Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

[QUOTE="vieras";26336747]Lainaan edellä kirjoittanutta suurta kasvattajaa, joka ilmaisi asian minua paremmin:

"Päiväkodissa on pakko käyttää lisäksi rangaistuksia, mm jäähypenkkiä, jossa lapsi voi rauhoittua. Ei siellä ole aikaa vahtia jatkuvasti, ettei joku lapsi käy kiinni toisiin lapsiin. Resurssit eivät aina riitä. Lapsia täytyy motivoida silloin myös rangaistusten/palkintojen avulla käyttäytymään hyvin vaikka se ei aitoa empatiaa opetakaan. Lisäksi esim. jotkut erityislapset eivät kykene tuntemaan riittävästi empatiaa muita lapsia kohtaan, jotta heidän kohdallaan riittäisi vain muiden tunteista kertominen."

Rangaistus, mm. jäähypenkki, antaa siis lapselle tilaisuuden rauhoittua, ja opettaa käyttäytymään hyvin. Näin puhui Tytsi-89.[/QUOTE]

Tytsi varmaan yritti sanoa (saa korjata!) että rangaistukset toimivat kyllä, siis näennäisesti, eli lyhyellä tähtäimellä lapsi saattaa käyttäytyä koska toivoo palkkiota tai välttelee rangaistusta. Jossakin vaiheessa nämä palkitsemiset ja rangaistukset kuitenkin loppuvat - missä silloin ollaan? Onko lapselle kehittynyt empatiaa, osaako hän lukea sosiaalisia sääntöjä, haluaako hän olla hyödyllinen osa yhteisöä? Jotkut väittävät, että toistuvalla rankaisemisella lapsi oppii välittämään muista ihmisistä, minä väitän, että se lähinnä hidastaa oppimista. Rangaistuksista lapsi oppii, että on ok satuttaa muita ihmisiä jos itseään harmittaa. Sitten hänen pitää oppia, että niin saa tehdä vain tietyn ikäiset ihmiset, toisille tietyn ikäisille ihmisille. On paljon yksinkertaisempaa opettaa alusta asti ne ns oikeat pelisäännöt, eli kukaan ei saa tahallisesti ja tarkoituksellisesti aiheuttaa mielipahaa toiselle (välillisesti se on totta kai joskus välttämätöntä).

Rangaistuksilla pyritään siis lyhytaikaisesti hallitsemaan lapsia, ei kasvattamaan.

 

[QUOTE="vieras";26336745]Ei koiria pidetä kiukuttekevina rasitteina, vaikka niille tietenkin näytetään alusta alkaen oma paikkansa laumassa ja tehdään selväksi, kuka on se lauman johtaja. Koiranpennun kasvattaminen ei oikeastaan juuri eroa lapsen kasvatuksesta.[/QUOTE]

Koiria kasvatetaan pääasiassa ehdollistamalla. Heidän taitonsa ovat ehdoton tottelevaisuus, temput nimeltä istu, paikka, sivulla, jne. Koiran ei tarvitse olla empaattinen, neuvotella ratkaisuja tai johtaa, koiran tarvitsee vain ja ainoastaan totella, ja erilaisia käskyjä on usein korkeintaan 10-20. Ihmisen käyttäytyminen on *hieman* monimutkaisempaa kuin koiran temput.

Ehdollistamisella ei voi opettaa toisesta välittämistä, ongelmanratkaisua, luovuutta tai arvoja.

 

Miten kukaan viitsii jatkaa keskustelua henkilön kanssa, joka leimaa eri mieltä olevat lampaiksi ja kuvittelee itse löytäneensä Totuuden. On kuin uskoon hurahtanut. Olipa ikävä ketju.

