Alkoi oikein itkettää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Holly&Ivy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Holly&Ivy

Jäsen
29.04.2012
592
-5
16
kun eksyin lukemaan ketjua jossa oli plussanneita ja kuumeilevia. Siis alkoi itkettää tämä maailman epäoikeudenmukaisuus, että ihmiset tosissaan haluavat lapsen ja yrittävät pitkäänkin, ja sitten ei lasta kuitenkaan välttämättä tule. Tunnen yhden parin, jolla on yksi lapsi mutta toista ei tullut pitkästä yrityksestä huolimatta. On se niin väärin.
 
Siihenkin sopeutuu, ja tulee se vaihe, että on todella onnellinen kun on ainokaisenkin saanut aikaiseksi :)

Minua alkoi tosissaan itkettää lenkillä, kun ihan eka kerran oikein ajatuksella kuuntelin nappikuulokkeista Chisun "Kolmas pyörä"- laulun sanat. Tuli niin hirveän ikävä jo vuosia sitten sairauteen menehtynyttä läheisimmästä läheisintä ystävää :(
 
Niin, kyllä tuo tuntemani pariskunta onkin todella onnellisia lapsestaan, mutta välillä se nainen haikeasti kommentoi mulle (mulla on kaksi lasta), että tuotakaan me ei saatu kokea, tai harmittelee lapsensa puolesta sisaruksen puuttumista.

Mutta vielä surullisempaa se on niiden kohdalla, jotka eivät saa ollenkaan lasta.
Juu mä olen jotenkin tunteellisella päällä juuri nyt. Johtuu varmaan siitä että en ole saanut nukuttua tarpeeksi.
 
Niin, kyllä tuo tuntemani pariskunta onkin todella onnellisia lapsestaan, mutta välillä se nainen haikeasti kommentoi mulle (mulla on kaksi lasta), että tuotakaan me ei saatu kokea, tai harmittelee lapsensa puolesta sisaruksen puuttumista.

Mutta vielä surullisempaa se on niiden kohdalla, jotka eivät saa ollenkaan lasta.
Juu mä olen jotenkin tunteellisella päällä juuri nyt. Johtuu varmaan siitä että en ole saanut nukuttua tarpeeksi.


Samoin, itkuilta on ollut... nytkään ei nukuta ja aamulla aikainen herätys ja työajo kauemmaksi :( Tuon kappaleen olen kuullut autoradiosta monesti, mutta nyt napeilla kuultuna aukaisi sitten lopullisesti kyynelhanat...

Minä surin aikanaan eniten sitä, kun toista lasta ei pitkistä ja kovista yrityksistä huolimatta koskaan tullut, että tyttö jää joskus ihan yksin, kun ei ole sisarusta sitten kun aika meistä jättää. Tyttö sitten itse isompana on sanonut, että hyvä on näin, ja ei hän osaa kaivata sellaista mitä ikinä ei ole ollutkaan. Minäkin olen haaveillut suuresta perheestä aikanaan. Meitä on 5 sisarusta, ja minä olen meistä ainoa yksilapsinen, muut on olleet sikiävämpää sorttia...
 
Olen kuullut vain pätkän tuosta Chisun biisistä, mutta en taida uskaltaa kuunnella tässä mielentilassa. Ehkä sit huomenna.

Olen kuullut myös, että vanhemmat yleensä surevat ainoan lapsen "kohtaloa" paljon enemmän kuin lapsi itse.
 
Minulla on sisaruksia mutta paras ystäväni on ainoa lapsi. Me tutustuttiin jo 5v, ja nyt siis ollaan likempänä neljääkymmentä. Ollaan tosi läheisiä, oikeastaan lasken hänet sisarukseksi, ja hän minut. Pojalleen olen tosi läheinen kunniatäti, synnytyksessäkin olin mukana.

Että joskus ne sisarukset voi löytyä myös maailman varrelta vaikkei lapsuuden perheeseen olisikaan tullut :)
 

Yhteistyössä