En ole Akaatin muita ketjuja lukenut kuin tätä ja sitä eilistä, mutta luulen että näissä on taustalla pelkästään kysymys siitä kuka saa esim Helsingin kaupungin "parhaita" vuokra-asuntoja ja onhan se todellisuus, että lapsi perheet ovat etusijalla, mikä on mielestäni aivan ymmärrettävää. On minulla ainakin tuttuja, jotka ovat saaneet raskausaikana vaihdettua pienen, vanhan asunnon uuteen ja tilavaan. Sikäli voi elämänlaatu nousta. Mutta siitä olen kyllä varma, että lapsi ei ratkaise YHTÄKÄÄN ongelmaa elämässä vaan LISÄÄ niitä. Eli jos elämän laatu ja mielekkyys ovat kateissa ja elämässä tuntuu olevan paljon epäoikeudenmukaisuutta niin yh:na nämä tunteet varmasti vain lisääntyvät. Tunteiden taustalla ei ole epämiellyttävä asunto, työ, työmatka vaan aivan jokin muu. Yh:na alat tuntemaan katkeruutta siitä, että muilla on kumppani rinnalla ja jos teet lapsen jonkun ulkomaalaisen kanssa niin siitä että muilla on suomalainen kumppani. Jos lapsi on sairas, olet katkera siitä että muilla on terve lapsi. Tulet aina tuntemaan, että muilla on jollain tapaa "helpompaa" elämää. Lapsi ei ole ratkaisu mihinkään, se vain lisää ongelmia ja kuormittaa, vaatii. En kyllä missään tapauksessa suosittele sinulle Akaatti lapsen hankkimista ainakaan yksin. Haet vain mielekkäämmän asunnon, parvekkeellisen kaksion (saat kyllä lainan, suosittelen omistusasuntoa tai asumisoikeusasuntoa) ja mielekkäämmän työn. Kun olet niihin tyytyväinen, niin sitten mietit, että mitäs nyt.
