Mä menin sitten kaverille sanomaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hulttio
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hulttio

Vieras
että olen kyllästynyt kun MINÄ jatkuvasti kysyn häntä ulos, syömään, juomaan, lenkille, jumppaan, kylään, kaffelle. Ja ettei juuri minnekään lähde niin en jaksa enää kysyäkään. Loukkaantui...vaikkei syystä, selitteli kiireitä jne, mut tätä on jatkunut pitkään. Sanoin vaan että kyllä välitän hänestä mutta jos ei kerran koskaan aikaa ole (yksi teini-ikäinen lapsi hänellä) niin en usko et hän oikeasti seurastani piittaa. Oliko tyhmää? Ja tätä on jatkunut jo piiiiiitkään.
 
[QUOTE="vieras";26840307]Miksi kysyt häntä jatkuvasti ulos, jos kerran olet kyllästynyt?[/QUOTE]

No mutta juurihan kertoi että oli ottanut asian puheeksi kaverin kanssa. Mikä onkin mielestän paljon fiksumpaa kun vain lakata kysymästä ulos.
 
[QUOTE="vieras";26840307]Miksi kysyt häntä jatkuvasti ulos, jos kerran olet kyllästynyt?[/QUOTE]

Koska tykkään hänestä paljon, on iloista ja kivaa seuraa. Mutta olen alkanut tajuta että minä olen se kysyjä jatkuvasti.
 
Tuskin tuommoiseen oikea ystävyys kaatuu. Tuohan on imartelevaakin, kertoo että viihdyt hänen seurassaan.
Toisaalta, semmoiset ihmiset ovat ärsyttäviä, jotka eivät ymmärrä että aikaa ei välttämättä ole - mutta tuossa tuskin on niin, kun kerran sinun ehdotuksiisi suostuu.
 
että olen kyllästynyt kun MINÄ jatkuvasti kysyn häntä ulos, syömään, juomaan, lenkille, jumppaan, kylään, kaffelle. Ja ettei juuri minnekään lähde niin en jaksa enää kysyäkään. Loukkaantui...vaikkei syystä, selitteli kiireitä jne, mut tätä on jatkunut pitkään. Sanoin vaan että kyllä välitän hänestä mutta jos ei kerran koskaan aikaa ole (yksi teini-ikäinen lapsi hänellä) niin en usko et hän oikeasti seurastani piittaa. Oliko tyhmää? Ja tätä on jatkunut jo piiiiiitkään.

Oletteko molemmat töissä?
 
Ollaan töissä. Ja minulla on vielä pienet lapsetkin, toinen tarhaikäinen. Hän on sosiaalinen ja menevä, mut uskomaatoman hyvää seuraa. Tiedän et pitää minun seurastani, mutta nyt vaan on alkanut tuntua ettei aikaa ikinä ole. Joskus itekin ehdottaa et nähtäis silloin ja silloin ja sit ilmoittaa ettei ehdikään. Ymmärräm vallan hyvin että aikaa ei aina ole, mutta tarkoitan että tätä on jatkunut jo pidemmän aikaa, ja jos ei sitä aikaa kertakaikkiaan ikinä tule olemaan vaan se menee muille, kertoo se sitten jo jotain. En tahtoisi häntä menettää, mutta tietääpä mitä ajattelen.
 
Väänän juuri samasta asiasta siskon kanssa. Ei vastannut kolmeen viikkoon puhelimeen eikä olla nähty yli kuukauteen. Kun kehtasin paheksua, siitä syttyi kolmas maailmansota, jossa minä olen se pahis joka ei ymmärrä, että töissäkäyvällä ihmisellä ei ole aikaa kaverisuhteille ja että jos aina vapaa aiaka on viikonloput, niin totta kai se vietetään perheen kanssa neljän seinän sisällä eikä vaikka sukulaisissa sillon tällön kahvittelemalla. Voi olla, että sisko on oikeassa ja minä en vaan ymmärrä... mutta kun en ihan tosissaan ymmärrä :O

Anteeksi että avauduin ap:n ketjussa :D Mutta juu, tiedän tunteen :hug: Jos kaveria ei vain kiinnosta, niin ei kai sitä voi pakottaakkaan ,vaan on sitten kylmästi etsittävä seuransa muualta :(
 
[QUOTE="vieras";26840624]No kun mielestäni ei ole... onko nämä "tyttöjen" ystävyyssuhteet aina tällaisia?[/QUOTE]

En tiedä tyttöjen ystävyyssuhteista, mutta minulla tuollaiset 'ystävät' ovat olleet kaikissa asioissa - siis avun pyytämisessä, kyläilyssä, biletyksissä ym. - kautta linjan yksipuolisia. Minä nimitän sitä hyväksikäytöksi. Ja tätä nykyä entisiksi ystäviksi.
 
En koe olevani millääntapaa hyväksikäytetty. Ainoa ongelma on se että tahtoisin viettää hänen kanssa aikaa, sama se mitä tehtäisin, hän on ihanaa seuraa, ja olen pyytänyt häntä mukaan vaikka minne. Tuntuu vaan ettei hänellä ole koskaan enää aikaa minulle, ja sitten selittelee mitä kaikkea on. Ja kun aikaa olisi ei sitten oikein kysy silloinkaan vaan minä ehdotan... Tuntuu pahalta.
 
Toivottavasti kaveri ymmärsi yskän ja miettii asiaa. Jotkut ihmiset on sellaisia ettei vaan muista/tajua soittaa vaikkaa pitävätkin kavereistaan. Tuli muuten mieleen että sovitteko tapaamiset tarpeeksi ajoissa? Voiko se olla syy miksi ei ole joskus käynyt.
 
En tiedä tyttöjen ystävyyssuhteista, mutta minulla tuollaiset 'ystävät' ovat olleet kaikissa asioissa - siis avun pyytämisessä, kyläilyssä, biletyksissä ym. - kautta linjan yksipuolisia. Minä nimitän sitä hyväksikäytöksi. Ja tätä nykyä entisiksi ystäviksi.

Sinä olet pyytänyt jatkuvasti apua, kyläilyjä ja biletystä... ystävät eivät ole suostuneet ja koet itsesi hyväksikäytetyksi?
 
En koe olevani millääntapaa hyväksikäytetty. Ainoa ongelma on se että tahtoisin viettää hänen kanssa aikaa, sama se mitä tehtäisin, hän on ihanaa seuraa, ja olen pyytänyt häntä mukaan vaikka minne. Tuntuu vaan ettei hänellä ole koskaan enää aikaa minulle, ja sitten selittelee mitä kaikkea on. Ja kun aikaa olisi ei sitten oikein kysy silloinkaan vaan minä ehdotan... Tuntuu pahalta.

Onko hän ainoa ystäväsi? Onko teillä iso ikäero?
 
[QUOTE="vieras";26840676]Onko hän ainoa ystäväsi? Onko teillä iso ikäero?[/QUOTE]

Ei. Minulla on muitakin ystäviä. Hän on kuitenkin monella tapaa ollut minulle rakas. On reilun 10 vuotta minua vanhempi.
 
[QUOTE="vieras";26840651]Toivottavasti kaveri ymmärsi yskän ja miettii asiaa. Jotkut ihmiset on sellaisia ettei vaan muista/tajua soittaa vaikkaa pitävätkin kavereistaan. Tuli muuten mieleen että sovitteko tapaamiset tarpeeksi ajoissa? Voiko se olla syy miksi ei ole joskus käynyt.[/QUOTE]

Joskus sovitaan joskus ei. Ymmärrän täysin nämä yhtäkkiset kysymykset mutta jos sitten suunnitellaan tavata ja sit lopulta ei juuri koskaan käy, niin tulee vähän jännä olo. Olen kuitenkin 99% se joka ehdottaa ylipäätään näkemistä. Mutta ei hänellä syytä loukkaantua ole jos ajattelen näin-kyllä tärkeälle ihmiselle joskus järjestetään aikaa, ainakin minä.
 
[QUOTE="vieras";26840717]Joku isosisko-pikkusisko syndrooma?[/QUOTE]

Anteeksi mitä? Mulla on eri-ikäisiä, läheisiä ystäviä, ei tässä ole mistään syndroomasta kyse
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä