Anteeksi pitkä teksti, mutta kopion tän tähän kokonaan, koska minusta tässä kerrotaan hyvin tuosta viisaudesta
Mistä viisautta elämän solmuihin?
Raamatun Sananlaskujen viisautta
Suomen Raamattuopisto Timo Junkkaala
Raamattu arvostaa viisautta
Kukapa sitä ei haluaisi olla viisas.
Viisaus on Raamatussakin hyvin arvostettu ominaisuus. Sananlaskujen kirja ylistää onnelliseksi sitä, joka on löytänyt viisauden (3:13) ja kehottaa: Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.(4:7).
Rahalla on kuitenkin vaikea saada viisautta.
Joistakin ihmisistä sanotaan Raamatussa arvostavasti, että he olivat täynnä viisautta. Näin esimerkiksi Vanhan testamentin puolella Joosuasta (2 Moos 31:3) ja Salomosta (1 Kun 5:9-11). Miten sitä voisi tulla näin viisaaksi?
Yksi vastaus löytyy, kun tutustutaan kuningas Salomoon tarkemmin. Hänestä nimittäin sanotaan, että hän pyysi Jumalalta viisautta. Tuo kohta on hyvin puhutteleva. Raamattu kertoo, että Jumala puhutteli yöllä Salomoa ja sanoi: Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle. Kohta on kuin sadusta, jossa hyvä haltija tulee ja sanoo, että toivo mitä tahdot niin saat sen. Vaikka meidän eteemme tuollaista haltijaa ei sattuisikaan, voisi joskus olla ihan hyödyllistä miettiä, mitä toivoisimme. Toiveemme kertovat, mikä on mielestämme tärkeintä elämässä.
Ja mitä Salomo siis sanoi? Hän vastasi ensin kiittämällä Jumalaa siitä hyvyydestä, mitä on saanut osakseen. Sitten hän pyytää Jumalaa pitämään lupauksensa ja vasta sitten esitti varsinaisen pyyntönsä. Kiitollisuus ja Jumalan lupaukset ovat elämän tärkeimpiä asioita. Niissä kehyksissä voi sitten pyytää jotakin.
Salomo rukoili: Olet pannut minut hallitsemaan kansaa, joka on monilukuinen kuin maan tomuhiukkaset. Anna siis minulle viisautta ja taitoa, että osaisin oikealla tavalla johtaa tätä kansaa. Kuinka sinun suurta kansaasi muuten voisi hallita?
Salomon pyyntö oli Jumalalle mieluinen. Jumala vastasi, että koska Salomo ei pyytänyt rikkautta, omaisuutta, kunniaa tai vihollistensa kuolemaa eikä edes pitkää ikää vaan viisautta ja taitoa osatakseen hoitaa tehtävänsä, niin Jumala lupasi hänelle paitsi viisautta myös paljon muuta hyvyyttä.
Mistä siis viisautta elämän solmuihin? Ensimmäinen vastaus on: Jumalalta. Myös Uuden testamentin puolella on kehotus anoa viisautta. Jaakobin kirjeen alussa sanotaan: Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
Viisautta on siis syytä tavoitella. Jumala on luonut ihmiseen loogisen, johdonmukaisen ajattelun kyvyn, jota tulee käyttää. Järki on Jumalan lahja - ja käyttöön tarkoitettu. Tietämättömyys, tyhmyys ja älyllinen laiskuus eivät ole kristillisiä hyveitä.
Mutta viisaus siis oikeastaan on?
Kaikki viisaus ei Raamatun mukaan ole tavoiteltavaa. On olemassa myös sellaista tämän maailman viisautta tai kuviteltua viisautta, missä sydäntä hallitsee synti. Jaakob kirjoittaa: Jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. (Jaak 3:14) Tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa, kirjoittaa Paavali (1 Kor 8:1).
Viisaus on kreikaksi sofia ja viisauden oppi on filosofia. Ihminen voi olla niin tämän oman viisautensa ja viisastelun lumoissa, että siitä tulee hänelle Jumalan tuntemisen este.
Voimakkain inhimillisen viisauden kritiikki on ens. korinttilaiskirjeen ensimmäisessä luvussa. Siinä Paavali kirjoittaa: Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Inhimillinen viisaus ei siis riitä Jumalan löytämiseen ja hänen valtakuntaansa pääsemiseen. Ihminen ei voi omalla viisaudellaan pelastaa itseään synnistä ja kuolemasta.
Niinpä Paavali jatkaa: Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaiselle, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1 Kor 1:21-24)
Kristillisen uskon ydin ei ole järjellä ratkaistavissa vaan se tulee ottaa uskolla vastaan. Mutta samalla kun myönnämme, että kaikki kristillisen uskon asiat eivät ole järjellä selitettävissä, on lisättävä, että meidän käytettävä järkeämme myös silloin, kun yritämme ymmärtää ja selittää uskomme perusteita ja Raamattua.