 

[QUOTE="ninaTT";26336902]Tytsi varmaan yritti sanoa (saa korjata!) että rangaistukset toimivat kyllä, siis näennäisesti, eli lyhyellä tähtäimellä lapsi saattaa käyttäytyä koska toivoo palkkiota tai välttelee rangaistusta. Jossakin vaiheessa nämä palkitsemiset ja rangaistukset kuitenkin loppuvat - missä silloin ollaan? Onko lapselle kehittynyt empatiaa, osaako hän lukea sosiaalisia sääntöjä, haluaako hän olla hyödyllinen osa yhteisöä? Jotkut väittävät, että toistuvalla rankaisemisella lapsi oppii välittämään muista ihmisistä, minä väitän, että se lähinnä hidastaa oppimista. Rangaistuksista lapsi oppii, että on ok satuttaa muita ihmisiä jos itseään harmittaa. Sitten hänen pitää oppia, että niin saa tehdä vain tietyn ikäiset ihmiset, toisille tietyn ikäisille ihmisille. On paljon yksinkertaisempaa opettaa alusta asti ne ns oikeat pelisäännöt, eli kukaan ei saa tahallisesti ja tarkoituksellisesti aiheuttaa mielipahaa toiselle (välillisesti se on totta kai joskus välttämätöntä).

Rangaistuksilla pyritään siis lyhytaikaisesti hallitsemaan lapsia, ei kasvattamaan.[/QUOTE]

Tässä alkaa nyt olla puurot ja vellit niin sekasin. Millä perustelet, että rangaistukset toimivat näennäisesti, tai lyhyt aikaisesti, tai että ne hidastavat empatian kehittymistä? Tähän kohtaan olis tosissaan kiva saada jotain perusteluja, että kuka muu on tätä mieltä kuin sinä (Eli vitteet: kirjoittaja, vuosiluku, sivunumero). Sä voit väittää vaikka mitä, mutta sille tasolle ne tasan jää.

Musta tuntuu, että sulla jotain omia kokemuksia, joista olet traumaantunut tai jotain, koska rangaistukset ei todellakaan välttämättä merkitse väkivaltaa, pakottamista, alistamista tai nöyryyttämistä. Tässä menee nyt selkeä ero. Noi asia mitä sä sanot rankaisemisen huonoista puolista pätee, jos se rankaisu on, että isi vetää sua turpaan. Jos ratkaisu on passittaminen miettimään asioita esim. huoneeseensa ja sen jälkeen vakava keskustelu, on tilanne ihan erilainen.

 

Onko täällä oikeasti ihmisiä, jotka eivät antaisi lapsen ottaa yöllä edes hedelmää, jos iskisi kauhea nälkä? :O Kiva siinä sitten yrittää nukahtaa, kun vatsa sattuu.

Mä en ole ikinä herännyt yöllä siihen että on nälkä kun olen syönyt kunnollisen iltapalan. Eivätkä ole lapsenikaan. Sehän se just on pointti,OPETELLAAN se ateriarytmi ettei tarvitse pomppia yöllä jääkaapille. Eipä ole kyllä koskaan ollut ylipainoakaan tai mitään ruokaongelmia muutenkaan.. Kenelle edes voisi tulla nälkä jos syö illalla ennen nukkumaanmenoa puuron ja vaikka sen hedelmän ja juo lasin maitoa päälle?

 

Mulle paras mittari on se kun lapseni kietovat kätensä kaulalle ja sanovat että "äiti,mä rakastan sua". Tiedän heidän olemuksestaan ja ilmeistään että onnellisia ovat. Mikään ei ole parempaa kuin se että nään terveiden lasteni touhuavan pihalla isänsä kanssa ja kuulen päivähoidosta terveisiä että kaikki on okein hyvin ja että lapsemme ovat ihania ja fiksuja muksuja Se riittää mulle,kaiken muun hifistelyn voin jättää niille joilla on elämässään enemmän ylimääräistä aikaa.

Mä keskityn mieluummin kokonaisuuksiin ja koko perheen hyvinvointiin ja siihen mikä meille sopii. En jaksa vaivata päätäni joillain merkityksettömillä yksityiskohdilla tai miettiä jokaista sanaani ja elettäni. Tämä on elämää ja ihanaa sellaisenaan. Onneksi on muitakin harrastuksia ja kilpailulajeja kuin äitiys.

 

Mä kyllä kuuntelen mielelläni myös lapsettomien näkemyksiä asioihin, mutta tässä rangaistusasiassa koen, että Tytsi ei voi tietää miten vanhempi kokee rankaisemisen. Itse rankaisen kyllä tarvittaessa lapsiani, enkä todellakaan siksi että haluisin niille pahaa, vaan siksi jotta lapsi oppisi käyttäytymään. Kyseessä ei siis todellakaan ole kosto. Mielestäni tämä NinaTT:ltä plagioitu ilmaisu on täysin naurettava. Koetko sä myös, että pk:n henkilökunta kostaa lapsen huonon käytöksen rankaisemalla? Vai siellä se onkin kasvatuskeino, mutta ei kosto. Kotona se on kosto, ei kasvatuskeino. Ei ihan mene jakeluun.

Lapsi oppii empatiaa tietyssä iässä. Siihen ei rankaiseminen tai rankaisematta jättäminen vaikuta. Normaalit lapset haluavat miellyttää vanhempaansa, joten rankaisuja tällaisessa tilanteessa tuskin tulee usein. Ne mitä tulee eivät vaikuta empatian syntyyn. Kyllä meillä ainakin käydään keskusteluja myös siitä mikä kenestäkin miltäkin tuntuu ja että pitäisi kohdella muita kuten haluaisi itseään kohdeltavan. Mun lapsi on rangaistuksista huolimatta ollut jo pitkään hyvin empaattinen ja muita huomioon ottava. Sen sijaan yhden kiintymysvanhemman tunnen, jonka lapsi on itsekäs, itkee pienistäkin takaiskuista (jos ei saa leikkiä jollain lelulla, jolla juuri joku muu leikkii tms.) ja käyttäytyy toisia kohtaan väkivaltaisesti.

Itsekin olen empaattinen ja kiltti (ei liiaksi) ihminen siitä huolimatta, että mua on rankaistu lapsena. On annettu arestia, tukkapöllyä ja poistettu etuuksia. Miksi mä en ole liiaksi itsekeskeinen ja tunnen empatiaa?

Mun mielestä rankaistukset on ok silloin, kun ihminen (lapsi tai aikuinen) tietää jo etukäteen mistä asioista sellaisia saa. Mielivaltaista taas on rangaista ilman, että lapsi olisi voinut etukäteen tietää mitä hänen käyttäytymisestään seuraa. Esimerkiksi päiväkodissa lapset varmaan hyvin tietää millaisesta käytöksestä seuraa jäähypenkkiä ja näin ollen istuvat jäähynsä nätisti. Aikuiset tietävät että vaikkapa väärästä pysäköinnistä saa sakkoa ja jos ottaa riskin ja parkkeeraa väärin ja saa sakot, nekin maksetaan kiltisti. Toki joskus joku rangaistus tuntuu liioitellulta, mutta yleensä ihminen ymmärtää oman vastuunsa asiasta.

 

Musta tuntuu että ainoa joka tässä keskustelussa on traumatisoitunut on ninaTT itse. Huostaanottoa,vanhempien eroa,väkivaltaista parisuhdetta ja mitä muuta siellä olikaan taustalla.. ei mikään ihme jos ihmiselle tulee tarve paikata niitä puuttuvia palasiaan jollain ja pönkittää egoaan asioilla jotka "tavallisista" ihmisistä tuntuvat ihan ihmeellisiltä. Vähän kuin joku pakkoneuroosi. Ehkä siinä taustalla on se ajatus ettei ikinä antaisi lapsensa kokea samaa ja siitä kumpuaa tuo kamala suorittaminen ja pakonomainen tarve todistaa olevansa hyvä äiti,oikeastaan parempi kuin muut.

 

[QUOTE="vieras";26337099]Musta tuntuu että ainoa joka tässä keskustelussa on traumatisoitunut on ninaTT itse. Huostaanottoa,vanhempien eroa,väkivaltaista parisuhdetta ja mitä muuta siellä olikaan taustalla.. ei mikään ihme jos ihmiselle tulee tarve paikata niitä puuttuvia palasiaan jollain ja pönkittää egoaan asioilla jotka "tavallisista" ihmisistä tuntuvat ihan ihmeellisiltä. Vähän kuin joku pakkoneuroosi. Ehkä siinä taustalla on se ajatus ettei ikinä antaisi lapsensa kokea samaa ja siitä kumpuaa tuo kamala suorittaminen ja pakonomainen tarve todistaa olevansa hyvä äiti,oikeastaan parempi kuin muut.[/QUOTE]

Voi olla että on, mutta ei sitä telepaattisesti palstan välityksellä voi tietää. Asiatonta, eikö?

 

Jossain noissa ninatt:n jutuissa on ihan perääkin, en minä sitä sano ja jos hän olisi kykeneväinen ilman jumalatonta puolustelua ja meuhkaamista keskustelemaan asiasta niin voisin siitä puhua enemmänkin..

Eikös ninatt:n mukula ole jo 4?Eli ymmärrys on hieman eri tasoa kun esim. 2 vuotiaalla, mutta oonko ymmärtänyt oikein että tätä samaa kasvatuslinjaa on noudatettu vauvasta asti suurinpiirtein? Mua kamalasti kiinnostais tietää miten tuollaisen taaperon kanssa tämä manipulointi, ohjaus ja selittäminen toimii?
Olen nimittäin toden teolla yrittänyt omani kanssa ilman minkäänlaista vaikutusta, kun ei uppoo niin ei uppoo..Vai onko se vaan yksinkertaisesti niin että ninatt:llä on ns. helppo lapsi jonka kanssa ei tule mitään ongelmia ja joka on kovin kuuliainen?

Tietty johdonmukaisuus tottakai tuottaa pitemmällä juoksulla tulosta, mutta vaikka mä olen sataan kertaan selittänyt ja ohjannut lasta ettei sinne ojaan olisi suotavaa mennä ja selittänyt miksi ei ja että mitä siitä voi seurata jos sinne menee, aina mä sen huutavan ja rimpuilevan mukulan saan sieltä ojasta käydä hakemassa.

Oli puhetta että lapsi ei esim. palelluta sormiaan talvella ilman hanskoja, "kun katsos lapsella on sellainen kun tuntoaisti", mutta meidän sälli palelluttaa, kokeiltiin viime talvena, oli pakko puuttua kun toinen touhuaa 30 asteen pakkasella tuskaa tuntematta ilman hanskoja..Vai onko meillä nyt sit astetta tyhmempi mukula?

 

[QUOTE="vieras";26337122]Voi olla että on, mutta ei sitä telepaattisesti palstan välityksellä voi tietää. Asiatonta, eikö?[/QUOTE]

Ai mikä on asiatonta? Toisen motiivien ja tarkoitusperien kyseenalaistaminen? Mun mielestä asiatonta on syyttää lapsen pahoinpitelystä jos vauva nukkuu pinnasängyssä,haukkua lampaaksi jos ajattelee asioista eri tavalla ym ym. Eihän tuo ninakaan voi telepaattisesti tietää palstan välityksellä yhtään mitään muiden elämästä ja silti on omasta mielestään täysin pätevä arvostelemaan ja tuomitsemaan muiden valintoja.

 

[QUOTE="vieras";26336976]Mä en ole ikinä herännyt yöllä siihen että on nälkä kun olen syönyt kunnollisen iltapalan. Eivätkä ole lapsenikaan. Sehän se just on pointti,OPETELLAAN se ateriarytmi ettei tarvitse pomppia yöllä jääkaapille. Eipä ole kyllä koskaan ollut ylipainoakaan tai mitään ruokaongelmia muutenkaan.. Kenelle edes voisi tulla nälkä jos syö illalla ennen nukkumaanmenoa puuron ja vaikka sen hedelmän ja juo lasin maitoa päälle?[/QUOTE]

Tytsille, ja siksi hän nyt korjaakin lapsuutensa, nuoruutensa ja aikuisuutensa virheitä olemalla laihdutuskuurilla.

 

Nina tt aliarvioi lasta sanomalla että taaperon on vaikea ymmärtää ja sisäistää kieltoja. SInänsä nurinkurista- taapero ei ymärrä "ei"-sanan merkitystä välittömässä asiayhteydessä, mutta kykenee pitkäkestoiseen ajatteluketjuun "harjaaan hampaani että minull ei tulisi reikiä." Nämä kaksi Ninatt:n hienoa ajattelutapaa romuttivat-jälleen kerran- koko kiintymysvanhemmuuspupun.

 

Eli lasta ei saa rankaista mutta jos aikuinen tekee rikoksen niin saa? Niinkö? No mutta jos lasta pidetään tasavertaisena aikuiseen nähden niin miksi lasta ei sitten saisi rankaista?

Ja jos puhutaan siitä että fyysisesti ei saa kajota lapseen- mikä ero on puoliväkisin hampaiden harjaamisella -se muuten on ihan mahdotontakin, tiedoksi tytsille ja gurulleen- ja lyövän lapsen fyysisesti poistamiseen toisen kimpusta?

 

Nina tt aliarvioi lasta sanomalla että taaperon on vaikea ymmärtää ja sisäistää kieltoja. SInänsä nurinkurista- taapero ei ymärrä "ei"-sanan merkitystä välittömässä asiayhteydessä, mutta kykenee pitkäkestoiseen ajatteluketjuun "harjaaan hampaani että minull ei tulisi reikiä." Nämä kaksi Ninatt:n hienoa ajattelutapaa romuttivat-jälleen kerran- koko kiintymysvanhemmuuspupun.

Minä en edelleenkään ihan ymmärrä koko kiintymysvanhemmuutta eroteltuna tavisvanhemmuudesta. Minusta melko moni vanhempi harjoittaa kiintymysvanhemmuutta osana omaa vanhemmuuttaan.

Tietenkin meilläkin kerrotaan lapselle miksi ne hampaat on harjattava tai miksi toista ei saa satuttaa. Silti minä määrään (kyllä!) milloin hampaat pestään ja vahdin että ne pestään hyvin. Ja minä kiellän, jos lapsi satuttaa toista, ja napakasti kiellänkin. Silti myös ainaainaaina selitän miksi. Typeryyksistä seuraa rangaistus, joka on esim. keskustelu tai jäähy + keskustelu.

 

Mä ymmärrän jossain määrin pinnasängyssä nukuttamisen ja kaltoinkohtelun vertaamista toisiinsa. Riippuu vähän, millä tavoin se pinnasängyssä nukuttaminen on toteutettu. Jos se pinnasänky on esim. eri huoneessa tai saman huoneen toisessa päässä tms. niin pieni vauvahan ei näe, kuule tai haista äitiään, kun huoneessa on pimeää eikä pienen vauvan näkökykykään ole vielä niin kehittynyt, että erottaisi, missä äiti on. Lisäksi äiti ei kykene reagoimaan eri pedissä vauvansa muihin viesteihin kuin vasta siihen itkuun. Yksin nukkuminen vaikuttaa myös lapsen kortisolitasoihin. Äidin iholla oleminen rauhoittaa ja auttaa lasta hengityksessä ja lämmönsäätelyssä jne.

Tästä vielä - miksi oletat, että pinnasängyssä nukkuva vauva nukahtaa ja nukkuu yksin, etäällä äidistään? Entä oletatko, että perhepedissä äiti viettää vauvan vieressä sen jopa 20h/vrk? Tai edes koko yötä, jos vauva vaikka nukahtaa klo 19? Uskon ja oletan, että suurin osa perhepetiläisistäkin on osan vauvan uniajasta aivan eri huoneessa kuin vauva. Hoitamassa arkea, perhettä ja parisuhdetta. Ja itseään.

Voin kertoa, että tietyssä vaiheessa vauva-aikaa äiti havahtuu jo vauvan ynähdykseen ja jopa kyljen kääntämiseen, vaikka olisi tiskaamassa. Nukkui vauva sitten pinnojen takana tai ei.

 

[QUOTE="ninaTT";26336902]Tytsi varmaan yritti sanoa (saa korjata!) että rangaistukset toimivat kyllä, siis näennäisesti, eli lyhyellä tähtäimellä lapsi saattaa käyttäytyä koska toivoo palkkiota tai välttelee rangaistusta. Jossakin vaiheessa nämä palkitsemiset ja rangaistukset kuitenkin loppuvat - missä silloin ollaan? Onko lapselle kehittynyt empatiaa, osaako hän lukea sosiaalisia sääntöjä, haluaako hän olla hyödyllinen osa yhteisöä? Jotkut väittävät, että toistuvalla rankaisemisella lapsi oppii välittämään muista ihmisistä, minä väitän, että se lähinnä hidastaa oppimista. Rangaistuksista lapsi oppii, että on ok satuttaa muita ihmisiä jos itseään harmittaa. Sitten hänen pitää oppia, että niin saa tehdä vain tietyn ikäiset ihmiset, toisille tietyn ikäisille ihmisille. On paljon yksinkertaisempaa opettaa alusta asti ne ns oikeat pelisäännöt, eli kukaan ei saa tahallisesti ja tarkoituksellisesti aiheuttaa mielipahaa toiselle (välillisesti se on totta kai joskus välttämätöntä).

Rangaistuksilla pyritään siis lyhytaikaisesti hallitsemaan lapsia, ei kasvattamaan.[/QUOTE]

Juuri tätä tarkoitin. Päiväkodeissa ja kouluissa käytetään rangaistuksia/palkintoja, koska siellä tottelevaisuus on suurempi hyve kuin esim. kotioloissa ja lapsijoukon hallitsemiseksi tarvitaan resurssien puutteessa keinoja, jotka eivät ole kovin rakentavia. Myös kouluissa ja päiväkodeissa olisi syytä kehittää parempia ja kestävämpiä ratkaisuja.

 

[QUOTE="vieras";26336962]Tässä alkaa nyt olla puurot ja vellit niin sekasin. Millä perustelet, että rangaistukset toimivat näennäisesti, tai lyhyt aikaisesti, tai että ne hidastavat empatian kehittymistä? Tähän kohtaan olis tosissaan kiva saada jotain perusteluja, että kuka muu on tätä mieltä kuin sinä (Eli vitteet: kirjoittaja, vuosiluku, sivunumero). Sä voit väittää vaikka mitä, mutta sille tasolle ne tasan jää.

Musta tuntuu, että sulla jotain omia kokemuksia, joista olet traumaantunut tai jotain, koska rangaistukset ei todellakaan välttämättä merkitse väkivaltaa, pakottamista, alistamista tai nöyryyttämistä. Tässä menee nyt selkeä ero. Noi asia mitä sä sanot rankaisemisen huonoista puolista pätee, jos se rankaisu on, että isi vetää sua turpaan. Jos ratkaisu on passittaminen miettimään asioita esim. huoneeseensa ja sen jälkeen vakava keskustelu, on tilanne ihan erilainen.[/QUOTE]

Rangaistusten käyttö ihan tutkitusti opettaa lapsia välttelemään niitä, mm. valehtelemalla. Ne lisäävät myös lapsen uhmakkuutta ja aggressiivisuutta sekä saattavat aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle.

Löytyi ainakin tämä: Tutkimus: Kova kurinpito tekee lapsista valehtelijoita - Ulkomaat - HS.fi

 

Rangaistusten käyttö ihan tutkitusti opettaa lapsia välttelemään niitä, mm. valehtelemalla. Ne lisäävät myös lapsen uhmakkuutta ja aggressiivisuutta sekä saattavat aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle.

Löytyi ainakin tämä: Tutkimus: Kova kurinpito tekee lapsista valehtelijoita - Ulkomaat - HS.fi

Väkivaltainen kuritus on Suomessa lailla kiellettyä. Täysin absurdia verrata torumista, kietämistä ja jäähyä rauhoitus keinona väkivaltaan.

"Kanadalaiset tutkijat tarkastelivat 3-4 -vuotiaiden lasten valehtelukäyttäytymistä länsiafrikkalaisilla lapsilla. Koehenkilöt valittiin kahdesta yksityiskoulusta, joista toisessa lapsia rangaistiin fyysisesti, kuten lyömällä kepillä, ja toisessa käytettiin sopuisampia rangaistusmenetelmiä, kuten torumista."

Näihän siellä tekstissä lukee. Taitaa mennä nyt Tytsillä asiat sekasin.

 

[QUOTE="vieras";26337020]Mä kyllä kuuntelen mielelläni myös lapsettomien näkemyksiä asioihin, mutta tässä rangaistusasiassa koen, että Tytsi ei voi tietää miten vanhempi kokee rankaisemisen. Itse rankaisen kyllä tarvittaessa lapsiani, enkä todellakaan siksi että haluisin niille pahaa, vaan siksi jotta lapsi oppisi käyttäytymään. Kyseessä ei siis todellakaan ole kosto. Mielestäni tämä NinaTT:ltä plagioitu ilmaisu on täysin naurettava. Koetko sä myös, että pk:n henkilökunta kostaa lapsen huonon käytöksen rankaisemalla? Vai siellä se onkin kasvatuskeino, mutta ei kosto. Kotona se on kosto, ei kasvatuskeino. Ei ihan mene jakeluun.

Lapsi oppii empatiaa tietyssä iässä. Siihen ei rankaiseminen tai rankaisematta jättäminen vaikuta. Normaalit lapset haluavat miellyttää vanhempaansa, joten rankaisuja tällaisessa tilanteessa tuskin tulee usein. Ne mitä tulee eivät vaikuta empatian syntyyn. Kyllä meillä ainakin käydään keskusteluja myös siitä mikä kenestäkin miltäkin tuntuu ja että pitäisi kohdella muita kuten haluaisi itseään kohdeltavan. Mun lapsi on rangaistuksista huolimatta ollut jo pitkään hyvin empaattinen ja muita huomioon ottava. Sen sijaan yhden kiintymysvanhemman tunnen, jonka lapsi on itsekäs, itkee pienistäkin takaiskuista (jos ei saa leikkiä jollain lelulla, jolla juuri joku muu leikkii tms.) ja käyttäytyy toisia kohtaan väkivaltaisesti.

Itsekin olen empaattinen ja kiltti (ei liiaksi) ihminen siitä huolimatta, että mua on rankaistu lapsena. On annettu arestia, tukkapöllyä ja poistettu etuuksia. Miksi mä en ole liiaksi itsekeskeinen ja tunnen empatiaa?

Mun mielestä rankaistukset on ok silloin, kun ihminen (lapsi tai aikuinen) tietää jo etukäteen mistä asioista sellaisia saa. Mielivaltaista taas on rangaista ilman, että lapsi olisi voinut etukäteen tietää mitä hänen käyttäytymisestään seuraa. Esimerkiksi päiväkodissa lapset varmaan hyvin tietää millaisesta käytöksestä seuraa jäähypenkkiä ja näin ollen istuvat jäähynsä nätisti. Aikuiset tietävät että vaikkapa väärästä pysäköinnistä saa sakkoa ja jos ottaa riskin ja parkkeeraa väärin ja saa sakot, nekin maksetaan kiltisti. Toki joskus joku rangaistus tuntuu liioitellulta, mutta yleensä ihminen ymmärtää oman vastuunsa asiasta.[/QUOTE]

Kyse on siitä, miltä rangaistus näyttää _lapsen_ näkökulmasta. Se tuntuu kostolta, usein irrationaaliseltakin seuraukselta. Lapsen kannalta katsottuna vanhempi aiheuttaa hänelle mielipahaa hänen osaamattomuutensa takia. Rangaistuksia käytettäessä lapsi oppii käyttäytymään "oikein" nimenomaan siksi, että hän välttelee rangaistuksia. Lapsi myös saattaa käyttäytyä "huonosti" heti, kun vanhemman silmä välttää. Lisäksi ne saattavat aiheutta lapsessa häpeää, koska pieni lapsi ei aina kykene erottamaan persoonaansa teostaan. Rangaistukset eivät siis auta lapsen oman, sisäisen moraalin kehittymisessä. Lapsen tulisi aidosti haluta toimia oikein ja ottaa muut ihmiset huomioon.

 

Voi luoja. Kohta nolottaa tytsin puolesta niin että pitää lopettaa lukeminen.

 

Tytsille, ja siksi hän nyt korjaakin lapsuutensa, nuoruutensa ja aikuisuutensa virheitä olemalla laihdutuskuurilla.

Juu, varmasti se ylipaino johtui muutamasta yösyömisestä.

 

[QUOTE="vieras";26338206]Voi luoja. Kohta nolottaa tytsin puolesta niin että pitää lopettaa lukeminen.[/QUOTE]

Lopeta ihmeessä, jos myötähäpeä nousee liian suureksi kestää. Tää lähtee nyt mökille ja heittämään talviturkin vihdoinkin. Palaan illemmalla lukemaan ketjua.

 

[QUOTE="vieras";26337179]Ai mikä on asiatonta? Toisen motiivien ja tarkoitusperien kyseenalaistaminen? Mun mielestä asiatonta on syyttää lapsen pahoinpitelystä jos vauva nukkuu pinnasängyssä,haukkua lampaaksi jos ajattelee asioista eri tavalla ym ym. Eihän tuo ninakaan voi telepaattisesti tietää palstan välityksellä yhtään mitään muiden elämästä ja silti on omasta mielestään täysin pätevä arvostelemaan ja tuomitsemaan muiden valintoja.[/QUOTE]

Ero lienee siinä, että mulla ei ole tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. En sano, että juuri sinä ole sellainen koska teet näin, vaan että mielestäni lasten näkökulmasta asia X on noin. En minä tiedä mitään sinun elämästäsi enkä siksi ryhdy analysoimaan, että miksi olet päätynyt tekemään niitä valintoja mitä olet tehnyt. Toivoisin, että jatkossa pysyisit yleisellä tasolla ja asiassa, etkä ryhtyisi keskustelemaan minusta henkilönä tai minun menneisyydestäni.

 

En tiedä liittyykö tämä yhtään mihinkään, kun en jaksanut hirveästi lueskella muiden kirjoituksia. Mutta hoitajissa on suuria eroja päiväkodissa. Toiset alkaa suiureen ääneen paasaamaan, ja tokihan joskus on pakko käyttää ääntäkin, mutta mikä itsellä toimii hyvin, on katse.

Välttämättä ei tarvitse sanoa lapselle mitään, vaan kun hän näkee että katson, niin lopettaa asian, mitä ei saa tehdä. Kun aikoinaan työskentelin erityislasten parissa, tätä tekniikkaa käytetiin paljon, ja se oli tehokkaampaa kun se " ärjyminen".

Mutta tietenkään ei toimi kaikissa tilanteissa