UUSPERHEELLISET! Onko etälapset teillä aina koko etävanhemman loma ajan? Onko aikaa pelkästään yhteisten lasten kanssa?

[QUOTE="Jenis";26276139]Kuka uusi puoliso tässä on erottamassa lapsia biologisista vanhemmistaan?! Herranjestas. Ei se äitipuoli nyt mikään Kiinan keisari ole, joka jakaa tapaamisvuoroja mielensä mukaan, huh!
[/QUOTE]

Hienoa, ettet ole tällaiseen törmännyt. Valitettavasti näitäkin tapauksia on yllättävän ja valitettavan paljon. Tapaamiset isän ja lasten välillä ovat sujuneet hyvin kunnes isä on löytänyt uuden puolison. Syitä on monia ja meillä ei todellakaan ole näin vaan kuten sanoin, lapset asuvat puoliksi isänsä ja tämän uuden vaimon luona.

Itse ainakin tiedostan "äitipuoliuden" (ihan kauhea sana koko äitipuoli) haasteet niin hyvin, etten ikinä siihen itse ryhtyisi. Enkä myöskään halua lapsilleni ketään isäpuoleksi. Eikä lasten isänkään uusi vaimo ole mikään puolikas äiti. Hänellä on nimi.

Arvostan kaikkia niitä äitipuolia, jotka tukevat puolisoitaan siinä, että nämä viettävät lastensa kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Oli nämä lapset sitten yhteisiä tai erillisiä.

Jos tekee lapsen ihmisen kanssa, jolla on jo ennestään lapsia, on syytä muistaa, ettei tämä syntyvä lapsi ole perheen ensimmäinen vaikka se itselle olisikin ensimmäinen. Ihan sama kuin ydinperheeseen syntyisi kolmas muksu. Ei niitä kahta vanhempaa voi mihinkään ulkoistaa, että vauvan kanssa saataisiin rauhassa tutustua ja nunnutella. Siinä ne lapset melskaavat ympärillä kuten aikaisemminkin.

Karu faktahan se on, että uusioperhettä perustettaessa tiedetään, että niitä lapsia on erilaisilla kokoonpanoilla ja sen kanssa on vaan sitten elettävä. Itse en tuohon rumbaan lähde.

 

[QUOTE="äitipuoli";26275814]hoidan itsekin säännöllisesti etä-lasta eikä minulla ole mitään häntä vastaan. en halua hänestä "eroon". Tämä esittämäni kysymys tuli vain mieleeni kun huomasin kaipaavani lomalla aikaa myös vain miehen ja yhteisten lasten kanssa? ajatus säikäytti minutkin, ja siksi ajattelin kysyä teidän mielipidettä että olenko ihan vinksahtanut kun näin tuumailin... mutta korostan että lapsi on lomalla paljon meidän kanssa ja teemme perheenä kaikenlaista kivaa.[/QUOTE]

Palatakseni tähän alkuperäiseen asiaan... Pahoitteluni että on lähtenyt hieman raiteilta tämä keskustelu.

As you can see, meistä on moneksi. Niiden lähiäitien mielestä on varmasti ihan vastuutonta edes ajatella tuollaista, sinä hirveä itsekäs ryökäle joka viet lapselta isän! Minun mielestäni taas laatu korvaa määrän, tässäkin asiassa.
Olet ihminen ihan siinä kuin miehesikin, sinulla on oikeus toivoa yhteistä aikaa ihan vain sen oman lähiperheen kanssa.

 

Taas yksi esimerkki siitä, miten toimimattomia monet uusperheet ovat. Ja siitä kärsivät kaikki, eniten tietysti ne lapset, jotka ovat aikuisten välisiin kuvioihin täysin syyttömiä.

Haluaisin kuuluttaa ensisijaisesti sitä lähivanhemman (yleensä äidin) vastuuta kun uusioperheistä on kyse. Muistakaahan myös se, että teidänkin lastenne elämää rikastuttaa mahdolliset uudet sisarukset, uudet varaäidit ja -isät, uudet varamummot ja -vaarit.

Lapset eivät ole pelinappuloita, joita voitte käyttää häikäilemättömästi hyväksenne pitääksenne exänne hallinnassanne. Lapsilla ei kiristetä, ei uhkailla, toista vanhempaa ei mustamaalata turhaan. Exällänne on oikeus jatkaa elämäänsä eronne jälkeen, aivan samoin kuin teilläkin.

 

Ei se kuulkaa ole naisten sanomisita kiinni, miten paljon miehet lastensa kanssa aikaa viettävät. Kiinnostaa, jos kiinnostaa ja jos ei kiinnosta, ei siinä toisen rohkaisu ja tukeminen auta. Ja jos isä ei ole lasten kanssa lomailuun ensimmäisen perheen aikana, hän tuskin innostuu siihen myöhemminkään.

 

Jumalan kiitos ei ole.Kaksi viikkoa ja siinäkin on kestämistä.Vielä kun menee niin että omat on silloin isällään niin ei vois vähempää kiinnostaa kattella kenenkään muiden murkkuja turpa väärinpäin 24 tuntia vuorokaudessa.
Neljä vuotta niin miehen kuopus on 18 eikä sen jälkeen tartte pitää enää.
Omat on kaks viikoa isällään minimissään,toivottavasti pitää pidempäänkin.Yleensä nykyisin pitää.

 

AIVAN USKOMATON KETJU.

Meillä miehen pojat on JOKA KESÄ meillä 4 viikkoa ja toiset 4 viikkoa lomailevat äitinsä kanssa.
Mikään muu ei tulisi kyseeseen. Siis TOTTAKAI mieheni haluaa viettää kesälomansa lastensa kanssa, kun muutenkin joutuu olemaan heistä erossa enemmän kuin haluaisi (ovat meillä vain joka toinen viikonloppu + yhden arki-illan/vko).

Minulle on aivan vieras ajatus, että ryhtyisin vaatimaan aikaa vain "oman perheen kesken". Omaa perhettähän ne miehen aikaisemmasta syntyneet lapsetkin on.

Oikeasti kummallisia ihmisiä täällä!

 

AIVAN USKOMATON KETJU.

Meillä miehen pojat on JOKA KESÄ meillä 4 viikkoa ja toiset 4 viikkoa lomailevat äitinsä kanssa.
Mikään muu ei tulisi kyseeseen. Siis TOTTAKAI mieheni haluaa viettää kesälomansa lastensa kanssa, kun muutenkin joutuu olemaan heistä erossa enemmän kuin haluaisi (ovat meillä vain joka toinen viikonloppu + yhden arki-illan/vko).

Minulle on aivan vieras ajatus, että ryhtyisin vaatimaan aikaa vain "oman perheen kesken". Omaa perhettähän ne miehen aikaisemmasta syntyneet lapsetkin on.

Oikeasti kummallisia ihmisiä täällä!

Meitä on moneksi,mun mies ei halua koko kesälomaansa olla murkkujen kans,minäkään en halua,on ne sitten hänen tai minun.
Me halutaan kahdenkeskistäkin aikaa.

 

Ja sitten oletetaan että kun tähän uusioperheeseen syntyy lapsi, hänen tarpeensa eivät ole ikinä yhtä tärkeät kuin niiden raukkaparkojen, aikaisempien lasten, joilla ei ole edes ehjää perhettä. Miksi tämän uuden lapsen tulee heti alusta saakka joutua tinkimään kaikesta?

Kerro mulle millä tavalla tämä uusi lapsi tinkii kaikesta kun saa viettää siinä uudessa ydinperheessään 24/7, jossa nyt se isän edellisen liiton lapsi toisinaan käy, kesäsin vaan vähän pidemmän jakson?

 

No mä taas komppaan tulevaa äitiä. Mahtaa olla raskasta kun miehen lapset tulevat pitkäksi aikaa kyläilemään vaikka omassakin elämäntilanteessa uusine vauvoineen olisi työtä ihan riittämiin. Vielä kun miehet tuppaavat vähän olemaan sellaisia, että "no jätetään noi pojat nyt tuolle uudelle vaimolle, kyllä se ne hoitaa siinä samalla".

Miten voi sanoa että alaikäinen lapsi kyläilee oman vanhempansa luona?

 

[QUOTE="akka";26276575]Meitä on moneksi,mun mies ei halua koko kesälomaansa olla murkkujen kans,minäkään en halua,on ne sitten hänen tai minun.
Me halutaan kahdenkeskistäkin aikaa.[/QUOTE]

Onneksi en ole sinun tai miehesi lapsi!!!
Sääliksi käy miehesi lapsia. Millainen ihminen ei halua olla omien lapsiensa kanssa? Oli ne sitten taaperoita tai murkkuja - hänen lapsiaansahan ne on silti.

Toki ymmärrän tarpeen olla joskus kaksistaan (ilta silloin tällöin tai joku viikonloppureissu). Mutta onhan ne murkut varmaan äitinsäkin kanssa. Silloinhan teillä on kahdenkeskistä aikaa!

Ja kyllä tiedän, että murkut voi joskus olla haastavia. Miehen lapset on 15- ja 12-vuotiaat.
Ja silti me haluamme viettää kesälomastamme 4 viikkoa heidän kanssaan.
Ja meillä on vielä oikein mukavaa! Osa lomasta ollaan mökillä, osa retkeillään lähiseudulla.

 

Ap, onko teillä tilanne sellainen että etälapsi saisi enemmän huomiota kuin yhteinen lapsenne? Mietin sitä miksi tarvitset yhteistä aikaa "oman perheen" kesken, tuleeko se tunne siitä että yhteinen lapsenne jäisi jotenkin paitsioon kun etälapsi on teillä?

Ja minusta tuo ei ole kamala ajatus, jos kaipaa joskus lomaa niinkin ettei etälapset ole paikalla. Minusta se on ihan ymmärrettävää.

 

Onneksi en ole sinun tai miehesi lapsi!!!
Sääliksi käy miehesi lapsia. Millainen ihminen ei halua olla omien lapsiensa kanssa? Oli ne sitten taaperoita tai murkkuja - hänen lapsiaansahan ne on silti.

Toki ymmärrän tarpeen olla joskus kaksistaan (ilta silloin tällöin tai joku viikonloppureissu). Mutta onhan ne murkut varmaan äitinsäkin kanssa. Silloinhan teillä on kahdenkeskistä aikaa!

Ja kyllä tiedän, että murkut voi joskus olla haastavia. Miehen lapset on 15- ja 12-vuotiaat.
Ja silti me haluamme viettää kesälomastamme 4 viikkoa heidän kanssaan.
Ja meillä on vielä oikein mukavaa! Osa lomasta ollaan mökillä, osa retkeillään lähiseudulla.

Miehen toinen murkku asuu meidän kanssa, samoin mun murkut asuu meidän kanssa.Kun niiden kanssa tahii joka päivä niin haluaa kyllä lomallaan olla edes viikon pelkästään me aikuiset kahdestaan ja voipi olla että ei onnistu kun miehen exä haluaa että sen murkut on meillä just sillon kun mun murkut on isällään ja juuri sen takia ettei meillä olis yhtään kahdenkeskistä aikaa.
Meidän ainoot kahdenkeskiset ajat on joka toinen viikonloppu ja sillonkin miehen likka joka meillä asuu hyppää täällä koko viikonlopun kun pitäs äidillään olla.Millon haetaan eilistä päivää ja millon kampaa, pääasia että saa käydä kyttäämässä.

 

Eikähän se yhteinen lapsi/yhteiset lapset kuitenkin vähän pakostakin saa eniten aikaa vanhempiensa kanssa. Pitkiä viikonloppuja silloin tällöin, joululomia jne. En ymmärrä miksi vielä kesälomasta pitäisi saada osa lomasta viettää vain "oman ydinperheen kesken".

Kesään mahtuu kuitenkin varmasti aika monta viikonloppua tms jolloin se etälapsi on muualla. Silloinhan voi tehdä pieniä mukavia retkia ym niiden yhteisten lasten kanssa.

En kyllä itse ainakaan lähtisi vaatimaan lomaa ilman etälapsia.

 

KYLLÄ, mieheni lapsi ensimmäisestä liitosta on meillä koko mieheni loman (4 vkoa)

Ja

KYLLÄ meillä on myös aikaa olla pelkästään yhteisten lastemme kanssa. Miehen lapset lomailevat äitinsä kanssa 11.6. - 8.7. Tänä aikana meillä on JOKA viikonloppu aikaa olla pelkästään oman ydinperheen kesken. Lisäksi meillä on kaikki ihanat kesäillat (työpäivän jälkeen) aikaa olla oman ydinperheen kesken.

 

[QUOTE="akka";26276652]Miehen toinen murkku asuu meidän kanssa, samoin mun murkut asuu meidän kanssa.Kun niiden kanssa tahii joka päivä niin haluaa kyllä lomallaan olla edes viikon pelkästään me aikuiset kahdestaan ja voipi olla että ei onnistu kun miehen exä haluaa että sen murkut on meillä just sillon kun mun murkut on isällään ja juuri sen takia ettei meillä olis yhtään kahdenkeskistä aikaa.
Meidän ainoot kahdenkeskiset ajat on joka toinen viikonloppu ja sillonkin miehen likka joka meillä asuu hyppää täällä koko viikonlopun kun pitäs äidillään olla.Millon haetaan eilistä päivää ja millon kampaa, pääasia että saa käydä kyttäämässä.[/QUOTE]

Tiedän tunteen teinien kanssa. Hotellista jos maksaa, saa olla rauhassa, kotonaan ei koskaan.

 

Eikös vanhempien pitäisi tapella siitä KUMPI SAA olla lasten kanssa?
Minä ainakin haluan kaikki lapseni mukaan lomilla ja reissuilla, enkä suostuisi olemaan ihmisen kanssa joka vaatisi minua olemaan erossa lapsistani koska hän ei halua.
entäs jos ottaisit aikaa ihan vain itsellesi ja antaisit miehen viettää aikaa kaikkien lastensa kanssa?

 

Kerro mulle millä tavalla tämä uusi lapsi tinkii kaikesta kun saa viettää siinä uudessa ydinperheessään 24/7, jossa nyt se isän edellisen liiton lapsi toisinaan käy, kesäsin vaan vähän pidemmän jakson?

Tuossa viestissäni kyllä menin vähän omanapailemaan, erehdyin liiaksi ilmeisesti viittamaan omaan tilanteeseeni. Mutta, kun nyt kysyit...

Jos kaikki vapaat viikonloput ja lomat on rakennettu ja suunniteltu aikaisempien lasten ympärille? Joutuuhan se uusi lapsi tinkimään isänsä kanssa saamastaan ajasta ja huomiosta, jos aina kun isä on vapaalla, myös aikaisemman suhteen lapset ovat isän kanssa.

Ei se että asuu saman katon alla tarkoita sitä että vietetään koko ajan laatuaikaa yhdessä. Työssäkäyvällä ihmisellä on arkisin hyvin vähän vapaa-aikaa ja yöllä yleensä tarvitsee nukkuakin. Tätä tarkoitinkin esim. eräässä aikaisemmassa viestissäni - vaikka lasten äiti onkin lähivanhempi, viettävät lapset loppujen lopuksi enemmän OIKEASTI aikaa isänsä kanssa.
Tässä en yritä nostaa lasten isää mitenkään jalustalle, äitiä vaan kiinnostaa enemmän muut asiat vapaa-ajalla kuin lastensa kanssa oleilu.

Eli tietämättä taustoja ei kannata olettaa että tässä on tietysti kyseessä TAAS sellainen tapaus että isä on kelvoton eikä halua olla lastensa kanssa... Kuten mammat useasti ajattelevat uusperheistä puhuttaessa.

Ja jos nyt ihan raadollisia ollaan, niin joutuuhan se tuleva lapsi tinkimään myös rahallisesti. Elatusavut näistä kahdesta aiemmasta lapsesta ovat kuitenkin aika suuret eikä perheemme ole mikään hyvätuloinen, varsinkin kun olen itse jäänyt äitiyspäivärahalle. Samalla maksetaan lainanlyhennyksiä isommasta asunnosta kuin mitä oikeasti tarvittaisi, vain jotta miehen lapsilla on haluamansa omat huoneet (jota heillä ei esim. äidin luona ole). Ostetaan näille kasvaville lapsille jatkuvasti esim. uusia vaatteita ja kenkiä jotka sitten loppujen lopuksi kantautuvat sinne äidin kotiin, koska äiti laittaa mielummin omaa tukkaa kuin rahaa sopiviin ja ehjiin vaatteisiin.

Ja miehen työttömyyden aikana maksettiin ne elatusavut ja muut menot muuten minun pussista. Että niin ilkeä ja itsekäs äitipuoli täällä. Ja tein sen ihan koska HALUSIN, ja VÄLITÄN näistä lapsista.

Tässä nyt muutama esimerkki.

 

[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";26276614]Ap, onko teillä tilanne sellainen että etälapsi saisi enemmän huomiota kuin yhteinen lapsenne? Mietin sitä miksi tarvitset yhteistä aikaa "oman perheen" kesken, tuleeko se tunne siitä että yhteinen lapsenne jäisi jotenkin paitsioon kun etälapsi on teillä?

Ja minusta tuo ei ole kamala ajatus, jos kaipaa joskus lomaa niinkin ettei etälapset ole paikalla. Minusta se on ihan ymmärrettävää.[/QUOTE]

Hyvä kysymys muuten. Etälapsen tilanne oikeasti harvoin on niin huono, kuin mitä monet ajattelee. Erolapsi saa mielestäni molemmissa kodeissa enemmän huomiota, ihan vain siksi että on erolapsi. Ja tottakai kuuluukin saada, mutta ei tätä pidä tehdä niiden uusien lasten kustannuksella!

 

[QUOTE="äitipuoli";26275358]nosto[/QUOTE]

Mitä tää nosto tarkottaa?

 

Asian vierestä, mutta meillä nyt 6v. on ollut monta päivää etävanhempansa luona (tätä tapahtuu ehkä kerran 2 vuodessa)

Ja olen niiiiin nauttinut tästä ajasta mitä olen saanut viettää "oman perheen kesken". Saanut hemmotella ja antaa kaiken aikansa tuolle meidän "ainokaiselle" 1,5-vuotiaalle.

Ilman että on tarvinnut kuunnella kiukuttelee vaan isoveljeä.

Mutta tätähän en ääneen sano kenellekään

No tuossa nyt ei ole mitään väärää. Kyllä mäkin nautin siitä, että isommat muksut lomailee mummulassa ja mä keskityn nauttimaan kuopuksen seurasta. Ja kaikki lapset on omia ja yhtä rakkaita.

 

Minä haluaisin tehdä kesällä jonkun reissun ilman miehen lasta. Mun mielestä sitä on oikein toivoa. MUTTA tämä ei johdu siitä, että kyseessä ei ole oma lapseni, vaan siksi että yhteiset lapsemme ovat niin pieniä että olisi kiva tehdä jotain pienten lasten juttuja ilman että tarvii ottaa isomman viihtyminen huomioon. Samalla tapaa haluaisin tehdä pienen lomaretken vain miehen lapsen kanssa, että voitaisiin tehdä vain isojen juttuja, eikä tarvisi ottaa pikkusiskoja huomioon.

 

[QUOTE="Vieras";26276700]Tiedän tunteen teinien kanssa. Hotellista jos maksaa, saa olla rauhassa, kotonaan ei koskaan.[/QUOTE]

Ensikesänä jos mahdollista,varataan kahden viikon loma ulkomaille,jonne mennään vain me kaksi.Ainoa mahdollisuus saada olla täysin rauhassa on paeta maasta

 

Jos kaikki vapaat viikonloput ja lomat on rakennettu ja suunniteltu aikaisempien lasten ympärille?

Miksi KAIKKI vapaat viikonloput on rakennettu aikaisempien lasten ympärille?
Eivätkö aikaisemman liiton lapset kuitenkin joka toinen viikonloppu ole äidillään?
Miksi silloin ei voi tehdä mukavia asioita oman perheen kesken.

Joutuuhan se uusi lapsi tinkimään isänsä kanssa saamastaan ajasta ja huomiosta, jos aina kun isä on vapaalla, myös aikaisemman suhteen lapset ovat isän kanssa.

Miten tämä eroaa siitä, että ydinperheessä on useampi lapsi??? Yleensä se vaan on niin, että jos olet perheen toinen/kolmas/neljäs lapsi, niin sitä AIVAN jakamatonta huomiota on vähemmän kuin perheen ainoalla lapsella.

 

Mä en ymmärrä tätä jaottelua, ihan kamalaa jos mustakin on ajateltu noin. Olen siis isälleni ollut etälapsi.
Eli en ymmärrä. Jos ottaa miehen, ottaa myös lapset osaksi elämää. Ainakin toivottavasti.

 

[QUOTE="akka";26276928]Ensikesänä jos mahdollista,varataan kahden viikon loma ulkomaille,jonne mennään vain me kaksi.Ainoa mahdollisuus saada olla täysin rauhassa on paeta maasta [/QUOTE]

Syötte vaikka talven kaurapuuroa niin ei ole ainakaan rahasta kiinni reissuun pääseminen: D