Ompa nyt keskustelua petäämisestä...tässä mielipiteeni.:)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä-81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei mun tartte ymmärtää teitä pettäjiä, tai siitä vähät välittäviä sen enempää kuin tekään ymmärrätte minun kantaani.;) Mut ei se mitää, itte elämänne elätte, me eletään näin ja hyvä niin.
 
27 vuotta yhdessä kulkien, kummankin ainoa seksisuhde, voin sanoa, että meidän talossa riittää rakkautta ja seksiä vain toiselle, ei ole koskaan edes tullut mieleen pettäminen kummallakaan. Ja loppuun asti yhdessä kuljetaan. Kyllä hyvässä pitkässä suhteessa tietää jo toisenkin ajatusmaailman ja tässä on on hyvä näin...
 
En minä siltikään sanoisi ikinä, sanoisin että olen "miltei sataprosenttisen varma". 35 ei ole vielä niin vanha :).

Ei tässä mun kohdalla ole kyse iästä, vaan luonteesta, siitä millainen ihminen olen. Mä en vaan yksinkertaisesti taivu pettämiseen luonteeni puolesta. Ja siksi mä sanon, etten ikinä petä. Kenenkään muun ei luonnollisestikaan tarvitse sanoa samoin omasta itsestään, mutta ei tarvitse myöskään mulle tulla väittämään, etten mä voi olla varma asiasta. Kyllä mä voin. Itse asiassa elämässäni en ole monestakaan asiasta niin varma kuin tuosta. :D
 
Nostan käden pystyy. Olin samanlainen kuin ap. Silmät ummessa. Vaan minustkin tuli pettäjä. Aikanaan. Miksi? Koska ihmissuhteet eivät ole mustavalkoisia. Helppo on sanoa: Puhukaa. Mutta ap, mitä tehdä kun toinen ei halua puhua. OK - seuraava vastauksesi on: Erotkaa. No mitä tehdä jos se toinen osapuoli pitää kynsin ja hampain kiinni suhteesta? Kuitenkin niin että vaikeista asioista ei saisi puhu. JA kun teillä on takana liki 10 vuoden historia yhdessä. Teillä kaikki rakennettu yhteisen tulevan pohjalle. Ja kuitenkin kaapissa on yksi luuranko. Luuranko jota toinen ei halua nähdä ja tunnustaa. JA luuranko joka syö suhteen toista elävänä. Samalla kun tämän syödyn toinen puoli ei tiedä kuinka saisi irroitettu. Olet sekaisin kaiken kanssa. Tulla vai mennä. Mennä vai tulla.

Toisaalta saat sen mikä puutuu omasta suhteesta. Se aihe josta pitää visusti vaieta. Hetken koet olevasi ihminen vaikka teet väärin ihmistä kohtaa josta välität. Ihmistä kohtaa jota haluaisit rakastaa. Mutta joka ei koske sinuun. Niin kamalasti halusin rakastaa - ja kuitenkin toisaalla tarvitsin kosketusta. Hän vannoi kokoajan rakastavansa minua. Vika ei ole sinussa vaan minussa. Niin hän toisti joka ilta kun meni viereiseen huoneeseen nukkumaan. Rakastan sinua sanoi. Minä halusin pois ja halusin jäädä. Rakasti. Mutta hänen ongelmat olivat liian suuret. Hyvänä päivänä uskoin meihin. Huonona hain toista syliä.

Pettäminen on väärin. Enkä itselleni kai koskaan täysin anna anteeksi. Jotain tarinani kuitenkin opetti. Avaamaan silmät elämälle. Sinä olet onnekaassa tilanteessa. Kaikki eivät. JA tämän elämän voi elä kovin eritavoin. Pettäisikö nykyistä puolisoani? EN. Nyt tunne OIKEASTI ennusmerkit. Ehkä me toiset olemme tyhmempiä ja kiipeämme perse edellä puuhun. Tai ehkä olemme viisaampia - koska teorian sijaan tiedämme mitä ihmisuhdehelvetti pahimmillaan on. Se ei ole riitelyä lapsen potkupuvun väristä. Tai teinin kotiintuloajoista.
 
Ei tässä mun kohdalla ole kyse iästä, vaan luonteesta, siitä millainen ihminen olen. Mä en vaan yksinkertaisesti taivu pettämiseen luonteeni puolesta. Ja siksi mä sanon, etten ikinä petä. Kenenkään muun ei luonnollisestikaan tarvitse sanoa samoin omasta itsestään, mutta ei tarvitse myöskään mulle tulla väittämään, etten mä voi olla varma asiasta. Kyllä mä voin. Itse asiassa elämässäni en ole monestakaan asiasta niin varma kuin tuosta. :D

Eiköhän se perimmäinen ero ole sitten siinä, että sinä yleensäkin olet joistakin asioista ihan varma. Minä en. Maailma on sen verran kummallinen paikka.

Mielestäni kun varoitellaan tuosta liiasta varmuudesta, ihmiset eivät tarkoita vähätellä toisia. Se on enemmänkin ystävällinen kehotus siihen, ettei luota sokeasti. Ei itseensä, eikä kumppaniinsa. Minäkin luotan puolisooni enkä murehdi mitä hän saattaisi tehdä, mutta minun ajatusmaailmaani ei vain sovi se, että vannoisin tekemisiäni (saati puolisoni tekemisiä) vuosikymmeniä eteenpäin.

Jotkut tosiaan taas luottaa sokeasti eivätkä oikeastaan edes pohdi miksi, eivät vain halua ajatella koko pettämistä, koska se tuntuu kipeältä. Silloin kyse on kieltämisestä, ei itsensä (tai toisen) tuntemisesta.
 
[QUOTE="Jäämies";26903981]Kun suhteen lopettaa ennen kuin pomppaa toiseen sänkyyn niin teknisesti et ole pettänyt vaikka palaisit takaisin exän syliin. Pieni loophole vain sinulle :)[/QUOTE]

Pidetään mielessä. :D
 
Eiköhän se perimmäinen ero ole sitten siinä, että sinä yleensäkin olet joistakin asioista ihan varma. Minä en. Maailma on sen verran kummallinen paikka.

Mielestäni kun varoitellaan tuosta liiasta varmuudesta, ihmiset eivät tarkoita vähätellä toisia. Se on enemmänkin ystävällinen kehotus siihen, ettei luota sokeasti. Ei itseensä, eikä kumppaniinsa. Minäkin luotan puolisooni enkä murehdi mitä hän saattaisi tehdä, mutta minun ajatusmaailmaani ei vain sovi se, että vannoisin tekemisiäni (saati puolisoni tekemisiä) vuosikymmeniä eteenpäin.

Jotkut tosiaan taas luottaa sokeasti eivätkä oikeastaan edes pohdi miksi, eivät vain halua ajatella koko pettämistä, koska se tuntuu kipeältä. Silloin kyse on kieltämisestä, ei itsensä (tai toisen) tuntemisesta.

Peesi. Iso peesi. Elämässä on kumma karma. Mitä ehdottomampi olet, sitä todennäköisemmin joudut kasvokain oman "mörkösi" kanssa. Tuuri, karmaa, sattumaa? Tuski. Vaan enemmin sitä, mitä avoimemmin osaat ajatella, sitä laajempi maailmakuvasi on. Avoin mieli pystyy kieltämisen sijaa itsetutkiskeluun. Pureutumaan perusteisiin. Miksi joku toimii niin kuin toimii. Voisinko minä toimia niin -ääritilanteissa. Entä voisinko omalla käytöksellä edistää etten joutuisi tilanteeseen johon en halua. Tökerö sana ehkä mutta se on mielestäni elämän ennakointia ja itsensä tuntemista. Antaa lupa variaatioilla, ei sitoa itseään liekaan jossa näkeminen estyy.
 
Minä lukeudun niihin ihmisiin, jotka voivat kohtuullisella varmuudella sanoa, etteivät pettäisi ja sillä oikeutan myös ajatusmaailman, että en hyväksyisi puolisoni minua pettävän. Ja vaikka nykyisessä elämäntilanteessani ehkä haluaisinkin antaa anteeksi mielummin kuin luopua kaikesta tunnen itseni niin hyvin, etten siihen pystyisi.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän mustavalkoisesti asioihin suhtaudun. Yhä vieläkin minun on vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa ihminen ajautuu pettämään tai ymmärtää sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa joka niin tekee. Tai ymmärtää ihmisiä, jotka antavat pettämisen anteeksi. Yritän silti. Mustavalkoisuudella harvoin saavutetaan mitään hyvää.

Silti minusta on yhtälailla väärin sanoa, että ihminen ei voi tuntea itseään niin hyvin, että tietää, ettei koskaan petä. Tai ettei koskaan eroa. Kyllä sen voi tietää. Ei siitä ole kovin kauaa aikaa, kun oli yleinen normi, että ei erottu ja vähemmän petettiinkin. Nykyään kun nuo kumpikin ovat sosiaalisesti hyväksytympiä ihmetellään miten joku voi olla varma ettei koskaan petä tai eroa. Vielä parikymmentä vuotta sitten kukaan ei ihmetellyt.

Joten minusta on ihan yhtä hölmöä kenenkään tulla sanomaan ettei ymmärrä miksi joku pettää kuin kenenkään toisen tulla sanomaan, ettei joku muu voi tietää ettei itse koskaan tule pettämään. Valinta kysymys se on. Ja uskon, että on ihan varmasti ihmisiä, jotka voivat tietää etteivät petä. Uskon, että on myös ihmisiä, jotka väittävät niin, mutta silti joskus tulevaisuudessa pettävät. Kukaan vaan ei voi tietää kumpaa näistä sanoja edustaa. Joten kaikenlainen toisten sanomisten aliarvioiminen argumentilla, et voi tietää, on hieman tarpeetonta. Kyllä joku voi tietää.
 
Eiköhän se perimmäinen ero ole sitten siinä, että sinä yleensäkin olet joistakin asioista ihan varma. Minä en. Maailma on sen verran kummallinen paikka.

Mielestäni kun varoitellaan tuosta liiasta varmuudesta, ihmiset eivät tarkoita vähätellä toisia. Se on enemmänkin ystävällinen kehotus siihen, ettei luota sokeasti. Ei itseensä, eikä kumppaniinsa. Minäkin luotan puolisooni enkä murehdi mitä hän saattaisi tehdä, mutta minun ajatusmaailmaani ei vain sovi se, että vannoisin tekemisiäni (saati puolisoni tekemisiä) vuosikymmeniä eteenpäin.

Jotkut tosiaan taas luottaa sokeasti eivätkä oikeastaan edes pohdi miksi, eivät vain halua ajatella koko pettämistä, koska se tuntuu kipeältä. Silloin kyse on kieltämisestä, ei itsensä (tai toisen) tuntemisesta.

En mä ole tässä maailmassa mistään muusta asiasta ihan varma kuin tuosta omasta "pettämättömyydestäni". Eikä tuo mun mainittu lausahdukseni pohjaudu minkäänlaiseen sokeuteen, saati kieltämiseen, vaan hyvinkin perusteelliseen itsetutkiskeluun. Tuo "pettämättömyys" on tavallaan niin iso osa mun luonnettani, etten mä edes henkilökohtaisesti koe vannovani mitään, kun totean, etten tule koskaan pettämään. Se vain on niin, enkä tosiaan koe asiaa minkäänlaisena ponnisteluna tai tietoisena päätöksenä.

Enkä mä itse asiassa koe "varoitteluja" vähättelyksi, olen hyvin tietoinen siitä, että me ihmiset vain olemme erilaisia, ajattelemme eri tavalla ja myös koemme asiat eri tavoin. Ja hyvä niin. Olisi älyttömän kurjaa, jos koko ihmiskunta ajattelisi kaikista asioista ainoastaan yhdellä tavalla. Tää palstakin olisi totaalitylsä. :D

Jaha, mun täytyy nyt poistua todelliseen elämään. Mukavaa kesäistä alkusyksyä sulle (ja kaikille muillekin)! :)
 
En mä ole tässä maailmassa mistään muusta asiasta ihan varma kuin tuosta omasta "pettämättömyydestäni". Eikä tuo mun mainittu lausahdukseni pohjaudu minkäänlaiseen sokeuteen, saati kieltämiseen, vaan hyvinkin perusteelliseen itsetutkiskeluun. Tuo "pettämättömyys" on tavallaan niin iso osa mun luonnettani, etten mä edes henkilökohtaisesti koe vannovani mitään, kun totean, etten tule koskaan pettämään. Se vain on niin, enkä tosiaan koe asiaa minkäänlaisena ponnisteluna tai tietoisena päätöksenä.

Enkä mä itse asiassa koe "varoitteluja" vähättelyksi, olen hyvin tietoinen siitä, että me ihmiset vain olemme erilaisia, ajattelemme eri tavalla ja myös koemme asiat eri tavoin. Ja hyvä niin. Olisi älyttömän kurjaa, jos koko ihmiskunta ajattelisi kaikista asioista ainoastaan yhdellä tavalla. Tää palstakin olisi totaalitylsä. :D

Jaha, mun täytyy nyt poistua todelliseen elämään. Mukavaa kesäistä alkusyksyä sulle (ja kaikille muillekin)! :)

Joo, unohtui tarkentaa, etten sokeudella viitannut juuri sinuun. Sinä et missään välissä tähän asiaan suhtautunutkaan niin kiihkeästi kuin jotkut muut, joten en uskonutkaan sinun olevan sellainen "sokea uskoja". Jotkut näitä asioita pohtii ja ovat silti varmoja, silloin se varmuus onkin paremmalla pohjalla. Minä vaan en ole mistään varma, niinpä en voi luotta myöskään toisten "varmuuksiin".
 
