Onneksi harva nykyään enää pakottaa syömään. Joissain perheissä toki vielä istutetaan lautasen ääressä, jos lapsi ei suostu syömään. Maistamispakko on yleisempää. Yöllä voisin antaa vaikka hedelmän tms, jos nälkä iskisi.
Tää on kyllä ihan huippu ketju! Sain monet hyvä naurut
Yöllä ruokaa lapselle, jos se nälkäänsä herää...
Lapset ja aikuiset on erilaisia. Meillä esikoinen menisi ja huolehtisi kyllä itsensä nukkumaan, mutta keskimmäinen leikkisi hamaan maailman tappiin asti, ellei joku sanoisi että nyt unille (ja nukahtaa sit viidessä minuutissa). Toiselle perheelle sopii, että syödään, nukutaan ja toimitaan sen mukaan, mikä milloin hyvälle tuntuu. Toisen perheen lapset taas tarvii rutiineja. Yksi lapsi pärjää yhdellä lämpimällä ruualla päivässä, toinen lapsi tarvii kaksi plus ne välipalat. Ei siis voida sanoa, että tämä tapa käy kaikille, ja että kaikkien kannattaisi tehdä näin. Ja meidän perheen tapa käy meille, mutta ei teille muille - ja näinhän sen kuuluu ollakin.
Tuohon uhmaikäkeskusteluun, se vasta hauska olikin! Siis on mun vika, että lapsi ei osaa päättää, turhautuu siitä, ja ottaa itkupotkuraivarit. Tai jos ei saa tahtoaan läpi (esim. karkkia kaupassa), ja ottaa siitä raivarit, niin se on mun vika, kun "ihan-vaa-huvin-vuoksi" sanon Ei... Lapsen kuuluu kokeilla rajojaan, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, ja tästä seuraa tää "suomalainen uhmaikä" jota ei siis ilmeisesti muualla maailmassa ole. Mun mielestä jos perheessä on sovitut säännöt, niin kaikesta ei voi joustaa vaan siksi, että lapselle ei tulisi paha mieli tai että pitää neuvotella lapsen kanssa.... Vanhempien kuuluu opettaa, että on olemassa sääntöjä, tapoja ja pettymyksiä, joita pitää lapsenkin sietää ja noudattaa. Tietenkään ei saa kieltää kieltämisen ilosta ja siksi, että aikuinen voi niin tehdä. Mutta aikuisen kuuluu opettaa, että kaupassa ei syödä ostoksia ennen kassaa, toisen tavaroita ei saa ottaa tai rikkoa ja että kotona pestään kädet - siis säännöt koskevat kaikkea. Ja ainakin kaikki mun tuntemat lapset kokeilee rajoja, yrittää vääntää ja kääntää ettei tarvitsisi niitä noudattaa, mutta ei voi kaikesta joustaakaan. Eikä kuulukaan.
Mun opit ja säännöt toimii loistavasti meidän perheessä. Nuo kolme muksua toimii niiden arvojen, sääntöjen ja meidän perheelle tärkeiden juttujen kanssa niinkuin on yhdessä sovittu. Mä haluan opettaa heille, ettei kaikkea voi saada heti, sääntöjä noudatetaan, mutta myös sen, että kaikesta voi keskustella ja asioista voidaan neuvotella. Ja myös se oon opettanut, että meillä on tietyt rutiinit, joiden mukaan meidän perheessä toimitaan, ja on toimittu jo ennen lapsia. Nämä hyvät rutiinit on helpottaneet arkea, koska lapset tietää ennalta, mitä tehdään ja milloin. Ikinä nukkuminen ei oo ollut kiukuttelua, ruoka-aika on joka päivä about samaan aikaan, ja lapsetkin tietää, että seuraavaksi tapahtuu näin ja näin. Enkä mä näe tätä huonona lapsen tahdon alistamisena vaan niin, että mä opetan heille meidän perheessä elämistä ja sitä kautta aikuiseksi tulemista.
