Minä luotan elämään, mutta näen kuoleman olevan osa sitä. Uskon että tulee aika jolloin koko maailmankaikkeudessa ei ole enää elämää. En oikein jaksa huolehtia kuolemasta, sehän on osa meitä.Minä olen menettänyt niin monta läheistä Kuolemalle, etten todellakaan luota Elämään.
Ihmisiin (luotettaviin Ihmisiin) sen sijaan luottamukseni on vain kasvanut.
Meistä jokainen valitsee tiensä...
Sen verran saat jaksaa siitä huolehtia, ettet kovin pian minua jätä.
"akka"
**Joskus asioiden pitää romahtaa jotta voi rakentaa uutta.** Tartun tähän, juuri näin se mielestäni menee.Niistä epätoivoisimmistakin hetkistä jossain vaiheessa saa jotakin niin että pikkuhiljaa taas riipii itsensä ylöspäin.Kun on satutettu tarpeeksi paljon,se vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa oppia luottamaan uudelleeen ihmisiin mutta kun sen rajan uskaltaa ylitää, saa paljon hyvää.Näin 50 vuoden elämänkokemuksella.Ei sellaista kohtaloa ole johon tulisi alistua. Elämä on suuri seikkailu jonka hyvistä puolista kannattaa ottaa kaikki irti. Huonot asiat taas kannattaisi hyväksyä ja nähdä niidenkin hyvät puolet. Joskus asioiden pitää romahtaa jotta voi rakentaa uutta.
Loppujen lopuksi luottamuksen arvoisia ihmisiä on paljon enemmän. Voit odottaa että he todistavat sinulle olevansa luottamuksen arvoisia tai sitten luottaa kunnes he todistavat olevansa epäluotettavia. Normaali varovaisuus on silti paikallaan, varsinkin käytetyn auton ostamisessa
Lapsen/lapsenlapsen menetys muuttaa näkökantaa.
Vilpittömästi toivon, että saat loppuikäsi pitäytyä omassasi. Se paljon parempi kuin oma epäluottamukseni.
No, mun auto on peritty..tai itse asiassa kuuluu kuolinpesälle, joten auton ostamisesta mulla ei ole kokemusta.:saint:Ei sellaista kohtaloa ole johon tulisi alistua. Elämä on suuri seikkailu jonka hyvistä puolista kannattaa ottaa kaikki irti. Huonot asiat taas kannattaisi hyväksyä ja nähdä niidenkin hyvät puolet. Joskus asioiden pitää romahtaa jotta voi rakentaa uutta.
Loppujen lopuksi luottamuksen arvoisia ihmisiä on paljon enemmän. Voit odottaa että he todistavat sinulle olevansa luottamuksen arvoisia tai sitten luottaa kunnes he todistavat olevansa epäluotettavia. Normaali varovaisuus on silti paikallaan, varsinkin käytetyn auton ostamisessa
Tavallaanhan siihen kohtaloon alistutaan jälkikäteen...kun ei sitä etukäteen tiedetä?
Tai sitten siten kuten vaikkapa hindulaisuudessa..olet se miksi olet syntynyt. Ja sitenhän kohtaloon alistuminen tavallaan helpottaa elämää, koska ei ole tarvetta pyrkiä muuhun. Oikeastaan tämäkin on vähän sellanen etuoikeutettu ajatus, ettei kohtaloon pidä alistua, koska me tosiaan voimme vaikuttaa omaan kohtaloomme...ja jos ei ihan kohtaloon niin ainakin tulevaisuuteen.
Koska tässä ketjussa nyt joka tapauksessa keskustellaan jo jostain aivan muusta, kuin varsinaisen ykkösviestin aiheesta, niin minäkin kysyn jotain.
Onko rakkaus sitten jotenkin vähemmän jotain ihmeellistä, jos se ei kestä koko elämää? En ehkä ole sieltä asiantuntijoiden joukosta, sillä olen rakastanut vain yhtä miestä elämäni aikana, mutta silti jotenkin mietin... kai se rakkaus voi olla täydellistä ja ihanaa ja ihmeellistä, vaikka se joskus loppuisikin, syystä tai toisesta?
Onko rakkaus sitten jotenkin vähemmän jotain ihmeellistä, jos se ei kestä koko elämää? En ehkä ole sieltä asiantuntijoiden joukosta, sillä olen rakastanut vain yhtä miestä elämäni aikana, mutta silti jotenkin mietin... kai se rakkaus voi olla täydellistä ja ihanaa ja ihmeellistä, vaikka se joskus loppuisikin, syystä tai toisesta?
Ja mä vastaan omalla kokemuksella, että EI. Rakkaus on aina ihmeellistä ja ihanaa, vaihtui rakkauden kohde tai ei.:heart: Rakkaus on, hemmetti soikoon, rakkautta ja kaikkein tärkeintä!:ashamed: Nyt alkaa herkistyä...sori.Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;26624019:
On tietty aste-ero puhuuko hyväksymisestä vai alistumisesta. Minusta tuo ero on erittäin tärkeä.
Totta, lasten tai astrolaben kuolema olisi erittäin kova isku. Toisaalta luotan elämään (kuolemaan osana siitä) että en kärsi ikuisesti.
Totta, ehkä onkin. Ja se varmaan ilmenee tapauskohtaisesti.
Minä taidan olla "epäsopiva" koska en usko, että Rakkaus voi koskaan kuolla.Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;26624019:
Se voi hetkittäin (ja hetket voi toki pahimmillaan olla vuosiakin) joutua arjen ja muiden tunteiden alle. Mutta jos tuon huomaa ja näkee (vähän?) vaivaa Rakkautensa kohdatakseen, se roihahtaa kyllä uudelleen...
Tämä syy, miksi minua tuppaa väliin suututtamaan palstakommentit, joissa hehkutetaan sitä, että "ei ikinä tarvita aikaa toisillemme, koska meillä niin ihanat lapset".
Aikaa, huomiota, keskittymistä tarvitaan aina... niin lapsille kuin puolisollekin.
Jos parisuhde on "pahnanpohjimainen, johon ei ikinä tarvitse satsata", niin mitä se kertoo sitoutumisesta... puolisoon, lastensa isään tai edes lasten perheeseen?
Jos maailma on jättiläisen kirja, jonka henkilöitä me olemme (lapsuudessa kehittelemäni teoria maailmasta), niin kuolema on vain oman luvun loppuminen. Mie jäisin vain toisille sivuille, taakse, kun jätti lukis eteenpäin sin tarinaas. Mutta olisin aina osa sitä, emmie katoais.
ihmeissään
Mikäs seksuaali hän oli ja nyt ihastunut mieheen. Varmaankin joutuu ottamaan mulkkua ja ei pitänyt ottaa.
Ei ollut pedofiili! Asia on todettu mm. oikeudenkäynnissä, kaikissa todistuksissa jne. Mm. Jordy Chandler väitti Michaelia ympärileikatuksi, vaikka Michael oli ympärileikkaamaton.
Ja Astrolabe vielä tykkäämässä tuosta Kepsiksen kommentista. Astrolabe, joka esittää niin suvaitsevaista, mutta samalla haukkuu syytöntä miestä. Uskomatonta.
Mä haluaisin uskoa tuollaiseen Rakkauteen. Ja uskonkin. Uskon, että sitä on, mutta uskon, että on myös toisenlaista rakkautta, sellaista joka sammuu vaikkei niin olisi alunperin haluttukaan. Se sammuu, kun oikeanlaista henkistä yhteyttä ei syystä tai toisesta synny tai kun parisuhteen osapuolista toinen tai molemmat lakkaavat pitämästä huolta omasta sopimuksestaan. Mietin nyt esimerkiksi omaa entistä miestäni, jonka todella koin sielunkumppanikseni. Kunnes tulivat lyönnit, alkoholismi, päihteet jne. Rakkaus oli totta ja oikeaa, mutta voin olla ihan sataprosenttisen varma, etten koskaan enää häneen rakastuisi uudestaan vaikka hän miten näkisi vaivaa minut kohdatakseen. Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että aikaa, huomiota ja keskittymistä tarvitaan. Itse vähän epäilen, etten osaisi sitä koskaan enää millekään parisuhteelle antaa, kun en osaa itselllenikään antaa. Siksipä siis sinkkuna
"akka"
Lapset lentää pesästä ja kasvetaan erilleen.Se johtuu mun mielestä paljolti siitä ettei satsata siihen parisuhteeseen.Tottakai perhe ja lapset on tärkeitä mutta kyllä se ihan pelkkä parisuhde on todella tärkeää myös.Muuten ollaan just siinä pisteessä kun lapset lähtee pesästä ettei perheen aikuisilla ole enää mitään yhteistä kun se kaikki aika, ne vuodet on menneet pelkästään lapsiin.
"vieras"
voi jösses mitä paskaa koko ketju! noi kaks on vaan niin huomionkipeitä että pakko näyttää kaikille et kuinka me näin nopeesti mentiin naimisiin yms. kohta sieltä tulee vauva uutisia ja sen jälkeen tuleekin jo ne ero uutiset. ja taas saadaan huomiota kun palstan hyeenat jaksaa sättiä ja ihmetellä
Minä en miellä, että se olisi kuolemista, vaikka suhde loppuisi. (Loppua siis lähinnä tuossa, yhdessäolon yhteydessä). Joku on ollut, ja sitten jostain syystä tilanne muuttuu. En usko, että se mennyt rakkaus voi kadota, se tavallaan on koko ajan.
Vaikea selittää nyt ajatustani auki.
Tietysti tämä on pelkkää teorisointia, sillä minulla on vain tämä yksi rakkaus. Jos jostain syystä tämä meidän välinen suhde loppuisi, siis tämä olotila missä ollaan, en jotenkin osaa ajatella, että rakkaus kuolisi. Se on minusta sellainen häviämätön tunnetila, kun se kerran on alkanut. Menee nyt vähän tällaiseksi hörhöilyksi
(Rakkaudella on sitä paitsi minun mielestäni muoto, se on ympyrä. Tämä on jotain neuroottisen mielen mielleyhtymiä taas, niin kuin eri numeroiden muotokielet)[QUOTE="vieras";26624461]voi jösses mitä paskaa koko ketju! noi kaks on vaan niin huomionkipeitä että pakko näyttää kaikille et kuinka me näin nopeesti mentiin naimisiin yms. kohta sieltä tulee vauva uutisia ja sen jälkeen tuleekin jo ne ero uutiset. ja taas saadaan huomiota kun palstan hyeenat jaksaa sättiä ja ihmetellä[/QUOTE]
Olen saanut muutenkin huomiota. Nyt vain mukaan on tullut negatiivinen huomio, silti haluan kuuluttaa rakkaudestani kaikille.
Me kaksi olemme kuin lapsia monissa asioissa. En muista miksi joku meitä kutsui, oudoiksi hyypiöiksi?, mutta sehän todellakin osoittaa että kaksi sellaista joiden on erittäin vaikeaa löytää oikea itselleen todellakin löysi toisensa.
Olen saanut muutenkin huomiota. Nyt vain mukaan on tullut negatiivinen huomio, silti haluan kuuluttaa rakkaudestani kaikille.
Me kaksi olemme kuin lapsia monissa asioissa. En muista miksi joku meitä kutsui, oudoiksi hyypiöiksi?, mutta sehän todellakin osoittaa että kaksi sellaista joiden on erittäin vaikeaa löytää oikea itselleen todellakin löysi toisensa.
riittää jo!
Aloittaja kysyy nyt vain että
MITÄ V****A?! Yhteen erittäin simppeliin kysymykseen ette osaa vastata, kun kaikki pitää pohtia niin muka-syvällisesti ja filosofisesti?
MITÄ V****A?! Yhteen erittäin simppeliin kysymykseen ette osaa vastata, kun kaikki pitää pohtia niin muka-syvällisesti ja filosofisesti?
Alkuperäinen kirjoittaja riittää jo!;26624604:
Oletko seurannut kauankin tätä palstaa? Tämä on ihan normaalia täällä :xmas: