Jälkimmäinen lause taitaa pitää aika hyvin paikkansa, kun mietin niitä perheitä, jotka tiedän.Minä tiedän muutamia lapsen/lapsia tietoisesti yksin hankkineita.
Esim. sinkku kummitätini (lastenlääkäri) adoptoinut kaksi tytärtä ulkomailta... ja omista tyttäristä yksi saanut pojan epäkonventionaalisin keinoin.
Ja noiden esimerkkien väliltä monta muuta..
Kaikkien noin toimineiden lapset mielestäni varsin hyvinvoivia.
Niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ehkä poikkeuksellisessa tilanteessa on vanhemoi muutenkin poikkeuksellisen varuillaan sen suhteen ettei lapsen henkisiäkään (erityis)tarpeita laiminlyödä?
Lapsettomaksi jääminen voi olla jopa suurempi kriisi kuin ilman isää kasvaminen vaikkei näitä voikaan suoraan verrata, kun kyseessä on vastakkain lapsen ja vanhemman etu, joista lapsen etua ajatellaan yleensä ensin. Varmaan voi onnistua sellainenkin "järjestely", jossa lapsi kasvatetaan yhdessä jonkun toisen vanhemmaksi haluavan kanssa ilman sitä parisuhdetta, mutta omat hankaluutensa on siinäkin. Ensin pitäisi löytää sellainen ihminen.
Viimeksi muokattu: