Mieheni väitti, että jos mies rakastaa vaimoaan ei tämä silloin petä...

...vaikka seksiä ei oilisikaan oman vaimon kanssa riittävästi. Perusteli siis tätä sillä, että jos vain rakastaa tarpeeksi, ei kukaan voi pettää.

Itse olen eri mieltä ja ajattelen asiaa paljon kylmemmin. Mun mielestä pettämiseen ei tarvita kuin tietynlainen luonteenlujuuden puuttuminen, sopiva elämäntilanne (esim. parisuhteessa kokee jäävänsä paitsioon tms.) tai pelkkä tilaisuus tekee varkaan situation. Mun mielestä seksiä voi olla täysin ilman tunteita.

Musta oli jotenkin tosi yllättävää tämä miehen analysointi. Mutta hän onkin sellainen, että jos kuulisin hänen pettäneen, kolmas maailmansota olis ovella jo. Toki en pidä tilannetta täysin mahdottomanakaan.

Mitäs mieltä olette?

 

No jaa, minä uskon myös erehdynksen ja harkintakyvyn puutteeseen tietyissä tilanteissa. En ajattele välttämättä kovinkaan mustavalkoisesti asiasta, vaan tilanteen mukaan

 

Mies puhuu palturia. Lähes jokainen mies pettää heti tilaisuuden tullen riippumatta siitä paljonko jotakuta rakastaa. Tilaisuuksia ei kylläkään tule usein. Naisetkin kyllä pettävät, mutta kynnys on heillä sillä tavoin huomattavasti korkeampi, että tarvitaan sopiva mielentila ja tarpeeksi kiinnostava mies.

 

Tässä varmaan astuvat esiin eri seksuaalisten suuntautumisten koko kirjo. Sekä luonteiden erilaisuus. En usko, että asia olisi ihan niin yksinkertainen kuin miehesi sen esittää.

Mie en petä (demiseksuaali), muiden puolesta vaikea mennä sanomaan mitään. Tosin uskon erittäin vakaasti, ettei mieheni pettäisi minua. Johtuuko rakkaudesta? Luulen niin. :heart:

 

no, meillä mies samoilla linjoilla. tosin hän on myös sitä mieltä että jos kerran on parisuhteessa niin silloin ei petetä olis uhde kuinka huono tahansa. ensin pitää selvittää entiset ja sitten sekoilla vasta uusien kanssa.

ja olen itse samaa mieltä

 

No jaa. Kyl mä olen enemmän sun kanssa samaa mieltä. Mutta kyllä se silti vähän uskomattomalta kuulostaa, että miten voi tietoisesti satuttaa toista niin pahasti jos rakastaa.

 

Luonteen heikkoutta se on. Ja luottamuksen, toisen kunnioituksen puutumista. Tiedän pareja jotka "rakastavat" toisiaan ja silti petetään. Tiedän pareja jotka on yhdessä tyyliin lasten takia ja silti ei mennä vieraisiin.

 

Minä en sanoisi ihan noin. En usko, että rakkauteen on noin selkeä raja olemassa. Sama pätee myös toisin päin. Vaikka puolisolleen olisi uskollinen, se ei välttämättä tarkoita sitä, että sitä puolisoa rakastaisi.

 

Tässä varmaan astuvat esiin eri seksuaalisten suuntautumisten koko kirjo. Sekä luonteiden erilaisuus. En usko, että asia olisi ihan niin yksinkertainen kuin miehesi sen esittää.

Mie en petä (demiseksuaali), muiden puolesta vaikea mennä sanomaan mitään. Tosin uskon erittäin vakaasti, ettei mieheni pettäisi minua. Johtuuko rakkaudesta? Luulen niin. :heart:

Eihän tuo käsittääkseni pettämistä estä, vaan vaatii sen, että rakastut/ihastut ensin siihen ihmiseen, jonka kanssa päätyisit pettämään? Jos olen ymmärtänyt termin oikein.

Tokihan se on paljon epätodennäköisempää kuin esimerkiksi "tilaisuus tekee varkaan" -pettäminen.

 

Rakkaus nyt ei ole niin kaikkivoipa, oikeasti...

Toiset vaan ratkaisee vuosien seksin puutteen kotona niin että lähtevät heikolla hetkellä vieraisiin.. Mun mielestäni taas kun tilanteen ratkaisu olisi se että jos rakastaa toista joka on vähemmän seksuaalinen kuin itse, niin jättää hänet etsimään itselleen sopivampaa kumppania ennemmin kuin lähtee pettämään ja sitten pitää niitä luurankoja kaapissa aina.. Rakkautta on myös päästää irti silloin kun on oikea hetki. Tuskin epäseksuaalista persoonaakaan hirveästi hivelee tilanne jossa kokee ettei pysty tyydyttämään sen seksuaalisemman tarpeita..

 

Eihän tuo käsittääkseni pettämistä estä, vaan vaatii sen, että rakastut/ihastut ensin siihen ihmiseen, jonka kanssa päätyisit pettämään? Jos olen ymmärtänyt termin oikein.

Tokihan se on paljon epätodennäköisempää kuin esimerkiksi "tilaisuus tekee varkaan" -pettäminen.

Juu, mutta mie oon jo löytänyt Sen Oikean. Ei tässä enää ole varaa/tarvetta ihastua muihin, kun me olemme niin kiinteä pari.

 

Kyllä rakastavakin voi mielestäni pettää. Kunnioittava ei. Rakkauskin muuttaa muotoaan ja saattaa jopa loppua, mutta toisen
Kunnioitus on se liima onnistuneimpien suhteiden taustalla.

 

[QUOTE="jepa";26589423]...vaikka seksiä ei oilisikaan oman vaimon kanssa riittävästi. Perusteli siis tätä sillä, että jos vain rakastaa tarpeeksi, ei kukaan voi pettää.

Mitäs mieltä olette?[/QUOTE]

Kyllä voi pettää! Tiedän!

 

Minä oon sanonut heti alussa mun miehelle, että jos jäisi kiinni pettämisestä, niin se olis samantien ero. Minä en kattele kyllä semmosta

Miksi pitäis kattella tommosta nöyryytystä? en ymmärrä.

 

Näkisin, että tässä on pitkälti kysymys yksilöllisistä eroista. Toiset eivät ole edes niin huikean kiinnostuneita seksistä jatkuvasti, että olisivat sen saamisen suhteen jatkuvasti valppaita. Monet myös nauttivat seksistä kaikkein eniten yksin, joten senkään vuoksi seksuaalinen pettäminen on epätodennäköistä.

Jotkut taas ovat alttiimpia pettämään esimerkiksi siksi, että tarvitsevat tietynlaista hyväksytyksi tulemisen tunnetta, ja saavuttavat sen mielellään valloittamalla. Tähän siis perustuu se, että tarvitaan useampi kuin yksi kumppani tyydyttämään näitä tarpeita.

Mitä itse kukin pettämisestä siis saa, on hyvin yksilökohtaista. Jollekin se voi olla myös emotionaalista tyydytystä, jos sitä vaille kokee jäävänsä parisuhteessaan.

 

... ja lisäyksenä vielä, että joku tosiaan jo kirjoitti tuossa ylempänä kunnioituksesta. Kyllä se on tosiaankin tässä asiassa rakkautta väkevämpi voima. Ihastumisia varmasti väistämättä tulee, mutta keskinäinen kunnioitus on niiden yläpuolella oleva tunne, joka pitää himot sikäli kurissa.

Avoimuuskin auttaa, eli jos puolisot ovat riittävän itsevarmoja ja toisiaan kunnioittavia, ei mustasukkaisuus puske pintaan. Se taas auttaa kunnioituksen säilyttämisessä. Tämä on tavallaan hieman paradoksaalista, ja jos kunnioitus on kerran mennyt, sen palauttaminen on erittäin vaikeaa. Voi kuitenkin onnistua, jos uudenlaisia toimintatapoja omaksutaan yhdessä ja ollaan rehellisiä ja avoimia.

 

Luulen, että ihminen on joka rakastunut ei petä. Mutta jos on jo pitkään rakastanut eikä välttämättä ajattele rakastamisen määrää, saattaakin pettää sopivan tilaisuuden tullen. Umpirakastunut, vastarakastunut ei petä, tai on kyllä aika kumma tapaus, jos niin tekee.

 

On tietysti selvää, että lähes kaikki miehet sanovat mielipiteekseen tuon mitä ap:n mies sanoi, ja sanovat myös etteivät pettäisi muutenkaan parisuhteessa. Emme kuitenkaan puhu tässä asiassa totta, eivätkä puhu naisetkaan.

 

On tietysti selvää, että lähes kaikki miehet sanovat mielipiteekseen tuon mitä ap:n mies sanoi, ja sanovat myös etteivät pettäisi muutenkaan parisuhteessa. Emme kuitenkaan puhu tässä asiassa totta, eivätkä puhu naisetkaan.

Samaa mieltä, näin naisen näkökulmasta. Olisihan se suorastaan tyhmyyttä kertoa todelliset ajatukset, etenkin jos asiasta kysyttäisiin. Lypsetty vastaus on aina jo melkein voita.

 

On tietysti selvää, että lähes kaikki miehet sanovat mielipiteekseen tuon mitä ap:n mies sanoi, ja sanovat myös etteivät pettäisi muutenkaan parisuhteessa. Emme kuitenkaan puhu tässä asiassa totta, eivätkä puhu naisetkaan.

mutta miksi vastata ja valehdella noin jos vaimokin on sitä mieltä että pettää pystyy kuka vaan ja ei ole kiinni rakastamisesta...? ihme logiikkaa..

 

On tietysti selvää, että lähes kaikki miehet sanovat mielipiteekseen tuon mitä ap:n mies sanoi, ja sanovat myös etteivät pettäisi muutenkaan parisuhteessa. Emme kuitenkaan puhu tässä asiassa totta, eivätkä puhu naisetkaan.

itse ainakin voin luottaa mieheeni ja hän minuun 110%, olemme löytäneet toisistamme täydelliset puolisot toisillemme. hyvä niin

 

Osa miehistä pettää, samoin osa naisista. Kuitenkaan kaikki miehet ja naiset eivät petä, vaikka tilaisuuksia tulisikin. Järjen köyhyyttä väittää muuta. Kukaan mies tai nainen ei voi puhua koko sukupuolensa suulla ja väittää, että "kaikki miehet/naiset pettävät". Tai voi tietysti väittää, mutta silloin puhuu peetä. Onko se sitten oman omatunnon rauhoittelua vai mitä, niin se on kokonaan toinen kysymys.

 

Mun mielestä on tosi osuvasti sanottu, että rakastunut ihminen voi pettää, kunnioittava ei. Mun mies on pettänyt ja olen ihan varma että rakasti minua silloin ja rakastaa edelleen. Pettämisen hetkellä ei kunnioittanut ja toimi itsekkäästi ajattelematta mun tunteita.

Nykyään eletään polyamorisessa suhteessa, miehellä on mun lisäkseni toinen tyttöystävä. En usko yksiavioisuuteen (en silti tarkoita etteikö niin voisi ja saisi elää!) ja olen varma että mies rakastaa meitä molempia.

Itse seksi ei ole pettämistä, vaan se että rikotaan yhdessä sovitut rajat ja toisen luottamus. Kun on sovittu, että eletään yksiavioisesti, pettäessä rikotaan nimenomaan tätä yksiavioisuuden sopimusta.

 

esikoinen lähti perjantaina mummolaan yökylään, tänään ollaan menossa hakemaan kotiin... mä oon raskaana, rv 41+3 ja KERRANKIN osasin nauttia lapsivapaasta viikonlopusta tekemättä mitään!!! makasin vaan sohvalla ja kattelin telkkaria tai istuin koneella, eka ajattelin, että käyn esikoisen vaatekaapin läpi ja katon onko siellä pieniä vaatteita ym, mut sit päätin et ei onnistu, nyt vaan lepään ja nautin, koska seuraava laspivapaaviikonloppu on vasta joskus vuoden päästä (en raaski alle vuoden ikästä viedä yökylään...)

ei mulla muuta, halusin vaan hehkuttaa

 

Sekäettä. Jos rakastaa, ei voi pettää. Mutta luonteen lujuutta tarvitaan siinä vaiheessa, jos rakkaus on haihtunut, mutta ollaan edelleen liitossa, joka on sovittu niin, ettei petetä.

Mä en voisi pettää miestäni, koska rakastan häntä. Eikä mun mieskään petä mua, samasta syystä.
Enkä osaa kuvitella, että rakkautemme loppuisi, mutta jos niin kävisi, niin periaatteestakaan en pettäisi. Olen aina ollut sitä mieltä, että yksi suhde kerrallaan. Jos en enää rakastaisi miestäni, eroaisin ja etsisin uutta suhdetta vasta sen jälkeen.