Järki on väline Jumalan ilmoituksen ymmärtämisessä, mutta ei ilmoituksen lähde. Raamattua tulee tutkia järkevästi (rationaalisesti), mutta ei tule sortua järkeisuskoon (rationalismiin), jossa ihmisen järki nostetaan Raamatun yläpuolelle.
Meidän ei siis kuitenkaan tule pelastuksen asioissa jäädä oman viisautemme varaan (Room 11:25). Oikeaa viisautta on kuuliaisuus Jumalalle ja kyky erottaa hyvä pahasta (1 Kun 3:9-19; Hepr 5:14). Paavali neuvoo meille oikean viisauden tien, kun hän kirjoittaa, että kun Kristuksen sana on keskellämme runsaana, voimme neuvoa toisiamme kaikella viisaudella (Kol 3:16).
Vielä pari rajausta:
Oikeaa viisautta on se, että tietää ja tunnustaa oman viisautensa rajat. Raamattu varoittaa myös luulotellusta viisaudesta, siitä että on omasta mielestään viisas (San 26:12).
Kukaan ei pelastu tiedolla eikä viisaudella, kuten gnostilaisessa harhaopissa opetettiin. Kristillinen usko ei ole mitään salatietoa, joka avautuu vain siihen vihkiytyneille.
Miten Raamatun Sananlaskut auttavat elämän solmukohdissa?
Sananlaskut ovat osa VT:n viisauskirjallisuutta. Muita osia ovat Saarnaaja ja Job ja myös osa Psalmeista. Myös VT:n apokryfikirjoissa on viisauskirjallisuutta. Yhden nimikin on Viisauden kirja ja toinen merkittävä on Siirakin kirja.
Sananlaskut ilmaisevat tiiviissä, iskevässä ja helposti muistettavassa muodossa olevaa elämänkokemuksen tuomaa viisautta. Ne antavat neuvoja ja kehotuksia jokapäiväistä elämää varten. Sananlaskut ovat kautta aikojen olleet yksi tehokkaimmista opetuksen muodoista. Ne on ollut helppo muistaa ja siirtää sukupolvelta toiselle.
Raamatun sananlaskut eivät puhu vain ymmärrykselle vaan myös omalletunnolle. Raamatun viisauskirjallisuus asettaa ihanteeksi viisaan ihmisen, joka tuntee Jumalan ja elämän tosiasiat ja osaa elää näiden mukaan.
UT:n kirjoituksista lähimmäksi VT:n sananlaskuja tulevat jotkin osat Jaakobin kirjeestä ja Jeesuksen opetuksista.
Sananlaskujen kirja on koottu pitemmän ajan kuluessa ja kirjoittajia on useita (22:17; 24:23; 30:1). Päälähteenä pidetään kuitenkin Salomon sananlaskuja (1:1; 10:1; 25:1). Kuningas Salomon kerrotaan sepittäneen 3000 sananlaskua (1 Kun 5:12; 10:7; Saarn 12:9).
Jo sananlaskujen kirjan alku kertoo erään perusteeman: Oikea viisaus on ymmärtämistä. Viisaus ei ole vain älyllistä näppäröintiä, vaan se kasvattaa ymmärtämään asioita (1:2) ja johdattaa hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen (1:3). Se ei ole vain älykkyyttä, vaan sydämen viisautta.
Toinen perusteema on tutussa sanonnassa: Herran pelko on viisauden alku (tiedon perusta) (1:7)
Meitä saattaa ihmetyttää puhe siitä, että Jumalaa tulisi pelätä. Tuo ajatus tulee vastaan paitsi raamatussa myös katekismuksessa. Lutherhan toistaa käskyjen selityksissä tätä ilmaisua: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, ....
Raamatunkin äärellä nousee kysymys, mitä tuo pelko oikein on, kun toisaalta sanotaan: Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon (1 Joh 4:17-18). Raamatussa on myös useita kertoja kehotus: Älä pelkää!
Jeesus puhuu kuitenkin siitä, kuinka tulee pelätä vain häntä, joka voi hukuttaa helvettiin (Matt 10:28). Hän tarkoittaa Jumalaa, ei Saatanaa.
- Syntiemme tähden meidän tulee pelätä Jumalan vihaa ja tuomiota. Mutta meidän tulee nimenomaan pelätä niin, että pakenisimme Jumalan armon turviin, Jeesuksen sovitustyön suojaan. Siinä ei ole mitään pelättävää.
- Todelliseen viisauteen kuuluu Jumalan tunnustaminen Jumalaksi. Lankeemus lähti siitä, ettei toteltu Jumalaa ja haluttiin tietää kuten hän, hyvä ja paha (1 Moos 3:5). Tiedon perusta (viisauden alku) on siinä, että annetaan Jumalan olla Jumala.
- Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa. (Job 28:28) Oikeaa Jumalan pelkoa on se, että kartamme syntiä.
- Sen joka pelkää Jumalaa ei tarvitse pelätä mitään muuta.
Viisauden vastakohta on suostua syntiin
- Viisas ei suostu synnintekijöiden viekoituksiin, riistä toisia, väijy ja ryöstä viattomia - mikä on samaa kuin etsisi omaa tuhoaan (1:8-19).
- Tyhmyys ja viisaus ovat Raamatussa hyvin käytännöllisiä asioita. Ne johtavat tiettyyn tekoon. Samalla tavoin kuin oikea viisaus johtaa hyvään ja oikeudenmukaiseen toimintaan, vie viisauden puute vääriin tekoihin suhteessa lähimmäisiin.
Se joka ei kuule viisautta joutuu onnettomuuteen
- Kun ihmiset eivät kuule viisauden kutsua, viisauskaan (Jumala) ei vastaa, kun onnettomuuden tullessa häneltä apua etsitään.
- Raamatun vavahduttavimpia kohtia ovat juuri nämä: te huudatte minua, mutta minä en vastaa (1:26-32) (myös Ps 18:42; Jes 1:15; Jer 11:11; Hes 8:18; Miika 3:4; Sak 7:13). Jumala ei ole ihmisen käskettävissä.
Joka kuulee Jumalaa, on turvassa
- Sananlaskujen kirjan ensimmäinen luku ei kuitenkaan pääty lohduttomasti. Viimeisessä jakeessa vakuutetaan, että se, joka kuulee Jumalaa (viisautta), on aina turvassa. Hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa (1:33). Paavali kirjoittaa, että usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta (Room 10:17).
- Elämämme suunta riippuu siitä, ketä ja mitä kuuntelemme. Emme voi käskeä tai pakottaa sydäntämme uskomaan Jumalaan. Emme kykene rakastamaan niin kuin pitäisi. Mutta voimme valita, mitä haluamme kuunnella. Jos kuuntelemme Jumalan sanaa ja hyvää opetusta, olemme aina turvassa, eikä meidän tarvitse pelätä mitään.
Mielenkiintoisia elämän ohjeita:
Vielä viisaudesta
Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä. (12:23)
Jumalattomuuden harha ja Jumalaan luottamisen siunaus
Älä säikähdä vaaraa, joka äkisti kohtaa, tuhon myrskyä, joka yllättää jumalattomat, sillä Herra on tukesi ja turvasi. (3:25-26)
Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä. (10:22)
Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää, mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan. (10:24)
Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin. (11:7)
Ylpeys ja nöyryys
Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. (11:2)
Ahkeruus:
Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa. (3:27)
Raamatun sananlaskuista se on tämäkin: Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi. (6:6)
Puheet
Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee. (10:19)
Ja sama vielä napakammin:
Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa. (17:28)
Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti. (11:12)
Rikkaus ja köyhyys
Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy. (11:24)
Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa. (11:28)
Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti. (16:8)
Ja sama toisin sanoin:
Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely (19:1)
Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle (19:17)
Joka köyhää auttaa, ei puutetta koe (28:27)
Älä rehki rikastuaksesi, älä tuhlaa ajatuksiasi siihen. (23:4)
Aviorikoksesta on monta varoitusta
Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon - niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa. (6:32-33)
Alkoholinkäyttö oli ongelmana jo silloin
Viinissä on rehentely, oluessa rettelö, päihtyneenä hoippuva on älyä vailla. (20:1)
Yleistä elämänviisautta
Valoisa mieli tekee arjesta juhlan (15:15)
Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle. (19:3)
Miten siis tulee viisaaksi?
Raamatun mukaan oikeassa viisaudessa on kysymys sellaisesta ymmärryksestä, missä osataan tehdä ero hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä.
Toiseksi Raamatun mukaan viisaus ei ole vain tietoa, vaan se on elämäntapa, jonka pohjana on usko ja luottamus Jumalaan ja joka toteutuu niin, että pyritään Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tällainen viisaus ei keskity itseensä vaan Jumalaan ja lähimmäisiin.
Tällaista viisautta saa
- pyytämällä sitä Jumalatta
- tutkimalla Jumalan sanaa, raamattua
- välttämällä pahuutta, etsimällä totuutta, pyrkimällä nöyryyteen ja ajattelemalla lähimmäisen parasta
Voisimme päättää tämän luennon Sananlaskujen kirjan toisen luvun kohtaan:
Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle, pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä. Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta. Silloin tajuat, mitä on Herran pelko, opit, mitä on Jumalan tunteminen, sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen. (Sananl 2:2-6) ärn
Ja vielä luvusta kolme. Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. (Sananl 3:5)
Entä lopetuksena tämä:
Kahta minä sinulta pyydän niin kauan kuin elän, älä niitä minulta kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: Mikä on Herra.
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalaani vastaan. (30:7-9)
