Hemmetin paha mieli, on taas niin anteeksi kun olen olemassa -olo...

[UniQuePopPy]

taas tullut porattua sellasen asian takia, kun ihmiset kaikkoaa mun ympäriltä... Tiedän että tämä johtuu minun synnynnäisestä "sairaudesta", mikä vaikuttaa siis sosiaaliseen elämään ja kaikkeen mun elämässä.

Tänään mies sanoi, ettei sen pari kaveria enää käy meillä kylässä minun takia... Mä en itseni mielestä käyttäydy niiden läsnäollessa mitenkään erikoisesti, olen suurimman osan ajasta oikeastaan hiljaa. Vetäydyn omiin maailmoihini ja tavallaan ihan kohteliaisuuttanikin, kun yleensä sen tiedän ettei miehet nyt mitään naisnäkökulmia halua juttuihinsa. Tuo hiljaa olo sitten käsitetään varmaan väärin??? Tai joskus saatan vitsailla miehen kanssa jotain parisuhteesta ja sen koomissista asioista, niin ilmeisesti muut käsittävät senkin jotenkin kauhean negatiivisena :O Siis ihan joku perus sisäpiirivitsi on tämä tossun alla oleminen, mies sanoo, että yleensä jos ollaan kahdestaan niin minä palvelen häntä kun vaan sormia napsauttaa. Ja hän liittyy kuulemma yhteen uskonlahkoon kun siellä saa käskyttää naisia Minä sitten perinteisesti tokasen tuohon jotain "että eiköhän se mene niin että sinä se tässä kaiken teet kun minä napsautan sormia " ihan jotain tollasta typerää läppää JOSKUS saatetaan puhua... Ja mun miehen kaverit tietää että olen tulinen/tempperamenttinen nainen, että mä saatan sanoa hieman kipakkaan äänensävyyn jotain, minkä itse koen ihan normaalina tai siis, jos pyydän esim. miestä tekemään jotain niin sen kaveritkin kattoo karvat pystyssä "mitä tuo nainen seuraavaks sanoo??" ...

Ja nyt on sitten itsellä helvetin paha mieli, kun en halua karkottaa mun mieheltä kavereita, ei tiedä miten sitä olisi ettei kukaan säikähdä tai käsitä mua väärin

Että mitenköhän mun täytyisi tässä toimia?? Tuli jopa sekin mieleen, että ottaisin näihin miehen kavereihin yhteyttä tekstiviestillä tai fb:ssa ja selittäisin jotenkin asian, ettei minusta ja mun jutuista kannata välittää... Oon ilmeisesti vaikeasti tulkittavissa, tai annan ymmärtää jotain ihan muuta mitä tarkoitan...

 

["vieras"]

Mikä sairaus oireilee näin?

 

[UniQuePopPy]

[QUOTE="vieras";26370072]Mikä sairaus oireilee näin?[/QUOTE]

add ja jotain muuta, mihin en ole edes halunnut perehtyä... minusta saa siis helposti kuvan että olen ylpeä tai välinpitämätön ja kaikkea muuta mukavaa, vaikka en sitä tarkoita...

Mistä puhutaan? Olen eri mieltä.: Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit

 

["vieras"]

Veikkaisin, että kaverit eivät osaa suhtautua sinuun, koska yleensä olet hiljaa ja sitten kun sanot jotain, se kuulostaa miehesi nälvimiseltä. Teidän keskinäinen läppä voi toisten korviin kuulostaa sellaiselta ärsyttävältä kettuilulta, johon on vaikea ulkopuolisen mitään sanoa, kunhan huuli pyöreänä kuuntelevat että onko jokin riita menossa teillä. Meillä mies harrasti tuota aiemmin, ja kaikki ystäväni alkoivat vähitellen kyselemään, että kuinka meillä menee ja onko mies ihan ok...

 

["hmm"]

tiedän. olen vaikea itsekin. jos lapsia ei olisi niin lähtisin varmaan veke ja antaisin miehen olla kavereiden kanssa joskus rauhassa.
ei noin säikky saa olla.

 

["Mina"]

Mun mielestä kuulosta aspergerilta.

 

["vieras"]

Arvaan mikä sinulla on. Älä mitään viestejä lähettele. Ole välittämättä. Niin niilläkin on sellainen "rennompi" olo sinun seurassasi. Ei ne sinun erikoisuuttasi pelkää, vaan sitä, että tulee vaivautunutta. Eli pitää sietää itseä enemmän, niin muutkin sietävät sinua.

 

["jojo"]

[QUOTE="vieras";26370094]Veikkaisin, että kaverit eivät osaa suhtautua sinuun, koska yleensä olet hiljaa ja sitten kun sanot jotain, se kuulostaa miehesi nälvimiseltä. Teidän keskinäinen läppä voi toisten korviin kuulostaa sellaiselta ärsyttävältä kettuilulta, johon on vaikea ulkopuolisen mitään sanoa, kunhan huuli pyöreänä kuuntelevat että onko jokin riita menossa teillä. Meillä mies harrasti tuota aiemmin, ja kaikki ystäväni alkoivat vähitellen kyselemään, että kuinka meillä menee ja onko mies ihan ok...[/QUOTE]

Meillä on yksi tuttavapariskunta, jonka keskinäinen huumori aukesi mulle tosi hitaasti, juuri kuvaamasi sorttista läppää heittivät.

Mä itse olen ihmetellyt, mikä mussa on vikana, moni miehen kaveri lyö luurinkin korvaan jos sattuu, että mies on vaikka vessassa ja minä vastaan hänen puhelimeensa. Ja mua pidetään kai tosikkona ja saan miehet vaivautumaan. Ihan tosi harmillista, kun en mä tietääkseni ole mikään huumorintajuton pirttihirmu. Mieskään ei osannut sanoa, mikä mussa mättää, mutta on kyllä huomannut, että sen kaverit on aina suhtautuneet muhun tosi omituisesti.

 

[UniQuePopPy]

[QUOTE="vieras";26370104]Arvaan mikä sinulla on. Älä mitään viestejä lähettele. Ole välittämättä. Niin niilläkin on sellainen "rennompi" olo sinun seurassasi. Ei ne sinun erikoisuuttasi pelkää, vaan sitä, että tulee vaivautunutta. Eli pitää sietää itseä enemmän, niin muutkin sietävät sinua.[/QUOTE]

mikä sun arvauksesi olis ollut?

 

[UniQuePopPy]

[QUOTE="jojo";26370140]Meillä on yksi tuttavapariskunta, jonka keskinäinen huumori aukesi mulle tosi hitaasti, juuri kuvaamasi sorttista läppää heittivät.

Mä itse olen ihmetellyt, mikä mussa on vikana, moni miehen kaveri lyö luurinkin korvaan jos sattuu, että mies on vaikka vessassa ja minä vastaan hänen puhelimeensa. Ja mua pidetään kai tosikkona ja saan miehet vaivautumaan. Ihan tosi harmillista, kun en mä tietääkseni ole mikään huumorintajuton pirttihirmu. Mieskään ei osannut sanoa, mikä mussa mättää, mutta on kyllä huomannut, että sen kaverit on aina suhtautuneet muhun tosi omituisesti.[/QUOTE]

tuo on inhottavaa, kun ei tiedä mikä mättää. Mä kumminkin pidän mun miehen kavereista, mutta ne on ilmeisesti eri mieltä minusta... Eivät siis tiedä mun sairauksista mitään. mutta pari minun kaverin miestä tykkää musta paljon (siis ihan kaveripohjalla! ) ja nuo ovat sellasia, jotka eivät muista naistensa kavereista tykkää..
Mua pidetään hieman hassuna ja välillä ehkä outona, mä käytän paljon ilmeitä ja eleitä kun selitän jotain, joillekin kavereille olen ehkä hieman terapeuttinenkin höpöttäjä

 

["jojo"]

Hyvä ihme, miten tutulta tuo add vaikuttaa. :| Löysin testinkin ja pisteitä ropisi ties miten paljon.

 

["jojo"]

Mua pidetään hieman hassuna ja välillä ehkä outona, mä käytän paljon ilmeitä ja eleitä kun selitän jotain, joillekin kavereille olen ehkä hieman terapeuttinenkin höpöttäjä

Hassuus ja outoushan ovat juuri parhaita ominaisuuksia

 

["vieras"]

Itse olen ujo ja hiljainen. Valitettavasti annan usein ylpeän kuvan itsestäni, vaikka sosiaalisissa tilanteissa sisäisesti ajattelen, että onpas mukavia ihmisiä ja hymyilen.

 

[UniQuePopPy]

[QUOTE="vieras";26370195]Itse olen ujo ja hiljainen. Valitettavasti annan usein ylpeän kuvan itsestäni, vaikka sosiaalisissa tilanteissa sisäisesti ajattelen, että onpas mukavia ihmisiä ja hymyilen.[/QUOTE]

sama täällä!

 

[UniQuePopPy]

[QUOTE="jojo";26370190]Hyvä ihme, miten tutulta tuo add vaikuttaa. :| Löysin testinkin ja pisteitä ropisi ties miten paljon.[/QUOTE]

no jos se onkin tuo, mikä selittäisi sen että sun miehen kaverit välttelee sua?? Miten tuo add edes paistaa "läpi", sitä olen joskus pohtinut...

 

["jojo"]

Mulla menee joskus tilanteita "ohi" kun yritän arvioida, olisiko mulla jotain sanottavaa sinne sekaan. Ennen kuin saan suuni auki, asia on vallan vaihtunut ja mä istuin juuri tuppisuuna. Onpa mukavaa ja sosiaalista ja antaa kiinnostuneen kuvan siitä, mitä toiset puhuivat. :ashamed:

Tarpeeksi tutussa porukassa lörpöttelen kyllä vapautuneesti ja pohdiskelematta, eikä mua haittaa yhtään, jos homma menee nauruksi. Välillä tulee sanottua jotain, josta varsinkin lapsen kummisetä saa syytä nauruun, kun suu käy ajatusta nopeammin.

Sitten taas jos aihepiiri on vaikka jotain autonmoottoreihin liittyvää, mikä ei nappaa sitten yhtään ja josta on viisastakin olla hiljaa, mulla kytkeytyy anoppimoodi on- asentoon päässä, eli kaikki menee samaa rataa ulos toisesta korvasta kuten anopin räpätyksetkin. Mutta palautus toimii sen verran viiveellä, että sitten menee ohi seuraava aiheen vaihtokin ja taas mä olen ulalla aiheesta ja joudun istumaan hiljaa odottaessani, että pääsen kärryille...

Mulle muuten alkaa juuri valjeta, miksi miehen kaverit eivät ymmärrä mua.

 

[ummelwalad]

Kuulostaa turhan tutulta...

 

["jojo"]

Miksihän muuten tämä ongelma liittyy miehen kavereihin? Kun naisten kanssa tulen kyllä toimeen ja koen tulevani hyvinkin ymmärretyksi. Poikkeuksena isot porukat, joissa mun on vaikea pysyä tilanteen tasalla. Onko ongelmana miesten kiinnostuksen kohteet (ne moottorit) vai lienisikö sitten syynä jännitys, joka aiheutuisi siitä, että itse yrittää (liikaa) vaikuttaa fiksulta ja antaa hyvää kuvaa itsestään, ettei miehen tarvitse hävetä vaimoaan?

Veikaan ehkä viimeksimainittua, sillä mä olen töissä työpaikkani ainoana naisena ja pärjään sielläkin vallan hyvin. Mutta mä olenkin siellä itsenäni enkä "kaverin vaimona."

 

[UniQuePopPy]

[QUOTE="jojo";26370270]Mulla menee joskus tilanteita "ohi" kun yritän arvioida, olisiko mulla jotain sanottavaa sinne sekaan. Ennen kuin saan suuni auki, asia on vallan vaihtunut ja mä istuin juuri tuppisuuna. Onpa mukavaa ja sosiaalista ja antaa kiinnostuneen kuvan siitä, mitä toiset puhuivat. :ashamed:

Tarpeeksi tutussa porukassa lörpöttelen kyllä vapautuneesti ja pohdiskelematta, eikä mua haittaa yhtään, jos homma menee nauruksi. Välillä tulee sanottua jotain, josta varsinkin lapsen kummisetä saa syytä nauruun, kun suu käy ajatusta nopeammin.

Sitten taas jos aihepiiri on vaikka jotain autonmoottoreihin liittyvää, mikä ei nappaa sitten yhtään ja josta on viisastakin olla hiljaa, mulla kytkeytyy anoppimoodi on- asentoon päässä, eli kaikki menee samaa rataa ulos toisesta korvasta kuten anopin räpätyksetkin. Mutta palautus toimii sen verran viiveellä, että sitten menee ohi seuraava aiheen vaihtokin ja taas mä olen ulalla aiheesta ja joudun istumaan hiljaa odottaessani, että pääsen kärryille...

Mulle muuten alkaa juuri valjeta, miksi miehen kaverit eivät ymmärrä mua.[/QUOTE]

minulla ihan sama juttu noiden keskustelujen kanssa! en vaan pysy kärryillä... Ja miehien seurassa vierastan enemmän sanomisiani. Ja todella tuttujen seurassa puhun ihan vapautuneesti ja useat pitää mua suorasanaisena ja hauskana..

Mutta hienoa että sulle nyt tämän kautta valkesi asia =) Pyydä sun miestä lukemaan nuo add oireet ja kysy siltä, oletko hänen mielestään sellanen mitä tuossa kuvauksessa sanotaan? mä laitoin miehen lukee noita juttuja ja sanoi, että olen ihan kuin oppikirjojen mukainen add-ihminen... Muuten se ei minua häiritse, mutta tätä sosiaalista elämää välillä häiritsee ja muitakin arkisia asioita... : /

 

["vieras"]

mikä sun arvauksesi olis ollut?

As ainakin lievänä. Toki tosi paha add aiheuttaa myös samanlaisia oireita, mutta yleensä siinä on aspergeriakin taustalla. Näin myös minulla.

 

["jojo"]

Mulla taitaa kulua jokunen tovi tuohon add:iin perehtyessä, se selittäisi yhtä ja toista.

 

["jojo"]

Mutta alkuperäiseen viestiin: Mä en laittaisi miehen kavereille mitään erillistä ilmoitusta aiheesta, vaikuttaisi varmaan vielä kummallisemmalta. Kauanko olette olleet miehen kanssa yhdessä, eli kuinka kauan olet tuntenut noita kavereita? Aika tuntuu auttavan, eli miehetkin huomaavat jossain välissä, että olet ihan ok. Meilläkin on nykyään muutamia kavereita, joita voidaan luokitella yhteisiksi. On kyllä aikakin, on tässä jo 15v pyöritty.

Mua jelppasi ehkä eniten se, että esim. ennen lapsia, kun mulla oli vielä aikaa, touhusin miehen kanssa sen pajassa iltaisin, vaikken muuta olisi tehnyt kuin lakaissut ja ojentanut työkaluja. Me siis oltiin TEKEMÄSSÄ jotain yhteistä silloinkin, kun kavereita tuli käymään. Nykyään me saatetaan olla tenavien kanssa hiekalaatikolla tai kaivamassa puutarhaa tms, jos joku ilmaantuu pihaan. Mä uskon keränneeni sillä lailla paljon enemmän pisteitä niiden kavereiden silmissä, ovat oppineet tuntemaan mua eri tavalla kuin jos oltaisiin aina istahdettu kahvipöytään "keskustelemaan" ja vaivautumaan.

 

[ummelwalad]

Mä pysyn kyllä keskustelun aiheessa yleensä hyvinkin kärryillä mutta aivot pomppaa aiheesta toiseen kuin mehiläiset kukasta kukkaan. Mieleeni voi tulla vaikka kattopaneelit vaikka alkuperäisenä aiheena olisi iskelmämusiikki.

Lisäksi taidan olla turhankin kova höpöttämään.. :ashamed:

Mikäköhän mulle voisi osua diagnoosiksi?

 

["vieras"]

Mun mielestä kuulostaa todella oudolta. Tarkoitan sitä, että mekin usein heitetään vastaavia juttuja, eikä kukaan kummastele, oikeastaan päinvastoin, osallistuvat siihen itsekin sitten. Ainoat, jotka ovat mua vältelleet, ovat olleet jollain tapaa ihastuneita.

Itsekin kyllä lukeudun niihin ihmisiin, jotka eivät useinkaan saa suutaan auki ajoissa. En tiedä, onko se ujoutta vai epävarmuutta vai mitä lie.

 

[astrolabe]

Autismin kirjolla itsekin.