Tänään monen kotihoidetun lapsen maailma romahti.

"Tiina"
Sanonpa vaan että minä olen 2-vuotiaasta saakka ollut päiväkodissa, olen sosiaalinen ja kykenen selviytymään sosiaalisissa tilanteissa.

Mun mies on ollut kotihoidossa, on erakkoluonne ja pelkää yli kaiken sosiaalisia tilanteita.

Meidän tyttö on ollut päiväkodissa 10kk ikäisestä ja on myös sosiaalinen. Täytyy varmaan tehdä toinen ja hoitaa kotona, niin näkee onko sillä vaikutusta. :D
 
Eedla harmaana
[QUOTE="vieras";26899791]En ole tuo joka kommentoi tuon kolmen vuoden rajan, mutta tottahan tuo on. Ensin haukutaan ne, jotka laittaa lapsensa ylipäänsä päiväkotiin, mutta yllättäen 3-vuotiaaksi tulon jälkeen lapsi kaipaakin virikkeitä ja tupataan päiväkotiin, että voidaan jäädä nuorimmaisen kanssa kotiin. Monta esimerkkiä elävästä elämästä, yksikin laittoi 4-vuotiaan isoveljen hoitoon 5 päiväksi viikossa ja täysiksi päiviksi, kun pikkusisarus syntyi. Lapsi kuulemma yllättäen kaipasi kamalasti virikkeitä. Sama muija oli paasannut kotihoidon puolesta koko ajan, kun esikoista kotonaan hoiti.

Itse lasken nämä tälla tavalla toimijat ihan pelkiksi työtä vieroksujiksi. Kun ei huvita työt, niin vedetään lten "hyvinvointi" siihen, ettei äiti voi milloinkaan mennä töihin. Just.[/QUOTE]

No minä en kuulu noihin ihmisiin. En todellakaan laita isompaa päiväkotiin jos olen pienemmän kanssa kotona. Eikä 3v mun mielestä ole mikään maaginen raja. Meillä lapset on menneet esikoista lukuunottamatta hoitoon 2vuotiaina kun olen palannu takaisin töihin.
 
"Eedla"
[QUOTE="Tiina";26899865]Sanonpa vaan että minä olen 2-vuotiaasta saakka ollut päiväkodissa, olen sosiaalinen ja kykenen selviytymään sosiaalisissa tilanteissa.

Mun mies on ollut kotihoidossa, on erakkoluonne ja pelkää yli kaiken sosiaalisia tilanteita.

Meidän tyttö on ollut päiväkodissa 10kk ikäisestä ja on myös sosiaalinen. Täytyy varmaan tehdä toinen ja hoitaa kotona, niin näkee onko sillä vaikutusta. :D[/QUOTE]

Mä oon ollu kotihoidossa kouluikäiseksi asti ja olen erittäin sosiaalinen, mulla on laaja sosiaalinen verkosto ja tulen toimeen tilanteessa kuin tilanteessa erilaisten ihmisten kanssa. Koulussa olin suosittu ja oli paljon kavereita. Mä en usko että lapsen hoitomuodolla on tässä asiassa mitään tekemistä, kyllä se riippuu ihan muista tekijöistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;26899031:
Mutta joo, minun kantani on että lasten olisi hyvä saada kehittyä vuorovaikutustaitoisiksi jo ennen eskaria. Sitähän sä kysyit.
Tätäkö ei tapahdu kotihoidossa?

Täällä palstalla mulle on auennut se, et kotihoito on nimenomaan KOTIhoitoa, missään ei käydä eikä mitään nähdä.

Ikävä vaan, ettei me tajuttu pysyä KOTONA silloin kun lapset oli kotihoidossa.
 
annette79
[QUOTE="Tiina";26899865]Sanonpa vaan että minä olen 2-vuotiaasta saakka ollut päiväkodissa, olen sosiaalinen ja kykenen selviytymään sosiaalisissa tilanteissa.

Mun mies on ollut kotihoidossa, on erakkoluonne ja pelkää yli kaiken sosiaalisia tilanteita.

Meidän tyttö on ollut päiväkodissa 10kk ikäisestä ja on myös sosiaalinen. Täytyy varmaan tehdä toinen ja hoitaa kotona, niin näkee onko sillä vaikutusta. :D[/QUOTE]

Onko sun mielestä sosiaalinen temperamentti jotenkin parempi kuin ujo tai vetäytyvä temperamentti? Oletko ajatellut, mitä maailmasta tulisi, jos kaikki olisivat sosiaalisia?

Se, millaisia sun lapsista tulee, ei ole pelkästään sen tulosta, miten hyvin sä ja sun mies hoidatte päivähoitoasiat. Tuollaiset piirteet ovat suurimmaksi osaksi ihmisen synnynnäisessä perimässä, jota erilaiset ratkaisut korkeintaan joko vahvistavat tai lieventävät. Pahinta mitä toiselle voi tehdä on se, että antaa ymmärtää, että hänen temperamentissaan on jotakin vialla.

Joo ja me ollaan mun miehen kanssa oltu kotona kouluun asti. Minä olen sosiaalinen ja mies on vetäytyvä.
 
voi hellanlettat
Jaksa lukee koko ketjua, mut sanompa sen vaan, et TOOSI kypsää aikuiselta mieheltä jakaa eskari-ikäisiä tai sitä nuorempia kotihoidossa olon tai pk:ssa olon mukaan :D :D :D Onko joku" kotimamma" kiilannu Prisman kassajonossa kirkuvine kauhukakaroineen sun edelle, vai mikä noin nyppii?
 
70-luvun lapsi
[QUOTE="Tiina";26899865]Sanonpa vaan että minä olen 2-vuotiaasta saakka ollut päiväkodissa, olen sosiaalinen ja kykenen selviytymään sosiaalisissa tilanteissa.

Mun mies on ollut kotihoidossa, on erakkoluonne ja pelkää yli kaiken sosiaalisia tilanteita.

Meidän tyttö on ollut päiväkodissa 10kk ikäisestä ja on myös sosiaalinen. Täytyy varmaan tehdä toinen ja hoitaa kotona, niin näkee onko sillä vaikutusta. :D[/QUOTE]





Mä olen ollut 6kk ikäisestä saakka päiväkodissa, kyllä meidät 70-luvulla syntyneet roudattiin silloin vauvalaan. Eiks vaa oo hienoo? Mä en ole kovinkaan sosiaalinen ihminen, ennemminki syrjäänvetäytyvä ja viihdyn itsekseen. Voisin olla pitkiäkin aikoja ihan yksin, eikä tekis tiukkaakaan :) Mulla on vain harvoja ja valittuja ystäviä. En myöskään viihdy ihmispaljoudessa, vaan mieluummin nautin rakkaimpien ihmisten seurasta.
Tuolla perusteella, että onko joku ollut kotihoidossa vai "laitoshoidossa" et todellakaan voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kyllä meillä on jokaisella se oma temperamentti, jo synnyinlahjaksi saatu.
 
J-t harmaana
Kyllä mun kotihoidettu poika jäi reippaasti eskariin ja innolla odottaa huomista, että taas pääsee. Olis mennyt jo eilen, mutta myönty viimein, ku sanoin, ettei sunnuntaina siellä ole kukaan =)
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;26898337:
Ei aloitus mitään paskanjauhantaa ole vaan aivan selkeä havainto tältä aamulta. Olisiko ollut parempi jos otsikko olisi ollut "Eskarissa nähtyä"? Siinä oli vain ja ainoastaan havaintoja. Ei yleistystä, ei haukkumista, vain havaintoja. No, ilmeisesti ainakin joku osa tekstistäni osui ja upposi kun noin kiskaisit palkokasvit klyyvariin. :stick:
Valitettavasti tuotan sinulle pettymyksen mutta ei sitten uponnut tippaakaan, kun omillani ei ole koskaan moisia ongelmia ollut. Sen sijaan pystyn katsomaan asiaa muidenkin kuin vain omalta kannaltani ja ihmettelen noin akkamaista käytöstä mieheltä.
 
jkj
[QUOTE="Tiina";26899865]Sanonpa vaan että minä olen 2-vuotiaasta saakka ollut päiväkodissa, olen sosiaalinen ja kykenen selviytymään sosiaalisissa tilanteissa.

Mun mies on ollut kotihoidossa, on erakkoluonne ja pelkää yli kaiken sosiaalisia tilanteita.

