mur-mur Meillä on mökillä käytössä sisätiloissa ja ulkonakin tyynellä säällä ja kotona sellaset sähköset pistorasiaan laitettavat hyttysjutskat, joihin sit vaihdetaan vain sitä tyynyä. Minä tykkään niistä, vaikka haju ei olekaan mikään hyvä, mutt kyllä ne tappaa hyttyset. Etkai sä niitä tarkoittanut ku sähkökäyttöisestä houkuttimesta kirjoittelit =)? En ole muuten koskaan edes lukenut spiraalien käyttöohjetta
. Kiva, että kerroit. Niitä on kieltämättä kurja irrotella toisistaan ja sit joka paikka on täynnä ihme viritelmiä ku niitä pätkiä yritellään poltella :stick:.
Kurja jos jää ovis tulematta
. Tsemppiä!
Fiialiia Samma här, meinaan tuota, ett' olis kiva ku tykkäilyt osuisivat useammin oikeaan. Meillä kun ei meinaa osua edes se yksi kerta oikeaan. Peukuttelenpa puolestasi josko sieltä olisi yksi urhea siittis päässyt kotipesälle ja tehnyt jo temppujaan :heart:!
ON Alunperinhän mä (taas) suunnittelin, ett eilen olis pitänyt tykkäillä, vaan eipä tuosta mitään tullut, kun mies tuntuu jotenkin vaistoavan, ett simppasiaan tarvittas ja ajoittaa sit iltakiukkunsa just silleen soppelisti, ett saa mun karvani nousemaan pystyyn. Eilenhän mä keittelin herran toivoman raparperikiisselin ja tein paistoksenkin, ihan vaan pienenä taka-ajatuksena, ett "tie miehen sydämeen käy vatsan kautta". No, mies lähti sit raivaamaan pusikoita ja heilui trimmerin kanssa pari tuntia pihalla ja tuli sieltä väsyneenä, mutt tyytyväisenä ja ajattelin jo, ett tästähän hyvä seuraa. Nooh, kun olis ollut vähän jo aika rauhoittua, ei mies alkanutkaan tapansa mukaan töllöttää, vaan asensi yläkertaan jo keväällä tilaamani rullaverhon. Ihan hyvä jutska siis
. Ajattelin, ett miehellä pitäiski olla useammin poikailtoja tiedossa perjantaille (se risteily minne minuakin pyysi mukaan), kun se näyttää noin innostavan tekemään kotona jos mitä. Minä auttelin sen mitä pystyin, mutt mutt.. sitten kun mies oli jo menossa nukkumaan, tulin sanoneeksi kipeästä niskastani (se ei ole kunnolla kääntynyt moneen päivään) ja mies siihen, että:
"Ei se oo mikään ihme kun nukkuu joka päivä puoleen päivään". Ei sentäs jatkanut
"...eikä tee mitään", miten virsi yleensä jatkuu, sillä olinhan mä hänelle lätkytellyt herkkuja. Mies siis näkee tehtynä vain sen mitä sa kurkustaan alas
. Tuohonpa totesin kuitenkin, ett
"En ole yhtenäkään päivänä nukkunut puoleen päivään", johon mies, että:
"Etkö? Ei sua ainakaan oo näkyny täällä ko oon ollut lähössä töihin". En todellakaan, sillä ikäväkseni mun on tunnustettava, ett mulla on herätys viimeistään kymmeneltä. Aikaisemminkin saan nousta, jos satun heräämään. Mutta juttu jatkukoon. Mulla heräsi epäilys, ett mies ei tiedä mitä
puolipäivä on ku vertaa sitä omaan töihinlähtöaikaansa ja sitä häneltä kysyinkin, kun olin jo pyrähtänyt välillä pois taistelutantereelta. Siinäpä sitten juttelin korkealta ja kovaa ja kerroin, ett miehen täytyy olla sekopää kun kuvitteleekaan, että mä täällä nousisin herran kanssa ylös yhtä aikaa ja jäisin valveille aikaa tappamaan, kun päivät on muutenki liian pitkiä. Ja voitte kuvitella, ettei siinä sit pupustelusta ollut puhettakaan
.
Tottahan on, ett yöstä mä niitä oksia otan, sillä olen yökyöpeli, eikä aika silloin ole läheskään niin pitkä ku päivällä. Mikähän siinä muuten on
? Eilen ei tullut töllöstäkään mitään katottavaa myöhemmällä, mutt luin puol kolmeen asti. Välillä kävin terassilla kesäiltaa ihastelemassa ja kuuntelemassa lintujen laulua. Nurinkuristahan tämä on ku toinen menee 9:n jäljestä kesäiltoinakin nukkumaan ja lähtee töihin kuuden aikaan, kun toinen on nippanappa nukahtanut silloin ja valvoo taas ainakin 4-5 tuntia toisen nukahtamisen jälkeen. Me ollaan siis niin epäsuhtä pari, ettei tottakaan. Vaikka oonpa mä miettinyt sitäkin joskus, etten mä välttämättä edes haluais ketään rinnalleni kesäiltoina kuhkaamaan, vaan se on mun omaa spesiaaliaikaa, jostä mä nautin ja ihan itsekseksi. Eri juttu on sitten jos joskus mökillä tai vaikka kotonakin ottaa jonkun kaverin kanssa sidukkaa tai jotain ja sen kirvoittamana sitten valvoo kesäyössä aamuun asti.
Mä lähden tänään yhden siskon kanssa käymään meidän ainokaisella tädillä. Tai ei vain käydä, vaan jäädään yökylään. Täti on 85 v. ja ramppas meillä kotona yökylässä, kun olin lapsi ja teini ja niistä illoista jäi niin kivat muistot, ett katsotaan josko jotain saataisiin vielä kehiteltyä. Täti ei ole enää terävimmillään, mutt me yritetään olla. Tänä iltana en siis piliä sais vaikka sitä tarjottaisiinkin, mutt pitää katella mikä on tilanne huomenna. Taidan naputella miehelle pikku letterin ennenkuin lähden
. Mutt nyt.. lähden pihapuuhiin vielä hetkeksi. Palaillaan :wave:!!