Miten saada vuodenikäinen nukkumaan omaan sänkyyn?

Mulla on nyt kohta 11kk ikäinen joka on viikko sitten siirtynyt lopullisesti omaan sänkyyn nukkumaan. Seitsemän kuukautta nukkui mun vieressä ihan joka yö ja kaikki päikkärit joita ei nukkunut vaunuissa. Nyt nukahtaa ilman itkuja itsekseen omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, joten olen varmaan jotain tehnyt oikein.

Aloitettiin pinnisharjoittelu nukkumalla siinä muutamat päikkärit niin, että lapsi laitettiin nukahtamispisteessä ja rauhallisena omaan sänkyyn ja itse olin siinä vieressä niin että nukahti. Parin kerran jälkeen poistuin huoneesta ja kun itki niin kävin antamassa tuttia ja piipahtamassa kunnes nukahti. Sitten tein tämän illalla ja jos yöllä heräsi niin otin viereen aamu-unille. Pari ensimmäistä yötä nukuin patjalla samassa huoneessa. Joka yö ei kuitenkaan nukkunut omassa sängyssä eikä koskaan jos oli vähänkään kipeä tai päivällä oli tapahtunut jotain jonka arvasin vaikuttavan uneen. Jos illalla itki kovasti (ei unta vaan oli hätä) niin saatoin ottaa syliin rauhoittumaan, mutta muuten kävin aina vaan laittamassa tutin ja sanomassa että nyt on yö ja nyt nukutaan. Ja jos olin päättänyt että poika nukkuu omassa sängyssä niin sinne sitten myös lopulta nukahti vaikka olisi tehnytkin mieli heltyä ja ottaa viereen.

Olosuhteiden pakosta jouduttiin laittamaan pinnisharjoittelu katkolle yli kuukaudeksi niin että poika nukkui kaikki yöt vieressä. Viikko sitten aloitettiin taas, laitoin pojan omaan sänkyyn ja kerran kävin antamassa tutin kun jo nukkui ja siitä asti on ollut näin helppoa.

Kaiken kaikkiaan pari kertaa nukahtamisessa on mennyt reilu puoli tuntia, muuten on aina rauhoittunut nopeammin.

Ikinä en ole tervettä poikaa nukuttanut syliin ja olen aina pyrkinyt siihen, että heräisi sieltä minne nukahtaakin. Opetin myös jo ihan pikkuvauvasta asti nukahtamaan ilman tissiä tai mua perhepetiin. Lisäksi tähän "helppouteen" varmasti vaikuttaa myös sekin että on nyt muutenkin itsenäistynyt kovasti. En missään vaiheessa päättänyt että nyt on aika siirtyä omaan sänkyyn vaan illalla tehtiin aina niinku siihen tilanteeseen parhaiten sopi. Nyt nukkuu omassa sängyssä rauhallisesti kymmenen tunnin unet.

Tämä toimi meillä, en missään nimessä sano että toimis kaikilla. Itse pitäisin mielelläni vieressä vaikka koko loppuelämän mutta se on käytännössä vähän liian vaikeaa.

 

Meillä nukkui ekat 3kk kainalossa, koska itki illat aivan hillittömästi ja sit lopulta nukahti. Ja tietty koska hän söi monta kertaa yöllä, niin oli helppoa imettää vaan puoliunessa.

Siitä seuraavat 3kk nukkui pinniksen sivuvaunussa, nukutin sinne illalla. Meillä vauva ei oo ikinä nukahtanut syliin ja lopetin rinnalle nukuttamisen heti alkuunsa, koska vauva heräili koko ajan enkä halunnut siitä mitään uniassosiaatiota. Sivuvaunusta oli helppo napata unipussissa rinnalle syömään ja siirtää nukkuvana taas takaisin ja itselle jäi hyvin tilaa nukkua. Ei tarvinnut ollenkaan nousta yöllä ylös, mikä oli hyvä kun muksu heräili sen 7-9 kertaa yössä...

Mut nyt 7kk vanhaa en uskalla enää nukuttaa sivuvaunussa, koska pelkään että se yöllä putoaa päälleen sängystä. Nukkuu siis omassa pinnasängyssä, laita laitettiin paikalleen ja pohja laskettiin alas, kun muksu alkoi istua ja ryömiä eli saattaisi osata kiivetä sieltä muuten jo pois.

Eipä sitä vuoden ikäistä varmaan omaan sänkyyn saa, ellei ole valmis vähän huutoa ja itkua kuuntelemaan. Eli jonkun sortin unikoulua tarvitaan, kuulostaa ehkä pahalta, mutta saattaa toimia tosi hyvin.

Itse olen tehnyt niin, että hoidetaan iltatoimet saman kaavan mukaan, sitten vauva pinnasänkyyn, laulan pari unilaulua ja toistelen tuttua unilorua. Voin silittää, mutta annan vauvan myllätä rauhassa sängyssä ja hakea unta. Sitten toivotan hyvää yötä ja lähden pois. Joskus vauva nukahtaa itsekseen melkein heti, itkemättä. Joskus kuuluu vähän itkeskelyä mutta vauva nukahtaa silti heti sen jälkeen. Joskus alkaa huutaa, jolloin menen takaisin, laitan vauvan mahalleen, silitän ja toistan hyvänyöntoivotuksen ja lähden taas. Nykyään riittää yleensä yksi tarkistuskäynti ja vauva nukahtaa rauhallisesti sen jälkeen.

Tämä on ns. pistäytymismenetelmä. Eli vauva jätetään yksin sänkyyn, mutta jos hän alkaa itkeä kovasti, mennään takaisin ja rauhoitellaan lyhyesti ja lähdetään taas pois. Odotetaan pari minuuttia ja mennään taas takaisin, jos tarvetta. Meillä tämä on toiminut hienosti. Muutaman kerran on pitänyt ottaa vauva välillä syliin lohdutettavaksi ja laittaa sitten taas takaisin petiin. Ei saa antaa periksi, mutta ei vauvaa tarvitse yksinään huudattaakaan

No meillä on pienempi vauva ja heräilee ja syö vieläkin yöllä, joten nukkuu kyllä usein osan yöstä edelleen meidän välissä, kun en jaksa keskellä yötä roikkua pinniksen reunalla nukuttelemassa. Mutta illalla nukahtaa aina omaan sänkyyn ja nykyään todella helposti ja tyytyväisenä.

 

Jotkut fiksut on sanoneet, että lapsen tulisi saada nukahtaa ja herätä samassa paikassa. Eli ettei lasta saisi nukuttaa vaikkapa vanhempien viereen ja siirtää siitä omaan sänkyyn...en tiedä, onko siinä perää, mutta jospa jollain konstilla saisitte lapsen simahtamaan pinnikseen? Siedätyshoidolla , pikkuhiljaa taputtelemalla ja rauhoittelemalla, ilman että otatte syliin.

Ja sängyn kuulemma pitäisi olla vain nukkumista varten - sinne ei saa laittaa rangaistukseksi, se ei ole leikkipaikka.

Mun 2 ekaa lastani kyllä nukkui mun vieressä 2,5 v ikäiseksi asti suunnilleen, eli sinänsä oon aika huono neuvomaan :xmas:

Lapsi kokee turvattomuutta herätessään eri paikasta mihin on nukahtanut. Näin sanoo asiaa tutkineet.

 

koettakaapa ruutiksen neuvoa, että isä laittaa lapset nukkumaan

äidille tuppuroidaan aina enemmän

Oikeasti hyvä neuvo, meillä tehtiin niin ja iskä sai parina iltana opetettua, että pinnikseen nukutaan sen äidin sylin sijaan. Toisinaan ärsyttääkin, kun isillä näyttää olevan heti eri auktoriteetti kuin äidillä...

 

Olin kans ehdottamassa et jos miehes kokeilis laittaa nukkumaan!!
Meillä ainaki menee paljon paremmin kaikki 3 nukkumaan ku isä laittaa. Ja sehän sopii mulle

 

Meillä nukkui heti alusta lähtien omassa huoneessaan, kun tultiin sairaalasta kotiin. Paremmin saatiin kaikki nukuttua, kun pojalla oma huone.

Tosin vauva oli pullolla, mutta suosittelen omaa huonetta heti alusta lähtien jos vaan on mahdollisuuksia .

 

Meillä nukkui heti alusta lähtien omassa huoneessaan, kun tultiin sairaalasta kotiin. Paremmin saatiin kaikki nukuttua, kun pojalla oma huone.

Tosin vauva oli pullolla, mutta suosittelen omaa huonetta heti alusta lähtien jos vaan on mahdollisuuksia .

Mäkin ensimmäisen jaksoin nostaa imetyksen jälkeen aina omaan sänkyyn mut enpä enää toista ja kolmatta Toki toi pulloruokinta eriasia

 

[QUOTE="kahden äiti";26450511]Hmm, meillä molemmat ovat aina nukkuneet omissa sängyissään. En ymmärrä, miksei sitä lasta voi vaan laittaa sinne sänkyynsä, peitellä ja antaa nukkua rauhassa...[/QUOTE]

HAHAHAHHAHAHHAHAHAHAA JHAHAHA BUAHAHAHAAA... Mä taidan tuoda meidän kullannupun nukkumaan teille rauhassa.

 

Juu onhan se.

 

mä olen opettanut pienet nukkumaan omikseen pinnasängyssä siten, että olen laittanut vaimon sohvalle viikoksi

iskän vieressä kun nukkuu niin maidon haku ei häiritse lapsen unta

Tää on kyllä ihan totta. Itse en saa nukutettua vuosikasta ilman että kaivaa tissiä suuhunsa, mutta isänsä syliin nukahtaa ihan tyytyväisenä kunhan olen sen aikaa toisessa huoneessa. Mutta pinnikseen ei kyl saa tuota tapausta MILLÄÄN, se kiipee sieltä pois ja saattais vääntää pinnatkin poikki..

 

[QUOTE="kahden äiti";26450511]Hmm, meillä molemmat ovat aina nukkuneet omissa sängyissään. En ymmärrä, miksei sitä lasta voi vaan laittaa sinne sänkyynsä, peitellä ja antaa nukkua rauhassa...[/QUOTE]

Voiku se oliski noin helppoa. Mut se ei vaan aina oo itestä kiinni. Meijän lapset on ehkä sit "reippaampia" jossain muussa asiassa ku teillä

 

Lapsi nukkunut koko pienen ikänsä vieressäni. Imetys loppui muutama viikko sitten ja nyt suunnitelmissa saada lapsi omaan pinnikseensä nukkumaan. Ei ole kuin yhdet päikkärit nukkunut pinniksessä. Aina sinne siirtäessä silmät räpsähtää auki tai alkaa huutaa ja rauhoittuu vasta, kun pääsee syliin. Ei siis auta, jos pitää kättä selän päällä tai silittelee.. Oisko kellään vinkkejä?

No mun vinkkini on se että älkää yrittäkö lasta omaan sänkyyn jos se ei selvästikään ole siihen vielä valmis.

 

Toinen vinkki: jos lapsi nyt ihan välttämättä on jostain syystä saatava pois teidän sängystä niin tehkää sille teiän sängyn viereen sellanen sivuvaunu pinnasängystä. Sillon lapsi on omassa tilassaan mutta kuitenki teidän vieressä.

 

[QUOTE="kahden äiti";26450511]Hmm, meillä molemmat ovat aina nukkuneet omissa sängyissään. En ymmärrä, miksei sitä lasta voi vaan laittaa sinne sänkyynsä, peitellä ja antaa nukkua rauhassa...[/QUOTE]



Huippuidea!! Siinä on vaan se pieni ongelma että tuo ei toimi läheskään kaikkien lasten kohdalla...

 

Onneksi meijän lapset on aina nukkunu omassa sängyssä. Ei oo tota ongelmaa!
Mun kaveri nukkuu niin, että vauva samassa sängyssä ja reilu kaksvuotias siellä seassa.
Mies sohvalla.

 

Meillä nukkui heti alusta lähtien omassa huoneessaan, kun tultiin sairaalasta kotiin. Paremmin saatiin kaikki nukuttua, kun pojalla oma huone.

Tosin vauva oli pullolla, mutta suosittelen omaa huonetta heti alusta lähtien jos vaan on mahdollisuuksia .

Meillä ei ainakaan tähän ole ollu mahdollisuuksia. Nimittäin jos minä olisin joka vauvan kohdalla tunnin välein noussu sängystä ylös ja menny viereiseen huoneeseen imettämään niin todnäk en ois enää hengissä tai jos olisinkin niin en ainakaan olisi enää tervejärkinen ja lapsetkin ois otettu huostaan kun äiti on ihan seko univelkojen takia. Meidän perheessä se ideaalinen tapa nukkua on pitää se pienimmäinen samassa sängyssä - sillon mäkin oon aamuisin pirteä kun herään.

 

Meillä nukkui heti alusta lähtien omassa huoneessaan, kun tultiin sairaalasta kotiin. Paremmin saatiin kaikki nukuttua, kun pojalla oma huone.

Tosin vauva oli pullolla, mutta suosittelen omaa huonetta heti alusta lähtien jos vaan on mahdollisuuksia .

Näin meilläkin ja hyvin on toiminut.

 

Näin meilläkin ja hyvin on toiminut.

Muuten ois voinutkin, mutta mulla tuli ikävä Pinniksessä meidän sängyn vieressä nukkuu edelleen, ikää nyt 1,5v. Kohta muutto omaan huoneeseen.

 

Huippuidea!! Siinä on vaan se pieni ongelma että tuo ei toimi läheskään kaikkien lasten kohdalla...

Hahhaa. Mistähän se lapsi keksisi sen viereen vänkäämisen, jos ei olisi koskaan siinä nukkunut? Eli ihan vanhempien päättäväisyydestä kyllä kyse, todellakin. On tässä toki kääntöpuolensa, useimmat mammat täällä tuskin jaksaisivat käydä 3-kuisensa luona imettämässä 4 kertaa yössä... mutta se aika menee ohi, ja kun sen työn jaksaa tehdä, ei nukkumisjärjestelyistä tule ongelmaa. Näin se vaan on, kokeilkaa itse seuraavan muksunne kanssa.

 

Meillä ei auttanut mikään muu kuin pinniksen vaihtaminen matkasänkyyn. Nyt vuosikas nukkuu onnellisena, eikä sen kummempia itkuja. Mutta pinnis ei käynyt laatuun laisinkaan: järkyttävä itkuhuutoraivari, niin että räkä ja oksennus lensi. Kokeiltiin tassutukset ja huutokoulut, makasin selin häneen, lauloin, lässyttelin olin hijaa, nukutin kääröissä, siis kaikki mahdolliset keinot, kunnes terapeuttiystäväni sanoi: VÄLTÄ traumat ja vaihda matkasänkyyn. Paras saamani neuvo IKINÄ!

 

[QUOTE="kahden äiti";26456716]Hahhaa. Mistähän se lapsi keksisi sen viereen vänkäämisen, jos ei olisi koskaan siinä nukkunut? Eli ihan vanhempien päättäväisyydestä kyllä kyse, todellakin. On tässä toki kääntöpuolensa, useimmat mammat täällä tuskin jaksaisivat käydä 3-kuisensa luona imettämässä 4 kertaa yössä... mutta se aika menee ohi, ja kun sen työn jaksaa tehdä, ei nukkumisjärjestelyistä tule ongelmaa. Näin se vaan on, kokeilkaa itse seuraavan muksunne kanssa.[/QUOTE]

NELJÄ KERTAA??!! Voi jessus kun siihen päästäis. Neitokainen tankkasi koko alkutaipaleensa yöt 45 min. välein, ja usein nukkuikin tissi suussa. Nykyään välit on noin 1,5h. Kyllä minä olin lukenut ja päättänyt että niin siinä ei käy, mutta kun toisen paino nousee hiiiiiitaaasti ja tissin irtoamisesta seura aina lohduton parkaisu, niin aika kummasti sitä soveltaa lukemaansa Joka ikinen pisara joka meni alas kurkusta, oli sitten hereillä tai unessa, oli plussaa. Nyt nukkuu kainalossa, onneksi, koska se vain tuntuu oikealta.

Kyllä moni vastasyntynyt osaa "vaatia" vanhempiensa läheisyyttä ja kieltäytyä nukkumasta ilman sitä, se on ihan evoluution kehittämä hieno taito.

 

[QUOTE="kahden äiti";26456716]Hahhaa. Mistähän se lapsi keksisi sen viereen vänkäämisen, jos ei olisi koskaan siinä nukkunut? Eli ihan vanhempien päättäväisyydestä kyllä kyse, todellakin. On tässä toki kääntöpuolensa, useimmat mammat täällä tuskin jaksaisivat käydä 3-kuisensa luona imettämässä 4 kertaa yössä... mutta se aika menee ohi, ja kun sen työn jaksaa tehdä, ei nukkumisjärjestelyistä tule ongelmaa. Näin se vaan on, kokeilkaa itse seuraavan muksunne kanssa.[/QUOTE]

Meillä ei ole koskaan ollut nukkumisongelmia, tai ongelmia nukkumisjärjestelyjen kanssa. Tosin meidän nukkumisjärjestelyt tuntui joskus olevan joillekin ongelma (hassua sinänsä, kun ko. ihmiset ei edes nukkuneet meillä - siis ne, joille asia oli ongelma).

Ei lapsia ole tarvinnut nukuttaa, tai taistella nukkumaanmenon kanssa.

Ja taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne yöt, jolloin olen joutunut oikein valvomaan vauvojeni kanssa - lapsia mulla on kaksi.

Vieressä meidän vauvat nukkui, tai sivuvaunussa (toinen niistä). En edes oikeastaan herännyt yöllä imettämään, vaan nukuin ja imetin samalla. En toooodellakaan olisi noussut lämpimästä, mukavasta sängystäni monta kertaa yössä ja mennyt toiseen huoneeseen imettämään - sellaiseen olen aivan liian laiska

Esikoinen lopetti yösyönnit 2½ kk iässä.
Kakkonen 1 v 9 kk iässä.

Perhepedissä nukuimme hyvin siihen asti, kun lapset oli 2½ v (siis 4½ v ajan). Sitten pienempikin siirtyi mukisematta omaan sänkyyn, eikä edelleenkään tarvinnut öisin heräillä.

Seuraavan muksun kanssa toimin samalla tavalla. Enkä kyllä missään nimessä edes haluaisi vauvani nukkuvan toisessa huoneessa - mun vauvat kuuluu mun rinnalle ja mun kainaloon.

Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä mulla on sellainen periaate, etten tee yhtään turhaa työtä esim. nukkumisen suhteen. Tai tutista vierottamisen suhteen. Pääasia, että kaikki nukkuvat hyvin, viis siitä missä nukkuvat.

 

Minunkin on pakko harkita nukuttamista omaan sänkyyn..lapsi nyt 1,6 v ja nukkuu vieressä (ja ihanaa on kun on lähellä <3 ). Mutta olen raskaana ja täytyy saada ´uusi vauva ´siihen äiskän viereen vuoden lopussa

 

Meillä ei ole koskaan ollut nukkumisongelmia, tai ongelmia nukkumisjärjestelyjen kanssa. Tosin meidän nukkumisjärjestelyt tuntui joskus olevan joillekin ongelma (hassua sinänsä, kun ko. ihmiset ei edes nukkuneet meillä - siis ne, joille asia oli ongelma).

Ei lapsia ole tarvinnut nukuttaa, tai taistella nukkumaanmenon kanssa.

Ja taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne yöt, jolloin olen joutunut oikein valvomaan vauvojeni kanssa - lapsia mulla on kaksi.

Vieressä meidän vauvat nukkui, tai sivuvaunussa (toinen niistä). En edes oikeastaan herännyt yöllä imettämään, vaan nukuin ja imetin samalla. En toooodellakaan olisi noussut lämpimästä, mukavasta sängystäni monta kertaa yössä ja mennyt toiseen huoneeseen imettämään - sellaiseen olen aivan liian laiska

Esikoinen lopetti yösyönnit 2½ kk iässä.
Kakkonen 1 v 9 kk iässä.

Perhepedissä nukuimme hyvin siihen asti, kun lapset oli 2½ v (siis 4½ v ajan). Sitten pienempikin siirtyi mukisematta omaan sänkyyn, eikä edelleenkään tarvinnut öisin heräillä.

Seuraavan muksun kanssa toimin samalla tavalla. Enkä kyllä missään nimessä edes haluaisi vauvani nukkuvan toisessa huoneessa - mun vauvat kuuluu mun rinnalle ja mun kainaloon.

Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä mulla on sellainen periaate, etten tee yhtään turhaa työtä esim. nukkumisen suhteen. Tai tutista vierottamisen suhteen. Pääasia, että kaikki nukkuvat hyvin, viis siitä missä nukkuvat.

Joo, mä tuossa yks kerta oman rajoittuneen kokemusmaailmani kanssa ihmettelin, että miten ne yöheräämiset niin joita kuita niin kauheasti väsyttää... kunnes mulle muistin, että jotkut ihan oikeasti tosiaan nousee sängystä, valvoo imetyksen ajan tai rauhoittelee lapsen muilla keinoin, palaa sänkyyn odottamaan unta. Ja tosiaan, jotkut vauvat VALVOO yöllä eikä vai inahda ja tainnu heti tissin tuntiessaan (Ja ihan varmasti myös lapsentahtisesti imetetty perhepedissä nukkuva vauva voi valvoa ja äiti voi ja saa olla väsynyt, ja ihan varmasti vauvan omassa sängyssä nukkuminen on jollekin se vähiten yöunta häiritsevä ratkaisu.) Mut siis kun tuo oma mukkelo ei ole koskaan öisin valvoskellut tai huudellut, vaikka heräilemään onkin ahkera, ja imetykset ei minun untani juurikaan häiritse, niin piti ihan palautella mieleen muut skenaariot ennen kuin tajusi taas mikä siinä hommassa saattaa uuvuttaa.

 

[QUOTE="kahden äiti";26456716]Hahhaa. Mistähän se lapsi keksisi sen viereen vänkäämisen, jos ei olisi koskaan siinä nukkunut? Eli ihan vanhempien päättäväisyydestä kyllä kyse, todellakin. On tässä toki kääntöpuolensa, useimmat mammat täällä tuskin jaksaisivat käydä 3-kuisensa luona imettämässä 4 kertaa yössä... mutta se aika menee ohi, ja kun sen työn jaksaa tehdä, ei nukkumisjärjestelyistä tule ongelmaa. Näin se vaan on, kokeilkaa itse seuraavan muksunne kanssa.[/QUOTE]

Me kokeiltiin esikoisen kanssa. PÄätetiin että lapsi nukkuu omassa sängyssään alusta asti. Muutaman viikon jaksoin sitä ja sitte olin niin univelkainen että tarvitsin nukahtamislääkkeitä voidakseni nukkua öisin. Vauva heräs puolen tunnin välein sielä omassa sängyssään kitisemään ja mä laukkasin puolen tunnin välein siellä sitä lohduttamassa. Muutaman viikon kärsimysten jälkeen otin vauvan viereeni ja yöt alkoivat heti sujua kuin tanssi ja kaikki osapuolet sai nukkua riittävästi.

Et ilmeisesti ole kovinkaan paljon perehtyny vauvoihin ja vauvapsykologiaan. Sehän on ihan normaalia että pieni vauva kaipaa äidin läheisyyttä ja äidin viereen. Ei ole kyse siitä että lapsi "Opetetaan kaipaamaan äidin viereen" vaan se on sisäsyntyinen ominaisuus. Toisilla se tarve on laimeampi ja heille onnistuu nukkua omassa sängyssä. Toisilla se on erittäin voimakas ja omassa sängyssä nukuttaminen on lähinnä vain kidutusta sekä vauvalle että vanhemmille.

Kato vauvoja on hyvinkin erilaisia, jos et oo huomannu. Kaikki ei mene samalla kaavalla kuin teillä on menny etkä sä oo yhtään parempi äiti vaikka sun lapset on nukkuneet kiltisti omassa sängyssä aina. Kyse ei ole sinun onnistumisestasi vaansiitä että te nyt saitte vauvat jotka on tyytyneet tuohon järjestelyyn. Kaikki vauvat eivät tyydy ja toivon että jos vielä saat lapsia niin saat sellaisen niin pääset ulos tuosta kuplastasi.