Meidän tyttö on ollut päiväkodissa 10kk ikäisestä ja on myös sosiaalinen. Täytyy varmaan tehdä toinen ja hoitaa kotona, niin näkee onko sillä vaikutusta. :D[/QUOTE]

Meillä niinpäin, että itse olen ollut 10kk ikäisestä päiväkotihoidossa ja mies koko lapsuutensa kotihoidossa. Minä olin hyvinkin ujo, vetäytyvä, hitaasti lämpenevä, arka koko lapsuuden. Jännitin myös paljon sos.kontakteja. Vasta aikuisiällä rohkaistunut ja nykyään ulospäinsuuntautunut, vaikkakin omaa rauhaa arvostava :D Mies ollut ulospäinsuuntautunut, rauhallinen, toiset huomioonottava, kiltti, menevä, sosiaalinen jne. aina tähän päivään asti. Enpä usko että hoitomuoto vaikuttaa, vaan se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Tempperamentti vaikuttaa.
 
Kyllä mun kotihoidettu poika jäi reippaasti eskariin ja innolla odottaa huomista, että taas pääsee. Olis mennyt jo eilen, mutta myönty viimein, ku sanoin, ettei sunnuntaina siellä ole kukaan =)
:D

Meidän (päiväkoti- ja kotihoidettu) sälli tuli viime viikolla kotiin sangen tuohtuneena. Totesi, että eskari on hei jo alkanut, hän käveli siitä ohi kun meni kavereiden pihalle leikkimään ja siellä oli pihalla eskariopet ja "Veeti", "Matti", "Lucas", "Hessu" ja moni muu. Että niinku häh, miksei hän ole siellä vielä?! Mitä ihmeen huijausta se on, että eskari muka alkaa ensi viikolla tiistaina? Oli selkeästi näreissään ja koki oikeuksiaan loukatun, mutta kun selitin että päivähoito on jo alkanut (eli ko. yksikkö on taas auki, oltuaan kesän suljettuna) mutta esiopetus alkaa tiistaina vasta, niin leppyi. Mutta selkeästi hetken aikaa mietti vielä, että olikohan noin, vai huijaako äiti :)

Kovin mielellään siis menee esikouluun hänkin, ja hyvä niin.
 
lto
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;26895492:
Kirjoitin vain objektiivisista havainnoistani.

:popcorn:
No, objektiivisista havainnoistasi taitaa puuttua pienempien päiväkodin aloittajien havainnointi.

Olen kantanut yhtä 1-vuotiasta parisen kuukautta sylissä työkavereiden kanssa lapsen itkiessä kuin syötävä (siis koko sen pari kuukautta, taintui välillä väsymyksestä ja herätessään aloitti raastavan itkun). Olen kuunnellut noin sata kertaa päivässä hokevaa 2-vuotiasta: "äiti ei tule. äiti ei tule. äiti ei tule. ÄITI EI TULEEEEEEEEE" ja sitten se itku lähtee ja jatkuu ja jatkuu.Olen nähnyt yhden kolmevuotiaan yrittävän kiivetä monena aamuna päiväkodin portista itkien ja rääkyen ja hoitajia potkien äitinsä perään. Ja meillä on pieni päiväkoti, jossa lapsista todella tykätään.

Niinpä suon paljon mieluummin 6-vuotiaan lapsen itkevän ikäväänsä, koska hänellä on jo välineitä sen ikävän käsittelemiseen eri tavalla, kuin sen lohduttoman 1-, 2-, tai 3-vuotiaan.

No, myönnetään, että minusta jokaisen 5-vuotiaan olisi jo nykykoulusysteemillä hyvä olla päiväkodissa/kerhossa tms.vähän harjoittelemassa, mutta tässä rahapulan täyttämässä "laadukkaassa" päivähoidossa pienimmät ovat takuulla onnellisempia jossain muualla kuin päiväkodissa.
 
[QUOTE="meriska";26900090]Eipä ollut triplaisällä taaskaan kanttia viedä keskusteluaan loppuun:D Niinhän se aina liukenee jonnekkin kun jää altavastaajaksi....[/QUOTE]
Jaahas, täällä taas joku pumpulissaa mussukkaansa kasvattava kotihoitajamamma on pahoittanut mielensä kun minulla on ollut muutakin tekemistä kuin notkua palstalla.
On pitänyt laittaa lapset iltapalalle ja nukkumaan ja katsoa huomiset päikky-, eskari-, ja koulukamat valmiiksi ja mitä nyt kodin askareisiin kuuluukin.
Voi juku, anteeksi.

No, tulen sitten huomenna raportoimaan miten huominen aamu eskarissa meni kotilusmumammoilta. :saint:

Popparit vielä iltapalaksi, öitä.
:popcorn:
 
"vieras"
No, objektiivisista havainnoistasi taitaa puuttua pienempien päiväkodin aloittajien havainnointi.

