Tämä markkina-arvoteoria onkin aika hupaisa juttu. En sano etteikö perusajatuksessa voisi olla jotain perääkin, mutta tuntuu että jotkut miehet ymmärtävät sen ihan omalla tavallaan. Jollain laadukkaalla palstalla oli useampiakin miehiä, jotka pitivät itseään ilmeisesti keskivertoa parempina sillä perusteella että ovat omasta mielestään ok-näköisiä ja bmi on normaali. Ja sitten sitä ollaan katkeria kun kaikki hoikat nätit naiset on liian kranttuja tai lankeaa renttuihin/pelimiehiin.
Sanoisin että ainakin naisten ja suht fiksujen miesten osalta se vastakkaisen sukupuolen markkina-arvo rakentuu niin monen osan summasta, että nämä yksinkertaiset otukset eivät pysty sitä ymmärtämään. Ulkonäkö on toki yksi isommista tekijöistä, mutta sekin on kokonaisuus joka muodostuu lukemattomista eri asioista. Ja eri tekijöillä on erilainen painotus eri ihmisten mielessä. Jonkun mielestä ruma nenä voi painaa vaakakupissa enemmän kuin hyvä työpaikka. Jonkun mielestä hoikalla vartalolla saa anteeksi finnisen naaman. Hintelä ja kaljuuntuva miekkonen alkaa näyttämään puoleensavetävältä kitara kädessä tai lihaksikas adonis vaikuttaa puolet älykkäämmältä kuin onkaan. Hyvät puolet kompensoivat huonoja, ja loppujen lopuksi ne "viat" tekevät yksilöstä oikeastaan mielenkiintoisemman. Epäilen, että huonoin onni on niillä keskiarvomiehillä, jotka ovat ok-näköisiä ja -kokoisia, mutta joista ei löydy mitään niin erityistä että joku kiinnostuisi hyvässä tai huonossa mielessä. Tosin aika suuri osa näistä on varmaan niitä, jotka eivät saa suutansa auki tai ainakaan selkeästi ilmaistua yhtäkään omaperäistä ajatusta.
Sanoisin että ainakin naisten ja suht fiksujen miesten osalta se vastakkaisen sukupuolen markkina-arvo rakentuu niin monen osan summasta, että nämä yksinkertaiset otukset eivät pysty sitä ymmärtämään. Ulkonäkö on toki yksi isommista tekijöistä, mutta sekin on kokonaisuus joka muodostuu lukemattomista eri asioista. Ja eri tekijöillä on erilainen painotus eri ihmisten mielessä. Jonkun mielestä ruma nenä voi painaa vaakakupissa enemmän kuin hyvä työpaikka. Jonkun mielestä hoikalla vartalolla saa anteeksi finnisen naaman. Hintelä ja kaljuuntuva miekkonen alkaa näyttämään puoleensavetävältä kitara kädessä tai lihaksikas adonis vaikuttaa puolet älykkäämmältä kuin onkaan. Hyvät puolet kompensoivat huonoja, ja loppujen lopuksi ne "viat" tekevät yksilöstä oikeastaan mielenkiintoisemman. Epäilen, että huonoin onni on niillä keskiarvomiehillä, jotka ovat ok-näköisiä ja -kokoisia, mutta joista ei löydy mitään niin erityistä että joku kiinnostuisi hyvässä tai huonossa mielessä. Tosin aika suuri osa näistä on varmaan niitä, jotka eivät saa suutansa auki tai ainakaan selkeästi ilmaistua yhtäkään omaperäistä ajatusta.