petä vai se, joka sanoo voivansa antaa anteeksi kumppanin mahdollisen pettämisen? Olisiko tässä uusi näkökulma keskusteluun, joka meni hieman saivarteluksi ja vänkäämiseksi...

 

[ei, ei, EI!!!]

Anteeks nyt iiiiihan hirveesti... mutta MENKÄÄ TÖIHIN TAI JOTAIN!!! Tehän ootte ihan sairaita!!! :O JOKAISELLA ihmisellä saa olla sellaiset mielipiteet kuin haluaa, JOKAINEN ihminen saa elää niin kuin haluaa kunhan ei satuta toista!!! TÄSSÄ on minun mielipiteeni! Koittakaa elää sitä OMAA elämää ilman ett puututte toisten elämään!!! PISTE:

 

["vieras"]

Uskon kyllä, että sinä uskot tuon. Mutta tuo sanomasi nyt on vielä naiivimpaa kuin sanoa ettet ikinä pettäisi. Mielen sairauksia on monenlaisia, ja monissa niissä nimenomaan on oireena se, että henkilö itse on reaalimaailmasta ihan pihalla. Jotkut iskee tyhjästä, toiset hiipii salakavalasti niin, että niitä ei kuitenkaan huomaa ennenkuin on liian myöhäistä. Monesti juuri sellaiset vahvaluontoiset ihmiset, jotka eivät ikinä uskoneet esim. masentuvansa, löytävät itsensä sieltä pohjalta.

Ja kyllä minäkin olen vahvaluontoinen ihminen, ja minulla on periaatteita .

Itse alalla olleena ja hyvän ystäväni masennuksesta johtuvaa psykoosia vierestä seuranneena tiedän kyllä mitä on, kun mieli alkaa horjua. Tiedän myös sen, että jos oma käytökseni ja jutusteluni alkaa kuulostaa hieman oudolta, ystäväni ja mieheni osaavat tarttua oireisiin ajoissa, kuten tekisin itsekin ennen kuin he menevät niin pitkälle, että tekevät jotain todella luonteensa vastaista. Sitä kutsutaan ystävyydeksi

 

["vieras"]

[QUOTE="Jonna";26907342]Aika loukkaavaa, ihan kuin me muut ei oltaisi vahvoja ihmisinä ja meillä muilla ei olisi periaatteita. Että jos liittoon tulee pettämiskriisi, niin on vahvaa lähteä siitä mutta ei jäädä? Uskallan olla eri mieltä, kyllä noissa molemmissa tarvitaan sitä vahvuutta.

Ja minullakin on vahvoja periaatteita, kuten jos mieheni pettäisi minua kertaluontoisesti, niin en todellakaan rikkoisi lasteni perhettä sen vuoksi. Olen luvannut seistä rinnalla myös vastoinkäymisissä, joten silloin se lupaus lunastetaan. Odotan samaa myös toisinpäin, jos itse mokaan jollakin tavalla (en ole pettämässä). En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka valitsevat toisin, vaikka en sitä ymmärtäisikään. Lapsia korkeintaan säälin, että joutuvat eron kestämään. Uskon myös, että elämässä on paljon pahempiakin asioita kuin petetyksi joutuminen. Itseasiassa voi olla aika tyytyväinen jos se on kamalin kokemus elämässä, vaikka eihän se tietenkään helppoa ole.[/QUOTE]

No me nyt vaan katsomme asiaa eri tavalla; mielestäni se pettäjä on se perheen rikkoja, eikä se petetty.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jonna";26907342]Aika loukkaavaa, ihan kuin me muut ei oltaisi vahvoja ihmisinä ja meillä muilla ei olisi periaatteita. Että jos liittoon tulee pettämiskriisi, niin on vahvaa lähteä siitä mutta ei jäädä? Uskallan olla eri mieltä, kyllä noissa molemmissa tarvitaan sitä vahvuutta.

Ja minullakin on vahvoja periaatteita, kuten jos mieheni pettäisi minua kertaluontoisesti, niin en todellakaan rikkoisi lasteni perhettä sen vuoksi. Olen luvannut seistä rinnalla myös vastoinkäymisissä, joten silloin se lupaus lunastetaan. Odotan samaa myös toisinpäin, jos itse mokaan jollakin tavalla (en ole pettämässä). En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka valitsevat toisin, vaikka en sitä ymmärtäisikään. Lapsia korkeintaan säälin, että joutuvat eron kestämään. Uskon myös, että elämässä on paljon pahempiakin asioita kuin petetyksi joutuminen. Itseasiassa voi olla aika tyytyväinen jos se on kamalin kokemus elämässä, vaikka eihän se tietenkään helppoa ole.[/QUOTE]

Lisään vielä, että en minä tuomitse ketään siitä, että haluavat jatkaa suhteessa pettämisen jälkeenkin. Kerroin vain oman kantani (ja mieheni), eikö tässä juuri niistä omista kannoista puhuta? Eikä meillä ole koskaan ollut mitään ongelmia tässä asiassa, kumpikin tietää rajat ja kumpikaan ei halua rikkoa sitä, mitä meillä on.

 

["asia"]

[QUOTE="vieras";26908597]Lisään vielä, että en minä tuomitse ketään siitä, että haluavat jatkaa suhteessa pettämisen jälkeenkin. Kerroin vain oman kantani (ja mieheni), eikö tässä juuri niistä omista kannoista puhuta? Eikä meillä ole koskaan ollut mitään ongelmia tässä asiassa, kumpikin tietää rajat ja kumpikaan ei halua rikkoa sitä, mitä meillä on.[/QUOTE]

Tässä asiassa mua ei häiritse mikään muu kuin tuo vannominen toisen puolesta. 'kumpikin tietää rajat ja kumpikaan ei halua rikkoa sitä, mitä meillä on' ja on juteltu ja puhuttu ja tehty asiat selväksi.

Mä voin meinaan tunnustaa nyt, että mä olin tollainen samanlainen henkilö ehkä 5 vuotta sitten.-
Että ei mun mies petä, sitä oltiin petetty ja se suhteen alussa jo puhui että ei ikinä, se loppuu kerrasta yms yms.

Ja jäi kiinni salaSUHTEESTA mulle melkein rysän päältä. Ja tää oli vielä sellaista tyyppiä että kaikki kaverit ja perhe yms oli ihan, että eipä olis XXXX:stä uskonut.

Enkä olisi minäkään, mutta niin vain silti kävi.

 

[uba]

[QUOTE="Jonna";26908376]Jos tässä nyt on sitoumuksen asteesta vängätty, niin kumpi on palstalaisten mielestä sitoutuneempi suhteeseen - se joka sanoo, ettei koskaan petä vai se, joka sanoo voivansa antaa anteeksi kumppanin mahdollisen pettämisen? Olisiko tässä uusi näkökulma keskusteluun, joka meni hieman saivarteluksi ja vänkäämiseksi...[/QUOTE]

Miten nämä mainitsemasi asiat ovat keskenään verrannollisia?

Mä olen jossain kohtaa ketjua sanonut, että luonteestani johtuen en itse koskaan ole pettänyt enkä tule pettämäänkään (nykyisen kumppanini kanssa olen ollut kohta 16 vuotta ja siihen mahtuu niin hyviä kuin huonompiakin aikoja). Olen sanonut myös, että olisin valmis antamaan miehelleni anteeksi kertaluontoisen hairahduksen (kännipanon), koska en halua rikkoa kaikkea mitä meillä on yhden virheen vuoksi. Eri asia olisi, jos mies pettäisi mennen tullen tai jäisi kiinni jostain vuosia kestäneestä salasuhteesta. Silloin tulisi meillekin ero. Mitä edellä mainittu tarkoittaa mielestäsi minun sitoutumisestani parisuhteeseeni?

Se, että sanon, etten itse petä, ei tarkoita sitä, että suhtautuisin pettämiseen ylipäätään täysin ehdottomasti joko-tai -asenteella. Vaikka mä en hyväksy pettämistä, voin ymmärtää, että joissain tilanteissa tai olosuhteissa niin voi käydä. Siinäkin tapauksessa, vaikka sitä kumppaniaan rakastaisi. Mulla on itsellänikin lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat pettäneet, enkä mä koskaan ole heille minään tuomionpasuunana toiminut. He tietävät, mitä mä ajattelen pettämisestä, mutta ovat siitä huolimatta avautuneet minulle, koska tietävät, etten kaada täyslaidallista peetä heidän niskaansa, vaan minun kanssani voi oikeasti keskustella asiasta.

Ketjussa on usein syytetty mustavalkoisuudesta niitä, jotka ovat sanoneet, etteivät koskaan petä. Minun mielestäni on mustavalkoista ajatella myöskään niin, että jos joku sanoo, ettei itse petä, niin silloin muka olisi automaattisesti totaaliehdoton myös muihin pettämiseen liittyvissä asioissa. Kuten joskus aiemmin olen jo sanonut, mä olen omalla kohdallani miettinyt asiat hyvin perusteellisesti ja tehnyt syvää itsetutkiskelua aiheesta. Poislukien siis kaikki meteoriittien iskemiset, mystiset pettämistä aiheuttavat sairaudet ja muut absurdit tilanteet, menen omasta pettämättömydestäni takuuseen myös vuosikymmenien päähän.

 

[Kepsis]

[QUOTE="Jonna";26908376]Jos tässä nyt on sitoumuksen asteesta vängätty, niin kumpi on palstalaisten mielestä sitoutuneempi suhteeseen - se joka sanoo, ettei koskaan petä vai se, joka sanoo voivansa antaa anteeksi kumppanin mahdollisen pettämisen? Olisiko tässä uusi näkökulma keskusteluun, joka meni hieman saivarteluksi ja vänkäämiseksi...[/QUOTE]

Mahtaa olla aika nuori ja naiivi henkilö siellä ruudun toisella puolella jos luulee että se mitä sanot tässä on suora merkki siitä miten sitoutunut olet suhteessasi

Sinun "uusi" näkökulma on tuttu hyvin nuorien ihmisten suusta jotka ei ole vielä kovin pitkää parisuhdetta nähneetkään.

Jossain vaiheessa tulee tutuksi sullekkin sellainen asia kuin "ei ne sanat vaan ne teot".

 

["Jonna"]

[QUOTE="vieras";26908504]No me nyt vaan katsomme asiaa eri tavalla; mielestäni se pettäjä on se perheen rikkoja, eikä se petetty. [/QUOTE]

Missä kohdassa minä väitin niin? Kyllä, olen samaa mieltä, vastuu on pettäjällä. Mutta silti koen, että elämässä on pahempiakin asioita kuin pettäminen ja olen valmis tekemään työtä sen eteen, ettei ainakaan oma avioliittoni kaatuisi yhteen hairahdukseen.

Yleisesti ottaen, varmaan aika moni liitto varmasti säästyisi erolta, jos oltaisiin sitä kumppania kohtaan hieman suopeampia. Mielestäni se on myös kunnioitusta toista kohtaan, että ymmärtää toisen olevan inhimillinen ja erehtyväinen siinä missä kuka tahansa. Ja en nyt tarkoita, että pettäjäsikaa pitäisi sietää, vaan puhun yleisesti.

 

["Jonna"]

Mahtaa olla aika nuori ja naiivi henkilö siellä ruudun toisella puolella jos luulee että se mitä sanot tässä on suora merkki siitä miten sitoutunut olet suhteessasi

Sinun "uusi" näkökulma on tuttu hyvin nuorien ihmisten suusta jotka ei ole vielä kovin pitkää parisuhdetta nähneetkään.

Jossain vaiheessa tulee tutuksi sullekkin sellainen asia kuin "ei ne sanat vaan ne teot".

Sori, mutta nyt en tajunnut alentuvaa kommenttiasi yhtään. Missä kohtaa olen mielestäsi naivi? Tuo nyt oli lähinnä sellainen ajatusleikki, voi asian kääntää niinkin ja pohtia tuollaistakin filosofisesta näkökulmasta. Ei se tarkoita sitä, että itselläni olisi asiasta mielipide, jos kysyn jotakin - you know?