Olen kantanut yhtä 1-vuotiasta parisen kuukautta sylissä työkavereiden kanssa lapsen itkiessä kuin syötävä (siis koko sen pari kuukautta, taintui välillä väsymyksestä ja herätessään aloitti raastavan itkun). Olen kuunnellut noin sata kertaa päivässä hokevaa 2-vuotiasta: "äiti ei tule. äiti ei tule. äiti ei tule. ÄITI EI TULEEEEEEEEE" ja sitten se itku lähtee ja jatkuu ja jatkuu.Olen nähnyt yhden kolmevuotiaan yrittävän kiivetä monena aamuna päiväkodin portista itkien ja rääkyen ja hoitajia potkien äitinsä perään. Ja meillä on pieni päiväkoti, jossa lapsista todella tykätään.

Niinpä suon paljon mieluummin 6-vuotiaan lapsen itkevän ikäväänsä, koska hänellä on jo välineitä sen ikävän käsittelemiseen eri tavalla, kuin sen lohduttoman 1-, 2-, tai 3-vuotiaan.

No, myönnetään, että minusta jokaisen 5-vuotiaan olisi jo nykykoulusysteemillä hyvä olla päiväkodissa/kerhossa tms.vähän harjoittelemassa, mutta tässä rahapulan täyttämässä "laadukkaassa" päivähoidossa pienimmät ovat takuulla onnellisempia jossain muualla kuin päiväkodissa.
Kuulostaa oudolta. Meidän päiväkodissa hoidon aloittava lapsi itkee keskimäärin 3 viikkoa siten, että itku kyllä nopeasti loppuu kun vanhempi lähtee pihasta. Näin kävi myös meidän pojalle, oli hoidon aloittaessa 1v2kk-ikäinen. Kolmannen viikon alussa meni reippaana ilman itkuja jo hoitoon. Jotain ihmeellistä teidän päiväkodissa on, jos ei lapsen itku taitu kahdessa kuukaudessa, varsinkin kun terve yksivuotias sopeutuu asioihin aika paljon nopeammin kuin esim. 3-4 -vuotiaat. Kannattaisi varmaan alkaa pitää palavereja, pyytää vaikka jotain ulkopuolista konsulttia käymään tutkailemassa tilanne ja ehkä opastamassa, miten niitä hoitoon tulevia lapsia pitää kohdella etteivät itke sinne maailman tappiin teidän kanssanne.
 
päiväkodin tiedän
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;26895480:
Nähdäkseni en maininnut sen häiritsevän ketään. Tai no, ehkä se sitä lasta häiritsi eniten juuri se kotihoitajamamman "lähden... enpäs lähde... lähden... enpäs lähde"-ramppaaminen. Törkeää pienen lapsen kiusaamista!
Näkisitpä, kuinka kaiken kokeneet ja kaiken nähneet hoitopaikkoihin lapsensa raahaavat mammat roikkuvat lastensa kaulassa päiväkotien tiloissa. Ja heitä riittää!

Kaiken kokeneita ja kaiken nähneitä lapsiparkoja karjuu joka päivä päiväkotien eteisissä. Erona se, että ovat pieniä :( Ja kaiken lisäksi nämä lapset itkevät useita kertoja päivässä, kun on ikävä, harmittaa ja lelut viedään! Eskarilaiset sentään ovat jo isoja, ja traumat vähäisempiä.
 
päiväkodin tiedän
[QUOTE="vieras";26900471]Kuulostaa oudolta. Meidän päiväkodissa hoidon aloittava lapsi itkee keskimäärin 3 viikkoa siten, että itku kyllä nopeasti loppuu kun vanhempi lähtee pihasta. Näin kävi myös meidän pojalle, oli hoidon aloittaessa 1v2kk-ikäinen. Kolmannen viikon alussa meni reippaana ilman itkuja jo hoitoon. Jotain ihmeellistä teidän päiväkodissa on, jos ei lapsen itku taitu kahdessa kuukaudessa, varsinkin kun terve yksivuotias sopeutuu asioihin aika paljon nopeammin kuin esim. 3-4 -vuotiaat. Kannattaisi varmaan alkaa pitää palavereja, pyytää vaikka jotain ulkopuolista konsulttia käymään tutkailemassa tilanne ja ehkä opastamassa, miten niitä hoitoon tulevia lapsia pitää kohdella etteivät itke sinne maailman tappiin teidän kanssanne.[/QUOTE]

Lasten reagoinnit vaihtelevat paljon. Olen nähnyt, että hoitoon tulevia lapsia käsitellään kaiken keskellä todella upeasti, ja silti huuto jatkuu kuukausia. On täysin lapsista kiinni kuinka reagoivat.