Mä voin rehellisesti sanoa että en ole koskaan pettänyt, en edes meinannut, enkä tule pettämään.:) Olen luonteeltani sellainen jonka täytyy kertoa kaikki asiat puolisolle, en halua salata mitään enkä salaa. Mieltäni vaivaa heti jos on pienikin asia mikä kuuluisi miehenikin tietää. Olen tällainen, en aio siitä(kään) valehdella.:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä-81;26902275:
Nuoria?? 30v... Meistä kumpikin tietää että kumpikaan ei anna pettämistä anteeksi, se on siitä poikki jos selliatsa tekee. Ollaan kumpikin tultu aikanaan petetyksi ja tiedetään mitä se on...joten tiedetään varsin hyvin! Meidän liitossa ei onneksi tällaista tarvitse kummankaan tehdä. Meille RAKKAUS on tärkeää, sitä on joka päivä meidän elämässä ja se myös osoitetaan.

niin... sanotaan että todellakin suhteessa nuoria. Kun lapsilauma kasvaa, ikää mittarissa 50 vuoden villityksen verran ja sanotaanko että parisuhdetta likipitäen reilu 30 -vuotta... taitaa olla ääni jo erilainen kellossa-
Luulen että ehdottomuus katoaa, toki en tarkoita sitä, että juuri teidän tarvii pettää...
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Olen huomannut, että kaikkein varmimpia (ja naivimpia) ovat juuri ne, jotka ovat olleet hyvin nuoresta saakka siinä pitkässä suhteessaan ja mahdollisesti ovat toistensa ainoita sänkykumppaneita. Kunnes sitten jossakin elämänvaiheessa huomataan, että alkaa mietityttämään miltä ruoho maistuu aidan toisella puolella. Ei aina toki, mutta usein.

Ja toinen asia, uskon että paremmassa turvassa on niiden parisuhteet, jotka eivät sokeasti usko ettei "meille koskaan tapahdu mitään sellaista", vaan ymmärtävät, että ihmiset ovat ihmisiä ja elämä on elämää ja mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa. Silloin sitä osaa arvostaa kumppaniaan ja pitää hyvää huolta suhteestaan, kun ymmärtää elämän realiteetit. Mutta tämä on vain mun mielipide. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä-81;26902454:
Kyllä ihminen tekee ittestään aika halvan ja alistetun jos tuollaiseen alistuu että antaa itseään pettää..ja sellaisia mä säälin. Toivoisin että hekin oppisivat arvostamaan itseään ja oppimaan ettei heitä voi kohdella noin. QUOTE]

Tää on niiiiiiin mustavalkoista ajattelua kun olla ja voi. Ja nään punaista.

Pettäminen on mielestäni tuomittava asia eikä mitenkään sitä saa perusteltua oikeaksi teoksi, mutta se että joku tuntematon ihminen, asioista ja toisten parisuhteesta mitään tietämätön KEHTAA alkaa arvostelemaan ihmisiä sen perusteella, että he yrittävät korjata parisuhteensa ja saada suhteen toimimaan on musta ala-arvoista.

Saisit hävetä ap ja miettiä hetken mitä sieltä näppiksestä ulos hakkaat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä-81;26904267:
Mä voin rehellisesti sanoa että en ole koskaan pettänyt, en edes meinannut, enkä tule pettämään.:) Olen luonteeltani sellainen jonka täytyy kertoa kaikki asiat puolisolle, en halua salata mitään enkä salaa. Mieltäni vaivaa heti jos on pienikin asia mikä kuuluisi miehenikin tietää. Olen tällainen, en aio siitä(kään) valehdella.:)

Anteeksi vain mutta on pakko avautua.

Sinä kuulostat aikaisempien(kin) kommenttiesi perusteella sellaiselta sinisilmäiseltä tytöltä jonka maailma luhistuu ja jonka suunnilleen kuolo korjaa jos/kun paljastuu että miehesi on pettänyt sua etkä sitten välttämättä toimikaan siten kuin olet täällä julistanut.

Tykkäät puhua miehesi puolesta ja toistat noita "ikinä" ja "koskaan" sanoja kuin joku fanaatikko.

Miten voit tietää miehesi todellisen luonteen? Hän ei ehkä allekirjoittaisi noita sun "me ei kumpikaan koskaan..." lauseita, ainakaan tuolla innolla.

Tää tulee sulle ehkä yllätyksenä mutta niin moni on vannonut tuota samaa mantraa ja kuitenkin ajautunut petoksen tielle joten tekisit itsellesi palveluksen ja miettisit asioita uudestaan. Ei ehkä sitten niin kovaa kolahtaisi.

Tuo että haluat kertoa aivan kaikista asioista miehellesi on ihan ok mutta vaikutat sellaiselta joka myös haluaa tietää ihan kaikista miehensä asioista ja napina on valmis jos epäilet miehesi salailevan asioita sulta.

Vielä kerran anteeksi jos vaikutan hyökkäävältä ja kärkkäältä mutta sainpahan sanottua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Metsäpeikko;26904606:
Anteeksi vain mutta on pakko avautua.

Sinä kuulostat aikaisempien(kin) kommenttiesi perusteella sellaiselta sinisilmäiseltä tytöltä jonka maailma luhistuu ja jonka suunnilleen kuolo korjaa jos/kun paljastuu että miehesi on pettänyt sua etkä sitten välttämättä toimikaan siten kuin olet täällä julistanut.

Tykkäät puhua miehesi puolesta ja toistat noita "ikinä" ja "koskaan" sanoja kuin joku fanaatikko.

Miten voit tietää miehesi todellisen luonteen? Hän ei ehkä allekirjoittaisi noita sun "me ei kumpikaan koskaan..." lauseita, ainakaan tuolla innolla.

Tää tulee sulle ehkä yllätyksenä mutta niin moni on vannonut tuota samaa mantraa ja kuitenkin ajautunut petoksen tielle joten tekisit itsellesi palveluksen ja miettisit asioita uudestaan. Ei ehkä sitten niin kovaa kolahtaisi.

Tuo että haluat kertoa aivan kaikista asioista miehellesi on ihan ok mutta vaikutat sellaiselta joka myös haluaa tietää ihan kaikista miehensä asioista ja napina on valmis jos epäilet miehesi salailevan asioita sulta.

Vielä kerran anteeksi jos vaikutan hyökkäävältä ja kärkkäältä mutta sainpahan sanottua...

Näinpä. Ja sellaisten naisten miehet harvemmin kertovat rehellisesti, vaikka joskus joku toinen nainen kiinnostaisikin.. ;) Eli peittävät mahdolliset fantasiansa ja naisparka luulee "tietävänsä" ettei mieskään ikina missään tilanteessa pettäisi.

Uskon, ettei omakaan mieheni tässä elämäntilanteessa pettäisi (koskaan ei voi sanoa "ei koskaan") ja tuskin milloinkaan, mutta ikinä ei voi tietää miten ihmiset ja tilanteet muuttuvat tulevaisuudessa. Olin joskus nuorena tuollainen sinisilmäinen "en koskaan voisi ajatellakaan pettäväni"-tyyppi, kunnes elämä opetti toisin ja löysin uuden puolen itsessäni. No, se oli nuorena se, ja siitä on oppinut ainakin ettei enää koskaan pidä suhdetta itsestäänselvänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä-81;26903854:
Ei mun tartte ymmärtää teitä pettäjiä, tai siitä vähät välittäviä sen enempää kuin tekään ymmärrätte minun kantaani.;) Mut ei se mitää, itte elämänne elätte, me eletään näin ja hyvä niin.
No ethän sä ymmärrä edes sitä, että ei tässä olla pettäjiä tai siitä vähät välittäviä sen enempää kuin sinäkään.
 
Mä uskon, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pettäisi parisuhteessaan missään tilanteessa. Sitä ei voi omalta kohdaltaan (saati toisen ihmisen kohdalta) 100% varmasti tietää, mutta kyllä mä ymmärrän, jos joku sanoo, ettei voisi koskaan pettää. Se on sen hetkinen tuntemus. On vähän saivartelua muistuttaa, että kaikki on mahdollista. Kyllä mäkin ajattelen, ettei musta ikinä tule tupakanpolttajaa. :D Se on äärimmäisen todennäköistä, koska en ole ikinä edes maistanut eikä ole tarvetta maistaakaan.
 

Yhteistyössä