Tänään monen kotihoidetun lapsen maailma romahti.

Höpsis! Meidän kotikasvatetut jäivät mielellään eskariin hymyssä suin. Olihan he oppineet seurakunnan kerhoissa sen, että ei sinne lopun elämäksi tarvitse jäädä ja jopa kivaakin voi olla! Hyvä provo joopa joo!

 

Mä en tunne YHTÄKÄÄN perhettä, jossa tuon ikäiset, kotona hoidetut lapset vain makaisivat kotona. JOKAISELLE heistä on järjestetty harrastuksia yms. toimintaa. Ja ne harrastukset on yleensä aloitettu siellä 2-3v iässä jo, eli kyllä sun ympärilläsi nyt kuitenkin taitaa olla niitä melko poikkeavia vanhempia tämän asian suhteen.

En tunne minäkään sellaista kotihoidettua joka ei käy missään. Meillä on ohjelmaa päivisin. Puistossa tapaa toisia lapsia kuten kerhossa ja muskarissa. En usko että meillä kasvaa mitenkään vajaavaisia lapsukaisia.

 

Meillä on huomenna tutustuminen+ylihuomenna SE alkaa.

 

Pitäisi lailla säätää että kaikki lapset joutuisivat tarhaan viimeistään 2 vuoden iässä. Sakot vanhemmille jotka aiheuttavat tuollaisia traumoja lapsiparoilleen :|

Samaa mieltä! Paitsi että ikäraja voisi olla ehkä kolme vuotta. Silloin lapsen pitää olla jo kypsä hoitopaikkaan ja solmimaan sosiaalisia suhteita muihinkin kuin ylisuojelevaan äippään.

 

Multa on jo kaksi lähtenyt eskari-/ja koulutaipaleelle suoraan mun helmoista, ilman itkua ja huutoa. Mutta se taas kyllä johtuu sitten siitä että mä vaan satun olemaan erinomainen kasvattaja. Kolmas lähtee ensi vuonna.

 

Niin mutta miksi se ei takertunut äitiin ja itkenyt täysillä voluumeilla? eikös sen pitäisi mennä niin mikäli ap:ta on uskominen, kun se kerran on kotihoitajamamman lapsi?

En tiedä, kysy Ken Gurulta, ilmeisesti ei sitten kaipaa yhtään läheisimpiään. "Jos tuo ensimmäinen, niin ihmettelen että miksi lapsi pitäisi ehdoin tahdoin totuttaa ns. kylmään meininkiin, ettei kaipaa hänelle tärkeimpiä ihmisiä."

 

Länsimainen yhteiskunta on sellainen että täällä arvostetaan sitä että lapsikin on mahdollisimman pian itsenäinen ja muista riippumaton. vArmaankin moni olisi riemuissaan jos se vauva vaihtais itte omat vaippansa ja lämmittäisi omat maitonsa niin ei tarvi vanhempien nähdä vaivaa ja kokea epämukavuutta. Ja tietenkin 10 kuisena iloisesti vieraiden ihmisten hoitoon jäävä vauva on se ihanne. Mitäpä siitä vaikka se vieras täti onkin sen vauvan kanssa enemmän sen hereilläoloaikana kuin omat vanhemmat, oppiipahan itsenäisyyttä eikä tuu sellasta jalassa roikkujaa. Lapsen riippuvaisuus ja tarvitsevuus ovat pahasta länsimaisen ajattelun mukaan. Ongelmana vaan se että länsimainen ajattelutapa on väärässä...

Niin, ihmeesti vain teikäläisten mielipiteet muuttuu lapsen täytettyä sen maagiset 3 vuotta. Sitten tarvitaan SOSIAALISIA kontakteja ja ehdottomasti VIRIKKEITÄ, joita ei kotoa saa. Mikä kumma lapsen aivoissa tapahtuukaan sitten kun 3 vuotta on täynnä...

 

Mä en tunne YHTÄKÄÄN perhettä, jossa tuon ikäiset, kotona hoidetut lapset vain makaisivat kotona. JOKAISELLE heistä on järjestetty harrastuksia yms. toimintaa. Ja ne harrastukset on yleensä aloitettu siellä 2-3v iässä jo, eli kyllä sun ympärilläsi nyt kuitenkin taitaa olla niitä melko poikkeavia vanhempia tämän asian suhteen.

Se on kuitenkin ihan eriasia että lapsi on max. parituntia päivässä puistossa/kerhossa ja sen lisäksi 1-2h viikossa jossain ohjatusta harrastuksessa kuin että lapsi olisi 6-8h päivässä hoidossa jossa pitää suurimman osan ajasta ihan ite keksiä leikkejä niiden toisten lasten kanssa.
En muuten toisaalta myöskään ymmärrä sitä miksi 2 vuotiasta pitää retuuttaa johonkin harrastukseen? (muskarit yms. sellaset tietysti erikseen, koska ne ovat vanhempien harrastuksia enemmän kuin sen lapsen)

 

Kyllä mä vähän ihmettelen sitä, jos 6 v lapsi ei pysty eroamaan äidistään ilman valtavaa itkua.

Ja sitä, jos 6 v lapsen äiti ei saa sanottua että ei syytä itkuun, hauskaa eskaripäivää ja heido, vaan jää eteiseen vitkuttelemaan ja ruokkimaan lapsen itkua lisää. Tai oikeastaan, minkään ikäiselle lapselle ei mun mielestä saisi antaa sellaista mielikuvaa, että on syytäkin itkeä kun päivähoitoon/esiopetukseen menee, ja sellaisen mielikuvan lapsi saa jos äiti ei lähde vaan jää päiväkodin eteiseen voivottelemaan ja lohduttamaan ja melkein jo lähtee muttei sitten raaskikaan jajajaja...

Joojoo, ei saisi ihmetellä ja lapset on erilaisia ja toiset on herkempiä ja mä oon kamala kun en ymmärrä erilaisuutta ja sitä rataa, mutta on se mun mielestä outoa silti.

Ja on - tätä nyt ei ainakaan saisi ääneen sanoa! - aika ikävää kun muutama itkee ja ulvoo koko eskaripäivän tai puolet siitä ainakin, eikä saada juuri mitään eskarihommia tehtyä, kun tätien aika menee näiden ilmeisesti ekaa kertaa emosta erossa olevien lohduttamiseen. Hiukan aikaisemmin voisi alkaa treenaamaan, juu.

Ei todellakaan koske kaikkia kotihoidettuja. Osa rientää eskariin hymyssä suin ja reippaana, ovat varmaan onnensa kukkuloilla kun pääsevät lopultakin ihmisten ilmoille :xmas: (elikkäs ovat varmaan käyneet kerhoissa ja harrastuksissa, ja siksi oppineet sosiaalisiksi ja reippaiksi). Mutta osa on pidetty visusti mamman helmoissa ja sen joskus kyllä huomaa.

 

Tällei henkilökunnan näkökulmasta sanon, että nuo lähtöään vitkuttelevat mammat ja isukit ovat yks painajainen :kieh: Ei se mukula rauhoitu kuuna päivänä, kun viivytellään sitä poistumista ja lässytetään se mikä ehditään. Parhaimmat näistä, vaiko pahimmat, soittelevat vielä itku kurkussa hetken kuluttua, että kuinka se Nico-Jessica siellä nyt pärjää, byääääh... Ja Nico-Jessica on jo täydessä touhussa iloisena muiden kanssa

Tai sitten ne lapsi-raukat, joiden eroahdistusta kotona oikein ruokitaan ja asiaa jauhetaan jatkuvasti. Huoh.

 

[QUOTE="vieras";26895933]En tiedä, kysy Ken Gurulta, ilmeisesti ei sitten kaipaa yhtään läheisimpiään. "Jos tuo ensimmäinen, niin ihmettelen että miksi lapsi pitäisi ehdoin tahdoin totuttaa ns. kylmään meininkiin, ettei kaipaa hänelle tärkeimpiä ihmisiä."[/QUOTE]

Kysehän siis oli siitä että lapset laitetaan päiväkotiin sen vuoksi, että oppivat mahd. varhaisessa vaiheessa olemaan ilmaisematta eroahdistustaan.

 

Haista nyt kuule tripla isä sanonko mitä!!! Meidän eskarilainen jäi todella mielellään eskariin eikä ois tarvinnu edes saattaa! On tämäkin jännää yleistystä, voi jessus sentään. Ja toisekseen, eikö lapsella ole oikeus itkeä vai pitääkö pienen lapsenkin olla joku kovis joka ei saisi itkeä kun siltä tuntuu?! Sairasta... Meeppä vähän ittees äijä!

 

eikö lapsella ole oikeus itkeä vai pitääkö pienen lapsenkin olla joku kovis joka ei saisi itkeä kun siltä tuntuu?! Sairasta...

Luulen, että Triplaisä ajoi takaa sitä, miksi lapsi kokee tarvetta itkeä kun menee eskariin? Miksi lapsesta tuntuu, että nyt on syytä itkeä, kun aloittaa esikoulun? Miksi sinne meneminen on vastenmielistä ja pelottavaa, miksi äidistä eroaminen on tuskallista kun ikää on kuitenkin jo se ~6 vuotta, ja ymmärrys riittää asian käsittelyyn (toisin kuin eroahdistustaan itkevällä vauvalla/taaperolla)?

 

Luulen, että Triplaisä ajoi takaa sitä, miksi lapsi kokee tarvetta itkeä kun menee eskariin? Miksi lapsesta tuntuu, että nyt on syytä itkeä, kun aloittaa esikoulun? Miksi sinne meneminen on vastenmielistä ja pelottavaa, miksi äidistä eroaminen on tuskallista kun ikää on kuitenkin jo se ~6 vuotta, ja ymmärrys riittää asian käsittelyyn (toisin kuin eroahdistustaan itkevällä vauvalla/taaperolla)?

Tämä olisikin ollut järkevämpi aloitus.

 

Haista nyt kuule tripla isä sanonko mitä!!!

Sano vaan ihan rohkeasti.

On tämäkin jännää yleistystä, voi jessus sentään.

Et ehkä huomannut mutta en yleistänyt yhtään mitään. Raportoin vain havainnoistani. :saint:

Meeppä vähän ittees äijä!

Ei mahdu enempää, mä olen jo ihan täynnä itseäni. :stick:
opcorn:

 

Tämä olisikin ollut järkevämpi aloitus.

Mutta jotenkin niin nössöä eikä ollenkaan yhtä provosoivaa :xmas:

 

Luulen, että Triplaisä ajoi takaa sitä, miksi lapsi kokee tarvetta itkeä kun menee eskariin? Miksi lapsesta tuntuu, että nyt on syytä itkeä, kun aloittaa esikoulun? Miksi sinne meneminen on vastenmielistä ja pelottavaa, miksi äidistä eroaminen on tuskallista kun ikää on kuitenkin jo se ~6 vuotta, ja ymmärrys riittää asian käsittelyyn (toisin kuin eroahdistustaan itkevällä vauvalla/taaperolla)?

Niin... no... järkevämpää olisi varmasti pohtia sitä miten valmistautua eskarin aloitukseen ja miten sitä "markkinoidaan" lapselle. Tosin sekin aloitus olisi tässä vaiheessa elokuuta auttamattomasti myöhässä.

 

Täynnä tuunnut joo itteäs olevan, "hyvä" esimerkki lapsillesi...huh, huh... Mutta joo, meillä ei yksikään lapsi ole ollut kokonaan kotona ennen eskaria, enkä usko että KENENKÄÄN on! Ihan varmasti on ollut kerhossa/osapäivähoidossa tai jossain jokainen! Ja onko ollenkaan mieleesi tullut että koulu/esikoulu ei ole sama asia kuin hoitopaikka?! Vaikka olisi ollut hoidossa niin silti saattaa tulla itku koulun alkaessa! Uusi paikka, uudet ihmiset jne. Itse pitää kulkea koulukyydillä kouluun jne. Turha kai näitä sulle on selittää...

 

Se on kuitenkin ihan eriasia että lapsi on max. parituntia päivässä puistossa/kerhossa ja sen lisäksi 1-2h viikossa jossain ohjatusta harrastuksessa kuin että lapsi olisi 6-8h päivässä hoidossa jossa pitää suurimman osan ajasta ihan ite keksiä leikkejä niiden toisten lasten kanssa.
En muuten toisaalta myöskään ymmärrä sitä miksi 2 vuotiasta pitää retuuttaa johonkin harrastukseen? (muskarit yms. sellaset tietysti erikseen, koska ne ovat vanhempien harrastuksia enemmän kuin sen lapsen)

Totta. Se on eri asia. Onneksi, koska 6-8h päivässä, 5 päivänä viikossa päiväkotielämää on lapselle todella rankkaa. Ei ne siellä päiväkodissa ihan huvikseen sitä toitota, että vanhemman vapaapäivä on myös lapsen vapaapäivä. Päiväkotielämä kun on tosiaan senvertaa rankkaa, että sieltäkin lapselle lomaa soisi.

Meillä lapsi on 9 tuntia viikossa kerhossa, sekä tunnin jumpassa. Mä luulen, että tuo 10 tuntia + kaverien kanssa leikkimiset pihassa/naapurissa on aivan riittävää.

No meidän 2v ikäistä retuutetaan harrastukseen, koska se haluaa sinne mennä. Odottaa aivan intopiukeena aina sitä, että koska pääsee jumppaan ja koska pääsee muskariin. Ja kyllä ne meillä on LAPSEN, eikä aikuisen harrastuksia. Mä en nauti siellä muskarissa mistään muusta, kun sen lapsen suunnattomasta riemusta.

 

Mun mies hoidettiin kotona kouluikään asti. Äitinsä oli yrittänyt eskariin, mutta poika ei suostunut jäämään ilman järkyttävää huutoa, joten ei käynyt sitten eskaria ollenkaan. Nykyään mun mies tykkää esiintyä ja on hyvin pärjännyt elämässään. On erittäin sosiaalinen ja toimii markkinointipäällikkönä kansainvälisessä firmassa. Eli vaikka joku oitkisi äitins'ä perään sen viikon, niin yrittäkää vanhemmat kestää. Ei se lapsi vahingoittunut ole..

 

meillä ei yksikään lapsi ole ollut kokonaan kotona ennen eskaria, enkä usko että KENENKÄÄN on! Ihan varmasti on ollut kerhossa/osapäivähoidossa tai jossain jokainen!

Ei ole jokainen ollut. Eräskin eskariin nyt menevä tuttu lapsi on ollut vain kotona äidin ja pikkusisarusten kanssa; perhekerhossa ovat joskus käyneet, mutta äiti siis sielläkin mukana. Ei oo ollut yksikseen missään kerhossa tai harrastuksessa. Eikä - anteeks kauheesti kun sanon taas tämänkin ääneen - osaa oikeastaan ollenkaan toimia muiden samanikäisten poikien kanssa, kun muutaman kerran ollaan yhteisleikkejä yritetty. Toivottavasti eskarissa menisi silti kivasti myös hänellä.

 

Meillä eskarilainen lähti hymyssäsuin, äidille vilkuttaen kohti uusia seikkailuja
Siis kotihoidettu.
On toki jo 3 vuotta kerhoillut itsekseen srk:n kerhossa.

 

Kysehän siis oli siitä että lapset laitetaan päiväkotiin sen vuoksi, että oppivat mahd. varhaisessa vaiheessa olemaan ilmaisematta eroahdistustaan.

Joo, sehän on se syy miksi vuoden ikäiset viedään hoitoon! Hei haloo...

 

[QUOTE="vieras";26896374]Joo, sehän on se syy miksi vuoden ikäiset viedään hoitoon! Hei haloo... [/QUOTE]

Taisi olla aloittajan pointti...

 

Mutta jotenkin niin nössöä eikä ollenkaan yhtä provosoivaa :xmas:

Minusta jotenkin nössöä että työssäkäyvä isä tekee tämän kaltaisen aloituksen. Jotenkin ymmärrän että tahallaan provosoivan aloituksen toisten valinnoista päiväkodin/kotihoidon välillä tekee tylsistynyt kotiäiti, joita niitäkin löytyy vaikka en missään tapauksessa väitä että kaikki kotiäidit sellaisia olisi ...mutta että työssäkäyvällä olisi niin tylsää :xmas: