mitä menetän lapsettomana

[QUOTE="vieras";26279642]Lapset voi jättää tekemättä ihan vain sen takia, että ei halua lapsia. Siihen ei tarvitse olla mitään ekologista syytä tai traumaa takana. Kaikilla ei vain ole halua tehdä lapsia. Minä en jätä lapsia tekemättä siksi, että haluaisin pelastaa maapallon, minulla on ollut oikein hyvä lapsuus ja osaisin varmasti rakastaa ja hoivata lasta. En myöskään jätä lasta tekemättä sen takia, että en halua vaihtaa vaippoja tai herätä öisin tai että haluan matkustella. Minulla ei yksinkertaisesti ole halua tehdä lapsia. Ihan samalla tavalla kuin minulla ei halua opiskella lääkäriksi tai harrastaa jalkapalloa. Ei niihin ole mitään sen ihmeellisempää syytä.

Ja milläköhän tavalla vapaaehtoisesti lapsettomat ovat itsekkäitä?[/QUOTE]

Siis kirjoitinko jotenkin huonosti, tai vaikeasti ymmärrettävästi? Yritin nimenomaan valottaa sitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on OK ja todellakin jokaisen oma asia, olipa syy siihen mikä tahansa. Kirjoitin siitä, kun aina keskusteluissa syytellään näitä lapsettomia itsekkäiksi ja pahoiksi, ja sellanen syyllistäminen on mielestäni ällöttävää. Capisce?

Kannattaa lukea mun teksti uudestaan, ajatuksella.

 

Nykyään ihminen voi (ainakin Suomen kaltaisessa maassa) pitkälti itse vaikuttaa siihen, millaiseksi elämä muodostuu. Jos jostain ideologisesta syystä jätttää lapset tekemättä (ekologinen ajattelu), tai kokee, ettei ole riittävä äidiksi, on se jokaisen oma valinta. Monesti vaan kuulee, että vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään itsekkäinä. Noh, sitähän he omalla tavallaan ovatkin. Mutta jos oikeasti tuntee, ettei jostain syystä osaa tai halua ottaa sitä vastuuta, joka lasten saanniin myötä harteille kaatuu, on sen myöntäminen todellakin vastuullisempaa kuin se, että hankkii lapsia vastentahtoisesti vain, koska se on yhteiskunnan normi. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

Näissä kommenteissasi on kuitenkin taustalla ajatus siitä, että nainen, joka ei halua lapsia ei ole normaali, on jotenkin puutteellinen tai viallinen ja itsekäs. "Suvaitsevaisuutesi" rajoittuu siihen, että ajattelet, että lapsettomuuden valinneilla naisilla on oikeus olla vajavaisia ja onkin parempi, että eivät tee lapsia kun eivät ole "riittäviä" äidiksi. Ei siis mitään uutta auringon alla...

 

Menetät sen, että jos joskus olet vanha ja vaivainen, niin sinulla ei ole ketään kuka huolehtisi sinusta. Takuulla siis riudut yksin siellä vanhainkodissa tai kodissasi, kaikki ystäväsikin alkavat vetelemään viimeisiään niin ei niistäkään enää niin paljon iloa ole.
Tietenkin puolisi saattaa pitää huolen, mutta se ei ole niin varmaa.

Ehkä sinuna minä miettisin sitä vakavasti, kun ikääkin sinulla jo kumminkin 30v. Yli 40vuotiaana se onkin jo eri juttu tulla raskaaksi, kuin tuossa iässä. Mutta asia ok, jos ihan vakavissasi haluat pysyä lapsettomana.

Minulle aikoinaan sanoi yksi fiksu ihminen, että ne jotka eivät hanki lapsia, jäävät paljosta paitsi.

 

[QUOTE="vieras";26279751]Näissä kommenteissasi on kuitenkin taustalla ajatus siitä, että nainen, joka ei halua lapsia ei ole normaali, on jotenkin puutteellinen tai viallinen ja itsekäs. "Suvaitsevaisuutesi" rajoittuu siihen, että ajattelet, että lapsettomuuden valinneilla naisilla on oikeus olla vajavaisia ja onkin parempi, että eivät tee lapsia kun eivät ole "riittäviä" äidiksi. Ei siis mitään uutta auringon alla...[/QUOTE]

Voi herranen aika. No kai se nyt on parempi myöntää, ettei halua lapsia, eikä huolehtia heistä 24/7? Jos tietää, ettei siihen ole halua. Monilla vaan on se ajatus ITSELLÄÄN taustalla, etteivät täytä ns. "hyvän äitiyden" normeja (mitä ikinä se kellekään merkitsee). Olkoonkin se vaikka sitä, ettei halua joustaa menoistaan lapsen hyvinvoinnin takia, ja olla toisen ihmisen elämästä vastuussa. Ei se tee kenestäkään "vajavaista" kuten sanoit, en todellakaan niin ajattele. Ikäänkuin kuvittelisin, ettei nainen voi elää täyttä elämää ilman lapsia? En todellakaan ajattele niin. Oletko itse lapseton, vai miksi haet teksteistäni tuollaisia negatiivisia merkityksiä?

 

Vaikea kysymys. Kyllähä lapsen myötä on menettänyt paljon ja saanut paljon. Suurin saatu asia on tietysti se lapsi itsessään, joka tuo elämään ihan valtavasti valoa ja iloa joka päivä. Ei siihen verrattavaa asiaa kyllä edellisessä elämässä ollut.

 

[QUOTE="vieras";26279751]Näissä kommenteissasi on kuitenkin taustalla ajatus siitä, että nainen, joka ei halua lapsia ei ole normaali, on jotenkin puutteellinen tai viallinen ja itsekäs. "Suvaitsevaisuutesi" rajoittuu siihen, että ajattelet, että lapsettomuuden valinneilla naisilla on oikeus olla vajavaisia ja onkin parempi, että eivät tee lapsia kun eivät ole "riittäviä" äidiksi. Ei siis mitään uutta auringon alla...[/QUOTE]

Sitäpaitsi tuo pohdinta "normaaliudesta" lähti siitä, kun ap itse mainitsi, että eihän hän normaali ole! Kukapa meistä olisi...

 

Menetät 24 tunnin synnytyskivut. Menetät joka vuosi järjestettävät kaverisynttärit. Menetät koliikkivauvan öiset itkut. Menetät rahaa, jos olet hyvässä virassa. Menetät anoppisi ja suvun tanttojen arvostuksen naisena.
Sisareni ei saanut lasta. Hän eli, kuitekin, miehensä kanssa hyvin hienon elämän.

 

[QUOTE="juliet";26271920]kukaan ei tule katsomaan vanhainkotiin.[/QUOTE]
... vanhustyössä työskennellessäni olen nähnyt myös sen, että vaikka olisikin lapsia, niin on niitäki lapsia jotka eivät käy kun sen 1-2 kertaa vuodessa katsomassa isää/ äitiään vanhainkodissa/palvelutalossa/dementiakodissa.
Nämä käynnit ajoittuvat syntymäpäivään, isän/äitienpäivään, sekä jouluun... yleensä.
Enkä nyt tarkoita tällä niitä lapsia, jotka asuvat kaukana, vaan ihan samalla paikkakunnalla olevia.
On niin helppoa unohtaa isä/äiti, koska luotetaan siihen että tämä saa parasta mahdollista hoitoa. Hoitajat eivät kuitenkaan ole omaisia!

 

Totta kai suren hieman omaa valintaani. Luopuminen mahdollisista lapsista koskettaa. Se on varmasti osa tätä omaa prosessiani. Ihanaa, että lapsettomuudesta kärsivälle on syntynyt toivottuja tyttäriä. Koen, että tunteet liittyvät tämän asian käsittelyyn. Minusta on mukava lukea ajatuksia äitiydestä, siksi tämän keskustelun avasinkin. Minulle itselleni ei ole ollut aina selvää, etten halua lapsia. Tai likeastaan on, mutta nyt vastaalan ymmärtää asiaa.

 

En tiedä, mutta tulee sellainen olo, että kun yrittää pohtia asiaa monelta kannalta (perusviestinä se, että lapsettomuus ei estä onnea) niin silti joku lapseton tulee vääntelemään mun ajatuksia muutaman lauseen perusteella, ja vänkäämään, että sinä ajattelet sitä-ja-tätä. Mistähän tuommoinen asenne kumpuaa? Yhteiskunta taitaa todellakin olla suvaitsematon lapsettomia kohtaan, kun joku heistä hyökkää heti kimppuun, jos asioita yrittää pohdiskella eri näkökulmista.

Ja todellakin -suoraan sanottuna- olen välillä aika kateellinen lapsettomille, kun saavat nukkua pitkään, matkustella, valvoa, käydä ulkona syömässä (tai ylipäätään syödä ja käydä tarpeillaan päivällä rauhassa ) Että en todellakaan pidä siitä, että äitiyttä romantisoidaan. Se on rankkaa työtä, enkä nyt suuresti ihmettele sitä, etteivät kaikki sitä halua tehdä leipätyönsä ohella!

 

Menetät sen, että jos joskus olet vanha ja vaivainen, niin sinulla ei ole ketään kuka huolehtisi sinusta. Takuulla siis riudut yksin siellä vanhainkodissa tai kodissasi, kaikki ystäväsikin alkavat vetelemään viimeisiään niin ei niistäkään enää niin paljon iloa ole.
Tietenkin puolisi saattaa pitää huolen, mutta se ei ole niin varmaa.

Ehkä sinuna minä miettisin sitä vakavasti, kun ikääkin sinulla jo kumminkin 30v. Yli 40vuotiaana se onkin jo eri juttu tulla raskaaksi, kuin tuossa iässä. Mutta asia ok, jos ihan vakavissasi haluat pysyä lapsettomana.

Minulle aikoinaan sanoi yksi fiksu ihminen, että ne jotka eivät hanki lapsia, jäävät paljosta paitsi.

Voi luoja sä et voi olla tosissasi. Miten sinä voit sen taata, että lapseton riutuu yksinäisenä vanhainkodissa? Meistä kukaan ei tiedä mitään tulee tapahtumaan. Moni lapset tehnytkin riutuu yksin kun lapsilla on kiire oman elämänsä kanssa. On myös täysin mahdollista, että vaikka veljen lapset käyvät katsomassa sitä lapsetonta. Tai hän ei ikinä elä niin vanhaksi, että pääsee vanhainkotiin. Tai hän on niin hyvässä kunnossa että ei joudu vanhainkotiin. Tai ne lapset kuolevat aikaisemmin. Ei ole varmaa, että puoliso pitää huolen, mutta ei ole todellakaan myöskään varmaa, että lapset pitävät huolen. Tuo on aika lailla maailman typerin syy tehdä lapsia.

 

En tiedä, mutta tulee sellainen olo, että kun yrittää pohtia asiaa monelta kannalta (perusviestinä se, että lapsettomuus ei estä onnea) niin silti joku lapseton tulee vääntelemään mun ajatuksia muutaman lauseen perusteella, ja vänkäämään, että sinä ajattelet sitä-ja-tätä. Mistähän tuommoinen asenne kumpuaa? Yhteiskunta taitaa todellakin olla suvaitsematon lapsettomia kohtaan, kun joku heistä hyökkää heti kimppuun, jos asioita yrittää pohdiskella eri näkökulmista.

Ja todellakin -suoraan sanottuna- olen välillä aika kateellinen lapsettomille, kun saavat nukkua pitkään, matkustella, valvoa, käydä ulkona syömässä (tai ylipäätään syödä ja käydä tarpeillaan päivällä rauhassa ) Että en todellakaan pidä siitä, että äitiyttä romantisoidaan. Se on rankkaa työtä, enkä nyt suuresti ihmettele sitä, etteivät kaikki sitä halua tehdä leipätyönsä ohella!

No kai voit ymmärtää, että jos puhut lapsettomuudesta ekologisena valintana tai siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä äidiksi niin siitä saa helposti käsityksen, että pidät näitä ainoina syynä?

 

lienee ymmärrettävää, miksi ihmiset pelkäävät yksinäistä vanhuutta. jos elän pitkän elämän, toivon että enjoudu olemaan pitkään yksinäinen. toisaalta liekö se yksinäinen vanhuus pahinta, mitä minulle voisi tapahtua. jospa sitä yrittäiS vähän elää tässä välissä ennenku miettis yksinäistä vanhuuttaan.

 

[QUOTE="vieras";26280009]No kai voit ymmärtää, että jos puhut lapsettomuudesta ekologisena valintana tai siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä äidiksi niin siitä saa helposti käsityksen, että pidät näitä ainoina syynä?[/QUOTE]

Niin ja siis sanoithan myös lapsettomia itsekkäiksi ja odottaisin edelleen vastausta miksi näin on.

 

[QUOTE="heikosti positiivinen";26280012]lienee ymmärrettävää, miksi ihmiset pelkäävät yksinäistä vanhuutta. jos elän pitkän elämän, toivon että enjoudu olemaan pitkään yksinäinen. toisaalta liekö se yksinäinen vanhuus pahinta, mitä minulle voisi tapahtua. jospa sitä yrittäiS vähän elää tässä välissä ennenku miettis yksinäistä vanhuuttaan.[/QUOTE]

Mutta se ei ole ymmärrettävää, että lapsia tehdään vanhuuden turvaksi. Lapsiraukat saavat varmaan kärsiä koko elämän jos äiti on heidät sen takia tehnyt, että he hoitavat häntä nuorena. Heitä ei siis oikeasti ole haluttu. Heillä on vain välineellistä arvoa. Heitä ei ole haluttu heidän itsensä vuoksi vaan sen vuoksi, että heistä on hyötyä.

 

[QUOTE="vieras";26280019]Mutta se ei ole ymmärrettävää, että lapsia tehdään vanhuuden turvaksi. Lapsiraukat saavat varmaan kärsiä koko elämän jos äiti on heidät sen takia tehnyt, että he hoitavat häntä nuorena. Heitä ei siis oikeasti ole haluttu. Heillä on vain välineellistä arvoa. Heitä ei ole haluttu heidän itsensä vuoksi vaan sen vuoksi, että heistä on hyötyä.[/QUOTE]

Siis vanhana

 

[QUOTE="vieras";26280009]No kai voit ymmärtää, että jos puhut lapsettomuudesta ekologisena valintana tai siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä äidiksi niin siitä saa helposti käsityksen, että pidät näitä ainoina syynä?[/QUOTE]

Kannattaa lukea mun aiemmat tekstit. Niistä selviää, etten todellakaan niin luule. Ja se itsekkyys. Koen itsekin olevani itsekäs, terveellä tavalla. Etkö sinä? Mulle sitäpaitsi sanottiin kun harkitsin raskautta, että "eiiii lapsia voi tehdä, se on itsekästä!"

 

Kannattaa lukea mun aiemmat tekstit. Niistä selviää, etten todellakaan niin luule. Ja se itsekkyys. Koen itsekin olevani itsekäs, terveellä tavalla. Etkö sinä? Mulle sitäpaitsi sanottiin kun harkitsin raskautta, että "eiiii lapsia voi tehdä, se on itsekästä!"

Jokainen on itsekäs. Minusta lapsettomat vaan eivät ole yhtään sen itsekkäämpiä kuin lapselliset.

 

[QUOTE="vieras";26280013]Niin ja siis sanoithan myös lapsettomia itsekkäiksi ja odottaisin edelleen vastausta miksi näin on.[/QUOTE]

Ja miksi ei voisi sanoa, ettei halua lapsia itsekkäistä syistä? Mitä pahaa siinä on? Jos haluaa elää itselleen ja puolisolleen, onhan se tavallaan sitä, että ajattelee omaa mukavuuttaan. Toisaalta, joillekin se mukavuus on perheen parissa puuhaaminen, toiselle matkustelu, hetkessä kiinni eläminen jne. Jos ei kestä sitä pikkulapsivaiheen rankkuutta, osoittaa se mun nähdäkseni itsetuntemusta "En jaksa sellasta, mun luonteenlaadulla sellaisesta ei tule mitään". Eikä siinä ole mitään taivasteltavaa. Eikä se tarkoita sitä, ettei voisi tehdä elämässään paljon hyvää, ajatella muita ihmisiä jne.

 

[QUOTE="vieras";26279970]Voi luoja sä et voi olla tosissasi. Miten sinä voit sen taata, että lapseton riutuu yksinäisenä vanhainkodissa? Meistä kukaan ei tiedä mitään tulee tapahtumaan. Moni lapset tehnytkin riutuu yksin kun lapsilla on kiire oman elämänsä kanssa. On myös täysin mahdollista, että vaikka veljen lapset käyvät katsomassa sitä lapsetonta. Tai hän ei ikinä elä niin vanhaksi, että pääsee vanhainkotiin. Tai hän on niin hyvässä kunnossa että ei joudu vanhainkotiin. Tai ne lapset kuolevat aikaisemmin. Ei ole varmaa, että puoliso pitää huolen, mutta ei ole todellakaan myöskään varmaa, että lapset pitävät huolen. Tuo on aika lailla maailman typerin syy tehdä lapsia.[/QUOTE]

en minä olekaan tosissani, tuo nyt oli vaan yksi esimerkki, kuin EHKÄ saattaa tapahtua, mistä EHKÄ voi jäädä paitsi. En jaksa alkaa enempää syvällisesti pohtimaan asiaa, oletin että ap haluaa kuulla rehellisiä vastauksia ja miettiä asiaa monelta kantilta.

 

Ja jos ei vaan ole sitä viettiä hankkia lapsia, niin ei siinä ole sen kummempaa. Miksi se pitäisi kaikilla olla?

 

Ja miksi ei voisi sanoa, ettei halua lapsia itsekkäistä syistä? Mitä pahaa siinä on? Jos haluaa elää itselleen ja puolisolleen, onhan se tavallaan sitä, että ajattelee omaa mukavuuttaan. Toisaalta, joillekin se mukavuus on perheen parissa puuhaaminen, toiselle matkustelu, hetkessä kiinni eläminen jne. Jos ei kestä sitä pikkulapsivaiheen rankkuutta, osoittaa se mun nähdäkseni itsetuntemusta "En jaksa sellasta, mun luonteenlaadulla sellaisesta ei tule mitään". Eikä siinä ole mitään taivasteltavaa. Eikä se tarkoita sitä, ettei voisi tehdä elämässään paljon hyvää, ajatella muita ihmisiä jne.

En minä ymmärrä mikä tuossa on itsekästä. Onko itsekästä tehdä itselle sopivia valintoja? Se, että ei tee lapsia mukavuudenhalusta ei ole yhtään sen itsekkäämpää kun tehdä lapsia koska niitä haluaa tai opiskella sairaanhoitajan sijasta kampaajaksi koska niin haluaa.

 

Ja jos ei vaan ole sitä viettiä hankkia lapsia, niin ei siinä ole sen kummempaa. Miksi se pitäisi kaikilla olla?

Niin, tätä minäkin ihmettelen. Aina pitäisi olla joku syy miksi ei halua lapsia ja juuri siitä kai se itsekkyys väitekin tulee. 'Se vaan haluaa itsekkäästi nukkua myöhään'. Uskon, että suurimalla osalla veloista se syy on ihan vain se, että ei yksinkertaisesti halua lapsia. Niin se minullakin on. En ole tähän päivään mennessä ikinä halunnut lapsia. Siihen ei ole mitään sen kummempaa syytä kuin se, että minussa ei ole herännyt mitään halua tehdä lapsia.

 

[QUOTE="vieras";26280067]En minä ymmärrä mikä tuossa on itsekästä. Onko itsekästä tehdä itselle sopivia valintoja? Se, että ei tee lapsia mukavuudenhalusta ei ole yhtään sen itsekkäämpää kun tehdä lapsia koska niitä haluaa tai opiskella sairaanhoitajan sijasta kampaajaksi koska niin haluaa.[/QUOTE]

Niin ja siis, itsekkyyden voi käsittää niin monella tavalla. Monille sillä on automaattisesti negatiivinen kaiku. Lapsettomien "itsekkyydessä", tai jos asian vois näin muotoilla: halussa elää ilman jatkuvaa muiden holhoamista, opettamista, pukemista, syöttämistä jne. siis ei ole mitään ns. patologista, pahaa tai poikkeavaa. Sitä ajoin takaa. Vähän kevennyksenä nyt: tuli mieleen, että lapsettomilla toimii tuo itsesuojeluvaisto Nojoo, rakastan minä lapsiani yli kaiken, mut ei kannata kuvitella että helppoo useamman pienen vilkkaan naperon kanssa on! Ja täällä sitä vaan kukutaan... Ei pidä ottaa tavaksi. Nukkukaa lapsettomat aamulla munki puolesta pitkään

 

On tosi vaikea sanoa, mitä menetät, koska se on niin henkilökohtainen juttu. Toisaalta et menetä mitään, toisaalta menetät kaiken Mistäpä me sen tietäisimme, kun emme sinua tunne. Mutta Mie, sinä sanoit hyvin: lapset ovat vain lainassa. Vaikka tekisitkin lapsia, et omista heitä, etkä saa pitää heitä kuin pienen hetken. Päivä päivältä he kasvavat isommiksi ja irrottautuvat sinusta pikkuhiljaa, ja joku päivä ovat omillaan.