UUSPERHEELLISET! Onko etälapset teillä aina koko etävanhemman loma ajan? Onko aikaa pelkästään yhteisten lasten kanssa?

[QUOTE="Neith";26275609]niiden kaikkien lasten tulisi olla yhtä tärkeitä, asui niiden kanssa tai ei
ja jos ei kykene mieltämään etälapsia perheeksi, osaksi sitä uusperhettä niin ehkä ei kannattaisi sitten jo vanhemmaksi päätyneen kanssa perhettä perustaa[/QUOTE]

Ei millään pahalla, mutta entäs niiden biologisten vanhempien velvollisuudet ja oikeudet? Sun viestin mukaan lapsesi isä ei pidä OMAA biologista lastaan luonaan kesällä kuin viikon, oiskohan aika kohdistaa sitä syyllistämistä isän suuntaan eikä niinkään äitipuolten? Äitipuolellahan ei ole mitään virallista oikeutta vaikuttaa mihinkään tapaamisasioihin yms, vaan hän ottaa vastaan sen mitä annetaan...

 

No mä taas komppaan tulevaa äitiä. Mahtaa olla raskasta kun miehen lapset tulevat pitkäksi aikaa kyläilemään vaikka omassakin elämäntilanteessa uusine vauvoineen olisi työtä ihan riittämiin. Vielä kun miehet tuppaavat vähän olemaan sellaisia, että "no jätetään noi pojat nyt tuolle uudelle vaimolle, kyllä se ne hoitaa siinä samalla".

Kuten viestissäni kirjoitin, niin ihmettelen miksei ISÄ tee mitään omien lastensa kanssa. Eihän se ole äitipuolen tehtävä vaan vanhempien. Siltikin minusta lapsilla on oikeus viettää lomaa isänsä kanssa. Ja tietenkin myös äitinsä kanssa.

 

[QUOTE="Jenis";26275570]Tässä ei ollut kyse kummankaan vanhemman ex-liiton lapsista, vaan yhteisistä. Eli sen perheen lapsista, joka on edelleen kasassa. Onko sulla itselläsi uusperhe, ja jos on, lomailetteko kaikki lomat kaikken lasten kanssa?[/QUOTE]

Ei mulla ei ole uusperhettä. Siksi kai nämä kirjotukset tuntuvatkin niin kamalilta.
Ja kyllä tässä on kyse myös niistä ex-liitonlapsista. Heillä on kaikki oikeus viettää lomaa isänsä kanssa vaikka isällä onkin uusi perhe. Luulisi, että isälle kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita... mutta "sivusta seuranneena" on kyllä totta että usein ne edellisen liiton lapset muuttuvat vähemmän tärkeiksi... Onneksi ei aina niin kuitenkaan.

 

Kuulostaa aika kamalalta. Kukaan ei jaksa lapsia.

Voisihan miehesi tehdä lastensa kanssa jotain (vaikka äiti ei teekään) . Vaikka te saattekin ensimmäisen yhteisen ja sinä ensimmäisen lapsesi niin miehesi vanhemmatkin lapset ovat hänen omia lapsiaan ja tarvitsevat isänsä rakkautta ja huomiota. Ja miten isommat sisarukset tutustuvat uuteen vauvaan jos eivät saa edes viettää aikaa hänen kanssaan teillä?

Onhan se kamalaa kun lasten vanhemmat eroavat, en ole koskaan muuta väittänytkään. Ei se toki lasten vika ole, mutta harvemmin on myöskään uusien äiti- tai isäpuolien.

Uusioperheet eivät välttämättä ole lapsille pelkästään huono juttu - minunkin lapsipuolillani on perinteisen ydinperheen (äiti, isä, kahdet isovanhemmat) sijaan äiti, äitipuoli, isä, isäpuoli, ja yhteensä tämän seurauksena neljät isovanhemmat (puolet oikeasti, puolet varamummoja ja -vaareja). Jokaikiselle ihmiselle tässä kuviossa ovat nämä kaksi lasta rakkaita ja tärkeitä. Jokaiseen voivat lapset hädän hetkellä luottaa.
Lapset ovat vuosia jo saaneet elämäänsä tuplasti "enemmän" kuin tavallinen tylsä ydinperheen lapsi. Ja näiden vuosien jälkeen, jotka on eletty täysin miehen lasten hyvinvointia ajatellen ja heidän ehdoillaan, on aika antaa ihan sama myös omille, yhteisille lapsille.

Ottaen kaiken tämän huomioon, ei kompromissi yhdestä kesälomasta voi tarkoittaa sitä että lapset jätettäisiin jotenkin hunningolle.

 

Niin ja JOS mulla olisi uusperhe, niin toivoisin että lapseni viettäisivät minun loman mun luona. Toki näistä asioista pitäisi neuvotella isän kanssa jos lomat osuvat päällekäin.

 

[QUOTE="Jenis";26275642]Ei millään pahalla, mutta entäs niiden biologisten vanhempien velvollisuudet ja oikeudet? Sun viestin mukaan lapsesi isä ei pidä OMAA biologista lastaan luonaan kesällä kuin viikon, oiskohan aika kohdistaa sitä syyllistämistä isän suuntaan eikä niinkään äitipuolten? Äitipuolellahan ei ole mitään virallista oikeutta vaikuttaa mihinkään tapaamisasioihin yms, vaan hän ottaa vastaan sen mitä annetaan...[/QUOTE]

puhuin myös yleisesti, siis se että jaotellaan entisiin ja nykyisiin lapsiin/perheisiin ja yleensä sen äitipuolen mielestä sen "nykyisen" perheen pitäisi olla paljon tärkeämpi kuin ne etälapset
se että oman lapseni isä ei halua enempää on hänen oma häpeänsä ja siitä joskus maksaa ehkä kalliinkin hinnan.
mutta yleisesti ottaen mun mielestä on todella kieroutunutta että puhutaan tapaamissopimuksen täyttämisestä ja ollaan ylpeitä jos se jopa toisinaan ylitetään ne sovitut päivät, kun itse vanhempana koen että jos joutuisin etävanhemmaksi niin olisin suruissani siitä etten saa nähdä enempää ja pyrkisin kaikin tavoin saamaan sitä aikaa lisää

 

Meillä miehen lapset viettävät meidän neljän viikon kesälomastamme kaksi viikkoa meidän kanssa, toiset kaksi viikkoa sitten äidillään - kesälomat kun ovat molemmissa perheissä vanhemmilla samaan aikaan.

Jos eroaisin miehestäni (meillä 2 yhteistä lasta), haluaisin itse äitinä ehdottomasti viettää koko kesäloman lasteni kanssa.

 

Miehen etälapset on meillä isänsä loma-ajasta noin puolet, osa siitä ovat mummolassa ja mökillä, koska haluan että mies voi antaa aikaa vain noille lapsille. Se on kuitenkin aika harvassa, koska meillä on kaksi yhteistä pikkuista ja minun kolme kouluikäistä ovat meidän kanssamme, eivät tapaa bio-isäänsä lainkaan.

 

hoidan itsekin säännöllisesti etä-lasta eikä minulla ole mitään häntä vastaan. en halua hänestä "eroon". Tämä esittämäni kysymys tuli vain mieleeni kun huomasin kaipaavani lomalla aikaa myös vain miehen ja yhteisten lasten kanssa? ajatus säikäytti minutkin, ja siksi ajattelin kysyä teidän mielipidettä että olenko ihan vinksahtanut kun näin tuumailin... mutta korostan että lapsi on lomalla paljon meidän kanssa ja teemme perheenä kaikenlaista kivaa.

 

Mulla sekois pää jos miehen lapset olis täällä koko miehen loman ajan, no way! Meille vielä muutaman viikon sisällä tulossa ensimmäinen yhteinen (ja ensimmmäinen oma), joten yritän saada miehen lasten vierailut meillä minimiin tänä kesänä jotta saadaan tästä omastakin perheestä nauttia.

