Miten oppisin sietämään lasten kavereita meillä kylässä

["vieras"]

Minulla on niin huono äiti fiilikset kuin vaan olla voi, tyttäret alkaa olla sen ikäisiä että haluavat kavereitaan meille, asutaan maalla, matkaa toisten kavereitten luo on senverran että eivät voi pyöräillen kulkea kumpaankaan suuntaan ja ymmärrän ja tiedostan että lapsille pitää suoda kaverit tänne, ja heitä käykin, mutta AINA mua suunnattomasti ärsyttää kun tänne tulee joku.

Leikkivät kyllä keskenään ja viihtyvät, mutta jotenkin minä koko ajan ahdistun vieraista lapsista. Siitä, kun ne kuiskii meidän lapsille, "kysykää saako syödä, kysykää saako tehdä, mennä ,ottaa ... "

Lapset tietää säännöt kavereitten kanssa,= samat säännöt kuin meillä arkena muutenkin mm. että aikuisten makuuhuoneessa, saatikka sängyssä ei leikitä, tietävät paljonko aikaa tietokoneella saa viettää jne. mutta kun nämä kaverit on ilmeisesti tottuneet että aikuisten petiä voi pitää trampoliinina , jääkaapille saa mennä , tai ainakin jos sanon että juuri syötiin välipala, nyt ei oteta mitään (herkkuja jne .. ) niin kohta taas kuuluu supinaa ja taas lapset tulee kysymään "äiti saadaanko..." tai " xx kysyy saadaanko " ja sitten vielä pisteenä iin päälle
" xx sanoi että se kyllä kotonaan saa , miks meillä ei saa mennä sille nettisivulle jne"

Mä kertakaikkiaan en jaksa , vaikka tiedän, että pitää, tiedän että se on hyvästä jne.

Miten mä opin kestämään (?)

 

[Anatolia]

Teillä käy vääränlaisia lapsia

Mäkään en jaksa sitä, että jatkuvasti laitetaan meidän muksut kysymään saako sitä ja tätä, tai sitä että rikotaan meidän kodin sääntöjä. Olenkin aika valikoiva sen suhteen, kenet lasten kavereista päästän meille kylään :snotty:

 

["Lotta"]

En osaa auttaa. Oon samanlainen itsekin

 

["vieras"]

Teillä käy vääränlaisia lapsia

Mäkään en jaksa sitä, että jatkuvasti laitetaan meidän muksut kysymään saako sitä ja tätä, tai sitä että rikotaan meidän kodin sääntöjä. Olenkin aika valikoiva sen suhteen, kenet lasten kavereista päästän meille kylään :snotty:

totta toikin, mutta näin ns. pitkänmatkan päässä asuvana ongelma on se, että oikeasti aika harva vanhempi viitsii kuskata lastaan meille asti. Otetaan toki heitä kulkumatkoilla kyydissäkin, mutta tuo rajoittaa silti sitä kävijän määrää jo muutenkin joten ne lapset ketä meille suostutaan tuomaan / hakemaan on ns. pakko ottaa

Eli mun on vaan siedätyttävä ..

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";26870792]totta toikin, mutta näin ns. pitkänmatkan päässä asuvana ongelma on se, että oikeasti aika harva vanhempi viitsii kuskata lastaan meille asti. Otetaan toki heitä kulkumatkoilla kyydissäkin, mutta tuo rajoittaa silti sitä kävijän määrää jo muutenkin joten ne lapset ketä meille suostutaan tuomaan / hakemaan on ns. pakko ottaa

Eli mun on vaan siedätyttävä .. [/QUOTE]
Siedätyshoitoa sitten vaan . Ja jo eteisessä pikku sääntöpalaveri: meillä on meidän säännöt ja niitä noudatetaan.

Täällä, missä 100 m säteellä on montakymmentä kaveria, on tilanne ihan toisenlainen, ja voi seuloa joukosta ne jotka on ns. helppoja tapauksia, ja päästää heidät meille leikkimään.

 

[---]

No kerro säännöt myös niille muille lapsille ja jos kysyvät jotain johon ei voi suostua niin sano että ei käy. Ei kai sitä kyselemistä kovin kauaa voi jatkua ja pian oppivat teidän kodin säännöt.

 

[halipupu harmaana]

No kerro säännöt myös niille muille lapsille ja jos kysyvät jotain johon ei voi suostua niin sano että ei käy. Ei kai sitä kyselemistä kovin kauaa voi jatkua ja pian oppivat teidän kodin säännöt.

Peesi. Kerro teidän säännöt vieraille lapsille, niin se on myös heidän parhaaksi. Jos kylässä
haluaa käydä, niin pitää oppia kyläpaikan säännöt. Nykyään monet lapset ovat hyvin epäkohteliaita
ja luulevat että vierassa paikassa voi olla samalla tavalla kuin kotona. Jos lapset kärttävätä koko
ajan syötävää, niin juttele heidän kanssaan ja kysy eivätkö he ole saaneet kotona ruokaa.
Kannattaa myös tutustua lasten vanhempiin ja sopia yhteiset säännöt lasten kyläilyille, esim.
saavatko syödä teillä jne...