Mä menin sitten kaverille sanomaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hulttio
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja siis pointti on se, että ystävyyskin voisi olla vastavuoroista. tiedän että olen aktiivinen mut jos se aktiivisuus tulee AINA mun puolelta ja toiselta ei tule koskaan mitään niin onko se ystävyyttä ollenkaan?
 
Joskus sovitaan joskus ei. Ymmärrän täysin nämä yhtäkkiset kysymykset mutta jos sitten suunnitellaan tavata ja sit lopulta ei juuri koskaan käy, niin tulee vähän jännä olo. Olen kuitenkin 99% se joka ehdottaa ylipäätään näkemistä. Mutta ei hänellä syytä loukkaantua ole jos ajattelen näin-kyllä tärkeälle ihmiselle joskus järjestetään aikaa, ainakin minä.

Oletteko te molemmat avo/avioliitossa?
 
Mä sanoin mun parhaalle kaverille joka oli myös kaasoni että tartten enemmän hänen apuaan ja tukeaan. Nyt siitä on vuosi enkä vieläkään ole kuullut hänestä mitään, ei tullut myöskään häihin. Olin vähän :O
 
Ja siis pointti on se, että ystävyyskin voisi olla vastavuoroista. tiedän että olen aktiivinen mut jos se aktiivisuus tulee AINA mun puolelta ja toiselta ei tule koskaan mitään niin onko se ystävyyttä ollenkaan?

Jos itse olet niin aktiivinen, että toinen ei edes ehdi ehdottaa. Onko ystävyydelle jokin tapaamismäärä määritelty, jos se ei täyty niin on petturi tms?
 
Ja siis pointti on se, että ystävyyskin voisi olla vastavuoroista. tiedän että olen aktiivinen mut jos se aktiivisuus tulee AINA mun puolelta ja toiselta ei tule koskaan mitään niin onko se ystävyyttä ollenkaan?

Jos olet liian aktiivinen? Kaverillasi ei ole annettavaa enempää, kun olet niin tiheästi yhteydessä?
Minä en jaksa aikuisena mitään kaverileikkejä, ystäviä nähdään joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta jos aletaan laskea kuka soitti milloinkin, niin höpöks menee.
 
  • Tykkää
Reactions: joopajoo
[QUOTE="vieras";26840779]Jos itse olet niin aktiivinen, että toinen ei edes ehdi ehdottaa. Onko ystävyydelle jokin tapaamismäärä määritelty, jos se ei täyty niin on petturi tms?[/QUOTE]

Tuo ensimmäinen lause on totta. ja tuohon toiseen vastaus on ei. Hän ei ole mikään petturi, mutta jos minulle tulee tunne ettei koskaan kiinnosta nähdä, niin miten siinä ystävyys niin säilyisikään.
 
Jos olet liian aktiivinen? Kaverillasi ei ole annettavaa enempää, kun olet niin tiheästi yhteydessä?
Minä en jaksa aikuisena mitään kaverileikkejä, ystäviä nähdään joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta jos aletaan laskea kuka soitti milloinkin, niin höpöks menee.

Olen ehkä sitten ollut. Mutta jos en ole eipä sitten nähdäkään. Ja minä arvostan ystäviä tässä elämässä, oikeasti. En halua pelkästään nyhjätä miehen ja lasten kanssa vaan arvostan sitä että ystäviä on!
 
[QUOTE="vieras";26840818]Älä ole niin päällekäyvä.[/QUOTE]

Ehkä olenkin ollut liiaksi. mutta miten aikuisena luot ystävyyssuhteita jos ei koskaan tavata? On eri asia ne ystävät joihin on tutustunut kauan sitten, mutta aikuisena kun tapaa uusia ihmisiä, näille pitää antaa aikaa tutstuakseen ja kehittyäkseen. Joo, tyhmää.
 
Niin usein kuin minä...no jospa nyt kerran kesässä näkisi...suunnittelimme kyllä ja monet kerrat hän laittoi kuinka kaipaa seuraani eikä sitten kuitenkaan joutanut. Joo ehkä olen liian innokas, olkoon sitten.
 
Mä ymmärrän aloittajaa oikein hyvin, mulla samanlainen ystävyyssuhde. Olenkin nyt sitten tehnyt niin että kerran, pari kuukaudessa laittelen viestiä että nähdäänkö - ei yleensä käy... Mutta sitten kun ystävälläni on vähänkin jotain ongelmaa niin silloin kyllä kelpaan.
 
Kiva jos joku ymmärtääkin! Mielestäni ystävyyssuhteet varsinkin tuoreet vaativat jonkin verran yhteisiä tekoja ja tapaamisia syventyäkseen. Minulla on käynyt aikuisiällä tuuri ja tavannut muutaman ystävän. Mutta ei ne ystävyyssuhteetkaan pysy jos ei niitä ylläpidä. Näin se vaan menee. Jo jos ystävä loukkaantui tuosta, se oli turhaa. Mutta aion nyt ottaa etäisyyttä. Ei tää homma silti mene niin että silloin kun kaivataan kuuntelijaa, kelpaa, ja muuten ei. No way with me :)
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä