Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Eiköhän ole ihan sanomattakin selvää, että isossa ryhmässä, jossa on paljon lapsia verrattuna aikuismäärään, on hiukan eri keinot käytössä kuin kotioloissa. Päiväkodissa on yleisen järjestyksen kannalta tärkeää, että lapset tottelevat, vaikkakin sitten välttääkseen niitä rangaistuksia. Hienompaa toki olisi, jos heillä ihan sisäinen motivaatio ohjaisi siihen hyvään käytökseen.

Oot sä tytsi perehtynyt vygotskin lähikehityksen vyöhykkeen teoriaan, jonka mukaan lapsi omaksuu asioita juuri ulkoa sisään päin. Eihän muuten esim. kielen oppiminen olisi mahdollista. Ei se moraali sinne sisälle itsestään ilmesty.

 

Mä en allekirjoita tota, että kiintymysvanhemmuuden periaatteet toimisi vain "helppojen" ja "kilttien" lasten kohdalla. Itse asiassa yleisesti ottaen näen, että mitä haastavampi lapsi, sitä vaikeampi on saada lasta tottelemaan kovan kurin ja kontrolloimisen avulla. Kun ninaTT:n lapsen helppouteen vedottiin niin minusta hänen tyttönsä on suht voimakastahtoinen ja temperamenttiakin löytyy. Uskon, että hänen kanssaan saisi monilla perinteisillä kasvatuskeinoilla kunnon tahtojen taistelun aikaiseksi.

OT, olipas kylmää vettä. Talviturkki lähti.

 

[QUOTE="vieras";26339836]Oot sä tytsi perehtynyt vygotskin lähikehityksen vyöhykkeen teoriaan, jonka mukaan lapsi omaksuu asioita juuri ulkoa sisään päin. Eihän muuten esim. kielen oppiminen olisi mahdollista. Ei se moraali sinne sisälle itsestään ilmesty.[/QUOTE]

Mun mielestä mallioppiminen on kaikkein suurimmassa roolissa. Rangaistuksia jakaessa vanhempi antaa ristiriitaisia viestejä, ei itse toiminnallaan vastaa niitä arvoja, joita on yleensä tarkoitus opettaa.

 

Mun mielestä mallioppiminen on kaikkein suurimmassa roolissa. Rangaistuksia jakaessa vanhempi antaa ristiriitaisia viestejä, ei itse toiminnallaan vastaa niitä arvoja, joita on yleensä tarkoitus opettaa.

Mallioppiminen on nimen omaan ton teorian mukaista. Mitä ristiriitaisia viestejä? Luetko sä edes oikeesti mitään kasvatustiedettä?

 

Mä en allekirjoita tota, että kiintymysvanhemmuuden periaatteet toimisi vain "helppojen" ja "kilttien" lasten kohdalla. Itse asiassa yleisesti ottaen näen, että mitä haastavampi lapsi, sitä vaikeampi on saada lasta tottelemaan kovan kurin ja kontrolloimisen avulla. Kun ninaTT:n lapsen helppouteen vedottiin niin minusta hänen tyttönsä on suht voimakastahtoinen ja temperamenttiakin löytyy. Uskon, että hänen kanssaan saisi monilla perinteisillä kasvatuskeinoilla kunnon tahtojen taistelun aikaiseksi.

OT, olipas kylmää vettä. Talviturkki lähti.

Saanen olla eri mieltä. :saint:

En nyt haluu viedä pohjaa teijän argumenteiltä, mutta kyllä mä pidän k.o. likkaa aika lepposana tapauksena. Se, miten paljon siitä on synnynnäistä miten paljon taas johtuu Ninan tyylistä, jäänee arvotukseks. En usko, että lapsen kunnioittaminen ainakaan pahaa tekee. :xmas:

 

Saanen olla eri mieltä. :saint:

En nyt haluu viedä pohjaa teijän argumenteiltä, mutta kyllä mä pidän k.o. likkaa aika lepposana tapauksena. Se, miten paljon siitä on synnynnäistä miten paljon taas johtuu Ninan tyylistä, jäänee arvotukseks. En usko, että lapsen kunnioittaminen ainakaan pahaa tekee. :xmas:

Ole vaan. En mä sanoisi, että vaikeimmasta päästä, mutta oma tahto on hänelläkin ja osaa mielestäni olla temperamenttinen. Mä uskon kasvatuksen vaikuttaneen. Olen nähnyt, miten ko. tyttö reagoi niihin ei-niin-rakentaviin tapoihin. :xmas: Tiedän paljon helpompia ja "alistuvampiakin" lapsia.

 

Ai se on "kiintymysvanhemmuus" tai sitten kova kuri ja kontrolli?

Mä en allekirjoita tota, että kiintymysvanhemmuuden periaatteet toimisi vain "helppojen" ja "kilttien" lasten kohdalla. Itse asiassa yleisesti ottaen näen, että mitä haastavampi lapsi, sitä vaikeampi on saada lasta tottelemaan kovan kurin ja kontrolloimisen avulla. Kun ninaTT:n lapsen helppouteen vedottiin niin minusta hänen tyttönsä on suht voimakastahtoinen ja temperamenttiakin löytyy. Uskon, että hänen kanssaan saisi monilla perinteisillä kasvatuskeinoilla kunnon tahtojen taistelun aikaiseksi.

OT, olipas kylmää vettä. Talviturkki lähti.

 

Koska sun tapas vastata on sellainen että se ärsyttää ihmisiä. Koska jos joku sanoo että hänen lapsensa nukkuu pinnasängyssä, vastaat sinä että se on lapsen pahoinpitelyä ja sinun tapasi nukuttaa vieressä on parempi. Ihan siksi.

No en vastaa noin Totta kai jos joku vänkää ja kyselee ja kaivelee ja välttämättä haluaa tietää mun todellisen mielipiteeni niin voin sen kertoa. Mutta jos joku jossakin ketjussa kyselee apua kun lapsi ei tunnu iltaisin pinnikseensä nukahtavan, niin en mä puhu mistään pahoinpitelyistä tms.

 

[QUOTE="vieras";26339865]Mallioppiminen on nimen omaan ton teorian mukaista. Mitä ristiriitaisia viestejä? Luetko sä edes oikeesti mitään kasvatustiedettä?[/QUOTE]

Puhuin edelleen tuosta rangaistusten käytöstä. Koen siis mallioppimisen auttavan paljon paremmin kuin rangaistusten. Juuri siinä lyömistilanteessa esim. loukanneen lapsen lohduttaminen väkivaltaa käyttäneen lapsen edessä on mielestäni hyvä juttu.

 

Puhuin edelleen tuosta rangaistusten käytöstä. Koen siis mallioppimisen auttavan paljon paremmin kuin rangaistusten. Juuri siinä lyömistilanteessa esim. loukanneen lapsen lohduttaminen väkivaltaa käyttäneen lapsen edessä on mielestäni hyvä juttu.

Ettei tässä nyt tartte loppuiltaa vääntää, niin kerrohan sitten se mallioppiminen vaikka seuraavassa tilanteessa. 2,5 vuotias lapseni on lyönyt toistuvasti viikon kuluessa toista lasta ja on nyt taas lyönyt tätä lasta ja on sen kimpussa. Mitä tehdä?

 

[QUOTE="...";26339911]Ai se on "kiintymysvanhemmuus" tai sitten kova kuri ja kontrolli? [/QUOTE]

Niinhän mä sanoin. Kunhan totesin, että mitä haastavampi lapsi, sitä enemmän mielikuvitusta tarvitaan lapsen kanssa toimiessa. Toki siinä on paljon välimuotojakin täydellisen välinpitämättömyyden ja natsikurin välillä.

 

Ja ymmärrettävästi kaikki sanomasi arvioidaan aikaisemman sanomasi valossa. Symppiksen ja vanhemmuuden pulmia rakentavasti kanssaäitejä ymmärtävän mainetta tuskin enää voi millään saada. Ja mulla ei siis henkilökohtaisesti ole mennyt mikään herne nenään. Olen vaan tehnyt paljon perhetyötä ja ymmärrän vanhempia, jotka ovat epävarmoja ja arkoja, ja joita loukkaa ehdottomuus ja argumentit, jotka antavat ymmärtää, että joku toiminta on vahingoittanut lasta pysyvästi.

[QUOTE="ninaTT";26339916]No en vastaa noin Totta kai jos joku vänkää ja kyselee ja kaivelee ja välttämättä haluaa tietää mun todellisen mielipiteeni niin voin sen kertoa. Mutta jos joku jossakin ketjussa kyselee apua kun lapsi ei tunnu iltaisin pinnikseensä nukahtavan, niin en mä puhu mistään pahoinpitelyistä tms.[/QUOTE]

 

[QUOTE="vieras";26339944]Ettei tässä nyt tartte loppuiltaa vääntää, niin kerrohan sitten se mallioppiminen vaikka seuraavassa tilanteessa. 2,5 vuotias lapseni on lyönyt toistuvasti viikon kuluessa toista lasta ja on nyt taas lyönyt tätä lasta ja on sen kimpussa. Mitä tehdä?[/QUOTE]

Kotona vai päiväkodissa? Miten tilanteessa on tähän mennessä toimittu?

 

Kotona vai päiväkodissa? Miten tilanteessa on tähän mennessä toimittu?

Puistotädillä, tilanteessa on selitetty juurta jaksaen lapselle pahat mielet, sattumiset, kohta x ei varmaan halua leikkiä sun kanssa.

Lapsi on nostettu tilanteesta pois ja käytetty ei sanaa. Lasta on pyritty ohjaamaan toisiin leikkeihin, mutta tilanne toistuu parin päivän päästä..

 

Saanen olla eri mieltä. :saint:

En nyt haluu viedä pohjaa teijän argumenteiltä, mutta kyllä mä pidän k.o. likkaa aika lepposana tapauksena. Se, miten paljon siitä on synnynnäistä miten paljon taas johtuu Ninan tyylistä, jäänee arvotukseks. En usko, että lapsen kunnioittaminen ainakaan pahaa tekee. :xmas:

No ei se kyllä mikään flegukaan ole Ei ole kovaääninen, sen jotkut ottavat merkkinä siitä, että ei ole kovatahtoinen. Mutta jos esim miettii aamuöistä/aamuista tissinhakemista - ei, ei huuda tai kilju tissiä, mutta voi kuiskailla asiasta pitkään ja pitää päänsä hyvinkin pitkään. Se ei ole mikään ihanteellinen tilanne kummallekaan, toinen on nälkäinen ja toinen on väsynyt, siinä sitten kuiskutellaan kunnes tullaan johonkin tulokseen... Ihan yhtä kauan saattaa pitää päänsä kun joku lapsi joka päättää huutaa asiansa esille. Olen mäkin itsepäinen ku mikä vaikken kuitenkaan ole erityisen räiskyvä tai tulinen

Sanoisin, että aika sellanen keskitasoa tempperamentiltaan, ei erityisemmin kallellaan kumpaankaan suuntaan. Sosiaalisilta taidoiltaan hieman ikäisiään edellä, ei hurjasti, mutta hieman.

 

[QUOTE="vieras";26339982]Puistotädillä, tilanteessa on selitetty juurta jaksaen lapselle pahat mielet, sattumiset, kohta x ei varmaan halua leikkiä sun kanssa.

Lapsi on nostettu tilanteesta pois ja käytetty ei sanaa. Lasta on pyritty ohjaamaan toisiin leikkeihin, mutta tilanne toistuu parin päivän päästä..[/QUOTE]

Hmm...vaikea tilanne. Ei lasta pystyy koko ajan vahtimaankaan, ettei käy toisen kimppuun. Mielestäni sen toisen lapsen suojeleminen on ensisijaista. Näyttää siltä, että olette jo kokeilleet monia keinoja. Millaisissa tilanteissa lapsi lyö? Onko hän miten kehittynyt verbaalisesti? Mietin, mikä sen lyömisen syy mahtaa olla. Jos hänelle voisi opettaa rakentavamman keinon ilmaista asiansa/tahtonsa. En usko, että pahantahtoisuuttaan lyö. Mä varmaan voisin itse käyttää päiväkodissa tai tommosissa puistoissa jotain rangaistusta, jos se toimisi eikä pitäisi jatkuvasti olla rankaisemassa. En siksi, että se olisi tehokas ja hyvä kasvatuskeino vaan sen toisen lapsen koskemattomuuden suojelemiseksi. Ei voi koko ajan pyöriä yhden lapsen pillin mukaan. Muut voi myös ottaa kantaan ko. tapaukseen. En tosiaan keksi tuohon mitään täydellistä ratkaisua.

 

Mun mielestä mallioppiminen on kaikkein suurimmassa roolissa. Rangaistuksia jakaessa vanhempi antaa ristiriitaisia viestejä, ei itse toiminnallaan vastaa niitä arvoja, joita on yleensä tarkoitus opettaa.

Mun mielestä siinä vanhempi antaa ristiriitaisia viestejä jos joskus joku asia on sallittua ja hyväksyttyä ja joskus taas ei. Kuten toi ihme nakkihomma tai mikä käsienpesuepisodi olikaan. Sä itse siis antaisit joskus periksi että käsiä ei tarvitse pestä mutta kuitenkin pyydät myös seuraavan kerran lasta toimimaan samoin.

Missä vaiheessa sen lapsen kuuluu tajuta että kädet on hyvä pestä ennen ruokaa? Tuostahan saa vaan sellaisen kuvan että onpas hassu leikki. Tai joskus hampaat pestään ja joskus ei. Joskus yöllä syödään (????????) ja joskus ei. Mitä jos lapsi haluaa syödä joka yö? Tekee siitä itselleen ohjelmanumeron? Missä vaiheessa vihellät pelin poikki? Koska,ylläripylläri,lapset osaavat hyödyntää aivan yllättäviäkin asioita edukseen

Isomman kanssa voi jo neuvotella ja keskustella ja poikkeustilanteen voi perustella (esim. saat syödä tämän kerran telkkarin edessä mutta pääasiassa ruokaillaan pöydässä) mutta jos sä syötät kolemvuotiasta telkkarin edessä silloin tällöin niin pian sä saat käydä joka ruokailulla saman miksi-siksi -keskustelun.

 

Nina tt aliarvioi lasta sanomalla että taaperon on vaikea ymmärtää ja sisäistää kieltoja. SInänsä nurinkurista- taapero ei ymärrä "ei"-sanan merkitystä välittömässä asiayhteydessä, mutta kykenee pitkäkestoiseen ajatteluketjuun "harjaaan hampaani että minull ei tulisi reikiä." Nämä kaksi Ninatt:n hienoa ajattelutapaa romuttivat-jälleen kerran- koko kiintymysvanhemmuuspupun.

EDELLEEN odottelen neidin kommenttia tähän! Eli NinaTT, hu-huu!

 

[QUOTE="ninaTT";26339916]No en vastaa noin Totta kai jos joku vänkää ja kyselee ja kaivelee ja välttämättä haluaa tietää mun todellisen mielipiteeni niin voin sen kertoa. Mutta jos joku jossakin ketjussa kyselee apua kun lapsi ei tunnu iltaisin pinnikseensä nukahtavan, niin en mä puhu mistään pahoinpitelyistä tms.[/QUOTE]

No mutta juurihan sä olet niin väittänyt! Tässäkin ketjussa! Älä nyt, lapsi hyvä, taas aloita!

 

No mutta juurihan sä olet niin väittänyt! Tässäkin ketjussa! Älä nyt, lapsi hyvä, taas aloita!

Tämä on yleinen keskustelu/väittely. Ei ketju, jossa joku olisi tehnyt esim. aloituksen henkilökohtaisesta lastenhoito-ongelmastaan ja pyytäisi siihen apua.

 

Anteeksi jo etukäteen, jos tämä on alentavaa.
Ihan todennäköistä ja toivottavaa on, että te nuoret (kuten nyt tämä TT ja tytsi ja varmasti monet muut) joskus ymmärrätte olla lunkimpia ja solidaarisempia omaa sukupuoltanne kohtaan.
Silleen me saadaan lapset kasvatettua täällä ilmapiirissä, jossa aikuiset naiset ovat välillä eri mieltä, mutta kuitenkin toistensa tukena. Ja puhun nyt nimen omaan naisista.
Ei meidän eurokaan olis kaheksaakyt senttiä, jos oltaisiin vähän armollisempia toisillemme.

 

[QUOTE="vieras";26340034]Mun mielestä siinä vanhempi antaa ristiriitaisia viestejä jos joskus joku asia on sallittua ja hyväksyttyä ja joskus taas ei. Kuten toi ihme nakkihomma tai mikä käsienpesuepisodi olikaan. Sä itse siis antaisit joskus periksi että käsiä ei tarvitse pestä mutta kuitenkin pyydät myös seuraavan kerran lasta toimimaan samoin.

Missä vaiheessa sen lapsen kuuluu tajuta että kädet on hyvä pestä ennen ruokaa? Tuostahan saa vaan sellaisen kuvan että onpas hassu leikki. Tai joskus hampaat pestään ja joskus ei. Joskus yöllä syödään (????????) ja joskus ei. Mitä jos lapsi haluaa syödä joka yö? Tekee siitä itselleen ohjelmanumeron? Missä vaiheessa vihellät pelin poikki? Koska,ylläripylläri,lapset osaavat hyödyntää aivan yllättäviäkin asioita edukseen

Isomman kanssa voi jo neuvotella ja keskustella ja poikkeustilanteen voi perustella (esim. saat syödä tämän kerran telkkarin edessä mutta pääasiassa ruokaillaan pöydässä) mutta jos sä syötät kolemvuotiasta telkkarin edessä silloin tällöin niin pian sä saat käydä joka ruokailulla saman miksi-siksi -keskustelun.[/QUOTE]

Ei "joskus". En usko, että pakottaisin kertakaan pesemään niitä käsiä. Ei tarkoitus ole osoittaa lapselle, että hänen _minun tahtoni takia_ pitäisi ne pestä. Toivoisin osaavani kasvattaa lapseni niin, että hän itse sisäistäisi, miksi kädet on hyvä pestä ja luottaisi neuvoihini asian suhteen. Miksi oletat, ettei lapsi koskaan suostuisi pesemään käsiään?

Ihmeellisesti on nyt tartuttu tuohon yösyömiseen ja muihin yksittäisiin tilanteisiin. En yksinkertaisesti usko, että lapsi heräisi jokaikinen yö syömään, jos on iltapalansa syönyt ja nukkuu hyvin. Ei ihmissuhteissa ole koskaan asiat joka tilanteessa samoin. Kuuntelemalla, kunnioittamalla ja vastavuoroisuudella päästään pitkälle.

 

Tämä on yleinen keskustelu/väittely. Ei ketju, jossa joku olisi tehnyt esim. aloituksen henkilökohtaisesta lastenhoito-ongelmastaan ja pyytäisi siihen apua.

Yleinen keskustelu kasvatuksesta ja vanhemmuudesta, kyllä. Tässä yleisessäkin keskustelussa heitetty kommentti siitä, että lapsen nukuttaminen pinnasängyssä on pahoinpitelyä tarkoittaa sitä, että näin tekevä vanhempi on pahoinpitelijä. Eikös? Mitä helvettiä sinä väännät ja vänkäät nyt ihan selvästä asiasta vieläkin?

Vai miten vanhemman, joka nukuttaa vauvaansa pinnasängyssä tuo sitten pitäisi lukea/tulkita? "Aah, ei se varmaan tarkoittanut minua kun ei siinä lue just mun nimi!" Please.

 

Tossa on se ongelma, että jos lapsi saa jättää kädet pesemättä, niin koko perhe sairastaa enemmän. Ja tästä on ihan tutkimustietoa. En ottais riskiä kaikkia oksu ja flunssa-aaltoja ottaa vastaan vain siksi, että lapsella on oikku.

Ei "joskus". En usko, että pakottaisin kertakaan pesemään niitä käsiä. Ei tarkoitus ole osoittaa lapselle, että hänen _minun tahtoni takia_ pitäisi ne pestä. Toivoisin osaavani kasvattaa lapseni niin, että hän itse sisäistäisi, miksi kädet on hyvä pestä ja luottaisi neuvoihini asian suhteen. Miksi oletat, ettei lapsi koskaan suostuisi pesemään käsiään?

Ihmeellisesti on nyt tartuttu tuohon yösyömiseen ja muihin yksittäisiin tilanteisiin. En yksinkertaisesti usko, että lapsi heräisi jokaikinen yö syömään, jos on iltapalansa syönyt ja nukkuu hyvin. Ei ihmissuhteissa ole koskaan asiat joka tilanteessa samoin. Kuuntelemalla, kunnioittamalla ja vastavuoroisuudella päästään pitkälle.

 

No mutta juurihan sä olet niin väittänyt! Tässäkin ketjussa! Älä nyt, lapsi hyvä, taas aloita!

En muista, että kukaan olisi tässä ketjussa pyytänyt apua nukahtamistilanteisiin, kertonut nukuttavansa lasta pinniksessä, ja että olisin siihen vastannut hänen pahoinpitelevänsä lasta.

Tässä ketjussa ON kysytty, kaiveltu ja vängätty (ja esitetty muita mielipiteitä ominani) siitä, että onko lapsen pitäminen häkissä mielestäni lapselle haitallista vai ei. Siihen sitten vastasin, kerta kysyttiin. Olisin toki voinut valehdellakin mutta ei ole tapana...