Suutuin miehelle kun hän ei halua toista lasta.

Vituttaa niin kovasti tämä asia,ensiksi ennen naimisiinmenoa lupasi että tehdään kaksi lasta
ja sitten kun lapsi oli tehty niin perui asian.Esikoinen jo 4,5v.>Muita samankaltaisia?

 

Onhan se ymmärrettävää, että peruu jos kokemusta saa asiasta. Ilmeisesti teillä on ollut hankalaa tai miehen mielestä yksi lapsi riittää. Se on vaan keskusteltava asiasta. Toisaalta ihmisen täytyisi olla myös onnellinen siitä mitä on. Meillä mennyt niin, että mies halusi useamman lapsen ja minä toppuuttelin. Sitten kun oli kaksi, niin kolmas oli mielessä päivittäin. Nyt on kolme ja mies sanoi, että enempää ei tule ainakaan hänelle. Itse mietin, että neljäskin olisi kiva. Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä ja pitää pystyä nauttimaan siitä mitä on. Elämässä on muutakin.

 

ymmärrän suuttumuksesi. Onko mies mitenkään perustellut asiaa? Onhan se sisarus lapsellekin tärkeä asia, minusta itsekästä tahallaan jättää sisaruksetta.

 

ymmärrän suuttumuksesi. Onko mies mitenkään perustellut asiaa? Onhan se sisarus lapsellekin tärkeä asia, minusta itsekästä tahallaan jättää sisaruksetta.

Kiire työelämässä ja talous ovat syyt miksi ei toista enää ikinä halua.

 

Mun mies oli myös ekan jälkeen tuommoinen ja toinen lapsi saatiin sitten viiden vuoden kuluttua. Se ei sitten ollutkaan ihan helppoa ja ajateltiin että ok, ei sitten toista. Kolmaskin saatiin ja silloin mies sanoi että haluaa vielä pari lasta...no minä silloin vastustin jo.

 

joo, kyllähän se toinen lapsi pitäisi tehdä, sama se vaikka ei haluisi, kun nyt tuli puhuttua aiemmin asiasta ap, ihan oikeasti, kannattaisi varmaan vähän miettiä ihan itsekkin...

 

Ei tuollaisesta asiasta saa suuttua yhtä hyvin se voisit olla sinä, kuka ei halua toista lasta ja mies haluaa. Miltä susta sitten tuntuisi, kun ukko suuttuis sulle siitä? Ole tyytyväinen lapsestasi ja miehestäsi. Ei ketään voi pakottaa haluamaan lasta.

Kai joku tulee tähänkin sanomaan että EROTKAA. huoh.

 

Mä en ihan oikeesti ymmärrä teitä! :headwall: Mut hei, kannattaa erota ja etsiä mies joka haluaa lisää lapsia! Tai vielä parempi: jätä ehkäisy salaa pois. Kaveri teki niin ja mies lähti kävelemään eikä ole halunnut lastaan tavata.

 

Kai joku tulee tähänkin sanomaan että EROTKAA. huoh.

Mä sanoin.

 

Mä en ihan oikeesti ymmärrä teitä! :headwall: Mut hei, kannattaa erota ja etsiä mies joka haluaa lisää lapsia! Tai vielä parempi: jätä ehkäisy salaa pois. Kaveri teki niin ja mies lähti kävelemään eikä ole halunnut lastaan tavata.

En minäkään tajua sitä että pitää väkisin saada joku tietty määrä lapsia, olemassaoleva(t) ei riitä ja ukko vaihtoon jos ei tuu lisää. Jotain perustavanlaatuista on vialla jos tommoiset on arvot.

 

Aloittaja töihin ettei ole miehen elättinä.

 

Aloittaja töihin ettei ole miehen elättinä.

Tyhmäkö olet

 

Kyllä mä ymmärrän ihan täysin. Hittoako sellaisia puhumaan jos ne pyörtää, parempi sit sanoa heti alussa että en ehkä halua kuin yhden lapsen/ ei lapsia ollenkaan, en oikeen ole miettinyt asiaa, en tiedä vielä mitä haluan.

Kyllä mulle ainakin lapset on sellainen asia, että en varmaan olisi pystynyt lapsihaaveistani luopumaan vain sen takia että "toinen ei halua". Liian erilaiset tavoitteet elämässä. Varmaan olisimme lähteneet eri teille.

 

Mä ymmärrän, että suututtaa, se on mielestäni täysin inhimillinen reaktio. Tunnet varmaan itsesi jollain tavalla petetyksi tässä asiassa. Kuitenkin lasten lukumäärä on sellainen asia, että harvoin sitä etukäteen voi lukkoonlyödä. Tai ainakin tuollainen lukkoonlyöminen on mielestäni typerää, sillä eihän sitä lapsettomana vielä ole mitään käryä siitä, millaista se elämä lapsellisena sitten on. Monelle käy noin, että mieli lasten lukumäärän kohdalla muuttuu, kun se ensimmäinen on syntynyt. Niin miehillä kuin naisilla. Ei siinä ole toisella osapuolella ole muita vaihtoehtoja kuin päästä pikku hiljaa asian kanssa sinuiksi (jos siis kumppanilta tullut ehdoton ei lapsimäärän kasvattamiseen) tai sitten tosiaan lähteä etsimään kumppania, joka haluaa niitä lapsia enemmän.

Mulle itselleni oli täysin selvää, etten heittänyt silloin 12 vuoden yhdessäoloa hukkaan siitä syystä, ettei mies halunnutkaan niitä viittä lasta, josta joskus vuonna kuokka ja kivi oli puhe. Kyllä se alkuun kirpaisi, mutta sopeuduin yllättävän nopeasti tilanteeseen. Mä hain elämälleni uutta, toisenlaista sisältöä; opiskelin uuden tutkinnon ja aloitin kauan haaveilemani urheiluharrastuksen. Kolmas lapsemme, kuopus, on nyt 5-vuotias, enkä mä ole kokenut enää minkäänlaisia vauvakuumeoireita. Mä olen todella tyytyväinen tilanteeseemme.

 

[QUOTE="vieras";26655452]Kyllä mä ymmärrän ihan täysin. Hittoako sellaisia puhumaan jos ne pyörtää, parempi sit sanoa heti alussa että en ehkä halua kuin yhden lapsen/ ei lapsia ollenkaan, en oikeen ole miettinyt asiaa, en tiedä vielä mitä haluan.

Kyllä mulle ainakin lapset on sellainen asia, että en varmaan olisi pystynyt lapsihaaveistani luopumaan vain sen takia että "toinen ei halua". Liian erilaiset tavoitteet elämässä. Varmaan olisimme lähteneet eri teille.[/QUOTE]

Eihän kyse olekkaan siitä että toinen ei halua lapsia ollenkaan.

 

Jaa, mulle esikoinen tulossa, enkä todellakaan tiedä haluanko koskaan toista lasta. Ajattelen että yhden kanssa on vaan mutkattomamapaa kaikki matkustamiset sun muut. Tosin lapsella on sisarpuolia jo olemassa pari kappaletta. Mutta tällaisia ajatuksia nyt päässä, enkä katso että miehelläni olisi oikeutta suuttua ajatuksistani. Kuten en myöskään suutu hänen ajatuksistaan että milloin lapsiluku on hänen mielestään täynnä.

Ja parista ollaan aiemmin puhuttu, mutta mietitään vielä...

 

Eihän kyse olekkaan siitä että toinen ei halua lapsia ollenkaan.

Kyse on silti siitä että toinen haluaa enemmän kuin yhden ja toinenkin niin sanoi haluavansa, ja sitten ei haluakkaan. Saahan sitä mieltänsä muuttaa juu, mutta saa siitä suuttuakkin. En näe suuttumisessa mitään "typerää".

 

Mulla on täysin sama tilanne. Tosin en asiasta ole vihainen mutta hiton pettynyt. Suurin haaveeni oli ne kaksi lasta joista aina puhuttiin. Tosin meidän lapsi on nyt 1,5v, joten toivon, että mies vielä muuttaa mielensä. Sanoi että "tällä hetkellä olen täysin sitä mieltä, ettei enempää tehdä enää". Saan kuulemma varautua siihen ettei mies koskaan halua toista lasta. Tulin vahingossa raskaaksi joka meni kesken. Silloin mies sanoi olevansa onnellinen raskaudesta, mutta paskaahan tuo taisi puhua

 

Pitää olla jotenkin yksinkertainen päästään jos olettaa että toinen tietää ENNEN kuin on yhtäkään lasta tehnyt että montako niitä voi tehdä. Ihme mielensäpahoittaja aikuisia taas, eikä niin aikuisiakaan oikeastaan kun miettii. Paljon parempiakin syitä on suuttua toiselle, tämä ei kyllä sellainen ole. Nauttikaa siitä yhdestä lapsesta älkääkä eläkö mitä jos maailmassa. Tottakai saa haluta lisää, mutta on se jännä jos hormoonit saa sanella niin elämän että parisuhde on toissijainen ja useamman lapsen hommaaminen ensisijaista, tarvitseeko tuota ihmetellä miksi kumppani ei halua lisää jos tämmöisessä ilmapiirissä saa elellä kotosalla.

 

Täysi oikeus suuttua/ pettyä. Mutta aina voi vaihtaa miestä, jos nykyinen ei halua niin joku muu varmasti haluaa.

 

Pitää olla jotenkin yksinkertainen päästään jos olettaa että toinen tietää ENNEN kuin on yhtäkään lasta tehnyt että montako niitä voi tehdä. Ihme mielensäpahoittaja aikuisia taas, eikä niin aikuisiakaan oikeastaan kun miettii. Paljon parempiakin syitä on suuttua toiselle, tämä ei kyllä sellainen ole. Nauttikaa siitä yhdestä lapsesta älkääkä eläkö mitä jos maailmassa. Tottakai saa haluta lisää, mutta on se jännä jos hormoonit saa sanella niin elämän että parisuhde on toissijainen ja useamman lapsen hommaaminen ensisijaista, tarvitseeko tuota ihmetellä miksi kumppani ei halua lisää jos tämmöisessä ilmapiirissä saa elellä kotosalla.

No kuka sinä olet sanelemaan että on yksinkertainen päästään, jos ensisijaista elämässä on lapset, ja niitä haluaa useamman kuin yhden.

Ap:n suuttumus lienee ennemminkin pettymystä, joka minusta on täysin ymmärrettävää. Jokainen punnitsee ja ratkaisee sen sitten omalla tavallaan, joko nielee asian tai lähdetään eri teille jos ei halut kohtaa eikä päästä kompromissiin.

 

[QUOTE="vieras";26655523]Täysi oikeus suuttua/ pettyä. Mutta aina voi vaihtaa miestä, jos nykyinen ei halua niin joku muu varmasti haluaa.[/QUOTE]

Eipä uskalla enää 37v vaihtaa miestä.

 

Eipä uskalla enää 37v vaihtaa miestä.

Tai sit tulet vahingossa raskaaksi, niinkin voi joskus aina käydä.

 

[QUOTE="vieras";26655544]No kuka sinä olet sanelemaan että on yksinkertainen päästään, jos ensisijaista elämässä on lapset, ja niitä haluaa useamman kuin yhden.

Ap:n suuttumus lienee ennemminkin pettymystä, joka minusta on täysin ymmärrettävää. Jokainen punnitsee ja ratkaisee sen sitten omalla tavallaan, joko nielee asian tai lähdetään eri teille jos ei halut kohtaa eikä päästä kompromissiin.[/QUOTE]

Minä olen "se sanomaan", että olen sitä mieltä. Se on minun henk koht mielipide, että pakosti on joku ruuvi löysällä kun pistää parisuhteen taka-alalle ja jankkaa mantraa "haluan lisää lapsia".

Olkaa ihan rauhassa omaa mieltänne, tässä asiassa tunnen että minulla on ihan oikeus tuomita rauhassa, eiköhän näitä yh / uusioperheitä tule ihan tarpeeksi muistakin syistä, niin tarviiko viellä pakkomielteillä lisää niitä tilanteita, antaa mielummin parisuhteelleen mahdollisuuden ja olemassa olevalle / oleville lapselle/lapsille ehjän perheen jos muuten suhde on kunnossa.

 

[QUOTE="noh";26655487]Mä ymmärrän, että suututtaa, se on mielestäni täysin inhimillinen reaktio. Tunnet varmaan itsesi jollain tavalla petetyksi tässä asiassa. Kuitenkin lasten lukumäärä on sellainen asia, että harvoin sitä etukäteen voi lukkoonlyödä. Tai ainakin tuollainen lukkoonlyöminen on mielestäni typerää, sillä eihän sitä lapsettomana vielä ole mitään käryä siitä, millaista se elämä lapsellisena sitten on. Monelle käy noin, että mieli lasten lukumäärän kohdalla muuttuu, kun se ensimmäinen on syntynyt. Niin miehillä kuin naisilla. Ei siinä ole toisella osapuolella ole muita vaihtoehtoja kuin päästä pikku hiljaa asian kanssa sinuiksi (jos siis kumppanilta tullut ehdoton ei lapsimäärän kasvattamiseen) tai sitten tosiaan lähteä etsimään kumppania, joka haluaa niitä lapsia enemmän.

Mulle itselleni oli täysin selvää, etten heittänyt silloin 12 vuoden yhdessäoloa hukkaan siitä syystä, ettei mies halunnutkaan niitä viittä lasta, josta joskus vuonna kuokka ja kivi oli puhe. Kyllä se alkuun kirpaisi, mutta sopeuduin yllättävän nopeasti tilanteeseen. Mä hain elämälleni uutta, toisenlaista sisältöä; opiskelin uuden tutkinnon ja aloitin kauan haaveilemani urheiluharrastuksen. Kolmas lapsemme, kuopus, on nyt 5-vuotias, enkä mä ole kokenut enää minkäänlaisia vauvakuumeoireita. Mä olen todella tyytyväinen tilanteeseemme.[/QUOTE]

:flower: