Rumalla ja ehkä vielä pulskalla naisella ei kyllä ole mitään oikeutta vaatia treenattua, itsestään huolehtivaa miestä!

[QUOTE="pläski";26299383]Missä tällaisia vaatimuksia voi esittää? Onko joku taho, joka ottaa niitä vastaan ja sitten ylemmällä tasolla päätetään onko oikeutta vai ei? Mitkä on kriteerit?[/QUOTE]

Tätä minäkin ihmettelen. Ilmeisesti ap on siis vetänyt herneet nenään, kun baarissa joku ap:n mielestä "ruma, läski ja muutenkin epäviehättävä" nainen on kertonut miesihanteestaan. En kyllä ymmärrä, mitä syytä ap:n olisi siitä suuttua, paitsi tietenkin jos hän se pakit saanut osapuoli.

 

[QUOTE="aloittaja";26299319]Niin, ainakaan fyysisen kontaktin tasolla. Ja onhan kai niitä harvinaisia partenogeneesi-tapauksiakin ollut. Mutta nyt ei ollut kyse näistä.[/QUOTE]

Oli kyse siitä, että rumat naiset eivät voi lisääntyä jos eivät laske vaatimuksiaan. Kyllä voivat, spermaa saa pankista.

 

[QUOTE="vieras";26299394]Tätä minäkin ihmettelen. Ilmeisesti ap on siis vetänyt herneet nenään, kun baarissa joku ap:n mielestä "ruma, läski ja muutenkin epäviehättävä" nainen on kertonut miesihanteestaan. En kyllä ymmärrä, mitä syytä ap:n olisi siitä suuttua, paitsi tietenkin jos hän se pakit saanut osapuoli.[/QUOTE]

Mä luulen, että ap on joutunut väistymään jonkun omien kriteeriensä mukaan ruman, lihavan ja vastenmielisen tieltä ja nyt kiukustuneena polkee jalkaansa, kun onni kävelikin hänen hehkeän ulkomuotonsa ohi

 

[QUOTE="pläski";26299393]Siis jos lihavalla on hyvä itsetunto, hän kuvittelee itsestään liikoja?
Vain nuorilla naisilla (alle 25v? alle 30v?) on iloisuutta ja positiivisuutta?

Anteeks, mutta millä planeetalla sä asut? [/QUOTE]

Lihava nainen voi kuvitella saavansa komean miehen, mutta usein se ei onnistu. Nykyajan kauneusihanteita ei voi "paeta", vaikka niitä voi kritisoida. Eli epätäydellisyydestään tietoinen ihminen ei silti välttämättä ole itsetunnoltaan huono ihminen, eikä vastaavasti itsetunnoltaan hyvän ihmisen tarvitse tai ole hyvä pitää itseään täydellisenä. Itsetunto on vahvempi sillä, joka on myös realistinen omista puutteistaan ja heikkouksistaan aivan kuten vahvin ihminen esim. uskaltaa näyttää tunteensa julkisesti. Muuten tosielämä voi lyödä liian lujaa kasvoille. On tärkeää rakastaa itseään, mutta sen ei tulisi tarkoittaa sokeutta omille heikkouksilleen suhteessa ympäristöön.

Nuoret naiset ovat persoonaltaan monesti avoimempia ja vähemmän ennakkoluuloisia. Tällainen näkyy myös ulos riippumatta sukupuolesta. Aivan yhtä tärkeää kuin miehen hyväntuulisuus on naiselle on naisen hyväntuulisuus miehelle. Liika itsenäisyys, negatiivisuus, epäily, pettymykset, kärsimykset... Kaikki tällaiset heikentävät spontaaniutta, uskallusta ja tiettyä naiiviutta. "Aikuisuus" epäromanttisena tilana on jotain ongelmallista viehätyksessä.

 

Onneksi meidän miesten ei tartte vaatia kuhan ottaa kun kynnelle kykenee. Itte oon tämmönen isohko kaveri, 188cm/105 kg, löysää lihaan kaikkea muuta kuin treenattu. Oon aina ollu samanlainen ja naismenestys ollut silti hyvää. Mitään treenattua riukua en ole kyllä tavoitellutkaan, mutta pääosin naiseni ovat olleet hoikkia.

Nykyinen ja viimeinen on sitten 168/55-tasoa ja hän se meillä on se joka omaa painoaa pohtii, vaikka sanoa että mulle sopis mieluummin viis lisää kuin viis pois... mut eihän se usko :=)

 

päivästä päivään ja viikosta viikkoon jaksaa ihmetyttää tämä miten voikin joidenkin ihmisten pyllynreikää kutittaa näin paljon toisten ihmisten parisuhteet.... mitä hemmetin väliä sillä on että minkä näköisen ja kokoisen ihmisen kanssa kukakin elää ja on. luulisi että tärkeintä on se että parisuhteessa elävät itse on tyytyväisiä, itselleenhän he sen puolison ottavat eivätkä sukulaisilleen saatikka täysin vieraille ihmisille.

 

Tätä palstaa kun lukee, yllämainitut jutut tulevat vastaan koko ajan. Ja tokí ne ovat hyvin inhimillisiä tunteita. Itse olen tuntenut hyvin paljon vastaavia tuntemuksia nuorenpana. Kateellinen oli milloin mistäkin, lähinnä toisille naisille koulutuksesta, ulkonäöstä, rahasta tai sitten siiten millainen mies heillä oli.

Katkeruutta koin kanssa monesta asiasta, kuten siitä että yliopisto aikoinaan jäi kesken (alkutekijöihin). Olin köyhästä perheestä, eikä mua oltu opeteltu opiskelemaan ja talouskin oli tosi tiukalla. Olishan sitä selvinnyt, mutta kun ei ollut tajua sellaisesta. Jotenkin äiti kannusti kauheesti menemään töihin, ennemmin kuin opiskella "jotain turhaa"...

Ilmeisesti muutos minussa alkoi joskus 30v. En edes tiedä mikä sen käynnisti, mutta heti kun muutos alkoi, hyviä asioita rupesi tapahtumaan: tapasin mahtavan miehen, joka kannusti minut jatkamaan opintojani. Mentiin naimisiin ja tehtiin 2 lasta. Opinnot kyllä taas jäi, mutta olin vaan niin onnellinen.

Nyt olen työtön, mutta kauhean luottavainen tulevaisuuden suhteen. Melkein olen iloinen, että saan yhden kesän lasten kanssa vielä. Ja mitään kateutta ja kaunaa ei ole mihinkään suuntaan. Ainoa haitallinen tunne joka joskus mulle puskee, on sellainen maailmantuska. Joskus ahistuu kun huomaa miten paljon pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta tässä maailmassa on.

Sitä on niin paljon, että on aika pikkusieluista olla kateellinen siitä, että naapurilla on rahaa enemmän, kun omatkin asiat ovat kunnossa...

 

Oho väärä ketju! Mutta nämä asiat tulivat mieleen taas kun tätäkin ketjua luin. Laitoin tästä oman avauksen, koska eihän tää suoraan tähän liity.

 

En olis vaatinutkaan, mutta kun tuo komee, hyväkroppaiinen viikinki itse vaati päästä mun kanssa naimisiin, vaikka olen läski. Ruma en kyllä ole, mutta kukas läski ikinä kauniskaan olis...
En mä nyt enää siitä viitsi eroakaan ottaa, vaikka se piru menee ja komistuu iän myötä aina vaan enemmän ja mulla vastenmielisyys senkuin lisääntyy!

 

Mä en oo koskaan vaatinut, mut silti mulla on sellanen mies.
Vaikka ite oon 40kg ylipainonen ja 6v miestäni vanhempi. Ja me ollaan jopa lisäännytty ja menty naimisiin. Hui kamala kyllä mun miehen nyt varmaan pitäs ettiä tasosensa nainen kun tämä totuus nyt valkeni

 

[QUOTE="vieras";26299404]Oli kyse siitä, että rumat naiset eivät voi lisääntyä jos eivät laske vaatimuksiaan. Kyllä voivat, spermaa saa pankista.[/QUOTE]

Niin, siihen juuri viittasinkin.

 

päivästä päivään ja viikosta viikkoon jaksaa ihmetyttää tämä miten voikin joidenkin ihmisten pyllynreikää kutittaa näin paljon toisten ihmisten parisuhteet.... mitä hemmetin väliä sillä on että minkä näköisen ja kokoisen ihmisen kanssa kukakin elää ja on. luulisi että tärkeintä on se että parisuhteessa elävät itse on tyytyväisiä, itselleenhän he sen puolison ottavat eivätkä sukulaisilleen saatikka täysin vieraille ihmisille.

Ihan totta. Mutta kyllähän prosessin epäkohtia on aina kiintoisa pohtia kun kokemusta minullakin on ulkoisesti melko vaatimattoman naisen lähentely-yrityksistä, samoin kuin juopuneen. Toiminnan syyt tuntuvat olevan ideologisia (elämäntapavalintoja ihanteena esim. vapaamielisyys) ja toiminnan oikeutus ongelmatonta (nainen voi esim. kokea toimivansa tasa-arvoisesti kun miehetkin ovat toimineet samoin).

Esim. antiikissa kuitenkin hybris eli omahyväinen toiminta vailla yhteiskunnallista ulottuvuutta oli pahimpia rikoksia. Toiminta voidaan nähdä myös miehiä sukupuolena aliarvioivaksi, koska ajatus voi olla, ettei miehelle ulkonäkö juuri merkitse.

 

En esittänyt elämälle mitään vaatimuksia. Olin oma itseni kiloineni kaikkineni ja sain mahtavan miehen! Komean, urheilullisen, hyvän puolison, mahtavan isän.

Tiedän, että pelkästään ylipainoni takia meidän parisuhteemme hiertää jotain huonoitsetuntoisia ihmisiä. Antaa hiertää vaan vaikka haavoille asti

 

Ihan rauhassa vaan. Mä vaan halusin avata keskustelun markkina-arvoteoriasta, tai ainakin sitä sivuten. En mä nyt arvostellut ketään henkilökohtaisesti, tai kiellä sitä, että ihmiset eivät voisi pariutua myös tasonsa yläpuolelle tai alapuolelle. Eikä tarkoitus ollut myöskään keskustella henkilökohtaisista kauneusihanteista.

Mut se nyt on vaan ihan fakta, että parinvalinnassa ja suhdemaailmassa pätee tietyt lainalaisuudet, noin niinku keskimäärin.

 

[QUOTE="aloittaja";26299661]Ihan rauhassa vaan. Mä vaan halusin avata keskustelun markkina-arvoteoriasta, tai ainakin sitä sivuten. En mä nyt arvostellut ketään henkilökohtaisesti, tai kiellä sitä, että ihmiset eivät voisi pariutua myös tasonsa yläpuolelle tai alapuolelle. Eikä tarkoitus ollut myöskään keskustella henkilökohtaisista kauneusihanteista.

Mut se nyt on vaan ihan fakta, että parinvalinnassa ja suhdemaailmassa pätee tietyt lainalaisuudet, noin niinku keskimäärin.[/QUOTE]

Ehkä tämä markkina-arvoteoria koskee vain lihatiskillä viihtyviä miehiä ja naisia? Siis vain hyvännäköisiä.

Meillä on miehen kanssa sama markkina-arvo älykkyydessä, äo on sama molemmilla. Saamoin kiinnostus historiaan, filosofiaan ja muihin meidän juttuihin. Ehkä pinnallisuus on ikuisesti pintaa heille, jotka välittävät historiaa enemmän pinnasta ja vain pinnasta.

 

rääväsuinen, typerä, lihava ja ruma

Onko kyse jostakin sun tuntemasta naisesta vai teetkö jonkun yleistyksen?

Itse olen reilusti ylipainoinen, mutta en mikään ruma. Olen kasvoiltani ihan tavallinen. Rääväsuu osaan olla tarpeen vaatiessa, mutta omaan myös käytöstavat. Typerä en ole. Ylipainosta huolimatta olen saanut monesti huomiota ihan normaalipainoisilta ja hyväkuntoisilta miehiltä. Olen seurustellut elämäni aikana 9 eri miehen kanssa ja ainoastaan kaksi näistä on ollut ylipainoisia, muut ovat olleet normaalikroppaisia ja yksi melko lihaksikas.

 

[QUOTE="Hilja";26299690]Ehkä tämä markkina-arvoteoria koskee vain lihatiskillä viihtyviä miehiä ja naisia? Siis vain hyvännäköisiä.

Meillä on miehen kanssa sama markkina-arvo älykkyydessä, äo on sama molemmilla. Saamoin kiinnostus historiaan, filosofiaan ja muihin meidän juttuihin. Ehkä pinnallisuus on ikuisesti pintaa heille, jotka välittävät historiaa enemmän pinnasta ja vain pinnasta.[/QUOTE]

En usko, että koskee vain lihatiskillä viihtyviä, päin vastoin. Hyvännäköisiä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan ihania ihmisiä tapaa pääsääntöisesti enemmän jossain ihan muualla kuin lihatiskeillä.

Eihän se markkina-arvo pelkästä ulkonäöstä muodostukaan, se on selvä, ja aloituksessanikin mainitisin, että tämän esimerkin naisen kohdalla rumuuteen ja lihavuuteen liittyi lisäksi rääväsuista huutelua. Se nyt ainakin on monelle normaalille miehelle aika vastenmielinen kombinaatio. Huutelu ja suhteellisuuentajun puute (joka tältä naiselta selvästi puuttui) kertoo ihmisestä kaikenlaista. Ei ole vain ulkonäöstä kyse.

 

[QUOTE="Minna";26299702]Onko kyse jostakin sun tuntemasta naisesta vai teetkö jonkun yleistyksen?

Itse olen reilusti ylipainoinen, mutta en mikään ruma. Olen kasvoiltani ihan tavallinen. Rääväsuu osaan olla tarpeen vaatiessa, mutta omaan myös käytöstavat. Typerä en ole. Ylipainosta huolimatta olen saanut monesti huomiota ihan normaalipainoisilta ja hyväkuntoisilta miehiltä. Olen seurustellut elämäni aikana 9 eri miehen kanssa ja ainoastaan kaksi näistä on ollut ylipainoisia, muut ovat olleet normaalikroppaisia ja yksi melko lihaksikas.[/QUOTE]

Joo, eli kyse ei ollut nyt tällaisesta.

 

[QUOTE="Marina";26299598]En olis vaatinutkaan, mutta kun tuo komee, hyväkroppaiinen viikinki itse vaati päästä mun kanssa naimisiin, vaikka olen läski. Ruma en kyllä ole, mutta kukas läski ikinä kauniskaan olis...
En mä nyt enää siitä viitsi eroakaan ottaa, vaikka se piru menee ja komistuu iän myötä aina vaan enemmän ja mulla vastenmielisyys senkuin lisääntyy![/QUOTE]

mulla sama homma! mietin taas tän aloituksen alussa et joko pitää erota tosta komistuksesta! mut ei sitä viitsi kun on noit lapsiaki useampia ja on yhteiset talot ja tavarat. täytyy siis kärvistellä aviossa vaik oon ruma ja läski ja mies niin vietävän komee ja muutenki hauska veikko et päätä ihan huimaa. ja viel jatkuvasti vannoo rakkauttaan!

ap:ltä pyydän anteeksi mut en voi tälle tilanteelle mitään!

 

[QUOTE="aloittaja";26299661]Ihan rauhassa vaan. Mä vaan halusin avata keskustelun markkina-arvoteoriasta, tai ainakin sitä sivuten. En mä nyt arvostellut ketään henkilökohtaisesti, tai kiellä sitä, että ihmiset eivät voisi pariutua myös tasonsa yläpuolelle tai alapuolelle. Eikä tarkoitus ollut myöskään keskustella henkilökohtaisista kauneusihanteista.

Mut se nyt on vaan ihan fakta, että parinvalinnassa ja suhdemaailmassa pätee tietyt lainalaisuudet, noin niinku keskimäärin.[/QUOTE]

Kuka/mikä sen ihmisen tason ja markkina-arvon määrittää? Kun meillä ihmisillä on sen verran erilaisia mieltymyksiä niin mitään pätevää lainalaisuutta tuskin voi muodostaa mistään tasoista tai arvoista.

 

Tätä palstaa kun lukee, yllämainitut jutut tulevat vastaan koko ajan. Ja tokí ne ovat hyvin inhimillisiä tunteita. Itse olen tuntenut hyvin paljon vastaavia tuntemuksia nuorenpana. Kateellinen oli milloin mistäkin, lähinnä toisille naisille koulutuksesta, ulkonäöstä, rahasta tai sitten siiten millainen mies heillä oli.

Katkeruutta koin kanssa monesta asiasta, kuten siitä että yliopisto aikoinaan jäi kesken (alkutekijöihin). Olin köyhästä perheestä, eikä mua oltu opeteltu opiskelemaan ja talouskin oli tosi tiukalla. Olishan sitä selvinnyt, mutta kun ei ollut tajua sellaisesta. Jotenkin äiti kannusti kauheesti menemään töihin, ennemmin kuin opiskella "jotain turhaa"...

Ilmeisesti muutos minussa alkoi joskus 30v. En edes tiedä mikä sen käynnisti, mutta heti kun muutos alkoi, hyviä asioita rupesi tapahtumaan: tapasin mahtavan miehen, joka kannusti minut jatkamaan opintojani. Mentiin naimisiin ja tehtiin 2 lasta. Opinnot kyllä taas jäi, mutta olin vaan niin onnellinen.

Nyt olen työtön, mutta kauhean luottavainen tulevaisuuden suhteen. Melkein olen iloinen, että saan yhden kesän lasten kanssa vielä. Ja mitään kateutta ja kaunaa ei ole mihinkään suuntaan. Ainoa haitallinen tunne joka joskus mulle puskee, on sellainen maailmantuska. Joskus ahistuu kun huomaa miten paljon pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta tässä maailmassa on.

Sitä on niin paljon, että on aika pikkusieluista olla kateellinen siitä, että naapurilla on rahaa enemmän, kun omatkin asiat ovat kunnossa...

Viisaita ajatuksia! Katkeruus myrkyttää ihmisen kuten kaikki muukin negatiivisuus. Taustalla voi olla esim. nuorella ihmisellä epävarmuus ja tarve miellyttää muita. On totta, että jotkut naiset vasta vanhempina eli kolmikymppisinä voivat olla "itsejään".

Negatiivisuutta ei voi poistaa ihmisestä, mutta luullakseni juuri kenestäkään se ei ole kaunista ja jos lähtee katsomaan maailmaa negatiivisuuden kautta, menettää hyvin paljon. Sen sijaan kriittisyys ja itsetuntemus ei minusta ole mitenkään paheellista yhdistettynä tähän. Pidänkin muuten rokokoon ja klassismin aikakausista eniten taidehistoriassa, jolloin nämä teemat olivat enemmänkin tapetilla.

 

[QUOTE="mies";26299488] Liika itsenäisyys[/QUOTE]

Eli naisen pitäisi olla avuton tollukka? Mielummin olen yksin ja itsenäinen kuin riippuvainen yhdestäkään kaksilahkeisesta.

 

[QUOTE="mies";26299378]Aloittajan pointti lienee, että joillain naisilla on hieman liian hyvä itsetunto yhdistettynä näkemykseen, että jos mies ei ole homo, miehelle kelpaa melkein mikä nainen vain.[/QUOTE]

Ahaa. Nyt ymmärrän. Kieltämättä tiedän naisia, jotka toimii noin, mutta suurin osa heistä hakee vain yhden illan seksiseuraa.

 

[QUOTE="mies";26299488]Lihava nainen voi kuvitella saavansa komean miehen, mutta usein se ei onnistu. Nykyajan kauneusihanteita ei voi "paeta", vaikka niitä voi kritisoida.[/QUOTE]

Totta tuokin. Mutta kuinka vakavalla pohjalla parisuhteen aloittaminen ja kumppanin löytyminen on, jos tuollainen asia on tärkeää? Tarkoitan siis sitä, että ei halua tutustua paremmin baarissa tapaamaansa mukavaan naiseen tai mieheen vain sen takia, että tämä on lihava? Kyllä sitten saakin jäädä ihan yksin

Minulla ja miehelläni ainakin menee niin, että välillä harrastetaan liikuntaa enemmän ja syödään vaan rahkaa ja raejuustoa, jolloin laihdutaan ja välillä taas leivotaan korvapuusteja ja tehdään paljon ylitöitä, jolloin lihotaan. Välillä ollaan vuosia yhdessä läskejä ja välillä taas normaalipainoisina

 

[QUOTE="Minna";26299740]Eli naisen pitäisi olla avuton tollukka? Mielummin olen yksin ja itsenäinen kuin riippuvainen yhdestäkään kaksilahkeisesta.[/QUOTE]

Ajattelet liian mustavalkoisesti ja kielesikin on aika "tylyä".

Itsenäisyyden ja sairaalloisen riippuvuuden välimaastoon mahtuu paljon (suhde toki edellyttää toimiakseen jonkinasteista tarvitsevuutta).

Itsenäisyys on huonoa, jos se estää näkemästä itseään rehellisesti ja laajasti eli eräänlaisena mosaiikkina eli jos ego on liian suppea, liian rationaalinen tai liian muualta lainattu eli epäyksilöllinen (epävapaa). Myös korostunut itsenäisyys näkyy teennäisyyteenä ja kylmäkiskoisuutena, "aidon" ihmisen luo naamioiden takana on vaikea päästä, ihminen pelkää suuresti avautua, jne.

Itsenäinen ihminen, joka suojautuu maailmalta ja jolla on toiset jyräävä mentaliteetti, on oikeasti kaikkea muuta. Luontevuus ja kauneus puuttuvat, hän on "pakkopaidassa".