Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Hauska oli tuo, että päiväkodissa on ihan eri säännöt kuin kotona ja päiväkodissa tottelevaisuus on hyve. Kotonako sitten pahe? Ja henkilökohtaisuuksiin voidaan mennä, jos joku on itsenään ja omalla nimellään puhunut ihan lehtiä myöten, silloinhan on tavallaan antanut luvan julkiriepotteluun jos julkisuuteen kerran on hinkunut. Niin makaa kuin petaa..

 

[QUOTE="ninaTT";26338560]Ero lienee siinä, että mulla ei ole tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. En sano, että juuri sinä ole sellainen koska teet näin, vaan että mielestäni lasten näkökulmasta asia X on noin. En minä tiedä mitään sinun elämästäsi enkä siksi ryhdy analysoimaan, että miksi olet päätynyt tekemään niitä valintoja mitä olet tehnyt. Toivoisin, että jatkossa pysyisit yleisellä tasolla ja asiassa, etkä ryhtyisi keskustelemaan minusta henkilönä tai minun menneisyydestäni.[/QUOTE]

Toivoisin että sinä osaisit erottaa omat rajasi. Pahoittelen jos loukkasin,kirjoitin ajattelemattomasti. Nämä asiat vain väistämättä tulivat mieleeni kun mietin syitä fanattisuudellesi. Et voi myöskään puhua muiden lasten puolesta kuin omasi. En minäkään ole ihmetellyt miksi ihmiset kusettavat vauvansa sanomalehdelle kuin koirat saati haukkunut ketään lapsen pahoinpitelijäksi joka noin tekee.

 

[QUOTE="vieras";26339080]Hauska oli tuo, että päiväkodissa on ihan eri säännöt kuin kotona ja päiväkodissa tottelevaisuus on hyve. Kotonako sitten pahe? Ja henkilökohtaisuuksiin voidaan mennä, jos joku on itsenään ja omalla nimellään puhunut ihan lehtiä myöten, silloinhan on tavallaan antanut luvan julkiriepotteluun jos julkisuuteen kerran on hinkunut. Niin makaa kuin petaa..[/QUOTE]

Tottelevaisuus on päiväkodissa *suurempi* hyve, mutta aikuiselämän kannalta on tärkeää oppia muita taitoja. Se toisista välittäminen, luova ongelmanratkaisu, oma-aloitteisuus ja niineespäin... Juuri tuollaiset taidot kärsivät päiväkotiympäristössä ja lapsista tulee aggressiivisempia ja itsekkäämpiä ryhmähoidossa.

Itse koen, että suhteessani lapseeni on hieman tärkeämpiä asioita kuin sokea tottelevaisuus. Totta kai siitä on hyötyä välillä ja noin pääasiassa lapsen pitäisi haluta tehdä niin kuin aikuinen sanoo, mutta se perustuu aivan eri asioille kuin rangaistusten pelolle tai palkintojen saavuttamiseen. Sen pitäisi perustua kunnioitukselle.

Sinulla on kovin eri käsitys kuin minulla siitä, miten kanssaihmisiä tulee kohdella. Jos siis olet sitä mieltä, että jos on pärstä lehdessä niin saa riepotella toista ilman, että hetkeksikään pysähtyy ajattelemaan miltä tästä toisesta osapuolesta tuntuu. Minä en katso, että edes julkisuuden henkilöiden kanssa keskusteltaessa saisi lähteä henkilökohtaisuuksiin kun ei keksi enää mitään järkeviä argumentteja.

 

[QUOTE="vieras";26339253]Toivoisin että sinä osaisit erottaa omat rajasi. Pahoittelen jos loukkasin,kirjoitin ajattelemattomasti. Nämä asiat vain väistämättä tulivat mieleeni kun mietin syitä fanattisuudellesi. Et voi myöskään puhua muiden lasten puolesta kuin omasi. En minäkään ole ihmetellyt miksi ihmiset kusettavat vauvansa sanomalehdelle kuin koirat saati haukkunut ketään lapsen pahoinpitelijäksi joka noin tekee.[/QUOTE]

Minä en ole haukkunut ketään pahoinpitelijäksi En koe olevani erityisen fanaattinen. Ajattelen lapsia eri tavoin kuin moni muu. Tahtoisin pitää keskustelun tason asiallisena ja tosiaan pysyä asiapuheessa. Ei ole mitään syytä kaivella tiimarivihkoja esille kun voidaan keskustella näistä asioista ihan asioina. En ole ainoa ihminen maailmassa joka ajattelee näin lapsista, siksi koko filosofian olemassaoloa ei voi pistää sen piikkiin, että minkälainen lapsuus juuri minulla on ollut.

 

Joka ketjussahan sä nimittelet. Ja mitä on sokea tottelevaisuus? Sitäkö,kun lapsi kysyy että saanko syödä karkit ensin ja ruuan vasta sitten ja mä vastaan että et. Lapsi kysyy miksi ja mä selitän että ensin on hyvä syödä maha täyteen terveellistä ruokaa josta saa energiaa että jaksaa leikkiä. Karkit ovat ylimääräinen herkku eivätkä ne pidä nälkää eikä niistä saa niitä tärkeitä vitamiineja joita tarvitaan kasvamiseen. Lapsi sanoo että ok ja syö mukisematta ruokansa ja muistaa seuraavalla kerralla miksi on järkevämpää syödä ensin ruoka.

Joten nytkö lapsi sokeasti totteli mun mieleni oikkuja ja alistui mun manipuloivaan tahtoon ja mä sain jonkun tyydytyksen kun sain alistettua pienen ihmisen mun valtaani? Niinkö sä tuon tilanteen näät?

 

[QUOTE="ninaTT";26339318]Minä en ole haukkunut ketään pahoinpitelijäksi En koe olevani erityisen fanaattinen. Ajattelen lapsia eri tavoin kuin moni muu. Tahtoisin pitää keskustelun tason asiallisena ja tosiaan pysyä asiapuheessa. Ei ole mitään syytä kaivella tiimarivihkoja esille kun voidaan keskustella näistä asioista ihan asioina. En ole ainoa ihminen maailmassa joka ajattelee näin lapsista, siksi koko filosofian olemassaoloa ei voi pistää sen piikkiin, että minkälainen lapsuus juuri minulla on ollut.[/QUOTE]

Harmi että se sun asiallisuus ei yleensä kestä sen kauempaa Lapsen nukuttamista pinnasängyssä voi verrata pahoinpitelyyn,täähän oli yks sun ajatuksista?

 

[QUOTE="vieras";26339335]Harmi että se sun asiallisuus ei yleensä kestä sen kauempaa Lapsen nukuttamista pinnasängyssä voi verrata pahoinpitelyyn,täähän oli yks sun ajatuksista?[/QUOTE]

Kyllä, riippuen toki jonkin verran siitä, että missä se pinnasänky on ja miten sitä käytetään

 

Ja se että sä ajattelet lapsia eri tavalla ei tarkoita välttämättä sitä että sun tapa on parempi Se on vain erilainen,that´s it.

 

[QUOTE="vieras";26339325]Joka ketjussahan sä nimittelet. Ja mitä on sokea tottelevaisuus? Sitäkö,kun lapsi kysyy että saanko syödä karkit ensin ja ruuan vasta sitten ja mä vastaan että et. Lapsi kysyy miksi ja mä selitän että ensin on hyvä syödä maha täyteen terveellistä ruokaa josta saa energiaa että jaksaa leikkiä. Karkit ovat ylimääräinen herkku eivätkä ne pidä nälkää eikä niistä saa niitä tärkeitä vitamiineja joita tarvitaan kasvamiseen. Lapsi sanoo että ok ja syö mukisematta ruokansa ja muistaa seuraavalla kerralla miksi on järkevämpää syödä ensin ruoka.

Joten nytkö lapsi sokeasti totteli mun mieleni oikkuja ja alistui mun manipuloivaan tahtoon ja mä sain jonkun tyydytyksen kun sain alistettua pienen ihmisen mun valtaani? Niinkö sä tuon tilanteen näät?[/QUOTE]

En näe.

