Tänään monen kotihoidetun lapsen maailma romahti.

[QUOTE="vieras";26900471]Kuulostaa oudolta. Meidän päiväkodissa hoidon aloittava lapsi itkee keskimäärin 3 viikkoa siten, että itku kyllä nopeasti loppuu kun vanhempi lähtee pihasta. Näin kävi myös meidän pojalle, oli hoidon aloittaessa 1v2kk-ikäinen. Kolmannen viikon alussa meni reippaana ilman itkuja jo hoitoon. Jotain ihmeellistä teidän päiväkodissa on, jos ei lapsen itku taitu kahdessa kuukaudessa, varsinkin kun terve yksivuotias sopeutuu asioihin aika paljon nopeammin kuin esim. 3-4 -vuotiaat. Kannattaisi varmaan alkaa pitää palavereja, pyytää vaikka jotain ulkopuolista konsulttia käymään tutkailemassa tilanne ja ehkä opastamassa, miten niitä hoitoon tulevia lapsia pitää kohdella etteivät itke sinne maailman tappiin teidän kanssanne.[/QUOTE]

No, tässä oli tapauksia urani eri vaiheilta. Pointti oli se, että lapsen hoidon aloitukseen vaikuttavat monet asiat (temperamenttierot, päiväkoti, lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen aiemmat hoitokokemukset, tutustuminen jne), mutta kyllä niillä isommilla lapsilla on huomattavasti paremmat valmiudet ikävän tunteiden käsittelemiseen ja tilanteen ymmärtämiseen. Se oli vastine ap:n mustavalkoiseen aloitukseen.

Subjektiivisesti ja objektiivisesti tarkastellen en näe päiväkodissamme juurikaan vikoja, pikemminkin päinvastoin.

 

Itku erotilanteissa kuuluu turvallisen kiintymyssuhteen omaavan lapsen normaaliin tunneviestintään.

Lapsen itku ei ole vaarallista, se on luonnollista.
Vanhempien, joiden lapsi itkee päiväkodissa perään ei ole mitään syytä häpeillä tai olla huolissaan,
päinvastoin.
Ammattitaitoinen päiväkotihenkilökunta osaa ottaa lapsen itkun vastaan ja käsitellä asian lasten kanssa.

En tiedä miten yleinen käytäntö se on, mutta tiedän ainakin yhden päiväkodin jossa lapsilla on mukanaan repussa perheensä kuvat. Jos ja kun ikävä yllättää, niin voi käydä kurkkaamassa valokuvaa päivän aikana.

Oman kokemukseni mukaan lapsi joka saa tuntea kaikkia tunteita, on rento ja onnellinen.

Olen hoitanut traumatisoituneita lapsia, joilla on yllättävän usein tapana kieltää itseltään kokonaan itku. Nämä lapset saattavat "korvata" itkun alkamalla käyttäytyä pakonomaisesti silloin kun heitä oikeasti itkettäisi (esim. hokemalla tuntikausia tiettyä sanaa tai vaikka satuttamalla itseään fyysisesti).
Hoidossa näitä lapsia joskus ihan provosoidaan itkemään, jotta he oppivat tämän tärkeän tunneilmaisun ja huomaavat sen olevan turvallista ja hyväksyttyä.

Annettaisiin lasten olla lapsia, ei kenenkään tarvitse olla vain kiltti, helppo ja miellyttävä.

 

[QUOTE="eerika";26900766]Itku erotilanteissa kuuluu turvallisen kiintymyssuhteen omaavan lapsen normaaliin tunneviestintään.
[/QUOTE]
Kuten myös hymy ja reipas, iloinen "heippa!"

 

[QUOTE="vieras";26898338]Tutkimus: Varhainen p

Alkuperäistä tutkimusta ei ole nyt aikaa kaivaa esiin.[/QUOTE]

Mulla on sellainen näppituntuma että päivähoito on jonkin verran muuttunut 25 vuoden aikana. Eikä välttämättä parempaan suuntaa..

 

Se missä lasta hoidetaan tai on hoidettu ei viittaa mitenkään lapsen temperamenttiin. Nämä tunteensa näyttävät lapset ovat täysin normaaleja ja heillä on hyvä kiintymysuhde kotiäitiinsä. Ujo/arka lapsi osaa tunnetasolla paljon enemmän kuin ns. sosiaaliset lapset. Lapsen luonne ei ole kotiäidin vika. Tottakai lapsi saa olla tempementiltaan ujo, ei se maailma ujouteen kaadu.

 

Kyllä mä vähän ihmettelen sitä, jos 6 v lapsi ei pysty eroamaan äidistään ilman valtavaa itkua.

Ja sitä, jos 6 v lapsen äiti ei saa sanottua että ei syytä itkuun, hauskaa eskaripäivää ja heido, vaan jää eteiseen vitkuttelemaan ja ruokkimaan lapsen itkua lisää. Tai oikeastaan, minkään ikäiselle lapselle ei mun mielestä saisi antaa sellaista mielikuvaa, että on syytäkin itkeä kun päivähoitoon/esiopetukseen menee, ja sellaisen mielikuvan lapsi saa jos äiti ei lähde vaan jää päiväkodin eteiseen voivottelemaan ja lohduttamaan ja melkein jo lähtee muttei sitten raaskikaan jajajaja...

Joojoo, ei saisi ihmetellä ja lapset on erilaisia ja toiset on herkempiä ja mä oon kamala kun en ymmärrä erilaisuutta ja sitä rataa, mutta on se mun mielestä outoa silti.

Ja on - tätä nyt ei ainakaan saisi ääneen sanoa! - aika ikävää kun muutama itkee ja ulvoo koko eskaripäivän tai puolet siitä ainakin, eikä saada juuri mitään eskarihommia tehtyä, kun tätien aika menee näiden ilmeisesti ekaa kertaa emosta erossa olevien lohduttamiseen. Hiukan aikaisemmin voisi alkaa treenaamaan, juu.

Ei todellakaan koske kaikkia kotihoidettuja. Osa rientää eskariin hymyssä suin ja reippaana, ovat varmaan onnensa kukkuloilla kun pääsevät lopultakin ihmisten ilmoille :xmas: (elikkäs ovat varmaan käyneet kerhoissa ja harrastuksissa, ja siksi oppineet sosiaalisiksi ja reippaiksi). Mutta osa on pidetty visusti mamman helmoissa ja sen joskus kyllä huomaa.

Joo, joo, ihmetellä saa, mutta kun se nyt vaan on tosiasia, että lapset ovat erilaisia. Sille ei vaan mahda mitään, mutta oikealla suhtautumisella saa paljon aikaan. Meillä on kolme lasta, kaksi ensimmäistä on ollut myös päiväkodissa. Ensimmäisellä ei ole koskaan ollut mitään takertumisongelmia, mutta toisen kanssa on saanut vääntää oikein urakalla. Yritettiin harrastuksia, ei vaan onnistunut. Lapsi parkui henkensä hädässä, pakkohan hänet oli pois viedä. Eihän sitä jaksa kuunnella ja muiden päivä menisi ihan pilalle. Päiväkotiaika oli ihan kamala. Aina jäi sinne parkumaan. Eskari alkoi huudolla ja parulla. Jossain vaiheessa sanoin eskaritädeille, kun olin lapsen muutaman kerran hakenut kesken päivää pois älyttömän parkumisen vuoksi, että otan lapsen eskarista. Kummiskin jatkettiin vielä sinnikkäästi ja alkoihan se jotenkuten sujua. Pelotti, miten koulussa sitten, mutta lapsi olikin kasvanut kesän aikana henkisesti sen verran, ettei minkäänlaisia ongelmia ollut. Nyt on sosiaalinen nuori eikä liikoja aristele. Kolmas lapsi on taas enemmänkin ylisosiaalinen, vaikka on ollut pelkästään kotihoidossa kerhoja lukuunottamatta. Tarvitsee hillintää, ettei nyt joka paikassa olisi päätä pahkaa menossa. Niin... että mitä tuosta nyt sitten voi päätellä?

 

Minä olen mennyt hoitoon 3 kk ikäisenä ja. Kestän lyllä työssäni ihmiset, mutta vapaa-aikana olen aika nirso ihmisten suhteen. Mieluummin vain oma perhe, aina ei sitäkään.

 

toivottavasti ap saa tänä iltana.

 

Lasten reagoinnit vaihtelevat paljon. Olen nähnyt, että hoitoon tulevia lapsia käsitellään kaiken keskellä todella upeasti, ja silti huuto jatkuu kuukausia. On täysin lapsista kiinni kuinka reagoivat.

Ja harvoin isät ja äidit tietävät prikulleen siitä, kuinka paljon lapset itkevät ja kielteisiä tunteita kokevat. Kun suurin osa päivästä menee hyvin, hoitajat unohtavat oikeastaan, että niitä itkuja on ollut. Ei niistä kaikista kannata kertoa, eikä kerrota.

No kertoohan sekin jo jotain, jos lapsi jää itkemättä hyvillä mielin hoitoon. Ja hoitopaikassa taas ensimmäisen parin viikon jälkeen alkoi aamut muillakin uusilla hoitolapsilla rauhallisissa merkeissä, kyllä minä viejänä huomaisin jos siellä lapset rivissä itkee. Päiväkodin hoitaja sanoi suoraan, että ensimmäinen kuukausi varataaan siihen, että on enemmän itkua, sen jälkeen normaali päiväjärjestys vaan niinhän tuolla näyttää olevan jo nyt Ja lapsi itkee ajoittain kotonakin kesken päivän (surprise!), en oleta ettei koskaan itke hoitopaikassa.

 

Tuosta viereisestä päiväkodista kuuluu pienten, 3-4 vuotiaiden, lasten itku. Heidän maailmansa romahtaa kun joutuvat hoitoon.

 

[QUOTE="kkk";26900809]Mulla on sellainen näppituntuma että päivähoito on jonkin verran muuttunut 25 vuoden aikana. Eikä välttämättä parempaan suuntaa..[/QUOTE]

Tuolla perusteella kaikki tutkimukset sitten vaan kumotaan, kun siitä on noin kauan aikaa? Kiva lääkefirmoilla ja tutkijoilla, kun tutkimusten pitää kestää max 2 vuotta ilman seurantajaksoja, kun maailma muuttuu...

Ja jos johonkin suuntaan on hoitopaikat muuttuneet, niin eiköhän suunta ole ylöspäin. Jos mietitään esim. sit, että ennen ei paljoa koulutuksia vaadittu, nykyään vaaditaan. Vai onko mielestäsi kouluttamaton lastenhoitjaa parempi?

 

[QUOTE="vieras";26901561]Tuolla perusteella kaikki tutkimukset sitten vaan kumotaan, kun siitä on noin kauan aikaa? Kiva lääkefirmoilla ja tutkijoilla, kun tutkimusten pitää kestää max 2 vuotta ilman seurantajaksoja, kun maailma muuttuu... [/QUOTE]

Ainahan tutkimuksen luotettavuutta pitää arvioida. Välttämättä toisessa maassa tehty tutkimus ei ole pätevä arvioimaan päivähoitoa Suomessa. Hoitopäivien pituus ja pienten ryhmien lapsimäärä ja henkilöstömäärät vaikuttavat myös.

 

[QUOTE="vieras";26901639]Ainahan tutkimuksen luotettavuutta pitää arvioida. Välttämättä toisessa maassa tehty tutkimus ei ole pätevä arvioimaan päivähoitoa Suomessa. Hoitopäivien pituus ja pienten ryhmien lapsimäärä ja henkilöstömäärät vaikuttavat myös.[/QUOTE]

Oon samaa mieltä.

 

Varhaisessa päivähoidossa on sekä hyöty-ett' haittapuolensa. Ei ole mitään selvää viivaa mikä on paras. Toki jokainen kuvittelee että omaa mielipidettä puoltavat tutkimukset ovat ainoita päteviä ja oikeita.

Hyvä esimerkki tämä Kelttikankaan jutuilla faktoina mielipitetitään esittävät, vaikka tällä on jumalattomasti aukkoja höpinöissään ja ilman lähteitä, mutta hän on samaa mieltä = fakta.

Ei päivähoitoasioilla tai kotihoitoasioilla pääse kukaan juurikaan pätemään.

Ihan hauska ketju, aika samantapaista paskaa kuin kotiäitienkin yninät vähän väliä. Hauskasti kirjoitettu siis! Hyvin ainakin kolahtaa.

 

Oon samaa mieltä.

No sinähän olet pahin esimerkki siitä kuinka mielipiteitäsi vastaavia tutkimuksia ei voi kritisoida ollenkaan, silloin on vaan tyhmä ja kouluttamaton eikä ole varaa mennä kritioimaan tutkimuksia tai jonkun asiantuntijan mielipidettä. Ai mutta nyt sellaista voikin katsoa laajemmalta käsin kun ei kulje sinun mielipiteen kanssa käsi kädessä.

 

[QUOTE="hehe";26901736]No sinähän olet pahin esimerkki siitä kuinka mielipiteitäsi vastaavia tutkimuksia ei voi kritisoida ollenkaan, silloin on vaan tyhmä ja kouluttamaton eikä ole varaa mennä kritioimaan tutkimuksia tai jonkun asiantuntijan mielipidettä. Ai mutta nyt sellaista voikin katsoa laajemmalta käsin kun ei kulje sinun mielipiteen kanssa käsi kädessä. [/QUOTE]

Näinkö on

 

Jaa-a, riippuu niin paljon eskariopen ammattitaidosta =) täällä meilläpäin "Ossi-pupu pelkää niin paljon äitejä ettei se uskalla tulla pois piilostaan. Jospa nyt äidit poistuisivat että me voitaisiin alkaa etsiä Ossia ja kuunnella mitä sillä on kerrottavana" Ja tämä sanottiin ovella, äitejä ei edes päästetty naulakoille asti.

 

Näinkö on

En muista kenelle, mutta yhdessäkin ketjussa lähdit vain suoraan vähättelemään toista nikkiä joka ei ollut sinun kanssa samaa mieltä. Tosi epäasiallisesti kommentoit vain jotain kouluttamattomuudesta ja olikos se tyhmyydestä/nuoruudesta tai vastaavaa.
Aivan uskomatonta käytöstä.
Nyt kuitenkin, kun joku tutkimus ei ole kanssasi samoilla linjoilla, pitää sitä tarkastella kriittisesti? "Olet liian tyhmä ymmärtämään tutkimusta ja se vain kolahtaa, kyllä se on faktaa, olet vain liian lapsellinen!" - olisi samaa tyyliä. Ajatteles nyt vaähän aikuinen ihminen.

 

Mun kotihoidettu tyttäreni on kyllä odottanut eskarin alkamista ja jäi oikein reippain mielin eskariin tänään . Ja mä kyllä olen maksanut veroja palkkatyöstä viime helmikuusta lähtien, vaikka lapseni on kotihoidossa, NIH. Eli omaa sädekehää kiillottaakseni voisin tokaista, että yhteiskunnan varoja ei ole kulunut lasteni (2kpl) kalliiseen päivähoitoon (kyllä, päivähoidon todelliset kustannukset ovat paljon suuremmat kuin mitä sä siitä maksat) ja verojakin maksan, että pistähän ap paremmaksi!

 

[QUOTE="eerika";26900766]Itku erotilanteissa kuuluu turvallisen kiintymyssuhteen omaavan lapsen normaaliin tunneviestintään.[/QUOTE]
Kyllä vain, sitä tuskin kukaan kieltää. Vanhempi voi kuitenkin omalta osaltaan helpottaa eroa toimimalla jämäkästi ja määrätietoisesti. Niinhän pitää toimia jokapäiväisessä elämässäkin muutenkin kun pidetään lapsen rajoista kiinni.

Kun vanhempi vetkuttelee erotilanteessa lähtöään palaamalla aina vaan uudelleen halimaan ja voivottelemaan, on se sama kuin lupaisi jotain ja pettäisi lupauksensa heti perään. Ja tämä monta kertaa peräkkäin. Palaamalla takaisin, viestii lapselleen että "en minä mihinkään lähde" ja heti kohta kelkka kääntyy "lähdenpäs sittenkin". Tuotetaan lapselle toivoa ja pettymystä vuorotellen oikein sarjatulena. Ymmärrän että vanhempi haluaa olla lapselleen turva ja lohduttaja mutta tällaisessa tilanteessa kyseessä on lähinnä lapsen kiusaaminen. Tunteet sivuun ja järki käteen hyvät ihmiset.

No, tänään oli tilanne eskarissa mukavan rauhallinen. Kaikki leikkivät ja olivat iloisia. Tosin olin siellä vasta hieman kahdeksan jälkeen joten aamuisia tapahtumia en tiedä. Uskoisin asioiden sujuneen eilistä paremmin sillä täällä on kyllä henkilökunnalla tapana ohjeistaa vanhempia tällaisissa tilanteissa. Pienemmän päikyllä joku 3-4v poika itki äitinsä perään mutta itku loppui kun äiti katosi näkyvistä.

 

[QUOTE="sama";26901767]En muista kenelle, mutta yhdessäkin ketjussa lähdit vain suoraan vähättelemään toista nikkiä joka ei ollut sinun kanssa samaa mieltä. Tosi epäasiallisesti kommentoit vain jotain kouluttamattomuudesta ja olikos se tyhmyydestä/nuoruudesta tai vastaavaa.
Aivan uskomatonta käytöstä.
Nyt kuitenkin, kun joku tutkimus ei ole kanssasi samoilla linjoilla, pitää sitä tarkastella kriittisesti? "Olet liian tyhmä ymmärtämään tutkimusta ja se vain kolahtaa, kyllä se on faktaa, olet vain liian lapsellinen!" - olisi samaa tyyliä. Ajatteles nyt vaähän aikuinen ihminen.[/QUOTE]

Jaa no tällä kertaa tuo minun kommentti "olen samaa mieltä" tarkoitti lähinnä sitä että olen kirjottajan kanssa samaa mieltä siitä että jokaisen tutkimuksen validiteettia täytyy tarkastella kriittisesti. MItään tutkimustulosta ei kannata niellä purematta vaan perehtyä tutkimuksen taustoihin ja siihen voidaanko sitä ylipäätään pitää luotettavana. Kun kaikki tutkimukset ei ole sitä. Itse tutkimukseen (tuo tutkimus siitä että varhain hoidon aloittaneet olis parempia kuin muut) mulla ei ole henk koht mielipidettä kun en ole siihen tarpeeksi syvällisesti vielä perehtynyt.

Eli olen samaa mieltä lauseen kanssa: "ainahan tutkimuksen luotettavuutta pitää arvioida". Siihen kommentoin että olen samaa mieltä. Olisi näköjään pitänyt sekin vääntää rautalangasta.

 

meidän 4v kotihoidossa oleva (kerhossa käynyt jo vuoden) odottaa jo nyt eskariiin pääsyä... että tuskimpa tulee kahden vuoden päästäkään itkua vaikka en päiväkotiin aiokaan viedä...

että eipäs yleistetä ap!

 

Loppupeleissä verojen maksun kannalta parhaita ovat ne jotka tekevät kotona töitä hoitaen lapset samalla. Että turha nostaa itseään jalustalle siitä, että menee veroja maksamaan ja lapsi päiväkotiin. Onpa muuten pikkuisen kallista yhteiskunnalle tuo päiväkotien ylläpito, se pari sataa mitä maksetaan hoidosta kattaa vain murto-osan todellisista kuluista. Tämä olisi meidän jokaisen hyvä muistaa

 

Mua itkettää aina, kun loma loppuu, ja olen jo 50 v. Mutta vain ekana päivänä, sen jälkeen sopeutuu. Ja juu, olen kotiäidin kasvattama

 

Loppupeleissä verojen maksun kannalta parhaita ovat ne jotka tekevät kotona töitä hoitaen lapset samalla. Että turha nostaa itseään jalustalle siitä, että menee veroja maksamaan ja lapsi päiväkotiin. Onpa muuten pikkuisen kallista yhteiskunnalle tuo päiväkotien ylläpito, se pari sataa mitä maksetaan hoidosta kattaa vain murto-osan todellisista kuluista. Tämä olisi meidän jokaisen hyvä muistaa

Niinpä alimmassa kastissa kulkee kotiäidit ja subjektiivista päivähoitoa harrastavat loiset, keskiluokkaisessa porukassa työssäkäyvät päiväkotiin vievät ja hienoimpia yhteiskunnalle on kotona töitä tekevät äidit. Päiväkotiin vievät ovat toki yleisimpiä eli normaaleja.