Olenko minä liian ujo vai kaveri liian avoimesti palautetta antava?

["kainovieno"]

Eli pohdin, voiko ihminen olla käytökseltään liian herkästi palautetta antava? Onko joskus parempi vain olla hiljaa ja tyytyväinen?

Aina, kun käyn kaverin kanssa syömässä jossain ja tarjoilija kysyy maistuiko ruoka, antaa kaveri jotain kritiikkiä ruuasta. Viimeksi söimme maittavan salaattilounaan ja tarjoilijan tullessa kaveri sanoi:" Muuten hyvää, mutta salaatti oli hieman kitkerää". Ok, saa sanoa jos ruuassa on jotain vikaa.

Mutta kaverini antaa muutenkin palautetta ja huomioitaan ympärillään oleville ihmisille. Tavallaan "neuvoo". Esim leikkipuistossa olen ollut pari kertaa korvat punaisina kaverin ja lastemme kanssa leikkimässä, kun kaveri on antanut jonkun toisen lapsen äidille "palautetta" tämän kasvatustyylistä. Esimerkiksi: tämän äidin lapsi haluaa leikkipuistossa leikkitelineen katolle. Äiti sanoo lapsen kinutessa, ettei hän nosta lasta katolle. Kun lapsi kinuaa aikansa, nostaa äiti lapsen sinne katolle. Kaverini sanoo äidille, että tämä kasvattaa hieman epäloogisesti.

Samoin kerran avoimessa päiväkodissa eräs parivuotias törmäsi juostessaan kaveriin, joka istui lattialla. Kaverini kiljaisi kovaan ääneen:"AI!", josta tämä parivuotias pysähtyi ja jäi siihen tuijottamaan vähän pelästyneenä. Kaverini sanoo, että olisi kohteliasta pyytää anteeksi, josta lapsi hämmentyy ja menee äitinsä luokse. Lapsen äiti ottaa lapsensa syliin ja alkavat tehdä omia juttujaan. Kaverini odottaa hetken ja menee sitten tuon äidin luokse sanoen, että hänestä olisi oikein että lapsi pyytäisi anteeksi tönimistään. Parivuotias on äitinsä sylissä ujona ja hiljaa, ja kaveri seisoo vieressä odottavana. Lopulta lapsen äiti sanoo sitten tavallaan parivuotiaan "kanssa", että pitäisi katsoa eteensä touhutessaan ja pyydetään anteeksi. Kaverini sanoo sitten että on tärkeää opettaa lapsensa pyytämään anteeksi. Ja minä haluaisin vajota lattian alle, koska loppuajan tämä parivuotias ja äitinsä välttelevät meitä...

Olen itse liian ujo, mutta minusta kaverini antaa "palautettaan" vähän liian herkästi. Joskus on minusta vaan parempi antaa olla.

 

[Jellonainen]

Kaverisi on lähinnä ylimielinen, hän kuvittelee olevansa parempi lastenkasvattaja kuin muut. On röyhkeää mennä ojentamaan muita vanhempia tuolla tavoin, ja joku saisi myös sanoa sen kaverillesi.

 

["Vieras"]

Huh, kauhea päällepäsmäri ja jokapaikanpätijä tuo kaverisi.

 

[geg]

No tuosta anteeksipyytämisestä olen kyllä samaa mieltä, lapsi tulee opettaa pienestä pitäen pyytämään anteeksi. Mutta sitä en ymmärrä että joka asiassa pitää arvostella aina jotain ja aukoa päätänsä kaikille.

 

[Jellonainen]

No tuosta anteeksipyytämisestä olen kyllä samaa mieltä, lapsi tulee opettaa pienestä pitäen pyytämään anteeksi. Mutta sitä en ymmärrä että joka asiassa pitää arvostella aina jotain ja aukoa päätänsä kaikille.

Minä taas en ole samaa mieltä, sillä kaksivuotiaalla ei ole hölkäsen pöläyksenkään vertaa ymmärrystä siitä, miksi anteeksi pyydetään. Aikuinen voi toki näyttää lapselle esimerkkiä ja mennä yhdessä lapsen kanssa pyytämään anteeksi jos lapsi on tahallaan tai vahingossa satuttanut jotakuta.

Jotkut lapset oppivat, että kun sanoo taikasanan "anteeksi", voi jatkaa muiden mätkimistä, eikä heillä ole mitään tajua siitä mitä se sana merkitsee ja pitäisi oikeasti olla pahoillaan kun sen sanoo. Anteeksi-sanan opettamisella on merkitystä enemmän sitten, kun lapsi alkaa oikeasti tuntea empatiaa muita kohtaan.

 

[Silja.S]

Ystäväsi kuulostaa äärimmäisen vittumaiselta tyypiltä. Olkoot vaan mukava muuten, mutta en kyllä takuulla kestäisi tuollaista nipottajaa ystäväpiirissäni. Jos haluaa täydellisen maailman tai valjastaa koko helvetin universumin tanssimaan oman pillinsä mukaan, taikokoot itsensä jumalaksi.