Menin töihin ja vein 10kk vauvan päiväkotiin

Mä en veisi omaa lastani noin pienenä hoitoon, ihan siksi että olen nähnyt hyvin läheltä sen mitä se on.
Meidän kunnassa (kuten hyvin monessa muussakin kunnassa Suomessa) on palkattuna ihan minimimäärä työntelijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että tiettyä määrää lapsia kohtaan on oltava tietty määrä hoitajia ja niitä on juuri sen verran eikä yhtään yli. Itseäni kävi eräässä ryhmässä tosi paljon sääliksi mm kun alle 1-vuotias vauva aamupäiväulkoilussa nuokkui ja nukahteli lumihankeen aivan uuvuksissa, mutta pakko oli pienen olla ulkona se tietty määrä sekä istua ruokapöydässä syömässä vaikka välillä nukahteli istualleen. Ei yksikään aikuinen voi poistua ryhmätilanteista hoitamaan yhtä lasta ja tämän tarpeita.
Yksi toinen pikkuinen itkeskeli tuntitolkulla joka aamu muttei tätä kukaan voinut koko ajan sylissä pitää, vaan osa työntekijöistä jätti lapsen kylmästi maahan huutamaan. En myöskään usko että alle 1-v tarvitsisi sosiaalisia kontakteja, ne on isompien juttu. Toki tuonkin ikäinen kavereista pitää, muttei tarvitse niitä.
En veisi lasta noin pienenä tarhaan juuri siksi, että siellä ei vain millään ehditä huomioida yhden vauvan tarpeita niin paljon kuin pitäisi vaan lapsi joutuu selvitytymään pääosin itse.

 

Niin, jokainen pitäköön huolen omistaan. Mä tiedän ja olen varma että omalla lapsella on paras olla täällä minun kanssa kotona
ekat vuotensa. Päiväkodissa töitä tehneenä; en omaani veisi. Yksikään hoitaja ei korvaa omaa vanhempaa. Sosiaalitapaukset ym käkikellot asia erikseen. Silti en paheksu muiden valintoja.

 

[QUOTE="vieras";26869133]Niin no, sitä se pahimmillaan on taaperon kanssa, joka valvoo yöt ja kukkuu päivät. Parhaimmillaan se on sitten jotain ihan muuta. Pointti onkin se, että kotiäidillä se ei saa käytöksessä näkyä, vaikka olis kuinka paska päivä. Lapsi ei saa kärsiä siitä, että vanhemmalla on välillä rankkaa. Sekin on sitä hyvää äitiyttä, että kestää valvomisen ja kotityöt, ja samalla on hyvä äiti lapselleen.

Kolme vuotta olin kotona. Välillä tiesin, että helpommalla pääsisin viemällä lapsen hoitoon. En vienyt, vaan säästin lasta sairastelukierteeltä ja vaihtuvilta ihmiskontakteilta. Oli upea vuodet olla kotona, monessa mielessä ylitin itseni ja omat sietokykyni, enkä purkanut sitä lapseeni. Kasvoin henkisesti paremmaksi äidiksi. Ja sain antaa lapselleni hyvää hoitoa, jota ei mistään päiväkodista saa.[/QUOTE]

Toivottavasti asia on oikeasti ollut noin, eikä niin että hampaat irvessä olet siellä kotona ollut ja kuvitellut ettei se vaikuta lapseen. Sitten vielä päälle kiillottanut kruunua kun olet niin hyvä kun lapsi saa olla kotona pitkään. Hyvä jos asia ei siis ollut näin. Se ei vaan jotenkin tuo kotiäitiyden arvostus ja hienous paista läpi tuosta sinun kirjoituksestasi.
Sehän on niin ettei oikeasti voi mistään, ei MISTÄÄN, tarkistaa että menikö kaikki oikeasti lapsen parhaan mukaan. Lapsi kun ei sitä osaa kertoa. Tässä on minusta todella vaikea tehtävä vanhemmille katsoa peiliin ja aivan itse ja rehellisesti arvioida mikä on lapsen paras.

Ja sitten tullaankin siihen että jokainen vanhempi osaa itse arvioida parhaiten mikä on juuri heidän perheelleen paras vaihtoehto, ei kukaan muu. Mutta minusta kyllä hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa kun neuvolasta alkaa tulla sellaista viestiä että lapsi pitäisi viedä virikehoitoon. Silloin ei ole pystynyt tarjoamaan sitä parasta hoitoa siellä kotona.
Ja sitten vielä sellainenkin juttu että kotiäitiyttä kun halutaan syystä tai toisesta nostaa sinne jalustalle niin moni voi lulla että kyllä minun pitää jaksaa hoitaa kotona kun se on lapsen paras, ja sitten ei oikeasti jaksakaan eikä vaan kykene sitä myöntämään, tai on jo niin syvällä suossa ettei jaksa lähteä mitään muutoksia tekemään

Miten muuten "vieras", kun sitten veit lapsen isona hoitoon, pysyikö terveenä? Yleensä se on niin että se hyvä vastutuskyky pitää "ansaita" eli sairastaa niitä infektioita. Joten se sairastelukierre tulee vaan sitten myöhemmin...

 

Jos saan valita sairastaako mun lapsi ihan pienenä tai isompana kun osaa jo puhua ja kertoa mihin sattuu, niin valitsen jälkimmäisen.

 

Minä olen ainakin sitä mieltä, että ne äidit, jotka jäävät äippäloman jälkeen lapsiensa kanssa kotiin, ovat laiskoja! Kun ei työnteko maita, niin jäädään lapsen kanssa kotiin, ja voidaan roikkua kaksplussan sivuilla kaiket päivät.

 

 

Itse olin aikoinaan lähes viisi vuotta kotona lasten kanssa, ja kyllä töihin lähtö tuntui lomalta, vaikka en kotivuosia pois vaihtaisikaan. Töissä saan juoda kahvit kuumana, syödä lounaan lämpimänä ja keskustella aikuisten ihmisten kanssa ilman, että joku on keskeyttämässä.

 

Mä en ois voinu viedä noin pientä Mutta en tuomitse niitä jotka niin tekevät. Henkilökohtaisesti ajattelen että vauva-aika on niin lyhyt ja kehitystä tapahtuu niin nopeasti että haluan itse olla läsnä mahdollisimman paljon. Toisaalta ehkä helppo sanoa näin kun on varaa olla kotona joten mikään pakko-viedä-hoitoon-että-saa-leipää -tyyppinen valintakysymys tämä ei ole. Jos olisi velkojat oven takana kolkuttelemassa niin todennäköisesti tekisin itsekin mielummin töitä kuin pelkäisin päivät kotona sitä milloin haastemies soittaa ovikelloa.

Nautin kotielämästä lapseni kanssa ja nään päivittäin kavereita jotka ovat myös lasten kanssa kotona. Käyn iltaisin salilla,lenkillä,uimassa ja viime syksynä kävin kansalaisopistossa kertaamassa työelämän ruotsia. Pää ei siis pääse kotona leviämään vaikka joudunkin olemaan JOPA kahdeksan tuntia lapsen kanssa kaksin joista kaksi tuntia ollaan pihalla ja kaksi päiväunilla =)

Uskon että mullekin tuottaa enemmän iloa viedä lapsi hoitoon silloin kun tiedän että lapsi voi oikeasti saada positiivisella tavalla erilaisia virikkeitä kuin kotona ja kykenee luomaan kestäviä ystävyyssuhteita sekä oikeasti osaa leikkiä ja osallistua. Koen itseni onnekkaaksi että mulla on tämä mahdollisuus. Ilmeisesti olen kuitenkin työtävieroksuva pummi siitäkin huolimatta että ajattelin olla työelämässä seuraavat 40 vuotta näiden muutaman hassun kotivuoden jälkeen

 

Minä olen ainakin sitä mieltä, että ne äidit, jotka jäävät äippäloman jälkeen lapsiensa kanssa kotiin, ovat laiskoja! Kun ei työnteko maita, niin jäädään lapsen kanssa kotiin, ja voidaan roikkua kaksplussan sivuilla kaiket päivät.

Voi kuule,kyllä tässä töitä kerkeää tehdä ihan eläkkeelle asti! Tottakai olen mielummin kotona lapsen kanssa kuin töissä,sehän on selvä. Se on vaan semmonen juttu että hoitovapaa on lakisääteisesti kolme vuotta. Olisinko jotenkin parempi ihminen ja työmyyrien kuningas,oikea uraohjus,jos veisin lapseni hoitoon yksivuotiaana kaksivuotiaan sijaan? Vai oisko kuitenkin niin että se yksi vuosi enemmän ei kerro musta työntekijänä yhtään mitään Mulla on nykyisessä työpaikassa takana seitsemän vuotta ja toivottavasti moninkertainen määrä vielä edessä. Että kyllä sitä nyt vaan perse homeessa kaivetaan täällä nenästä räkää ja eletään yhteiskunnan tuilla,niih!

 

[QUOTE="Tarhantäti";26869319]Mä en veisi omaa lastani noin pienenä hoitoon, ihan siksi että olen nähnyt hyvin läheltä sen mitä se on.
Meidän kunnassa (kuten hyvin monessa muussakin kunnassa Suomessa) on palkattuna ihan minimimäärä työntelijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että tiettyä määrää lapsia kohtaan on oltava tietty määrä hoitajia ja niitä on juuri sen verran eikä yhtään yli. Itseäni kävi eräässä ryhmässä tosi paljon sääliksi mm kun alle 1-vuotias vauva aamupäiväulkoilussa nuokkui ja nukahteli lumihankeen aivan uuvuksissa, mutta pakko oli pienen olla ulkona se tietty määrä sekä istua ruokapöydässä syömässä vaikka välillä nukahteli istualleen. Ei yksikään aikuinen voi poistua ryhmätilanteista hoitamaan yhtä lasta ja tämän tarpeita.
Yksi toinen pikkuinen itkeskeli tuntitolkulla joka aamu muttei tätä kukaan voinut koko ajan sylissä pitää, vaan osa työntekijöistä jätti lapsen kylmästi maahan huutamaan. En myöskään usko että alle 1-v tarvitsisi sosiaalisia kontakteja, ne on isompien juttu. Toki tuonkin ikäinen kavereista pitää, muttei tarvitse niitä.
En veisi lasta noin pienenä tarhaan juuri siksi, että siellä ei vain millään ehditä huomioida yhden vauvan tarpeita niin paljon kuin pitäisi vaan lapsi joutuu selvitytymään pääosin itse.[/QUOTE]

Mä veisin ylipäätään päiväkotiin vasta yli kolmevuotiaan. Sitä pienemmän kuuluu perhepäivähoitoon. Olettaen tietysti että hoitaja on asiansa osaava. Ryhmikset on helvetin esikartano,ikinä en sinne veisi.