Tänään monen kotihoidetun lapsen maailma romahti.

Aika kylmää tekstiä. Itse koen että eskari-ikäinen on aika pieni lapsi. Johan tää yhteiskunta on niin itsenäisyyden ja ei itkemisen kannalla. Ainakin nämä kotihoidetut lapset ovat muodostaneet yhteyden äitiinsä. Eli he rakastavat toisiaan. Sillon saa itkeäkin kun joutuu pois uuteen paikkaan. Hyvä että tunteita näytetään.

Aloittaja taitaa olla aika kylmäpäinen ja tunteeton kun tämmösiä laukoo.

 

[QUOTE="Jaahas";26895576]Eli he rakastavat toisiaan. [/QUOTE]

Voi loikkiva jeesus. (anteeksi, nappasin tämän jonkun toisen sanastosta)

 

Aivan turhaa yleistystä, mutta jos tilanteesta tuntee paremmuutta niin sallitakoon isukille. Kaikki eivät voi olla kotiäitejä.

 

[QUOTE="Jaahas";26895576]Aika kylmää tekstiä. Itse koen että eskari-ikäinen on aika pieni lapsi. Johan tää yhteiskunta on niin itsenäisyyden ja ei itkemisen kannalla. Ainakin nämä kotihoidetut lapset ovat muodostaneet yhteyden äitiinsä. Eli he rakastavat toisiaan. Sillon saa itkeäkin kun joutuu pois uuteen paikkaan. Hyvä että tunteita näytetään.

Aloittaja taitaa olla aika kylmäpäinen ja tunteeton kun tämmösiä laukoo.[/QUOTE]

Länsimainen yhteiskunta on sellainen että täällä arvostetaan sitä että lapsikin on mahdollisimman pian itsenäinen ja muista riippumaton. vArmaankin moni olisi riemuissaan jos se vauva vaihtais itte omat vaippansa ja lämmittäisi omat maitonsa niin ei tarvi vanhempien nähdä vaivaa ja kokea epämukavuutta. Ja tietenkin 10 kuisena iloisesti vieraiden ihmisten hoitoon jäävä vauva on se ihanne. Mitäpä siitä vaikka se vieras täti onkin sen vauvan kanssa enemmän sen hereilläoloaikana kuin omat vanhemmat, oppiipahan itsenäisyyttä eikä tuu sellasta jalassa roikkujaa. Lapsen riippuvaisuus ja tarvitsevuus ovat pahasta länsimaisen ajattelun mukaan. Ongelmana vaan se että länsimainen ajattelutapa on väärässä...

 

Musta on toisaalta hauskaa, että joku isäkin kirjoittelee tänne jotakin havaintoja. Olipa se akkamaista tai ei. Oma mieheni on ainakin semmoinen tyypillinen suomalainen jörrikkä, joka ei varmaan edes muista yhtäkään lapsemme eskarikaverin nimeä. Puhumattakaan siitä, että hän huomaisi, millä tyylillä joku äiti jättää lapsiansa tarhaan. Jos yritän joskus taivastella jotakin, niin hän vain toteaa, että jokaisen oma asia. Sama ongelma tuntuu olevan monilla muillakin ystävilläni. Eli ihanaa, että on tuollaisia triplaisiä joukossamme, jotka tulevat hämmentämään soppaa meidän akkojen seuraan.

Sama ongelma meillä! Mieheni on aivan evvk muiden ihmisten ja naapureiden tekemisten suhteen. Ainoa nettifoorumi jossa hän käy, on joku nettiauto.com. Musta olisi oikeasti joskus aivan ihanaa ruotia vaikka päivähoitomallien paheellisuutta, muiden perheiden kelvottomuutta, naapureiden tekemisiä jne. Mutta siitä ei saa mitään irti, kun aletaan jauhaa muista. Ihmettelen, miten se edes tunnistaa naapurit vaikkapa kassajonossa. Triplaisä, ootko varattu? Meetkö mun kans naimisiin ja sitoudut juoruileen ja kyttään, jos mun mies lähtee?

 

Länsimainen yhteiskunta on sellainen että täällä arvostetaan sitä että lapsikin on mahdollisimman pian itsenäinen ja muista riippumaton. vArmaankin moni olisi riemuissaan jos se vauva vaihtais itte omat vaippansa ja lämmittäisi omat maitonsa niin ei tarvi vanhempien nähdä vaivaa ja kokea epämukavuutta. Ja tietenkin 10 kuisena iloisesti vieraiden ihmisten hoitoon jäävä vauva on se ihanne. Mitäpä siitä vaikka se vieras täti onkin sen vauvan kanssa enemmän sen hereilläoloaikana kuin omat vanhemmat, oppiipahan itsenäisyyttä eikä tuu sellasta jalassa roikkujaa. Lapsen riippuvaisuus ja tarvitsevuus ovat pahasta länsimaisen ajattelun mukaan. Ongelmana vaan se että länsimainen ajattelutapa on väärässä...

Ja toisaalta esimerkiksi Sveitsissä on rikos jättää alle 12-vuotias yksin kotiin edes iltapäiväksi.

 

Länsimainen yhteiskunta on sellainen että täällä arvostetaan sitä että lapsikin on mahdollisimman pian itsenäinen ja muista riippumaton. vArmaankin moni olisi riemuissaan jos se vauva vaihtais itte omat vaippansa ja lämmittäisi omat maitonsa niin ei tarvi vanhempien nähdä vaivaa ja kokea epämukavuutta. Ja tietenkin 10 kuisena iloisesti vieraiden ihmisten hoitoon jäävä vauva on se ihanne. Mitäpä siitä vaikka se vieras täti onkin sen vauvan kanssa enemmän sen hereilläoloaikana kuin omat vanhemmat, oppiipahan itsenäisyyttä eikä tuu sellasta jalassa roikkujaa. Lapsen riippuvaisuus ja tarvitsevuus ovat pahasta länsimaisen ajattelun mukaan. Ongelmana vaan se että länsimainen ajattelutapa on väärässä...

Sanotaanko näin että SUOMALAINEN YHTEISKUNTA! Tässä tämä vika piileekin että miksi suomessa on niin kamala olla ihmisillä. Tapahtuu ja sattuu.


.....Ja tuolle joka kommentoi rakastamis kommenttiani. Asia on vaan niin että jos lapsi ja äiti tai isä ovat paljon yhdessä niin he rakastavat toisiaan. VAI EIKÖ TEILLÄ RAKASTETA?

 

Ja toisaalta esimerkiksi Sveitsissä on rikos jättää alle 12-vuotias yksin kotiin edes iltapäiväksi.

Niinhän se on monessa maassa. Suomessa pitää olla itsenäinen, onhan se jo epänormali 7vuotias joka ei uskalla jäädä yksin kotiin.

 

[QUOTE="Jaahas";26895600]

.....Ja tuolle joka kommentoi rakastamis kommenttiani. Asia on vaan niin että jos lapsi ja äiti tai isä ovat paljon yhdessä niin he rakastavat toisiaan. VAI EIKÖ TEILLÄ RAKASTETA?[/QUOTE]

Toistan itseäni: voi loikkiva jeesus!

 

[QUOTE="vieras";26895585]Voi loikkiva jeesus. (anteeksi, nappasin tämän jonkun toisen sanastosta)[/QUOTE]

Mikä sanasto? Tekstihän se on. Sanastoa en oo nähnyt.

 

[QUOTE="Jaahas";26895600]Sanotaanko näin että SUOMALAINEN YHTEISKUNTA! Tässä tämä vika piileekin että miksi suomessa on niin kamala olla ihmisillä. Tapahtuu ja sattuu.


.....Ja tuolle joka kommentoi rakastamis kommenttiani. Asia on vaan niin että jos lapsi ja äiti tai isä ovat paljon yhdessä niin he rakastavat toisiaan. VAI EIKÖ TEILLÄ RAKASTETA?[/QUOTE]

Suomessa on kyllä mahtavia juttuja kuten tämä lapsen itsenäistyminen. Se on kaunis nimi sille, että vanhemmat pääsevät mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman helpolla. Silloin kun mä kävin koulua, jo eskari-ikäiset sai tulla päiväkodista kotiin yksinään, avain kaulassa. Toi 80-luku oli mun mielestä pahinta itsenäisyysvöyhäyksen aikaa. Nyt fiksuimmat naureskelevat jo koko käsitteelle.

 

Tuu nyt juoruileen meidän kanssa. Ei naisia tuolleen vaan jätetä. Kerro, mitä muuta karseeta siellä päiväkodilla oli? Oliko kaikilla kurahousut ja vaihtovaatteet mukana?

 

[QUOTE="vieras";26895607]Toistan itseäni: voi loikkiva jeesus![/QUOTE]

Ei ole pahasta vaikka jeesustakin rakastaa...

 

Suomessa on kyllä mahtavia juttuja kuten tämä lapsen itsenäistyminen. Se on kaunis nimi sille, että vanhemmat pääsevät mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman helpolla. Silloin kun mä kävin koulua, jo eskari-ikäiset sai tulla päiväkodista kotiin yksinään, avain kaulassa. Toi 80-luku oli mun mielestä pahinta itsenäisyysvöyhäyksen aikaa. Nyt fiksuimmat naureskelevat jo koko käsitteelle.

Ja miten paljon tämä itsenäistämisvimma on tekemisissä sen kanssa että täällä lapset ja nuoret voi niin huonosti?

 

[QUOTE="Jäämies";26895634]Ei ole pahasta vaikka jeesustakin rakastaa...[/QUOTE]

Ei olekaan!

 

Me ei rakasteta miehen kanssa toisiamme, eikä rakasteta lapsiammekaan, koska lapsilla on loma ripoteltuna ja vanhemmat pitävät lomansa eri aikaan tarkoituksella :ashamed: Syynä on, ettei lasten tarvitsis olla päiväkodissa pitkiä aikoja. Lapset ovat myös olleet päiväkodissa jo alle pari vuotiaista asti, molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa. Hävettää. Oon huono äiti. On meillä kaks autoa ja oma talo. Itsehankittuja. Ei rakastava äiti ahmi materiaa, vaan paapoo lapsiaan kotona eikä huolla itseään. :|

 

Tuu nyt juoruileen meidän kanssa. Ei naisia tuolleen vaan jätetä. Kerro, mitä muuta karseeta siellä päiväkodilla oli? Oliko kaikilla kurahousut ja vaihtovaatteet mukana?

Sori, piti tehdä välillä töitäkin. Reppujen sisältöä en hokannut kyylätä sen tarkemmin mutta ainakin yhdellä oli vähintään riittävästi tarvikkeita sillä reppu muistutti kooltaan armeijan täyspakkausta. Yritän huomenna tai tänään tyttöä hakiessa kurkkia muiden reppuihin ja tulen sitten raportoimaan tänne. Jookos?

 

Ja miten paljon tämä itsenäistämisvimma on tekemisissä sen kanssa että täällä lapset ja nuoret voi niin huonosti?

No sinäpä sen sanoit. Aivan järjetöntä alkaa vaatimaan lapsilta sellaisia asioita, joihin heidän psyykeensä ei ole vielä millään muotoa valmis. Muistan itse lapsena, eka- ja tokaluokkalaisena, että meidän kotioven lukko jäätyi joskus kovimmilla pakkasilla enkä saanut ovea auki. Joskus odottelin itkuisena pihassa tai varastossa yksinäni parikin tuntia, että pääsen kotiin. Tai sitten kiipesin omin luvin hatarilla tikkailla talomme vintille ja hakkeroiduin sisään sitä kautta. Ei ollut iltapäiväkerhoja tai muuta vastaavaa. Ja nuo kokemukset eivät todellakaan tehneet minusta kekseliästä tai pärjäävää tyyppiä. (Ne olivat aivan muut kokemukset.) Näin jälkeenpäin katsottuna olen ollut aivan puoliheitteillä koulun jälkeen enkä ikinä antaisi omille lapsilleni tapahtua samaa.

