"äitee"
Tästä olen valitettavasti samaa mieltä. Kun valmistuin vuonna 2001 lähäriksi oli juuri alennettu ikärajaa ja opiskelemaan pääsi suoraan peruskoulusta. Opettajat puhuivat ihan avoimesti siitä että olivat tilanteesta huolissaan. Olivat huolissaan myös pääsykokeiden riittämättömyydestä ja siitä kuinka opiskelemaan, työharjoitteluihin ja valmistumaan astikin pääsi paljon alalle sopimattomia (opettajien vaikea puuttua asiaan jos ei selkeä ongelma esim.huumeet). Toki joukosta löytyy niitäkin suoraan peruskoulusta tulevia jotka ovat riittävän kypsiä tai sitten kypsyvät opiskelujen aikana. Alalle soveltumatonhan voi olla minkäikäinen vaan. Työssäni mielenterveys ja päihdepuolella törmään usein siihen että potilaille saattavat jopa lääkärit suositella lähäriksi opiskelemaan lähtöä. Potilaana on myös ollut monta entistä alkoholistia jotka ovat opiskelleet lähäriksi mutta sitten työn uuvuttamina taas repsahtaneet.Kyllä se oppilasmateriaali sillä alalla on ihan oikeasti heikentynyt. Täällä meillä ei josain vaiheessa ollut ollenkaan mitään psykologista testiä (tai haastattelua) ja sisään on päässy vaikka minkälaista sakkia. Nyt ovat onneksi jo hieman tiukentaneet kriteerejään ja ilmeisesti nuo psykologiset testit ovat tulleet takaisin. Ongelma on myönnetty ihan sieltä kouluttajien taholta.
Arvostan kyllä lähihoitajia, mutta samaan aikaan pikkuisen pakko kompata useaa kirjoittajaa, koska valiettevasti lähäreitten maine on osittain mennyt.
Itse haluaisin lähteä jatkokouluttautumaan eri alalle, mutta valitettavasti talous ei anna siihen mahdollisuutta. Ällistä ei tämä valinta ole kiinni.
Lähihoitajan työurani aikana minua on enemmän ja enemmän alkanut suututtaa se että teen todella vastuullista työtä niska limassa, saan hyvää palautetta asiakkailta ja yhteistyötahoilta, mutta saan järkyttävän huonoa palkkaa. Se jos mikä on tyhmyyttä! Tunnen itseni todella tyhmäksi raataessani käytännössä esimiehen hommissa, vastuussa useamman ihmisen hengestä ja saan siitä surkean korvauksen. Siinä näkyy yleinen arvostus lähihoitajia ja hoitoalaa kohtaan. Fiksut ihmiset ei saisi tälläiseen suostua.
Aikaisemmassa työpaikassani kävin jututtamassa lähäri opiskelijoita ja kertomassa mielenterveyspuolen työstä. Olen miettinyt että enää pystyisi moiseen. En saisi varmaan kuin kysyttyä "miksi te olette täällä?".
Eli vaikka samaan aikaan arvostan lähäreitä todella paljon, heitä tarvitaan, minua harmittaa se että lähäreiden maine on mennyt lokaan "huonon aineksen" vuoksi jo useamman vuoden ajan ja se ettei yhteiskunta arvosta pätkääkään lähäreitä tai ylipäätään hoitoalaa. No, puheissa ehkä kyllä, mutta käytännössä se ei näy.
Tämä nyt siis katkeraa purnausta joka kasvanut vuosien saatossa. Työ "urani" alussa en näin vielä ajatellut.