 

[QUOTE="ninaTT";26339346]Kyllä, riippuen toki jonkin verran siitä, että missä se pinnasänky on ja miten sitä käytetään [/QUOTE]

Joten pinnasängyssä lastaan nukuttava vanhempi = lapsen pahoinpitelijä?

 

[QUOTE="ninaTT";26339356]En näe.[/QUOTE]

Ja tää lienee aika yleinen toimintamuoto perheissä jos olen oikein ymmärtänyt. Kuitenkin sulla on aina jotain josta urputtaa. Mitä tossa tilanteessa tekisi kiintymysvanhempi? Antaisi lapsen vetää mahan täyteen karkkia,katsoisi vieressä kun lapsi oksentaa ja toteaisi että "muista sit ens kerralla olla fiksumpi"?

 

Rangaistusten välttämisessä on ideana se, että lapsi oppisi itse mitä ihan oikeasti seuraa, jos tekee yhtä tai toista. Siis jos lapsi mäiskäsee toista, silloin toista sattuu. Sitä, että toista sattuu, ei lapsi opi siellä jäähypenkillä, vaan näkemällä (ja kun vanhempi selittää mitä kävi). Tämä vaati vanhemmalta pitkää pinnaa ja helpommalla pääsisi, jos vain määräisi esim jäähyn.

Otetaan vielä toinen esimerkki (tapahtui taannoin);
Lapsi sekoittaa lusikalla smoothietaan. Pyydän lopettamaan, koska en halua sotkua ja pelkään lasin hajoavan (toki perustelen lapsellekin). Lapsi sekoittaa silti ja lasi todella hajoaa ja tulee sotku. Siivosi sotkunsa ja jäi ilman sitä pirtelöään, ja selitin mitä kävi. Kuulemma tässä olisi ollut jäähyn paikka, koska muutenhan lapsi ei opi. Kai lapseni sitten on nero, koska oppi oikein hyvin olemaan turhaan veivaamatta pirtelöitään.(Kyseessä vilkas 3,5v.)

Kun asiaan perehtyy, on tuossa kyllä ihan järkeä. Palstamammat vaan tuntuvat ottavan henkilökohtasena loukkauksena jopa vihjasun siitä, että voisi olla olemassa joku ehkä jopa parempi tapa kasvattaa lapsia kuin se, mitä valtavirta meilläpäin noudattaa. Vai eikö ymmärrys kertakaikkiaan riitä?

OT: itse olen aika natsi lasten kanssa. Rangaistuksia en perjaatteessa käytä, mutta kuri on kyllä kova. Saatan myös esim autossa ärjästä, että "ellet istu kunnolla, tulee poliisi pidättämään sinut ja vie putkaan, koska vaarannat liikenteen" tai esim "jos nyt suututat mut kunnolla, en varmana vie sua jätskille, vaan mennään takasin kotiin". En siis todellakaan voi väittää aina toimivani kovinkaan hyvin, mutta minulla onkin a) lyhyt pinna, b) räiskyvä tempperamentti ja c) aivan liian vähän mielenkiintoa toteuttaa jotain hienoa kasvatusideologiaa.

Ymmärrän siis kiintymysvanhemmuuden idean ja olen pominut sieltä omaan perheeseen parhaiten sopivat palat, mutta uskon myös tietynlaiseen diktatuuriin lastenkasvatuksessa. Arestit, etujen poistot ym rangaistukset ovat kuitenkin mielestäni naurettavia ja niitä käyttävä kusee mielestäni omiin muroihinsa.

Kiintymysvanhemmuus ideologisimmillaan toimii mielestäni vain tietyissä olosuhteissa. Uskon noiden olosuhteiden olevan realistisesti saavtettavissa jokaiselle, mutta esim itse arvostan muita asioita enemmän. Halusin esim varsin tietoisesti lapset pienellä ikäerolla ja kahden pienen kanssa ei aina asiat mene niinkuin strömsöössä.

 

[QUOTE="ninaTT";26339318]Minä en ole haukkunut ketään pahoinpitelijäksi En koe olevani erityisen fanaattinen. Ajattelen lapsia eri tavoin kuin moni muu. Tahtoisin pitää keskustelun tason asiallisena ja tosiaan pysyä asiapuheessa. Ei ole mitään syytä kaivella tiimarivihkoja esille kun voidaan keskustella näistä asioista ihan asioina. En ole ainoa ihminen maailmassa joka ajattelee näin lapsista, siksi koko filosofian olemassaoloa ei voi pistää sen piikkiin, että minkälainen lapsuus juuri minulla on ollut.[/QUOTE]

Oletpas haukkunut. Tää on ihan turhaa väännellä näitä juttuja taas mustista valkoisiksii. Oletpas sanonut ja oletpas sitä mieltä, että oma tapasi toimia on parempi kuin muiden. "Välillä SORRUN tekemään niinkuin ympärilläkin tehdään." Oletpas sanonut, kirjoittanut ja tarkoittanut. Oletpas. Lopeta toi helvetin tekopyhäily ja seiso sanojesi takana kerrankin. Ei näin moni ihminen vaan "lue väärin ja tunge omia ajtuksiaan teksteihisi" kyllä ne siellä lukee nämää sinun todelliset ajatuksesi ihan selvästi.

 

[QUOTE="vieras";26339348]Ja se että sä ajattelet lapsia eri tavalla ei tarkoita välttämättä sitä että sun tapa on parempi Se on vain erilainen,that´s it.[/QUOTE]

Ei välttämättä Mutta totta kai mä haluan, että lapsilla (ja ihmisillä ylipäätään) olisi parempi olla. Miksen siis jakaisi toimivaksi kokemaani näkökulmaa?

 

[QUOTE="vieras";26339371]Ja tää lienee aika yleinen toimintamuoto perheissä jos olen oikein ymmärtänyt. Kuitenkin sulla on aina jotain josta urputtaa. Mitä tossa tilanteessa tekisi kiintymysvanhempi? Antaisi lapsen vetää mahan täyteen karkkia,katsoisi vieressä kun lapsi oksentaa ja toteaisi että "muista sit ens kerralla olla fiksumpi"?[/QUOTE]

En tiedä miten muut toimisivat. Mä en varmaan ostaisi niin paljoa karkkia, että lapsi voisi siitä oksentaa. Saattaisin minäkin sanoa, että syödään ensiksi lounas/päivällinen/whatever. Mutta jos ei söisi suosiolla niin sitten ei söisi, karkkia saisi kuitenkin jos olisin karkkia luvannut.

 

Että on helppo lapsi, jolla hyvät unenlahjat ja ilmeisesti myös syömisen kanssa iisiä, ilmeisesti tämän yhden lapsen kirjanoppineen vanhemman omaa ansiota.


[QUOTE="...";26300162]No voihan hyvää päivää!

Tämä viesti viimeistään kertoo, ettet tiedä yhtään mitään siitä, kun nukkumisen kanssa on ongelmia.
Et oikeasti voi luulla, että hyväunisuus on sinun ansiotasi!

Ja itse kirjoitit aiemmin, että lapsesi on vauvasta asti nukkunut hyvin. Sinulla lie ollut näin kirjoittaessasi tuolle hyvin-sanalle määritelmä.[/QUOTE]

 

Oletpas haukkunut. Tää on ihan turhaa väännellä näitä juttuja taas mustista valkoisiksii. Oletpas sanonut ja oletpas sitä mieltä, että oma tapasi toimia on parempi kuin muiden. "Välillä SORRUN tekemään niinkuin ympärilläkin tehdään." Oletpas sanonut, kirjoittanut ja tarkoittanut. Oletpas. Lopeta toi helvetin tekopyhäily ja seiso sanojesi takana kerrankin. Ei näin moni ihminen vaan "lue väärin ja tunge omia ajtuksiaan teksteihisi" kyllä ne siellä lukee nämää sinun todelliset ajatuksesi ihan selvästi.

No totta kai mä olen väittänyt mun tapani olevan parempi kuin jonkun muun, se nyt on selvää. Samaa tekee kaikki vastapuolellakin, väittävät, että rangaistukset ovat parempia kuin rankaisemattomuus yms. Sehän nyt on ihan selvää. Miksi mä toimisin tavalla jonka kokisin olevan huonompi kuin jokin muu tapa? Totta kai mä toimin juuri sillä tavalla jonka koen olevan paras, jos siihen suinkaan kykenen. Tämän takana kyllä seison, nou hätä!

 

Et vaikuta kovin empaattiselta tyypiltä. Vanhemmuuden arvostelu johtaa harvoin (jos koskaan) mihinkään hyvään ja rakentavaan. On ihmeellistä, ettet näe sanomassasi mitään, joka voisi loukata ja provosoida. Tekstisi sisältää paljon vertailua ja ihan suoraa viestiä, että muiden tavat ovat yleisesti huonompia (viittaukset lampaisiin ja johonkin mystiseen "yleiseen mielipiteeseen"). Jos olisit vain aidosti innostunut joistain kasvatusmetodeista ja kirjoittaisit siitä, miten ne teillä on olleet tosi toimivia, et olisi saanut tätä kaikkea ryöpytystä.

Vaikea laji tuo kirjoittaminen. Onko vanhemmuus?


[QUOTE="ninaTT";26339444]No totta kai mä olen väittänyt mun tapani olevan parempi kuin jonkun muun, se nyt on selvää. Samaa tekee kaikki vastapuolellakin, väittävät, että rangaistukset ovat parempia kuin rankaisemattomuus yms. Sehän nyt on ihan selvää. Miksi mä toimisin tavalla jonka kokisin olevan huonompi kuin jokin muu tapa? Totta kai mä toimin juuri sillä tavalla jonka koen olevan paras, jos siihen suinkaan kykenen. Tämän takana kyllä seison, nou hätä! [/QUOTE]

 

Et vaikuta kovin empaattiselta tyypiltä. Vanhemmuuden arvostelu johtaa harvoin (jos koskaan) mihinkään hyvään ja rakentavaan. On ihmeellistä, ettet näe sanomassasi mitään, joka voisi loukata ja provosoida. Tekstisi sisältää paljon vertailua ja ihan suoraa viestiä, että muiden tavat ovat yleisesti huonompia (viittaukset lampaisiin ja johonkin mystiseen "yleiseen mielipiteeseen"). Jos olisit vain aidosti innostunut joistain kasvatusmetodeista ja kirjoittaisit siitä, miten ne teillä on olleet tosi toimivia, et olisi saanut tätä kaikkea ryöpytystä.

Vaikea laji tuo kirjoittaminen. Onko vanhemmuus?

Ensinnäkin kyllä, siitäkin saa ryöpytystä, että kertoo jonkin jutun olleen toimiva ja hyvä ja kiva - jos se poikkeaa siitä mitä joku muu on mieltä. Se, että imetän vajaa nelivuotiasta lastani kirvoittaa kommentteja joissa minua verrataan pedofiileihin. Sekö ei ole ryöpytystä?

Toiseksi - kun kerron, että tyylillä A olen kokenut homman pelaavan, niin aivan varmasti tulee joku kertomaan, että no minusta tyyli B on parempi. Minulla on dilemma: Jätänkö asian sikseen vai selitänkö tarkemmin, että miksi minusta tyyli A on parempi? Jos jätän selittämättä niin on suuri todennäköisyys sille, että asiaa ei ymmärretä tai se vaan ohitetaan, jos kerran joku sen jo ymmärsi väärin.

Jos kerron, että minä toimin näin ja joku kysyy miksi - eikö minun sitten pitäisi tähän kysymykseen vastata? Sekö hiertää, että vastaan? Itsehän harvoin (nykyään en koskaan) aloitan ketjuja vanhemmuudesta. Blogissanikaan en kirjoittele otsikoilla "muut vanhemmat ovat arsesta".

 

Rangaistusten välttämisessä on ideana se, että lapsi oppisi itse mitä ihan oikeasti seuraa, jos tekee yhtä tai toista. Siis jos lapsi mäiskäsee toista, silloin toista sattuu. Sitä, että toista sattuu, ei lapsi opi siellä jäähypenkillä, vaan näkemällä (ja kun vanhempi selittää mitä kävi). Tämä vaati vanhemmalta pitkää pinnaa ja helpommalla pääsisi, jos vain määräisi esim jäähyn.

Otetaan vielä toinen esimerkki (tapahtui taannoin);
Lapsi sekoittaa lusikalla smoothietaan. Pyydän lopettamaan, koska en halua sotkua ja pelkään lasin hajoavan (toki perustelen lapsellekin). Lapsi sekoittaa silti ja lasi todella hajoaa ja tulee sotku. Siivosi sotkunsa ja jäi ilman sitä pirtelöään, ja selitin mitä kävi. Kuulemma tässä olisi ollut jäähyn paikka, koska muutenhan lapsi ei opi. Kai lapseni sitten on nero, koska oppi oikein hyvin olemaan turhaan veivaamatta pirtelöitään.(Kyseessä vilkas 3,5v.)

Kun asiaan perehtyy, on tuossa kyllä ihan järkeä. Palstamammat vaan tuntuvat ottavan henkilökohtasena loukkauksena jopa vihjasun siitä, että voisi olla olemassa joku ehkä jopa parempi tapa kasvattaa lapsia kuin se, mitä valtavirta meilläpäin noudattaa. Vai eikö ymmärrys kertakaikkiaan riitä?

OT: itse olen aika natsi lasten kanssa. Rangaistuksia en perjaatteessa käytä, mutta kuri on kyllä kova. Saatan myös esim autossa ärjästä, että "ellet istu kunnolla, tulee poliisi pidättämään sinut ja vie putkaan, koska vaarannat liikenteen" tai esim "jos nyt suututat mut kunnolla, en varmana vie sua jätskille, vaan mennään takasin kotiin". En siis todellakaan voi väittää aina toimivani kovinkaan hyvin, mutta minulla onkin a) lyhyt pinna, b) räiskyvä tempperamentti ja c) aivan liian vähän mielenkiintoa toteuttaa jotain hienoa kasvatusideologiaa.

Ymmärrän siis kiintymysvanhemmuuden idean ja olen pominut sieltä omaan perheeseen parhaiten sopivat palat, mutta uskon myös tietynlaiseen diktatuuriin lastenkasvatuksessa. Arestit, etujen poistot ym rangaistukset ovat kuitenkin mielestäni naurettavia ja niitä käyttävä kusee mielestäni omiin muroihinsa.

Kiintymysvanhemmuus ideologisimmillaan toimii mielestäni vain tietyissä olosuhteissa. Uskon noiden olosuhteiden olevan realistisesti saavtettavissa jokaiselle, mutta esim itse arvostan muita asioita enemmän. Halusin esim varsin tietoisesti lapset pienellä ikäerolla ja kahden pienen kanssa ei aina asiat mene niinkuin strömsöössä.

Kukaan normaali ihminen laittaisi lasta tollasesta jäähylle. Toi on ihan normaalia suomalaista kasvatusta miten sä toimit. Silloin olen lapsen jäähylle laittanut rauhottumaan kun ihan täysin tahallaan heitti kokonaisen ruokalautasen raivarin vallassa täysiä lattialle. Pikkasen eri asia.

 

[QUOTE="vieras";26339588]Kukaan normaali ihminen laittaisi lasta tollasesta jäähylle. Toi on ihan normaalia suomalaista kasvatusta miten sä toimit. Silloin olen lapsen jäähylle laittanut rauhottumaan kun ihan täysin tahallaan heitti kokonaisen ruokalautasen raivarin vallassa täysiä lattialle. Pikkasen eri asia.[/QUOTE]

Juu, en mä normaalista mitään tiedäkään, ei oo kokemusta edes omasta lapsuudesta. Mutta noin mulle yks kasvatusalan "ammattilainen" totes, että "kai nyt jäähylle edes laitoit, ku tollein riehuu ja on tottelematon"... Jäin kyllä haavi auki, pakko myöntää.

 

Nina tt aliarvioi lasta sanomalla että taaperon on vaikea ymmärtää ja sisäistää kieltoja. SInänsä nurinkurista- taapero ei ymärrä "ei"-sanan merkitystä välittömässä asiayhteydessä, mutta kykenee pitkäkestoiseen ajatteluketjuun "harjaaan hampaani että minull ei tulisi reikiä." Nämä kaksi Ninatt:n hienoa ajattelutapaa romuttivat-jälleen kerran- koko kiintymysvanhemmuuspupun.

Olisipa kiva kuulla Ninatt:n kommentti tähän....

 

[QUOTE="ninaTT";26339537]Ensinnäkin kyllä, siitäkin saa ryöpytystä, että kertoo jonkin jutun olleen toimiva ja hyvä ja kiva - jos se poikkeaa siitä mitä joku muu on mieltä. Se, että imetän vajaa nelivuotiasta lastani kirvoittaa kommentteja joissa minua verrataan pedofiileihin. Sekö ei ole ryöpytystä?

Toiseksi - kun kerron, että tyylillä A olen kokenut homman pelaavan, niin aivan varmasti tulee joku kertomaan, että no minusta tyyli B on parempi. Minulla on dilemma: Jätänkö asian sikseen vai selitänkö tarkemmin, että miksi minusta tyyli A on parempi? Jos jätän selittämättä niin on suuri todennäköisyys sille, että asiaa ei ymmärretä tai se vaan ohitetaan, jos kerran joku sen jo ymmärsi väärin.

Jos kerron, että minä toimin näin ja joku kysyy miksi - eikö minun sitten pitäisi tähän kysymykseen vastata? Sekö hiertää, että vastaan? Itsehän harvoin (nykyään en koskaan) aloitan ketjuja vanhemmuudesta. Blogissanikaan en kirjoittele otsikoilla "muut vanhemmat ovat arsesta".[/QUOTE]

Koska sun tapas vastata on sellainen että se ärsyttää ihmisiä. Koska jos joku sanoo että hänen lapsensa nukkuu pinnasängyssä, vastaat sinä että se on lapsen pahoinpitelyä ja sinun tapasi nukuttaa vieressä on parempi. Ihan siksi.

 

Nina tt aliarvioi lasta sanomalla että taaperon on vaikea ymmärtää ja sisäistää kieltoja. SInänsä nurinkurista- taapero ei ymärrä "ei"-sanan merkitystä välittömässä asiayhteydessä, mutta kykenee pitkäkestoiseen ajatteluketjuun "harjaaan hampaani että minull ei tulisi reikiä." Nämä kaksi Ninatt:n hienoa ajattelutapaa romuttivat-jälleen kerran- koko kiintymysvanhemmuuspupun.

Ei taapero ymmärrä niitä pitkiä selittelyjäkään. Leikki-ikäinen kyllä jo, taapero ei. Taaperolle pitää ohjata vaihtoehtoinen toiminta, näyttää mikä on sallittua, toivottua. Taaperoimetys on hyvä työkalu taaperon kasvattamiseen, näin btw Sillä lujitetaan sitä äiti-lapsi (laajemmin aikuinen-lapsi) suhdetta jolle kasvatus pikkutaaperoilla perustuu.

 

[QUOTE="vieras";26339080]Hauska oli tuo, että päiväkodissa on ihan eri säännöt kuin kotona ja päiväkodissa tottelevaisuus on hyve. Kotonako sitten pahe? Ja henkilökohtaisuuksiin voidaan mennä, jos joku on itsenään ja omalla nimellään puhunut ihan lehtiä myöten, silloinhan on tavallaan antanut luvan julkiriepotteluun jos julkisuuteen kerran on hinkunut. Niin makaa kuin petaa..[/QUOTE]

Eiköhän ole ihan sanomattakin selvää, että isossa ryhmässä, jossa on paljon lapsia verrattuna aikuismäärään, on hiukan eri keinot käytössä kuin kotioloissa. Päiväkodissa on yleisen järjestyksen kannalta tärkeää, että lapset tottelevat, vaikkakin sitten välttääkseen niitä rangaistuksia. Hienompaa toki olisi, jos heillä ihan sisäinen motivaatio ohjaisi siihen hyvään käytökseen.