 

[Millenia]

Ketjussa on usein syytetty mustavalkoisuudesta niitä, jotka ovat sanoneet, etteivät koskaan petä. Minun mielestäni on mustavalkoista ajatella myöskään niin, että jos joku sanoo, ettei itse petä, niin silloin muka olisi automaattisesti totaaliehdoton myös muihin pettämiseen liittyvissä asioissa. Kuten joskus aiemmin olen jo sanonut, mä olen omalla kohdallani miettinyt asiat hyvin perusteellisesti ja tehnyt syvää itsetutkiskelua aiheesta. Poislukien siis kaikki meteoriittien iskemiset, mystiset pettämistä aiheuttavat sairaudet ja muut absurdit tilanteet, menen omasta pettämättömydestäni takuuseen myös vuosikymmenien päähän.

Kuka on tällaista väittänyt? Seison kyllä aikaisempien sanojeni takana, että tässä ketjussa on otettu itseensä usein ihan aiheetta.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jonna";26908919]Missä kohdassa minä väitin niin? Kyllä, olen samaa mieltä, vastuu on pettäjällä. Mutta silti koen, että elämässä on pahempiakin asioita kuin pettäminen ja olen valmis tekemään työtä sen eteen, ettei ainakaan oma avioliittoni kaatuisi yhteen hairahdukseen.

Yleisesti ottaen, varmaan aika moni liitto varmasti säästyisi erolta, jos oltaisiin sitä kumppania kohtaan hieman suopeampia. Mielestäni se on myös kunnioitusta toista kohtaan, että ymmärtää toisen olevan inhimillinen ja erehtyväinen siinä missä kuka tahansa. Ja en nyt tarkoita, että pettäjäsikaa pitäisi sietää, vaan puhun yleisesti.[/QUOTE]

Toki elämässä on pahempiakin asioita, mutta nyt puhutaankin parisuhteesta. Enkä kyllä pahempaa asiaa (väkivallattomassa) parisuhteessa tiedä kuin pettäminen. Ja tunnen mieheni, tiedän minkälainen ihminen hän on ja jos sinä hänet tuntisit niin menisit yhtä suureen takuuseen siitä, että se mies ei nyt vaan petä Ei kyse ole mistään suopeudesta, kyse on pelkästään itsehillinnästä ja siitä, että tekee toiselle sen minkä haluaa itselle tehtävän; meidän suhteessa se tarkoittaa sitä, että kunnioittaa toista sen verran ettei mene selän takana toisten kanssa touhuilemaan.

 

[hyvä]

[QUOTE="vieras";26908952]Toki elämässä on pahempiakin asioita, mutta nyt puhutaankin parisuhteesta. Enkä kyllä pahempaa asiaa (väkivallattomassa) parisuhteessa tiedä kuin pettäminen. Ja tunnen mieheni, tiedän minkälainen ihminen hän on ja jos sinä hänet tuntisit niin menisit yhtä suureen takuuseen siitä, että se mies ei nyt vaan petä Ei kyse ole mistään suopeudesta, kyse on pelkästään itsehillinnästä ja siitä, että tekee toiselle sen minkä haluaa itselle tehtävän; meidän suhteessa se tarkoittaa sitä, että kunnioittaa toista sen verran ettei mene selän takana toisten kanssa touhuilemaan.[/QUOTE]

Juuri näin. Amen.

 

[Kepsis]

[QUOTE="Jonna";26908945]Sori, mutta nyt en tajunnut alentuvaa kommenttiasi yhtään. Missä kohtaa olen mielestäsi naivi? Tuo nyt oli lähinnä sellainen ajatusleikki, voi asian kääntää niinkin ja pohtia tuollaistakin filosofisesta näkökulmasta. Ei se tarkoita sitä, että itselläni olisi asiasta mielipide, jos kysyn jotakin - you know?[/QUOTE]

no en minä ihmettele ettet ymmärtänyt.