Anoppi suuttui, kun en anna lapseni dubloja mieheni veljen lapselle

Onko edes tarvetta omiin, jos niitä saa lainaksi?

Ja jos niitä omiakin sitten saa, niin eikö siinä kohtaa ne lainaduplot voi palauttaa?

Miksi asiat pitää tehdä niin vaikeiksi?

Kumpikohan on vaikeampaa; pitää ne omat itsellä vai jaella ja karhuta takasin minne ja mistä milloinkin...?

Jokainen (suomalainen) lapsi saa tod.näk. jossain elämänsä vaiheessa ainakin yhden duplo-pakkauksen, joulupukilta, jossei muualta. Siinäkö vaiheessa olisi sitten kiva palauttaa koko se iso arsenaali, millä siihen asti on saanut leikkiä, ns vaihtaa se yhteen kälyseen pikkujuttuun?

 

[QUOTE="vieras";26890445]Mitä tarkoittaa, että lainaleluja pidetään kuin omia? Monesti se juuri onkin se ongelma [/QUOTE]

Arvasin, että tuosta sanavalinnasta tulee palautetta Riittääkö, jos kerron että meidän suvussa ongelmia ei ole ollut.

 

[QUOTE="noo";26890454]No kuinka moni antaa yhtäkkiä jonkun hakea lelut pois huoneesa? Aika karua lastakin kohtaan.
"noniin kuuleppa jesse-jenniina. Äiti vie nyt tämän junaradan sinulta pois ja tuon bussin ja nuo nuket ja tuon sängyn, koska sait synttärilahjaksi sitä ja tätä".[/QUOTE]

Miksi pitää aina päädyttää? Eikö voi puhua asioista silleen, kuten ne on?

Jos kakara on saanut 50 lego-duplopalikkaa lainkaiksi ja hän saakin sitten päkillisen omia, niin MIKÄ ONGELMA on ottaa niitä lainapudoploja pois, kun ne on ihan samanlaisia?!?

Meillä leluja kierrätetään...ostan paljon uutta, jolloin myyn sitten paljon vanhaa pois. Eikä tämä ole lapsille koskaan muodotunut ongelmaksi. Olen sanonut, että uusia saa, kun vanhoja karsii ja että onko karsittavaa. Melko nopeasti on jokunen pussukka leluja äidille karsittavaksi aina tuotu.

 

Vois varmaan palauttaa, mutta onko takeita siitä että omansa saa takaisin.
Ap:n kannattaa seuraavalla anoppila reissulla ilmoittaa, että lainaa sieltä jotain tavaraa kun hällä ei oo semmoista.. Ja siis kysymättä, passaako se anopille.

Tai siis "lainaa" anopilta veljensä perheelle, kun heillä ei vielä tällaista ole...

 

Kumpikohan on vaikeampaa; pitää ne omat itsellä vai jaella ja karhuta takasin minne ja mistä milloinkin...?

Jokainen (suomalainen) lapsi saa tod.näk. jossain elämänsä vaiheessa ainakin yhden duplo-pakkauksen, joulupukilta, jossei muualta. Siinäkö vaiheessa olisi sitten kiva palauttaa koko se iso arsenaali, millä siihen asti on saanut leikkiä, ns vaihtaa se yhteen kälyseen pikkujuttuun?

Ei jösses

Joo, antaa olla. Ei tosiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin viedä jätesäkillinen niitä duploja ja vaihtaa ne sitten aikoinaan kolmeen palikkaan.

 

Miksi pitää aina päädyttää? Eikö voi puhua asioista silleen, kuten ne on?

Jos kakara on saanut 50 lego-duplopalikkaa lainkaiksi ja hän saakin sitten päkillisen omia, niin MIKÄ ONGELMA on ottaa niitä lainapudoploja pois, kun ne on ihan samanlaisia?!?

Meillä leluja kierrätetään...ostan paljon uutta, jolloin myyn sitten paljon vanhaa pois. Eikä tämä ole lapsille koskaan muodotunut ongelmaksi. Olen sanonut, että uusia saa, kun vanhoja karsii ja että onko karsittavaa. Melko nopeasti on jokunen pussukka leluja äidille karsittavaksi aina tuotu.

