Anoppi suuttui, kun en anna lapseni dubloja mieheni veljen lapselle

Meidän lapsella on todella paljon duploja. Niistä iso osa on minun ja minun veljeni vanhoja ja paljon olemme uutenkin ostaneet. Lapsella on duploista isot junaradat, lentokentät, bussiasemat, poliisiasemat, eläintarha jne jne ja legojen arvo on paljon. Mieheni ei ole tainnut ostaa lapsellemme yhtään duploa, joten käytännössä legoasia ei miehelleni edes "kuulu". Jos ymmärrätte mitä tarkoitan ja mieheni on myös sitä mieltä, että lefoja ei anneta kenellekään- Lapsi menee nyt tokalle luokalle ja todella harvoin leikkii enää dubloilla.

Anoppi sitten ilmoitti meillä käydessään, että voi viedä duplot X:lle. (X= mieheni veljen lapsi).
En sanonut tuohon mitään. Lähtiessään anoppi sitten huikkasi miehelleni, laitetaanko duplot heti pussiin, niin hän voi mennessään viedä ne X:lle. Mieheni sanoi äidilleen jotakin "no ei niitä nyt vielä mihinkään viedä".
Anoppi sanoi, että kerta meidän lapsi ei niillä leiki niin X saa ne.
Minä sitten sanoin asiallisesti anopille "nuo duplot ovat tosi arvokkaita ja niistä osa on mun ja veljeni vanhoja. Ei niitä anneta pois, eikä edes lainaan. Lapsi leikkii niillä niin kauan, kuin haluaa ja sitten vien ne varastoon".

Anoppi nyt sai tästä sitten riidan aikaiseksi ja hän on sitä mieltä, että ne duplot KUULUU X:lle.

 

Pahoittelut kirjoitusvirheistä ja epäjohdonmukaisuudesta. harjoittelen vasta tätä kosketusnäytöllä kirjoittelua

 

:O

Veti sanattomaksi. Saanko minä mennä teidän anoppilaan ja ilmoittaa, että kaikki esineet, joita anoppisi ei enää jatkuvasti käytä, kuuluu minulle?

 

Naura sille päin naamaa. Vanha höppänä.

 

No tuollaisia ihmisiä nyt vain on olemassa. Anoppiasi tuntematta veikkaan hänen olevan sitä tyyppiä, jonka kanssa on ihan turha alkaa väitellä tai keskustella edes asiasta. Anna räyhätä. Teidän lapsi leikkikööt duploilla ja sitten kun ei leiki, viet ne varastoon.

 

Jos tokaluokkalaisesi leikkii niillä todella harvoin, niin mä en kyllä ymmärrä että miksi et voisi antaa niitä lainaan?!?

Kuten itsekin tiedät, eivät ne käytössä juuri kulu.

Mielestäni sinä olet itsekäs (kyseessä kun nyt kuitenkin on sukulaislapsi) ja anoppi sitten taas muutoin vähän sekaisin. Ei ne duplot nyt suoranaisesti KUULU sille miehesi veljen muksulle, mutta kyllä mä ne ilomielin lainaan antaisin...ja annankin, kunhan sisarilleni tulee lapsia.

 

Anopit osaa olla törppöjä.

Oma anoppini lupasi meidän yhdistelmät tyttärelleen, ennenkuin meidän vauva oli edes syntynyt tai heille lasta edes tulossa. Olimme itse ostaneet sellaiset yhdistelmät, jotka ovat meille ideaalit ja hyvin pitkäikäiset, sellaiset ettemme tarvitse erillisiä rattaita.

 

:O

Veti sanattomaksi. Saanko minä mennä teidän anoppilaan ja ilmoittaa, että kaikki esineet, joita anoppisi ei enää jatkuvasti käytä, kuuluu minulle?

Mä tuun sit mukaan. Mulla olis esim hopea-aterimille tarvetta. Ehkä tuolta lähtis.

 

No ei tietenkään kuulu...

 

Anoppihan saa olla mitä mieltä haluaa, mutta tietysti ne duplot kuuluu teidän lapselle eikä lapsenne serkulle
Ei sillä ole mitään merkitystä leikitäänkö niillä vai ei. Lapsenne voi säästää ne vaikka omille lapsilleen.

 

No huh huh!
Miehen sisko kävi meillä kylässä ja hirveästi vihjaili että haluaisi omalle lapselleen erään leikkimaton.En ollut kuulevinani,en todellakaan jakele näitä yli 50 e leluja ympäri kyliä!
Nyt kun olen raskaana, on helpottavaa tietää että iso osa tavaroista on tallessa. Tuolle siskolle tosin annoin vauvan toppapuvun (laadukas),enkä edes kuvittele että saisin sitä nyt takaisin.

Siispä MITÄÄN en jakele enää kenellekään...Pointsit ap:lle kun pidät puolesi.

 

Jos tokaluokkalaisesi leikkii niillä todella harvoin, niin mä en kyllä ymmärrä että miksi et voisi antaa niitä lainaan?!?

Kuten itsekin tiedät, eivät ne käytössä juuri kulu.

Mielestäni sinä olet itsekäs (kyseessä kun nyt kuitenkin on sukulaislapsi) ja anoppi sitten taas muutoin vähän sekaisin. Ei ne duplot nyt suoranaisesti KUULU sille miehesi veljen muksulle, mutta kyllä mä ne ilomielin lainaan antaisin...ja annankin, kunhan sisarilleni tulee lapsia.

Me annettiin mun duploja ja muita ns. kestäviä leluja lainaan sukulaislapsille. Niistä oikeasti katosi yllättävän iso osa ja nämä olivat niitä lainailleet taas eteepäin, joten varmaan 20% lainatuista tuli aikanaan takaisin.

 

Jos tokaluokkalaisesi leikkii niillä todella harvoin, niin mä en kyllä ymmärrä että miksi et voisi antaa niitä lainaan?!?

Kuten itsekin tiedät, eivät ne käytössä juuri kulu.

Mielestäni sinä olet itsekäs (kyseessä kun nyt kuitenkin on sukulaislapsi) ja anoppi sitten taas muutoin vähän sekaisin. Ei ne duplot nyt suoranaisesti KUULU sille miehesi veljen muksulle, mutta kyllä mä ne ilomielin lainaan antaisin...ja annankin, kunhan sisarilleni tulee lapsia.

Ei välttämättä kulu, mutta katoaa ja sekoittuu mahdollisesti toisen lapsen omiin duploihin... ja fiksuimmat lainaajat myyvät/antavat niitä eteenpäin... tyyliin eihän ap niillä enää mitään tee. Eli pistäisin ne varastoon.

 

Mä lainasin niitä duplon isoja levyjä ja maatilan eläimiä joskus siskon tytölle. Kaksi keskikokoista levyä oli koira järsinyt paskaks. Niistä eläimistä oli kadonnut ainakin viisi.

 

Jos tokaluokkalaisesi leikkii niillä todella harvoin, niin mä en kyllä ymmärrä että miksi et voisi antaa niitä lainaan?!?

Kuten itsekin tiedät, eivät ne käytössä juuri kulu.

Mielestäni sinä olet itsekäs (kyseessä kun nyt kuitenkin on sukulaislapsi) ja anoppi sitten taas muutoin vähän sekaisin. Ei ne duplot nyt suoranaisesti KUULU sille miehesi veljen muksulle, mutta kyllä mä ne ilomielin lainaan antaisin...ja annankin, kunhan sisarilleni tulee lapsia.

Ja milläs sitte erotellaan, mitkä on kenenkin tai karhutaan niitä takas, kun aika koittaa? Entä kuka korvaa hajonneet ja miten, jos samaa sarjaa ei enää ole saatavilla?

Mä tuun perheestä, jossa legot/duplot on kulkenu sukupolvelta toiselle ja niin tulee jatkossaki tapahtumaan, eikä noita muille jaella.

 

Mä tuun perheestä, jossa legot/duplot on kulkenu sukupolvelta toiselle ja niin tulee jatkossaki tapahtumaan, eikä noita muille jaella.

Sama!

 

Meillä miehen veljellä on todella reilu perhe. Olemme saaneet todella paljon vaatetta ja leluja lainaksi - oikeastaan itse ei olisi tarvinnut ostaa mitään.

Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että kun lelut käyvät lapsillemme "pieniksi", voimme palauttaa ne takaisin serkkulaan, missä on paljon paremmat varastotilat kuin meillä. Olisi kamalaa yrittää säilöä leluja johonkin sillä ajatuksella, että jos joskus vielä iltatähteä yritetään, tai että ajattelee leluilla olevan vielä jälleenmyyntiarvoa.

Ketään ei toki pidä vastoin tahtoaan tällaiseen systeemiin pakottaa, mutta itse olen äärettömän kiitollinen, ettei ole tarvinnut haaskata rahaa, luonnonvaroja ja varastotilaa. Lainaleluja olemme totta kai pitäneet kuin omiamme.

Ja korostetaan vielä, että mitään emme odota automaattisesti saavamme. Esimerkiksi legot pitää ostaa itse, lapsillamme on kuitenkin sen verran vähän ikäeroa.

 

Mua harmittaa, kun mun äiti on mennyt lainailemaan minun vanhoja lelujani. Olisi ihanaa, kun omat lapseni saisivat nyt leikkiä samoilla leluilla, millä minä olen joskus leikkinyt. Esim. juuri duploja on annettu LAINAAN eteepäin ja niitä ei ole ikinä saatu takaisin. Äitini joskus karhusi niitä leluja takaisin, mutta osa oli kadonnut ja jonkun heppatallin oli lainaaja "vahingossa" myynyt kirpparilla eteepäin, koska ei muistanut ettei se ollutkaan niiden tyttöjen oma. Oli tarjonnut muistaakseni 50 markkaa korvaukseksi siitä äidilleni.

Osa duploistahan on myös AP:n veljen. Onko hänellä lapsia tai mahdollisesti tulossa? Ne legothan ovat periaatteessa veljesi.

Mä säästäisin myös duplot. Niillä on sitten AP:n lapsen omien lasten joskus ihana leikkiä . Ja jos hän ei omia lapsia saa, niin myykööt aikuisena sitten eteepäin.

 

Mä tuun perheestä, jossa legot/duplot on kulkenu sukupolvelta toiselle ja niin tulee jatkossaki tapahtumaan, eikä noita muille jaella.

Perheillä on omat tapansa. Mutta jos lelut kulkevat suvussa, niin on aika vaikea perustella, miksi ne eivät kuuluisi yhtä lailla serkuille - jos nämä samoista lelunkäyttäjistä polveutuvat...

 

Miehen veljen perhei ei ole meille läheinen. Mies ei ole veljensä kanssa tekemisissä muutoi, kuin pakollisissa tilanteissa. Synttärit, hautajaiset, yo-juhlat jne. Tämä on myös yksi iso syy siihen, miksi ei haluttaisi leluja lahjoittaa. Duplot on myös ostettu ja annettu meidän lapselle ja ne ovat silloin LAPSEMME omia. Koen, että mulla ei myöskään ole oikeutta antaa/lainata lapseni tavaroita eteepäin. Varsinkaan rakkaita leluja ja duplot ovat olleet ne lempilelut joskus.

Olemme myös nuoria (alle 30). Olemme vuoden yrittäneet toista lasta. Anopille tästä ei tosin puhuta ja siksi en sitä voinut tietenkään sanoakaan.

 

Mua harmittaa, kun mun äiti on mennyt lainailemaan minun vanhoja lelujani. Olisi ihanaa, kun omat lapseni saisivat nyt leikkiä samoilla leluilla, millä minä olen joskus leikkinyt.

Olishan se ihanaa, mutta esim. mun vanhemmillani ei kerrostalossa ole liikoja säilytystiloja, joten ymmärrän hyvin senkin, etteivät ole voineet paljoakaan ylimääräisiä säästää vuosikausia.

 

Ja milläs sitte erotellaan, mitkä on kenenkin tai karhutaan niitä takas, kun aika koittaa? Entä kuka korvaa hajonneet ja miten, jos samaa sarjaa ei enää ole saatavilla?

Mä tuun perheestä, jossa legot/duplot on kulkenu sukupolvelta toiselle ja niin tulee jatkossaki tapahtumaan, eikä noita muille jaella.

No mä nyt kyllä oletin, ettei sillä lapsella ole vielä duploja. Joten se erottelu ei tuolloin liene vaikeaa.

Mulla ei ole yhteenkään duploon sellaista tunnesidettä, että jos sieltä nyt sitten joku yksittäinen hajoaa, niin se olisi sitten vaan voi voi. Ei pääsisi itku. Jos samaa sarjaa ei olisi saatavilla, niin sitten sitä ei ole saatavilla. Elämä on. Eikä elämä kaadu yhteen rikki menneeseen duploon.

Ja jos niitä duploja on kerran paljon, kuten ap asian esitti, niin kaipa ne rakkaimmat voisi sitten säilyttää ja antaa eteenpäin jotain ihan peruspalikoita, eikö? En usko, että anoppi siihen pussiinsa edes tarkoitti koko duploarsenaalia mahdutettavan, vaan vain osan.

Enkä kyllä näe, että sukulaisen tarvitsee jotakin rikkoontunutta legopalikkaa korvata.

 

Onko veljelle mahdollisesti tulossa lapsia vielä? Sinnehän ne kuuluisivat sitten seuraavaksi.

Lainaajia on monenlaisia, joiltain uskoisin saavani hyvässä kunnossa takaisin, toisilta en.

 

Meillä samankaltainen tilanne. Anoppi sanoo:" Sitten kun X ei enää leiki noilla. tai "Siiten kun nuo vaateet ei enää mahdu X:lle" Voitte antaa ne Y:lle. Meidän siis pitäsi anopin mielestä lahjoittaa kaikki mitä meiltä jää, miehen siskon lapselle. No juu, se sisko tai anoppi saa käydä ostamassa ne kirparilta sit, kunhan vien ne sinne. Itse kun oon kotona ja rahatilanne aika heikko.. niin mieluummin myyn ne, kuin annan ilmaiseksi.
Ja osa esim leluista ei tule ikinä menemään myyntiin tms, vaan säästän niitä lapsen lapselle Vaikka siihen menisi pitkäkin aika.

Kyse on periaattteesta. JOs itse olisin halukas antamaan tavarat, niin mikäs siinä. Mutta anoppi vaan ilmoittaa asian kysymättä meidän mielipidettä.

 

[QUOTE="Kierrättäjä";26890314]Perheillä on omat tapansa. Mutta jos lelut kulkevat suvussa, niin on aika vaikea perustella, miksi ne eivät kuuluisi yhtä lailla serkuille - jos nämä samoista lelunkäyttäjistä polveutuvat...[/QUOTE]

AP:n tapaukseenhan tuo ei päde, kun kyseessä oli miehensä sisarus lapsineen, joille lelut olisi pitänyt antaa. Meillä taas on jaettu lelut ja ne mitä ei ole haluttu jakaa, on jätetty ns mummolaleluiksi. Jokainen on sitten jaossa saamansa antanut omille lapsilleen, esim meidän lapsilla on mun ja veljen vanha nukkekoti.