Anoppini alkoi tässä yksi päivä kauhistella, että et kai sä aio viedä lastasi ensi vuonna kouluun, kun olet kotona. No totta helkkarissa minä vien ainakin alussa, kun kerran täällä Helsingin keskustan liepeillä asutaan vaikkakin rauhallisella pientaloalueella. Anoppi alkoi lässyttää tuota samaa itsenäistymismantraa. Totesin vaan rauhallisesti, että kun lapsi saa turvaa silloin kun hän sitä tarvitsee, niin ulkopuolelta annettu turva siirtyy vähitellen lapsen omaksi ja perusturvallisuudeksi! Ja tosiaan, tämä nyt eskari-ikäinen tyttö on viettänyt koko elämänsä kotihoidossa ja ei ole mitään sosiaalisia ongelmia tms.

 

[QUOTE="vieras";26895645]Ei olekaan![/QUOTE]

Jeesus ja Jumala kestää yllättävän paljon, luulisin.

 

Oi autuus, kun meidän päiväkotihoidettu lapsi aloittaa huomenna eskarin samassa päiväkodissa, jossa on käynyt jo pidempää. Aamupalalata vain suoraan eskariin ja ei sen ihmeempää.

Muistan hyvin ajan 4 vuotta sitten, kun tungin kotihoidetun lapseni muutamana ensimmäisenä päivänä huutavana taksiin. Olihan hän kerhossa käynyt ja osasi olla ilman äitiä, mutta vieraalla taksilla vieraaseen paikkaan... Mutta jo heti seuraavalla viikolla homma rutinoitui ja yhtä oksennuksen täyttämää taksimatkaa lukuunottamatta matkat ja eskari meni ihan kivasti.

 

Sori, piti tehdä välillä töitäkin. Reppujen sisältöä en hokannut kyylätä sen tarkemmin mutta ainakin yhdellä oli vähintään riittävästi tarvikkeita sillä reppu muistutti kooltaan armeijan täyspakkausta. Yritän huomenna tai tänään tyttöä hakiessa kurkkia muiden reppuihin ja tulen sitten raportoimaan tänne. Jookos?

Tää oli sitten lupaus! Meilläkin oli tavaraa aivan järkyttävästi, kun piti ottaa kaiken maailman varavaatekerrat ja sadetakit yms. Ja sitten kehtasivat naputtaa, kun repusta puuttui peili ja kumpparit.

 

[QUOTE="Jaahas";26895576]Aika kylmää tekstiä. Itse koen että eskari-ikäinen on aika pieni lapsi. Johan tää yhteiskunta on niin itsenäisyyden ja ei itkemisen kannalla. Ainakin nämä kotihoidetut lapset ovat muodostaneet yhteyden äitiinsä. Eli he rakastavat toisiaan. Sillon saa itkeäkin kun joutuu pois uuteen paikkaan. Hyvä että tunteita näytetään.

Aloittaja taitaa olla aika kylmäpäinen ja tunteeton kun tämmösiä laukoo.[/QUOTE]

Tottakai itkeä saa, mutta jos äiti/isä venyy ja vanuu siinä eteisessä niin se ei ainakaan helpota asiaa, nimittäin itku loppuu kun vanhempi ymmärtää häipyä ei aiemmin.

Mun mielestä 4-6 vuotiaalle lapselle ei voi olla hyväksi olla 24/7 äidin kanssa, koska hyvin harvat "kotiäidit" viitsivät järjestään tuonikäisen tarvitsemia sosiaalisia kontakteja ja muita virikkeitä.
Täälä palstalla on kyllä tosi kummallisia kasvatusmetodeja esim. On ok jättää 6kk ikäinen huutamaan yksin sänkyyn tai 1v huutamaan pk tädin syliin, mutta 7vuotiasta ei voi jättää kotiin yksin edes 5min, jos se ei ole vielä valmis (kuka kysyy siltä 6kk ikäiseltä onko se valmis jäämään yksin sänkyyn??? ) tai edes kouluikäistä ei voi jättää autoon odottamaan kun käy kaupassa ja eskari ikäistä ei voi jättää sitte pk tädin syliin itkemään...

 

Kuten jo esille tuotiin, niin ihan samalla tavalla se 9kk saattaa jäädä äidin perään itkemään.

Ja jos äidillä ei ole aiempaa kokemusta lapsensa hoitoonjättämisestä (oli se lapsi sitten 9kk tai 6v) niin mistä hän voi tietää, miten tuolloin kuuluu toimia? Onneksi fiksu pk-henkilökunta yleensä ohjeistaa.

 

Tottakai itkeä saa, mutta jos äiti/isä venyy ja vanuu siinä eteisessä niin se ei ainakaan helpota asiaa, nimittäin itku loppuu kun vanhempi ymmärtää häipyä ei aiemmin.

Mun mielestä 4-6 vuotiaalle lapselle ei voi olla hyväksi olla 24/7 äidin kanssa, koska hyvin harvat "kotiäidit" viitsivät järjestään tuonikäisen tarvitsemia sosiaalisia kontakteja ja muita virikkeitä.
Täälä palstalla on kyllä tosi kummallisia kasvatusmetodeja esim. On ok jättää 6kk ikäinen huutamaan yksin sänkyyn tai 1v huutamaan pk tädin syliin, mutta 7vuotiasta ei voi jättää kotiin yksin edes 5min, jos se ei ole vielä valmis (kuka kysyy siltä 6kk ikäiseltä onko se valmis jäämään yksin sänkyyn??? ) tai edes kouluikäistä ei voi jättää autoon odottamaan kun käy kaupassa ja eskari ikäistä ei voi jättää sitte pk tädin syliin itkemään...

Mä en tunne YHTÄKÄÄN perhettä, jossa tuon ikäiset, kotona hoidetut lapset vain makaisivat kotona. JOKAISELLE heistä on järjestetty harrastuksia yms. toimintaa. Ja ne harrastukset on yleensä aloitettu siellä 2-3v iässä jo, eli kyllä sun ympärilläsi nyt kuitenkin taitaa olla niitä melko poikkeavia vanhempia tämän asian suhteen.

 

Kuten jo esille tuotiin, niin ihan samalla tavalla se 9kk saattaa jäädä äidin perään itkemään.

Ja jos äidillä ei ole aiempaa kokemusta lapsensa hoitoonjättämisestä (oli se lapsi sitten 9kk tai 6v) niin mistä hän voi tietää, miten tuolloin kuuluu toimia? Onneksi fiksu pk-henkilökunta yleensä ohjeistaa.

Ei ne vauvat jää usein äitien perään itkemään, ellei päällä ole sitten joku vierastuskausi. Tottakai joku puolivuotias on helppo jättää hoitoon, kun ei sillä ole vielä edes minuutta! Ei erota itseänsä muista. Ja jotkut ovat sitten sitä mieltä, että mitä aiemmin niin sitä kivuttomammin. Mä en taas voisi kuvitellakaan jättäväni lastani hoitoon säännöllisesti ennen kuin lapselle on kehittynyt jonkunlainen muistijälki minusta eli että hän pystyy pitämään minut (=ensimmäinen ja tärkein kiintymyssuhde) mielessänsä koko päivän. Tällä on ihan tutkitusti yhteys perusturvallisuuden ja identiteetin rakentumiseen. Siis mun on helppo ajatella näin, kun perheessä on kaksi aikuista eikä asuntolainan lyhennysohjelmamme ole aivan mahdoton.