Jostain kumman syystä ne ongelmat yleensä napsahtavat sen lainalle antajan nilkkaan, eikä sen joka on jotain lainaksi ottanut.

 

Onko edes tarvetta omiin, jos niitä saa lainaksi?

Ja jos niitä omiakin sitten saa, niin eikö siinä kohtaa ne lainaduplot voi palauttaa?

Miksi asiat pitää tehdä niin vaikeiksi?

Ne menee äkkiä sekaisin mitkä oli omia ja mitkä lainattuja, ja sitten ei haluta luopua ollenkaan. Ja joku voi ajatella, että niistä saa kivasti rahaa kun myy eteenpäin - viis siitä, vaikka olivat alunperin lainattuja.

Minä en esimerkiksi lainaa kirjojani enää kenellekään. Kingin kirjoja olen keräillyt jo parikymmentä vuotta. Niitä oli aina joku kärkkymässä lainaksi ja tottahan toki sitten ei muistettu palauttaa. "Kun sulla on niitä niin paljon, niin et sä kaikkia tarvi kuitenkaan." Kaksiosaisesta setistä palautettiin vain toinen jne. No, sain kuulla olevani itsekäs paska, mutta so what. Itse olen ne ostanut, eikä mun tarvitse silloin niitä kenellekään lainatakaan jos en halua.

 

[QUOTE="Kierrättäjä";26890478]Arvasin, että tuosta sanavalinnasta tulee palautetta Riittääkö, jos kerron että meidän suvussa ongelmia ei ole ollut.[/QUOTE]

Siis teillä itsellä ei ole ollut ongelmia, jotka olette saaneet kaiken lainaksi paitsi legot?

 

Ymmärrän noiden perintölelujen arvon enkä itsekään sellaisia kellekään lainaan antaisi. Sama juttu kuin muidenkin tavaroiden kanssa, voin antaa pois ne mitä en enää itse tarvitse tai lainatakin sellaista mistä ei ole väliä vaikkei ikinä takaisin saisi. Omilleni en ottaisi oikeastaan mitään lainaksi, täystuhojakun ovat. Ja vaikkeivat olisikaan niin itselleni olisi stressi pitää siinä lapsillani leikittävänä jonkun toisen arvokkaita perintöleluja.

Kuten sanottu, ap miehineen päättää itse mitä lainaa tai antaa ja kenelle. Jos tuon miehen veljen kanssa ollaan tekemisissä vain pakollisissa sukujuhlissa yms niin ei kuulosta niin läheiseltä perheeltä että kaiken pitäisi olla ns yhteistä.

Ongelma tuossa on anoppi joka tulee toisen kotiin jakelemaan sieltä pois isäntäväen omaisuutta. En näe mitään ahnetta siinä että ap haluaa nuo duplot säilyttää, ahneus on näissä jotka kuvittelevat voivansa noin vain ottaa toiselta mitä tykkäävät.

 

Miksi pitää aina päädyttää? Eikö voi puhua asioista silleen, kuten ne on?

Jos kakara on saanut 50 lego-duplopalikkaa lainkaiksi ja hän saakin sitten päkillisen omia, niin MIKÄ ONGELMA on ottaa niitä lainapudoploja pois, kun ne on ihan samanlaisia?!?

Meillä leluja kierrätetään...ostan paljon uutta, jolloin myyn sitten paljon vanhaa pois. Eikä tämä ole lapsille koskaan muodotunut ongelmaksi. Olen sanonut, että uusia saa, kun vanhoja karsii ja että onko karsittavaa. Melko nopeasti on jokunen pussukka leluja äidille karsittavaksi aina tuotu.

Jotkut arvostaa tavaroitaan vähän enemmän, ku toiset, näköjään.

Mä kierrätän, ennemin ku heitän pois, mut kyllä tappiin asti yritän itse hyödyntää jo olemassaolevaa, ennenku uutta hankin ja käyttää kaiken niin loppuun, kuin vaan voi. En yhtään ymmärrä tollasta ostamista ostamisen ilosta ja että lapsetkin opetetaan siihen, ettei millään oo mitään arvoa; jakoon vaan.

 

Jotkut arvostaa tavaroitaan vähän enemmän, ku toiset, näköjään.

Mä kierrätän, ennemin ku heitän pois, mut kyllä tappiin asti yritän itse hyödyntää jo olemassaolevaa, ennenku uutta hankin ja käyttää kaiken niin loppuun, kuin vaan voi. En yhtään ymmärrä tollasta ostamista ostamisen ilosta ja että lapsetkin opetetaan siihen, ettei millään oo mitään arvoa; jakoon vaan.

Joo, juuri noin se menee. Mä opetan lapsilleni, etei MILLÄÄN ole mitään arvoa. Kyllä, juuri näin. Tässä(kään) asiassa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoja. Joko ja tai. MITÄÄN välimuotoa ei ole.

Ei saatana

 

jospa se leppyy. Et tehnyt mitän väärin. Onko se sitten kustantanut teille paljon, hoitanut ilmaiseksi lapsia tai rakentanut teidän talon vai miksi se aattelee että se saa sun omaisuudesta määrätä? vai saako se mielestään määrätä, koska on hoitanut miehesi kun tämä oli lapsi?

Voihan se olla vaikeaa sitten joskus tajuta se, että mun lapsi on oma henkilönsä, eikä sen tartte mun pillin mukaan tanssia, tai tehdä kuten mää neuvon. tokihan se ois kiva jos se tykkäis että oon fiksu ja kysyis neuvoa, mutta ei niin välttämättä käy. Enpä tuota ole itsekään neuvoja kyselyt.

monelle naiselle se on aivan jotain käsittämätöntä, että ei voikaan enää hyötyä pojastaan, tai että ei ole enää se joka sanelee mitä poika tekee.

 

Ei jösses

Joo, antaa olla. Ei tosiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin viedä jätesäkillinen niitä duploja ja vaihtaa ne sitten aikoinaan kolmeen palikkaan.

Ap:n tapauksessa haluttiin lainata se säkillinen. Jos ei vanhemmilla ole aikeita ostaa itse lapselle duploja, voi olettaa, että sitten se joku joka niitä ostaa, ostaa jonkun edulliseman (lue: pienemmän) paketin, ei kahdeksaa jättipakkausta kerralla.

 

[QUOTE="vieras";26890521]Siis teillä itsellä ei ole ollut ongelmia, jotka olette saaneet kaiken lainaksi paitsi legot?[/QUOTE]

Emme ole kaikkea saaneet lainaksi, vaan olisimme halutessamme pärjänneet pelkillä lainaleluilla. Olen ostanut kirpparilta jotakin, ja omat lapsuudenleluni ovat pysyvästi meillä. Pehmot on hankittu uutena, ja kyllä meilläkin vietetään joulua ja synttäreitä.

Lainaleluja ei ole mennyt rikki (koputtaa puuta), lainatuista palapeleistä on kaikki palat tallessa, samoin muistipeleistä. Meille risoina tulleita kirjoja olen teippaillut, luontaista kulumaa niihin on toki voinut käytössä tulla. Uudenkarheita lelut eivät enää ole, koska osa niistä on saapunut käytettyinä jo serkuille. Mutta hyvin pidettyjä edelleen.

Haluatko sinä kertoa, millaisiin ongelmiin vihjaat.

 

[QUOTE="hmmm";26890544]jospa se leppyy. Et tehnyt mitän väärin. Onko se sitten kustantanut teille paljon, hoitanut ilmaiseksi lapsia tai rakentanut teidän talon vai miksi se aattelee että se saa sun omaisuudesta määrätä? vai saako se mielestään määrätä, koska on hoitanut miehesi kun tämä oli lapsi?

Voihan se olla vaikeaa sitten joskus tajuta se, että mun lapsi on oma henkilönsä, eikä sen tartte mun pillin mukaan tanssia, tai tehdä kuten mää neuvon. tokihan se ois kiva jos se tykkäis että oon fiksu ja kysyis neuvoa, mutta ei niin välttämättä käy. Enpä tuota ole itsekään neuvoja kyselyt.

monelle naiselle se on aivan jotain käsittämätöntä, että ei voikaan enää hyötyä pojastaan, tai että ei ole enää se joka sanelee mitä poika tekee.[/QUOTE]

Anoppi ostanut meille parvekekalusteet, kun lähdettiin opiskelemaan.

 

Joillain suvuilla ja perheillä tuo lainailu ja kierrätys toimii (näin meilläkin siinä määrin kun sitä on toteutettu, tosin itsekkäänä ja ahneena annan lainaan vain sellaista minkä menettäminen ei kirpaise ja toivon sisarusten toimivan samoin. Ts perintödublot ei meilläkään olisi kiertoon lähteneet), mutta toisilla ei. On eri asia toteuttaa tuota kierrätystä silloin kun siitä itsekin välillä hyötyy ja tietää toisten pitävän lainatavaroista hyvää huolta kuin silloin kun voi olla likipitäen varma ettei tule lainaamiaan tavaroita koskaan takaisin saamaan ja niitä kysellessäänkin saa kokea olevansa ahne ja nuuka.

 

Joo, juuri noin se menee. Mä opetan lapsilleni, etei MILLÄÄN ole mitään arvoa. Kyllä, juuri näin. Tässä(kään) asiassa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoja. Joko ja tai. MITÄÄN välimuotoa ei ole.

Ei saatana

No mutta onko sinä jotain väärää, jos lapsi tykkää juuri siitä jutusta joka on hänen omansa ja jonka on itse saanut? Miksi lapsi ei saa kiintyä leluihinsa? Saako aikuinen? jos aikuisen kultaketju varastetaan, se saa itkeä ja olla siihen kiintynyt? tai autoon saa kiintyä, jos on mies.

Kun itse jouluna sain lapsena jotain, tykkäsin siitä heti ja se oli tärkeä, koska minä olin sen saanut. Kerran sain koululaisena sellaisen vauvan soittolelun, jota vedetään ja se tuudittaa uneen. Mun enon mielestä se kai oli ollut hieno ja minä huono-unisena ja herkkänä lapsena tarvitsen sellaisen. No se oli mulle tärkeä, ja minä olin koululainen. Se on mulla vielä.

Siis voisin antaa kaiken paskan pois jota mulla on. Riittää että on hyvä perhe ja kivat lapset ja saa ruokaa. Katto pään päällä.

Mutta en ymmärrä sitä että tavara on jotain kertakäyttöistä. Ostetaan myydään kierrätetään... Meillä lapsilla kaikki lelut mitä ikinä ovat saaneet, tallessa.

 

[QUOTE="hmmm";26890570] Meillä lapsilla kaikki lelut mitä ikinä ovat saaneet, tallessa.[/QUOTE]

Tuo on todella kunnioittavaa nykyaikana. En tiedä tunnenko ketään, joka pystyisi tuohon kirjaimellisesti. Jo pelkästään jouluisin sukujensa vanhimmat lapsenlapset saattavat saada järkyttäviä lahjakasoja.

Puhumattakaan rikki menneistä leluista, pääsiäismunien leluista, hampurilaispaikkojen mainosleluista, itse askarrelluista leluista jne.

 

[QUOTE="Kierrättäjä";26890559]Emme ole kaikkea saaneet lainaksi, vaan olisimme halutessamme pärjänneet pelkillä lainaleluilla. Olen ostanut kirpparilta jotakin, ja omat lapsuudenleluni ovat pysyvästi meillä. Pehmot on hankittu uutena, ja kyllä meilläkin vietetään joulua ja synttäreitä.

Lainaleluja ei ole mennyt rikki (koputtaa puuta), lainatuista palapeleistä on kaikki palat tallessa, samoin muistipeleistä. Meille risoina tulleita kirjoja olen teippaillut, luontaista kulumaa niihin on toki voinut käytössä tulla. Uudenkarheita lelut eivät enää ole, koska osa niistä on saapunut käytettyinä jo serkuille. Mutta hyvin pidettyjä edelleen.

Haluatko sinä kertoa, millaisiin ongelmiin vihjaat.[/QUOTE]

Ja mitähän leluja ne sitten mahtaa olla ja millä tapaa ne on erikoisempia ja järkevämpiä säilyttää, ku legot?

 

[QUOTE="Kierrättäjä";26890599]Tuo on todella kunnioittavaa nykyaikana. En tiedä tunnenko ketään, joka pystyisi tuohon kirjaimellisesti. Jo pelkästään jouluisin sukujensa vanhimmat lapsenlapset saattavat saada järkyttäviä lahjakasoja.

Puhumattakaan rikki menneistä leluista, pääsiäismunien leluista, hampurilaispaikkojen mainosleluista, itse askarrelluista leluista jne.[/QUOTE]

saavat jouluna sukat lahjaksi isovanhemmilta. suku ei siis lahjo kuin omat perheensä kukin.

pääsiäismunien lelut on isossa laatikossa, mun aikanaan saamani pääsiäismunien lelut, joita en ole antanut ongintaan ovat toisessa laatikossa.

askartelut vitriinissä ja varastossa.

hampurilaispaikkalelut samassa paikassa kuin pääsiäismuna, paitsi että yleens on valittu jätski eikä lelu. Joten niitä on vähän.

 

Me annettiin mun duploja ja muita ns. kestäviä leluja lainaan sukulaislapsille. Niistä oikeasti katosi yllättävän iso osa ja nämä olivat niitä lainailleet taas eteepäin, joten varmaan 20% lainatuista tuli aikanaan takaisin.

Mun ja veljeni suht arvokkaat lelut (Brion puujunarata kaikilla herkuilla, Duploja iso läjä, jne) annettiin myös aikoinaan lainaan, ja kas kummaa, koskaan ne ei meille takaisin enää tulleet, kun lainaaja oli myynyt ne eteenpäin :headwall:

Mä en lainaa mitään. Myydä voin, antaakin, mutten lainaa.

 

Ja mitähän leluja ne sitten mahtaa olla ja millä tapaa ne on erikoisempia ja järkevämpiä säilyttää, ku legot?

Samaa ihmettelin. Miksi kummassa ihminen joka pitää järjettömänä että ap haluaa säilyttää omia lapsuudenlelujaan kotona ja tykkää että ne pitäisi ehdottomasti antaa lainaan liki vieraaseen (siltä tuo miehen suhde veljeensä kuulosti) perheeseen kuitenkin säilyttää omia lapsuudenlelujaan kotonaan eikä anna/lainaa niitä eteenpäin?

 

En mäkään antaisi lainaan, en nykyään pahemmin lainaile mitään muutakaan kun niin paljon on jäänyt vuosien varrella tavaraa(varsinkin kirjoja yms) matkan varrelle, selkeämpää joko antaa tai myydä pois kun lainailla. Tai sit laittaa varastoon.

Meillä ainakin katois taatusti osa jos saatais lainaan iso duplokasa... Siitä syystä en tykkää kamalasti mitään ottaakaan lainaan kun kurjaa jos jotain hajoaa/katoaa/menee pilalle. Aina stressaan noitten isompien muksujenkin lainailuista (ja hyvä kun osui silmiin tää ketju niin muistan muistuttaa että yksi poika vie lainaamansa konsolipelin kaverille takaisin nyt kun koulut alkaa).

 

Ja mitähän leluja ne sitten mahtaa olla ja millä tapaa ne on erikoisempia ja järkevämpiä säilyttää, ku legot?

Kysymys ei ole erikoisuudesta tai järkevyydestä, vaan ihan pienestä palasta historiaani, jonka löysin sattumalta lapsuudenkotini navetan vintiltä pari kesää sitten. Lähinnä irokeesipäisiä barbeja ja nyppyisiä nalleja. Suuri osa pehmeästä tavarasta oli mennyt kylmäsäilytyksessä ja hiirten syöminä pilalle.

Jos samassa yhteydessä olisi löytynyt legoämpäri, olisin voinut antaa lainaan serkuille, vaikka he eivät samasta puusta polveudukaan. Omilla sisaruksillani ei leikki-ikäisiä lapsia ole eikä taida tullakaan.

 

Jos tokaluokkalaisesi leikkii niillä todella harvoin, niin mä en kyllä ymmärrä että miksi et voisi antaa niitä lainaan?!?

Kuten itsekin tiedät, eivät ne käytössä juuri kulu.

Mielestäni sinä olet itsekäs (kyseessä kun nyt kuitenkin on sukulaislapsi) ja anoppi sitten taas muutoin vähän sekaisin. Ei ne duplot nyt suoranaisesti KUULU sille miehesi veljen muksulle, mutta kyllä mä ne ilomielin lainaan antaisin...ja annankin, kunhan sisarilleni tulee lapsia.

Noh, ongelma voi olla siinä ettei niitä enää koskaan saa takaisin tai osa häviää tai hajoaa.
Ei ole kovin kiva tilanne sitten ap:le.