Alkuperäinen kirjoittaja tätähän ei saa sanoa;26706975:
A) Ei ehkä heti eron jälkeen, mutta muutaman kuukauden kuluttua on tilanne varmasti toinen. Jos eroa ei oltaisi käyty läpi, jatkuisi huonovointisuus sen sijaan hamaan loppuun saakka.
Ja kuten jo sanoin, HYVIN harva "uusi onni" vihaa kumppaninsa lapsia.
Luepa huviksesi eronneiden nettipalstoja, siellä on aivan kamalaa tekstiä näistä ylimääräisistä lapsista. Ja sitä tekstiä on PALJON. Ja harva se päivä on ihan kaksplussalla ja vauvallakin aloituksia "En voi sietää mieheni lapsia."
B) Ero ON monasti lapsen paras.
Perusteita, kiitos.
C) Lapsen toive EI MISÄÄN NIMESSÄ OLE AINA se, että ydinperhe säilyisi. Eikä ero todellakaan ole aina lapselle niin suuri kriisi, joka vaikuttaisi lapseen pitkään, jopa sinne aikuisuuteen saakka.
Tästä oli hiljattain julkaistu tutkimustulos, joka puhui todella karua kieltä. Ja tekijä oli joku Väestöliitto tmv. luotettava taho. Pahoittelen, ettei nyt ole tähän aikaa etsiä linkkiä, mutta varmaan löytyy kyllä.
Niin...kuten jo sanoin, aivan varmasti on niitäkin, kelle se uusperhe-elämä ei sovi. Mutta kyllä on niitäkin kelle sopii.
Jos ei voi sietää miehensä lapsia, kannattaa ottaa miehestä ero. Sillä ei ne lapset siitä koskaan kuitenkaan katoa. Ja jos se mies on yhtään fiksu, niin se mies ottaa moisesta akasta eron. Lapsensa edun vuoksi.
Viha on HYVIN voimakas sana. Enkä usko että KUKAAN täysillä käyvä voi oikeasti VIHATA lasta. Kyse on senhetkisestä tunteenpurkauksesta ja liioittelusta vitutuksen kourissa.
Ero on lapselle paras esim. silloin, jos perheessä vanhemmat käyttävät toinen toisaan kohtaan joko fyysistä, tai henkistä väkivaltaa. Moisessa ilmapiirissä ei yhdestäkään lapsesta kasva täysipainoista aikuista.
Ero on paras myös silloin, jos vanhemmat ovat toisiaan kohtaan täysin tunnekylmiä. Jos lapsi ei näe suukkoja, haleja tms. normaalia parisuhteeseen kuuluvaa hellyydenosoitusta, niin mistä lapsi saa mallin omaan tulevaan parisuhteeseensa ja avioliittoonsa?
Mulla on henkilökohtaista kokemusta siitä, miten LAPSI NIMENOMAAN TOIVOI vanhempien eroa. Joten mulle on aivan sama mitä tutkimukset väittää. Viimeksi viikko sitten juttelin asiasta isän kanssa. Isä LUULI sen olevan lapsille paras että hän pysyy henkisesti köyhässä suhteessa. Mutta ei se ollut. Lapset nimenomaan toivoivat ja odottivat kuin kuuta nousevaa sitä päivää, että vanhemmat tajuavat erota. Onneksi lopulta tajusivat. Nyt molemmilla on uudet kumppanit ja kaikki on täydellistä. Isäkin on vihdoin onnellinen.