Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Mun mielestä toi sopii vain tilanteisiin, joissa tuo pitää paikkansa, eli jos lapsi oikeasti meinaa tehdä jotain, mistä äidille tulee paha mieli.

Mulle tulee kyllä paha mieli jos lapsi ei syö laittamaani ruokaa, ei harjaa hampaitaan, ei mene kiltisti nukkumaan, ei pue itse, jos lyö kaveria, ottaa leluja, sotkee, huutaa, ärisee.. Eli tavallaan kaikesta, mistä pitäisi "käskeä tai komentaa".

Ja niin, meillä ei ole kukaan lapsista herännyt nälkään sitten vauva-aikojen jälkeen, joten en osaa sanoa miten toimisin jos heräisivät nälkään. Illalla jos eivät halua nukahtaa, saattavat sängyissä kitistä "mullonnälkääää". Iltapala on just syöty, ja kysyn aina että onko maha varmasti täysi - enkä vie illalla sänkyyn mitään naposteltavaa.

Kerron sit joskus tuliko traumoja.


Itse muistan kyllä joskus teininä heränneeni nälkään, mutta usein johtuen siitä, etten ollut syönyt kunnolla päivällä ja illalla.

 

Onko täällä oikeasti ihmisiä, jotka eivät antaisi lapsen ottaa yöllä edes hedelmää, jos iskisi kauhea nälkä? :O Kiva siinä sitten yrittää nukahtaa, kun vatsa sattuu.

Täällä on VANHEMPIA, jotka osaavat lukea lastaan. Lapsilla on keinonsa yrittää pomputella (kumma kun et ole siitä kirjoista lukenut) vanhempiaan varsinkin, jos yöllä yhtäkkiä katoaa uni ja ei muuta keksitä. Sitten voi tulla lista vaatimuksia, kuten peitto on huonosti, pissattaa, janottaa, voiko kattoa telkkua, voiko tulla viereen, uudestaan pissattaa, janottaa, sitten onkin jo nälkä jnejnejne. Lapsi PELAILEE, ei todellakaan kannata mennä siihen mukaan jos ei halua joka yö sitten juosta tarjoilijana. Jos lapsella taas jostain ihmeen syystä olisi oikeasti yhtäkkiä keskellä yötä kurniva nälkä ja näkisin, että itkisi pelkästään nälkää niin tietysti silloin jotain antaisin. Mutta kuulostaa kyllä todella omituiselta, että isompi lapsi herää keskellä yötä kurnivaan nälkään, veisin varmaan lekurille tutkimuksiin jos meillä niin tapahtuisi.

 

Onko täällä oikeasti ihmisiä, jotka eivät antaisi lapsen ottaa yöllä edes hedelmää, jos iskisi kauhea nälkä? :O Kiva siinä sitten yrittää nukahtaa, kun vatsa sattuu.

Itse en ihan oikeasti tiedä, mitä tekisin. Mittaisin varmaan lapsen kuumeen tai pistäisin potalle ja epäilisin, että hän on sairas (vatsataudissa tms) ja antaisin korkeintaan ehkä juomista. Ei ihan oikeasti ole koskaan tullut tällaista tilannetta vastaan, ei lasten eikä omallakaan kohdallani. Enkä ole oikeasti esim asunut koskaan kenenkään kanssa tai muutenkaan kuullut kenestäkään, joka olisi noussut yöllä nälän takia syömään. Sairaita, kännisiä ja krapulaisia en tässä laske

 

Mulle tulee kyllä paha mieli jos lapsi ei syö laittamaani ruokaa, ei harjaa hampaitaan, ei mene kiltisti nukkumaan, ei pue itse, jos lyö kaveria, ottaa leluja, sotkee, huutaa, ärisee.. Eli tavallaan kaikesta, mistä pitäisi "käskeä tai komentaa".

Ja niin, meillä ei ole kukaan lapsista herännyt nälkään sitten vauva-aikojen jälkeen, joten en osaa sanoa miten toimisin jos heräisivät nälkään. Illalla jos eivät halua nukahtaa, saattavat sängyissä kitistä "mullonnälkääää". Iltapala on just syöty, ja kysyn aina että onko maha varmasti täysi - enkä vie illalla sänkyyn mitään naposteltavaa.

Kerron sit joskus tuliko traumoja.


Itse muistan kyllä joskus teininä heränneeni nälkään, mutta usein johtuen siitä, etten ollut syönyt kunnolla päivällä ja illalla.

No mielestäni on ihan ok sanoa, että äidille tulee paha mieli, jos lapsi yrittää satuttaa äitiään tai rikkoa äidin tavaroita. Muu menee sitten ehkä sen manipuloinnin ja liiallisen syyllistämisen puolelle.

 

[QUOTE="vieras";26335682]Täällä on VANHEMPIA, jotka osaavat lukea lastaan. Lapsilla on keinonsa yrittää pomputella (kumma kun et ole siitä kirjoista lukenut) vanhempiaan varsinkin, jos yöllä yhtäkkiä katoaa uni ja ei muuta keksitä. Sitten voi tulla lista vaatimuksia, kuten peitto on huonosti, pissattaa, janottaa, voiko kattoa telkkua, voiko tulla viereen, uudestaan pissattaa, janottaa, sitten onkin jo nälkä jnejnejne. Lapsi PELAILEE, ei todellakaan kannata mennä siihen mukaan jos ei halua joka yö sitten juosta tarjoilijana. Jos lapsella taas jostain ihmeen syystä olisi oikeasti yhtäkkiä keskellä yötä kurniva nälkä ja näkisin, että itkisi pelkästään nälkää niin tietysti silloin jotain antaisin. Mutta kuulostaa kyllä todella omituiselta, että isompi lapsi herää keskellä yötä kurnivaan nälkään, veisin varmaan lekurille tutkimuksiin jos meillä niin tapahtuisi.[/QUOTE]

Tarkoitin kylläkin juuri sitä, että lapsi herää keskellä yötä nälissään. En tilanteita, joissa lapsi yrittää vältellä nukkumaanmenoa.

 

No mielestäni on ihan ok sanoa, että äidille tulee paha mieli, jos lapsi yrittää satuttaa äitiään tai rikkoa äidin tavaroita. Muu menee sitten ehkä sen manipuloinnin ja liiallisen syyllistämisen puolelle.

Toki. Mutta kyllä myös napakasti kieltäisin tekemästä niin. Ja sanoisin sen ei-sanankin.

Tuo nälkäasia on mielenkiintoinen. Näemmä täällä ainakaan kovin monen lapsi ei herää yöllä nälkään. Mistä se koko aihe lähtikään - miksi tässä edes keskustellaan yönälästä? Niin, en siis antaisi yöllä ruokaa lapselle, jos on ihan normaalisi syöty päivällä ja illalla. Teininähän nuo osaa sitten itse könytä jääkaapille, jos heräävät eivätkä saa unta tms, ei sitä estääkään voi.

En oikein edes osaa kuvitella, että lapseni heräisivät yöllä nälkään.

 

Lapsella on muuten useimmiten toimivat jalat ja kädet, joten etenkin isompi lapsi voi ihan itsekin tulla keskellä yötä pois sängystään ja mennä vaikka sinne jääkaapille. =)

 

No mielestäni on ihan ok sanoa, että äidille tulee paha mieli, jos lapsi yrittää satuttaa äitiään tai rikkoa äidin tavaroita. Muu menee sitten ehkä sen manipuloinnin ja liiallisen syyllistämisen puolelle.

Mä olen tässä kohtaa lapsien kanssa vedonnut siihen, että ihmisiä on kohdeltava siten kuin haluaa itseään kohdeltavan. Jos sisko on vaikka tintannut toista naamaan, niin mä pyydän tulemaan mun luo, ja kysyn, että jos mua nyt ärsyttää se mitä sä teet, niin saanko minäkin tirvasta sinua nyrkillä? No et saa vastaa hän. Ai miksi en? No siksi kun se sattuu ja mulle tulee paha mieli. No aivan, miksi sä sitten saat kohdella muita sillä tavalla? En tiedä kuuluuko tää minkään kasvatusideologian piiriin, mutta näin toimin. En ole varmaan koskaan kieltänyt suoraan lyömistä, mutta kylläkin sanonut, että sitten suakin saa lyödä jos sä lyöt muita, että siitä vaan jos oot valmis saamaan samaa kohtelua. Eivät ole, vaan haluavat kohdella toisiaan väkivallatta. Harvoin meillä tällaisia tilanteita, mutta kun on, niin tuo sananvaihto on käyty.

Jatkaen.. jos lapsi siis löisi mua tai rikkoisi jonkun tavarani, en varmaan sanoisi heti itse, että mulle tulee siitä paha mieli vaan haastaisin lapsen itse pohtimaan siitä millaista oloa se voi muissa aiheuttaa. Kysyisin, että tuntuisko susta kivalta jos rikkoisin tuon sun hevosesi. Ai ei vai, no arvaa miltä musta tuntui nyt?

 

Lapsella on muuten useimmiten toimivat jalat ja kädet, joten etenkin isompi lapsi voi ihan itsekin tulla keskellä yötä pois sängystään ja mennä vaikka sinne jääkaapille. =)

Ei mua ole ainakaan koskaan kielletty käymästä yöllä jääkaapilla. En tiedä miten toimisin, jos lapsen olisi nälkä keskellä yötä, aika isoksi olen antanutkin maitoa tissistä tai pullosta jos nälkä tai turvallisuuden tunteen puute yllättää. Jos lapsi heräisi nälkäisenä, niin varmaan antaisin ruokaa kyllä Jos sitä toistuisi useammin, niin sanoisin, että palvelu pelaa vain välillä 7-20, jos tulee mulloin nälkä niin oma apu toimii Ja hiljalleen vahvistaisin iltapaloja :xmas:

 

[QUOTE="vieras";26335682]Täällä on VANHEMPIA, jotka osaavat lukea lastaan. Lapsilla on keinonsa yrittää pomputella (kumma kun et ole siitä kirjoista lukenut) vanhempiaan varsinkin, jos yöllä yhtäkkiä katoaa uni ja ei muuta keksitä. Sitten voi tulla lista vaatimuksia, kuten peitto on huonosti, pissattaa, janottaa, voiko kattoa telkkua, voiko tulla viereen, uudestaan pissattaa, janottaa, sitten onkin jo nälkä jnejnejne. Lapsi PELAILEE, ei todellakaan kannata mennä siihen mukaan jos ei halua joka yö sitten juosta tarjoilijana. Jos lapsella taas jostain ihmeen syystä olisi oikeasti yhtäkkiä keskellä yötä kurniva nälkä ja näkisin, että itkisi pelkästään nälkää niin tietysti silloin jotain antaisin. Mutta kuulostaa kyllä todella omituiselta, että isompi lapsi herää keskellä yötä kurnivaan nälkään, veisin varmaan lekurille tutkimuksiin jos meillä niin tapahtuisi.[/QUOTE]


Näin huonounisena iltakyöpelinä nousen joskus kolmen maissa unta saamatta ottamaan palan leipää ja maitolasin. Hermot jo tahtoo mennä, kun uni ei tule ja aamulla kello soi.
Isäni aina sanoi, kun en saanut unta, "tulehan palaselle". Siinä rupattelimme ja pian alkoi nukuttaa ja nukuin.
Olen antanut lapsenikin nousta palaselle, ellei uni heti tule. Hyväunisia kyllä ihme kyllä ovat, mutta kuuhulluja kuten itsekin,

 

Kun Tytsi saa ensimmäisen lapsensa niin eiköhän hän huomaa miten hassuja ninatt:n ja kumppaneidensa ohjeet on olleet.

 

En tiedä. Mä en koe olevani niin täydellinen ja kaikkitietävä, etten olisi valmis keskustelemaan kenen tahansa kanssa asioista. En ajattele, ettei ihmisellä voisi olla mitään fiksua tai ajattelemisen arvoista sanottavaa mihinkään vain siksi, että hän on esim. minua nuorempi, kouluttamattomampi tai mitä tahansa.

Olet ollut hyvin aktiivinen näissä tämän aihepiirin keskusteluissa, joten mielenkiinnosta kysyn, onko käsityksesi joistakin asioista muuttunut tai monipuolistunut näiden keskustelujen myötä? Ja jos on, niin minkä asioiden suhteen?

 

Mä olen tässä kohtaa lapsien kanssa vedonnut siihen, että ihmisiä on kohdeltava siten kuin haluaa itseään kohdeltavan. Jos sisko on vaikka tintannut toista naamaan, niin mä pyydän tulemaan mun luo, ja kysyn, että jos mua nyt ärsyttää se mitä sä teet, niin saanko minäkin tirvasta sinua nyrkillä? No et saa vastaa hän. Ai miksi en? No siksi kun se sattuu ja mulle tulee paha mieli. No aivan, miksi sä sitten saat kohdella muita sillä tavalla? En tiedä kuuluuko tää minkään kasvatusideologian piiriin, mutta näin toimin. En ole varmaan koskaan kieltänyt suoraan lyömistä, mutta kylläkin sanonut, että sitten suakin saa lyödä jos sä lyöt muita, että siitä vaan jos oot valmis saamaan samaa kohtelua. Eivät ole, vaan haluavat kohdella toisiaan väkivallatta. Harvoin meillä tällaisia tilanteita, mutta kun on, niin tuo sananvaihto on käyty.

Saat multa kukkasia, hienosti toimittu. :flower:

 

[QUOTE="ohikulkija";26335807]Olet ollut hyvin aktiivinen näissä tämän aihepiirin keskusteluissa, joten mielenkiinnosta kysyn, onko käsityksesi joistakin asioista muuttunut tai monipuolistunut näiden keskustelujen myötä? Ja jos on, niin minkä asioiden suhteen?[/QUOTE]

Mulla oli aiemmin hyvin perinteisiä käsityksiä kasvatuksesta, eli lähinnä olen alkanut ymmärtämään monia sellaisia kiintymysvanhemmuuden periaatteita, joita aluksi pidin ihan epärealistisina ja irrationaalisina.

 

[QUOTE="vieras";26334211]Vastasitkohan säkään ikinä siihen viestiin jossa kysyttiin että montako kertaa antaisit periksi jossain lapsen kannalta tärkeässä asiassa,esim. hampaanpesussa,ihan vaan siksi että lapsen pitää saada itse päättää? Tai siihen kun kysyttiin että miksi päiväkodin käytännöt pitää mitätöidä kotona vähättelemällä niitä ja toimimalla tarkoituksella päinvastaisesti? Tai siihen että montako kertaa yössä nousisit laittamaan lapselle syömistä jos tämä on ensin kieltäytynyt iltapalasta? Tai vaatisitko hampaanpesua yönapostelun jälkeen?[/QUOTE]

1. En tiedä. Suhdettani lapseeni ei voi määritellä millään näppärillä numeroilla tai säännöillä. Tai no jaa, hampaita en kyllä väkisin harjaisi, ts en ottaisi lapsesta fyysisesti kiinni ja vääntäisi leukoja auki. Että jos tarpeeksi kovaa vastustaa niin kyllä, jätän harjaamatta. Toistaiseksi ei ole tullut mitään siihen viittaavaakaan tilannetta vastaan.

2. En ymmärrä kysymystä. Miten olen vähätellyt päiväkodin käytäntöjä? Kotona on toki hieman eri säännöt kuin hoidossa, mutta se nyt lienee aika yleistä. Meillä kun ei kotona ole 11 lasta.

3. Montako kertaa nousisin? No nolla. Hakee omat sapuskansa jos on nälkä. Me olemme kaksi erillistä ihmistä, ei yksi ihminen joka pitäisi saattaa aina samaan tahtotilaan. Jos *lapsella* on nälkä, niin miksi *minä* ryhtyisin laittamaan hänelle ruokaa jos ei ole ruoka-aika? Käsittämätön ajattelutapa. Mulla ei kuitenkaan myöskään ole mitään järkevää syytä estää nälkäistä ihmistä ottamasta ruokaa omassa kodissaan. Mitä se mulle kuuluu?

4. En vaadi. En mä muutenkaan liiemmin ole kokoajan vaatimassa. Lapsi haluaa harjata hampaansa koska ei halua reikiä hampaisiinsa.

 

Noi oli ninaTT mulle suunnattuja noi kysymykset, joihin vastasit. Mut kiva saada muitakin näkemyksiä.

 

Niin minunkin mielestäni, mutta ninaTT käytti tätä ainakin siinä töihinlähtemisesimerkkitilanteessa ja oli joku muukin esimerkkitilanne joskus, mutta en muista enää. Ja jälleen kerran herää kysymys, missä kohtaa tämä eroaa siitä kiristys-uhkaus-lahjonta-linjasta, paitsi käsitetasolla, mutta tiedän, että ninaTT ei tule tähän kysymykseen koskaan vastaamaan.

Jos olen kaksi esimerkkiä antanut, jossa lapsen toiminta suoraan haittaa omaa elämääni, niin manipuloin lastani pomppimaan oman mieleni mukaan kun kerron mitä seurauksia hänen teoillaan voi olla? (ja en ole kyllä sanonut, että tulee paha mieli jos myöhästyn töistä - olen selittänyt, että olen velvollinen tulemaan ajoissa jne)

En käytä mitään pahamieli-perusteluita jos lapsi haluaa jättää hampaansa harjaamatta, juosta lumessa kesämekossa tai olla syömättä laittamaani ruokaa (nojoo, ehkä jos toistuvasti tuota tekee niin saatan ilmaista harmistukseni, aivan kuten puhuisin aikuisellekin moisesta useamman kerran jälkeen, ja sitten etsittäisiin yhdessä ratkaisu tilanteelle...)

 

Noi oli ninaTT mulle suunnattuja noi kysymykset, joihin vastasit. Mut kiva saada muitakin näkemyksiä.

Aijaa, multa on kysytty samoja Menee jo sekasin

 

Mä olen tässä kohtaa lapsien kanssa vedonnut siihen, että ihmisiä on kohdeltava siten kuin haluaa itseään kohdeltavan. Jos sisko on vaikka tintannut toista naamaan, niin mä pyydän tulemaan mun luo, ja kysyn, että jos mua nyt ärsyttää se mitä sä teet, niin saanko minäkin tirvasta sinua nyrkillä? No et saa vastaa hän. Ai miksi en? No siksi kun se sattuu ja mulle tulee paha mieli. No aivan, miksi sä sitten saat kohdella muita sillä tavalla? En tiedä kuuluuko tää minkään kasvatusideologian piiriin, mutta näin toimin. En ole varmaan koskaan kieltänyt suoraan lyömistä, mutta kylläkin sanonut, että sitten suakin saa lyödä jos sä lyöt muita, että siitä vaan jos oot valmis saamaan samaa kohtelua. Eivät ole, vaan haluavat kohdella toisiaan väkivallatta. Harvoin meillä tällaisia tilanteita, mutta kun on, niin tuo sananvaihto on käyty.

Jatkaen.. jos lapsi siis löisi mua tai rikkoisi jonkun tavarani, en varmaan sanoisi heti itse, että mulle tulee siitä paha mieli vaan haastaisin lapsen itse pohtimaan siitä millaista oloa se voi muissa aiheuttaa. Kysyisin, että tuntuisko susta kivalta jos rikkoisin tuon sun hevosesi. Ai ei vai, no arvaa miltä musta tuntui nyt?

Sehän on mukavaa, kun lasten kanssa voi keskustella rauhallisesti. Mutta esimerkiksi oman lapseni kanssa on tullut tilanne taaperona vastaan, jossa lapsi TOISTUVASTI puree toista lasta riitatilanteissa. Ja lujaa, ja niin että parhaimmillaan tulee jopa verta. Kyllähän sitä silloin tuli posket hulmuten selitettyä kuinka sattuu, ei saa satuttaa toista, miltä sinusta tuntuisi, miksi teet noin, etkö voi kertoa että sinua harmittaa/vihastuttaa/kiukuttaa jne. Eipä tehonnut.

Syynä varmastikin oli hidas puheen kehitys, eli ei pystynyt ilmaisemaan itseään tarpeeksi pätevästi. Mitäs hittoa tuossa tilanteessa olisi pitänyt sitten tehdä, jos ei napakasti kieltää, siirtää lapsi muualle miettimään tekosiaan, ja "pakottaa" (lue: opettaa) pyytämään anteeksi.

Entäs ne toisten lasten oikeudet olla kokematta kipua, saada leikkiä rauhassa? Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että lasta ei tälläisessä tilanteessa saisi kieltää????

Tälläset "kyllä lapsi ymmärtää" kasvatustyylit on ihan kivoja tasan niin kauan, kun lapsi oikeasti ymmärtää ja kykenee muuttamaan toimiaan. Ikätasoisesti tälläistä ohjausta sitten puretaan, kun lapsi on asian ymmärtänyt. Mutta ennen sitä on katsottava koko kuviota, eli kaikkien oikeuksia leikkiä rauhassa ja saada olla ilman kipua!

 

[QUOTE="ninaTT";26336014]Aijaa, multa on kysytty samoja Menee jo sekasin [/QUOTE]

Sen takia tuntui varmaan oudolta toi päiväkotikysymys. Mä kun ilmeisesti jonkun mielestä kapinoin päiväkodin sääntöjä vastaan siksi, etten pitäisi samoja sääntöjä yllä kotona kuin päiväkodissa. Jos mulla olisi siis lapsia, pitää äkkiä lisätä ennen kuin joku tulee ärähtämään. Voi sitä lapsi-parkaa, jonka kodissa on samanlaista ja samanlaiset säännöt kuin päiväkodissa.

 

[QUOTE="vieras";26336019]Sehän on mukavaa, kun lasten kanssa voi keskustella rauhallisesti. Mutta esimerkiksi oman lapseni kanssa on tullut tilanne taaperona vastaan, jossa lapsi TOISTUVASTI puree toista lasta riitatilanteissa. Ja lujaa, ja niin että parhaimmillaan tulee jopa verta. Kyllähän sitä silloin tuli posket hulmuten selitettyä kuinka sattuu, ei saa satuttaa toista, miltä sinusta tuntuisi, miksi teet noin, etkö voi kertoa että sinua harmittaa/vihastuttaa/kiukuttaa jne. Eipä tehonnut.

Syynä varmastikin oli hidas puheen kehitys, eli ei pystynyt ilmaisemaan itseään tarpeeksi pätevästi. Mitäs hittoa tuossa tilanteessa olisi pitänyt sitten tehdä, jos ei napakasti kieltää, siirtää lapsi muualle miettimään tekosiaan, ja "pakottaa" (lue: opettaa) pyytämään anteeksi.

Entäs ne toisten lasten oikeudet olla kokematta kipua, saada leikkiä rauhassa? Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että lasta ei tälläisessä tilanteessa saisi kieltää????

Tälläset "kyllä lapsi ymmärtää" kasvatustyylit on ihan kivoja tasan niin kauan, kun lapsi oikeasti ymmärtää ja kykenee muuttamaan toimiaan. Ikätasoisesti tälläistä ohjausta sitten puretaan, kun lapsi on asian ymmärtänyt. Mutta ennen sitä on katsottava koko kuviota, eli kaikkien oikeuksia leikkiä rauhassa ja saada olla ilman kipua![/QUOTE]

No meillä on tietenkin lapset saanut kasvaa ilman kipua kun se on tehonnut että keskustellaan. En missään vaiheessa sanonut, että sun pitäisi kasvattaa lapsiasi siten, tietenkään ei kannata jos ei kerran keskustelu tehoa. Mä en kuitenkaan näe mitään syytä muuttaa omaa kasvatustapaani, koska meillä se toimii oikein hyvin. On aina toiminut, ja myös mulla kaikkien lasten kanssa. Kaksivuotiaan pojanviikarin kanssa toimi myös, vaikkei lapsi totellut muuten koskaan esim. vanhempiaan. Mä sanoin, että jos sä puret pikkuveljeäsi, niin mä puren sua. Ja purin. Siitä on kyl aikaa Olin silloin teini. Mutta ei se koskaan enää purrut :xmas:

 

[QUOTE="vieras";26336019]Sehän on mukavaa, kun lasten kanssa voi keskustella rauhallisesti. Mutta esimerkiksi oman lapseni kanssa on tullut tilanne taaperona vastaan, jossa lapsi TOISTUVASTI puree toista lasta riitatilanteissa. Ja lujaa, ja niin että parhaimmillaan tulee jopa verta. Kyllähän sitä silloin tuli posket hulmuten selitettyä kuinka sattuu, ei saa satuttaa toista, miltä sinusta tuntuisi, miksi teet noin, etkö voi kertoa että sinua harmittaa/vihastuttaa/kiukuttaa jne. Eipä tehonnut.

Syynä varmastikin oli hidas puheen kehitys, eli ei pystynyt ilmaisemaan itseään tarpeeksi pätevästi. Mitäs hittoa tuossa tilanteessa olisi pitänyt sitten tehdä, jos ei napakasti kieltää, siirtää lapsi muualle miettimään tekosiaan, ja "pakottaa" (lue: opettaa) pyytämään anteeksi.

Entäs ne toisten lasten oikeudet olla kokematta kipua, saada leikkiä rauhassa? Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että lasta ei tälläisessä tilanteessa saisi kieltää????

Tälläset "kyllä lapsi ymmärtää" kasvatustyylit on ihan kivoja tasan niin kauan, kun lapsi oikeasti ymmärtää ja kykenee muuttamaan toimiaan. Ikätasoisesti tälläistä ohjausta sitten puretaan, kun lapsi on asian ymmärtänyt. Mutta ennen sitä on katsottava koko kuviota, eli kaikkien oikeuksia leikkiä rauhassa ja saada olla ilman kipua![/QUOTE]

Yksi syy miksi olen jättänyt kieltämättä taaperoa on ihan se, että taaperot tosi harvoin kykenee ymmärtämään ja sisäistämään kieltoja.

Toisten suojeleminen on ihan ok. Henk kohtasesti olen sitä mieltä, että anteeksipyyntöön pakottaminen ja ei:n toistaminen ovat suht tehottomia keinoja siihen suojelemiseen. Mitä tilalle? Njaah... Riippuu ja roikkuu, lapsesta ja tilanteesta. Yleensä tilanteen selvittely lähtee nopeiten käyntiin sillä, että ensiksi selvittää (meinasin kirjoittaa, että kuuntelee, mutta ei-verbaalisen lapsen kanssa pitää toimia toki vähän toisin) miksi lapsi puri. Kun lapsi tulee ymmärretyksi ("Ai, halusit tuon lelun" "Tönäisikö Anni sinua?" "Kalle tuli liian lähelle, niinkö?") on hän yleensä rauhallisempi ja vastaanottavaisempi. Jos keskittyy vain siihen tekijään ja mitä hän teki väärin, ei lapsi useinkaan kykene rauhoittumaan tarpeeksi kuunnellakseen sitä kieltoa, komentoa tai ohjausta.

Mua on helpottanut se, että en suhtaudu vihaisesti hölmöilevään lapseen. Ajattelen, että hän teki niin kuin parhaaksi näki, juuri niin hyvin kuin kykeni, eikä kykenemättömyydestä tai virheistä pidä suuttua tai ruveta ketään rankaisemaan.

 

Toi hampaiden harjaus on muuten mulle henk. koht hankala kysymys. Jos siis kävisi niin, ettei lapsi koskaan haluaisi harjata hampaitaan. En tiedä, miten toimisin. Olisi aivan hirveää fyysisesti pakottaa lapsi harjaamaan hampaitaan, mutta pesemättömyys voi olla terveydelle todella vaarallista. Hankala juttu. : /

 

[QUOTE="ninaTT";26336066]
Mua on helpottanut se, että en suhtaudu vihaisesti hölmöilevään lapseen. Ajattelen, että hän teki niin kuin parhaaksi näki, juuri niin hyvin kuin kykeni, eikä kykenemättömyydestä tai virheistä pidä suuttua tai ruveta ketään rankaisemaan.[/QUOTE]

Mulla on vähän sama juttu, se vaan pahentaa tilannetta kun menettää hermot ja tulee itse vihaiseksi. Haluan antaa rakentavaa ohjausta, eikä se onnistu jos on itsekin ihan tunteiden vallassa.

 

Lyömisestä. Totta kai se estetään, ihan ottamalla lapsi pois toisen kimpusta. Aivan kuten toimittaisiin toista aikuista lyövän aikuisenkin kohdalla. Lapsella on ihan yhtäläinen oikeus koskemattomuuteen kuin aikuisellakin. Sen sijaan en näe järkeä siinä, että lasta rankaistaan. Lapsi lyö, koska ei kykene vielä riittävän hyvin hillitsemään itseään tai ilmaisemaan tahtoaan sanallisesti. En kiinnittäisi liikaa huomiota siihen lapseen, joka lyö. Sen sijaan lohduttaisin sitä loukannutta lasta, halaisin, silittäisin yms. Sanoisin lyöjälle, että X:ään sattui, kun löit häntä ja kertoisin, että lapselle tulisi varmaan parempi mieli, jos häntä lohdutetaan ja pyydetään anteeksi.

En pakottaisi sanomaan anteeksi. Mitä hyötyä siitä on, jos se ei tule sydämestä? Silloin se on vain nolo tilanne molemmille lapsille. Selittäisin lyöneelle lapselle, että lyöminen sattuu ja yrittäisin opettaa rakentavampia keinoja ilmaista tahtoaan sekä selvittäisin syyn lyömiseen.