Ja harvoin isät ja äidit tietävät prikulleen siitä, kuinka paljon lapset itkevät ja kielteisiä tunteita kokevat. Kun suurin osa päivästä menee hyvin, hoitajat unohtavat oikeastaan, että niitä itkuja on ollut. Ei niistä kaikista kannata kertoa, eikä kerrota.
 
päiväkodin tiedän
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;26900421:
Jaahas, täällä taas joku pumpulissaa mussukkaansa kasvattava kotihoitajamamma on pahoittanut mielensä kun minulla on ollut muutakin tekemistä kuin notkua palstalla.
On pitänyt laittaa lapset iltapalalle ja nukkumaan ja katsoa huomiset päikky-, eskari-, ja koulukamat valmiiksi ja mitä nyt kodin askareisiin kuuluukin.
Voi juku, anteeksi.

No, tulen sitten huomenna raportoimaan miten huominen aamu eskarissa meni kotilusmumammoilta. :saint:

Popparit vielä iltapalaksi, öitä.
:popcorn:
Oletko oikeasti jo isä? Ei uskoisi...
 
"vieras"
Nooh. Meidän päivähoidossa 1,5v asti ollut poika itki eskariin mennessä. Sama oli päiväkoti kuin aiemminkin, mutta ryhmä vaihtui. Itki myös koulun alkua edeltävänä iltana ja tietysti päivähoidon alkaessa ekat puoli vuotta joka aamu ja sen jälkeen satunnaisesti 1,5 vuotta.

Jotkut vaan on herkempiä.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;26900421:
Jaahas, täällä taas joku pumpulissaa mussukkaansa kasvattava kotihoitajamamma on pahoittanut mielensä kun minulla on ollut muutakin tekemistä kuin notkua palstalla.
On pitänyt laittaa lapset iltapalalle ja nukkumaan ja katsoa huomiset päikky-, eskari-, ja koulukamat valmiiksi ja mitä nyt kodin askareisiin kuuluukin.
Voi juku, anteeksi.

No, tulen sitten huomenna raportoimaan miten huominen aamu eskarissa meni kotilusmumammoilta. :saint:

Popparit vielä iltapalaksi, öitä.
:popcorn:
Mitä sä oikeasti saat tästä? Onko hyväkin mieli? :) Oletko yhtä ihastuttava persoona vaimollesi vai pitääkö hän sua niin tossun alla että pakko purkautua sitten muualle? En haluaisi ottaa kantaa kotihoito vs. lapsi 9 kk iässä hoitoon keskusteluun mutta sen olen pistänyt merkille että sä teet veronmaksajana (ja kyllä, minäkin olen ja kävin hoitovapaallakin töissä eli olen suorastaan täydellinen) varmasti toooosi tärkeää työtä kun aikaa on palstailla kaikki päivät :D
 
päiväkodin tiedän
Itkuprosentit ovat aika samat kotihoidetuilla ja päiväkotihoidetuilla kun katsotaan asiasta "big picture".

Meidän perheessä meni niin, että yksi kolmesta ei pitänyt eskarissa olemisesta, vaikka kerho oli sujunut jo mainiosti. Toiset kaksi olivat kuin kalat vedessä.
 
Dooooh
Mikäs veronmaksajassa muka mättää?
Veroja maksavat ne, jotka käyvät töissä, mutta veroa menee myös esim. Kelan etuuksista.
No juu, mutta kelan etuudet maksetaan kokonaisuudessaan yhteiskunnan pussista, johon kertyy rahaa vain tuottavasta työstä. Esim kotiäiti säästää toki pk-kuluja, mutta
ei tuota yhtään mitään yhteisesti jaettavaksi. Ja lapset ovat nettosaajia joissakin tapauksissa kolmekymppisiksi asti, jotkut jopa koko ikänsä.

Ja tiedän kyllä, että lapseni ovat tärkeintä kaikesta jne, mutta onhan meillä oltava varaa tähän lystiin (vrt. esim. Kreikka).
 

Yhteistyössä