A
"aloittaja"
Vieras
Olen vuosia jo käynyt terapiassa ahdistuksen ja masennuksen takia. Äitisuhteeni on psykologin mukaan suurin ongelmani ja se, että olen aina tuntenut olevani "ylimääräinen" ihminen perheessä. Että veljeni on ainoa oikea lapsi ja minä pelkkä riesa.
Isäni soitti pari päivää sitten humalassa ja alkoi jutella siitä ajasta kun menivät naimisiin äitini kanssa. Miten se oli hänen elämänsä suurin virhe. Onneksi siitä kuulemma edes siunautui se poika, minä kun olin myös vain iso virhe. Isäni suorin sanoin: "Sinua ei halunnut kukaan. Ei kukaan."
Isäni kanssa minulla on ollut aina hyvät välit, äidin kanssa vaikeaa. Nyt en tiedä miten suhtautua tuohon isän sanomiseen. Miten vanhempi voi sanoa edes noin lapselleen, vaikkakin aikuiselle mutta silti omalle lapselle?!
Isäni soitti pari päivää sitten humalassa ja alkoi jutella siitä ajasta kun menivät naimisiin äitini kanssa. Miten se oli hänen elämänsä suurin virhe. Onneksi siitä kuulemma edes siunautui se poika, minä kun olin myös vain iso virhe. Isäni suorin sanoin: "Sinua ei halunnut kukaan. Ei kukaan."
Isäni kanssa minulla on ollut aina hyvät välit, äidin kanssa vaikeaa. Nyt en tiedä miten suhtautua tuohon isän sanomiseen. Miten vanhempi voi sanoa edes noin lapselleen, vaikkakin aikuiselle mutta silti omalle lapselle?!