Miehen lapset kuitenkin viettävät esim. viikon miehen vanhempien kanssa, ja veikkaan että viikon meillä. Voi olla ettei välttämättä sitäkään, kun ei voida mihinkään tänä kesänä oikein lähteä, ja tylsistyvät ilman kavereitaan täällä jos ei koko ajan ole ohjelmaa. Sitä ei uuden vauvan vanhempana jaksa kukaan, varsinkin kun heillä on toisensa kavereinaan ja ovat jo sen verran isoja että ilman jatkuvaa ohjelmaakin pitää jaksaa olla. Ei äitinsäkään lastensa kanssa ikinä mitään kesäisin tee, hyvä että edes näkee heitä kun kummit, sukulaiset ja kaverit vuorotellen ottavat lapset hoiviinsa.

Normaalit viikonloppuvisiitit tietysti sitten kesälläkin hoidetaan.

Mun mielestä sä olet helv---tin itsekäs. Miehen lapset ovat muutenkin enimmäkseen äidillään, joten kesällä olisi vihdoin aikaa olla miehelläsi lastensa kanssa ja lapsilla isänsä kanssa. Vaan eikös paha äitipuoli astu noituuksineen esteeksi. Ihan oikeasti.... olet itsekäs.

 

Meillä lapset asuvat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Kesälomat pidämme lasten isän kanssa eri aikaan eli omalla 4 viikon lomallani lapset ovat pääasiassa minun kanssani ja isän kanssa seuraavat 4 viikkoa. Toki parin yön tapaamisia on toisen vanhemman luona, etteivät lapset joudu olemaan kummastakaan vanhemmasta liian pitkään erossa. Itselläni ei ole uutta puolisoa, exällä on ja myös yhteinen lapsi uuden vaimonsa kanssa, jolla lapsi myös edellisestä liitostaan.

Olisin kyllä lasteni puolesta todella surullinen, jos heidän isänsä ei haluaisi olla heidän kanssaan kaikkea mahdollista aikaa, niin lomalla kuin arkenakin. Ja menkää nyt itseenne uudet puolisot, jotka erotatte biologisia lapsia vanhemmistaan. Tai älkää ainakaan perustako perheitä lapsellisten kanssa. Ja sitten vielä puhutaan omasta perheestä. Eikö ne ihan kaikki lapset kuulu siihen perheeseen?

 

Tiesin että täällä saa ydinperheiden ja lähimammojen puolelta vain lokaa niskaan jos aikoo oikeasti sanoa mitä on oikeasti mieltä uusperheen "ilkeänä" äitipuolena...

Ihminen, joka lähtee suhteeseen jo lapsellisen ihmisen kanssa, joutuu lähes myymään sielunsa jo heti alkumetreillä. Oman kumppanin lisäksi tulee rakastaa ehdoitta niitä "jonkun muun" lapsia (ja kyllä, niitähän ne loppupeleissä on. Ei ne ole sinun lapsiasi.) sen lisäksi että et ole suhteessa vain miehesi, vaan myös hänen exänsä kanssa. Sinulla on täysi vastuu lapsista, mutta ei mitään oikeuksia. Mahdollisessa riitatilanteessa lasten vanhempien välillä joudut sarjatuleen, ketään ei kiinnosta sinun mielipiteesi. Lastenvalvoja ei pidä sinua minään, vaikka olet lasten elämässä ihan yhtä paljon läsnä kuin etävanhempi. Kiitosta et saa ikinä, anteeksi sinulta ei pyydetä ikinä. Menetät yhtäkkiä ihmisoikeutesi koska "tiesithän mihin ryhdyt".

Näin siis jossain tapauksissa.

Ja sitten oletetaan että kun tähän uusioperheeseen syntyy lapsi, hänen tarpeensa eivät ole ikinä yhtä tärkeät kuin niiden raukkaparkojen, aikaisempien lasten, joilla ei ole edes ehjää perhettä. Miksi tämän uuden lapsen tulee heti alusta saakka joutua tinkimään kaikesta?

 

[QUOTE="vieras";26275822]Mun mielestä sä olet helv---tin itsekäs. Miehen lapset ovat muutenkin enimmäkseen äidillään, joten kesällä olisi vihdoin aikaa olla miehelläsi lastensa kanssa ja lapsilla isänsä kanssa. Vaan eikös paha äitipuoli astu noituuksineen esteeksi. Ihan oikeasti.... olet itsekäs.[/QUOTE]

Näin. Olen itsekäs koska ajattelen pian syntyvän vauvan parasta?
Mitä jos nämä miehen lapset itseasiassa ajallisesti viettävät enemmän aikaa isänsä kanssa kuin äitinsä? Mitä jos esim. kesäisin jo pelkästään viikko isän luona on enemmän kuin loppukesä äidin "luona"?

Ei se että on etävanhempi tarkoita sitä ettei lapset saisi olla etänsä kanssa, eihän? Ja MINÄ olen se paha äitipuoli kun vuosien jälkeen haluan antaa tulevalle yhteiselle lapselle kaiken sen mitä nuo miehenkin lapset ovat aikoinaan saaneet.

 

Huomioikaahan rakkaat mammat myös ensimmäinen viestini. Kerroin siinä että miehen lapset ovat jo sen verran isoja että kaipaavat meillä ollessaan eniten niitä kavereita jotka sattuvat nyt asumaan siellä äidin, ja oman koulun lähellä.

Väkisinkö lapset pitää tänne raahata koko kesäksi jos mielummin viettävät kesän kavereiden kanssa? Onko se sitä OIKEAA vanhemmuutta, lapset pitää pakottaa johonkin ihan vain jotta saataisiin kiilloteltua sitä omaa rinnusta? Mitä itse tekisit esiteininä mielummin, hengaisit kavereiden kanssa vai kuuntelisit vastasyntyneen parkumista ja seuraisit väsyneitä uusia vanhempia valittaen ettei ole mitään tekemistä?

 

Ja sitten oletetaan että kun tähän uusioperheeseen syntyy lapsi, hänen tarpeensa eivät ole ikinä yhtä tärkeät kuin niiden raukkaparkojen, aikaisempien lasten, joilla ei ole edes ehjää perhettä. Miksi tämän uuden lapsen tulee heti alusta saakka joutua tinkimään kaikesta?

Siis kun lapsiperheeseen syntyy uusi vauva kuten teidän tilanteessa, yleensäkin käy näin. Se on sitten sinun mielipiteesi, että se on jotain tinkimistä kaikesta sinun lapsesi osalta. Yhtä hyvin sen voi nähdä niin (kuten useimmat), että lapsesi saa ison lahjan, pari sisarusta. Siinä oppii toki jakamista, mutta saa myös ison ilon, sisarukset, leikkikavereita, sosiaalisia taitoja jne. Hyvä juttu toi on lapsesi kannalta.

Vain sinä olet se, joka asiassa näkee ongelmaa. Eli olet itsekäs ilkeä äitipuoli.

 

[QUOTE="vieras";26275883]Ja menkää nyt itseenne uudet puolisot, jotka erotatte biologisia lapsia vanhemmistaan. Tai älkää ainakaan perustako perheitä lapsellisten kanssa. Ja sitten vielä puhutaan omasta perheestä. Eikö ne ihan kaikki lapset kuulu siihen perheeseen?[/QUOTE]

Kuka uusi puoliso tässä on erottamassa lapsia biologisista vanhemmistaan?! Herranjestas. Ei se äitipuoli nyt mikään Kiinan keisari ole, joka jakaa tapaamisvuoroja mielensä mukaan, huh!

Tällä periaatteella ajateltuna voisi sanoa, että älkää hyvät mammat erotko niistä ensimmäisistä perheistänne vaan pysykää yhdessä, niin ei tarvitse ajatella tällaisia asioita ollenkaan. Äitipuoli (tai isäpuoli) nyt kuitenkin on täysin osaton sitä ensimmäistä perhettä koskevissa asioissa. Ja jos minulle ja miehelleni nyt tulisi ero, olisin aivan yhtä osaton ex-etälastani koskevissa asioissa. Äitipuolen osa ei ole mitenkään ihan älyttömän kiitollinen - pelkkiä velvollisuuksia, vaan ei oikeuksia ollenkaan. Ainakaan tämän palstan mukaan.

 

Huomioikaahan rakkaat mammat myös ensimmäinen viestini. Kerroin siinä että miehen lapset ovat jo sen verran isoja että kaipaavat meillä ollessaan eniten niitä kavereita jotka sattuvat nyt asumaan siellä äidin, ja oman koulun lähellä.

Väkisinkö lapset pitää tänne raahata koko kesäksi jos mielummin viettävät kesän kavereiden kanssa? Onko se sitä OIKEAA vanhemmuutta, lapset pitää pakottaa johonkin ihan vain jotta saataisiin kiilloteltua sitä omaa rinnusta? Mitä itse tekisit esiteininä mielummin, hengaisit kavereiden kanssa vai kuuntelisit vastasyntyneen parkumista ja seuraisit väsyneitä uusia vanhempia valittaen ettei ole mitään tekemistä?

Tämä seikka pitää tietysti ottaa huomioon, kun mietitään, mikä on lapsen edun mukaista. Lapsen ikä, oikeus tavata ja ylläpitää suhteita molempiin vanhempiin, mahdollisuus tutustua ja luoda suhde uuteen (puoli)sisarukseen, olla kavereiden kanssa.

 

Ei mulla ei ole uusperhettä. Siksi kai nämä kirjotukset tuntuvatkin niin kamalilta.
Ja kyllä tässä on kyse myös niistä ex-liitonlapsista. Heillä on kaikki oikeus viettää lomaa isänsä kanssa vaikka isällä onkin uusi perhe. Luulisi, että isälle kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita... mutta "sivusta seuranneena" on kyllä totta että usein ne edellisen liiton lapset muuttuvat vähemmän tärkeiksi... Onneksi ei aina niin kuitenkaan.

Uusperhekuviot on aika monimutkaisia, ja niitä on vaikea kommentoida jos ei ole kokemusta. Tiedän kokemuksesta

Mutta meillä kaikki lapset on yhtä tärkeitä, ja kaikilla tulee olla oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Siinä onkin sumplimista että se toteutuu.

 

[QUOTE="Jenis";26276139]Kuka uusi puoliso tässä on erottamassa lapsia biologisista vanhemmistaan?! Herranjestas. Ei se äitipuoli nyt mikään Kiinan keisari ole, joka jakaa tapaamisvuoroja mielensä mukaan, huh!

Tällä periaatteella ajateltuna voisi sanoa, että älkää hyvät mammat erotko niistä ensimmäisistä perheistänne vaan pysykää yhdessä, niin ei tarvitse ajatella tällaisia asioita ollenkaan. Äitipuoli (tai isäpuoli) nyt kuitenkin on täysin osaton sitä ensimmäistä perhettä koskevissa asioissa. Ja jos minulle ja miehelleni nyt tulisi ero, olisin aivan yhtä osaton ex-etälastani koskevissa asioissa. Äitipuolen osa ei ole mitenkään ihan älyttömän kiitollinen - pelkkiä velvollisuuksia, vaan ei oikeuksia ollenkaan. Ainakaan tämän palstan mukaan.[/QUOTE]

Aamen!

 

[QUOTE="Neith";26275748]
mutta yleisesti ottaen mun mielestä on todella kieroutunutta että puhutaan tapaamissopimuksen täyttämisestä ja ollaan ylpeitä jos se jopa toisinaan ylitetään ne sovitut päivät, kun itse vanhempana koen että jos joutuisin etävanhemmaksi niin olisin suruissani siitä etten saa nähdä enempää ja pyrkisin kaikin tavoin saamaan sitä aikaa lisää[/QUOTE]

Mä en ole etävanhempi, you see. Sinä puhut nyt eronneen äidin näkökulmasta, minä en. Minä puhun sen etälapsen oikeudesta MOLEMPIIN vanhempiin, lomailuun molempien vanhempien kanssa. Keskimäärin loma-aika on heinäkuu, ja jos lapsi lomailee koko heinäkuun etäperheessään, hän ei lomaile lainkaan lähiperheessään. Jossa ois ne kaverit läsnä, ja äiti tietysti. Minusta se on väärin.

En "ylpeile" sillä että lapsi on enemmän meillä kun sopimus edellyttäisi, vaan käytin sitä esimerkkinä siitä, että me joustamme tapaamisajoissa äidin menojen mukaan. Eli aina se etäperhe ei ole se saatanasta seuraava, joka ei toivo kuin etälapsen poislähtemistä että saisi olla rauhassa.

 

Kun on eri-ikäisiä lapsia, olisi helpotus viettää lomia eri kokoonpanoilla. Pienten kanssa menisi leikkipuistoon ja uimarannalle ja isojen kanssa tekisi pidempiä reissuja. Tämä ihan siitä riippumatta, ovatko lapset itsesynnytetyyjä vai ei.

 

Meidän uusperheessä lapsi on varmasti koko loman meillä, kotonaan. Isäpuolensa, eli siis minun uusi mieheni ei varmaan enää edes oleta, että saataisiin viikonloppua kauempaa olla vain kahden kesken.
Meidän uusperhe on käytännöllisesti katsoen ydinperhe. Jos meille joskus yhteisiä lapsia siunaantuu niin en usko, että tuolloinkaan tilanne muuttuu.

Olen kyllä miettinyt miten käy, jos mieheni kanssa joskus yhteisen lapsen saamme... Toivookohan mieheni tuolloin aikaa vain biologisena perheenä... Vaikea kyllä kuvitella. Uusi mieheni on käytännöllisesti katsoen poikani isä. Bioisä on semmonen "juhlaisi" eli sillon kun harvoin isin luo pääsee niin se on lapselle yhtä juhlaa.

 

[QUOTE="vieras";26276136]Siis kun lapsiperheeseen syntyy uusi vauva kuten teidän tilanteessa, yleensäkin käy näin. Se on sitten sinun mielipiteesi, että se on jotain tinkimistä kaikesta sinun lapsesi osalta. Yhtä hyvin sen voi nähdä niin (kuten useimmat), että lapsesi saa ison lahjan, pari sisarusta. Siinä oppii toki jakamista, mutta saa myös ison ilon, sisarukset, leikkikavereita, sosiaalisia taitoja jne. Hyvä juttu toi on lapsesi kannalta.

Vain sinä olet se, joka asiassa näkee ongelmaa. Eli olet itsekäs ilkeä äitipuoli.[/QUOTE]

Se on hassua, että kun vuosia on seisonut lapsettomana ihmisenä vaikka päällään antaen miehen lapsille kaiken aikansa ja energiansa saaden pelkkää p*skaa niskaansa enkelimäiseltä OIKEALTA äidiltä, tinkien kaikesta ja antaen kaikkensa usein jopa sen parisuhteen kustannuksella, onkin yhtäkkiä itsekäs ilkeä äitipuoli joka haluaa erottaa lapset isästään. Ja VAIN jonkun uuden lapsen takia joka ei tietystikään ikinä voi olla yhtä tärkeä kuin ne ensimmäiset lapset.

En kai ole kieltämässä tulevalta lapseltani sisarussuhteita? En ole kieltämässä näitä vanhempia lapsia tapaamasta uutta sisarustaan? Ei se siitä yhdestä kesälomasta varmaan ole kiinni?

 

Taas yksi esimerkki siitä, miten toimimattomia monet uusperheet ovat. Ja siitä kärsivät kaikki, eniten tietysti ne lapset, jotka ovat aikuisten välisiin kuvioihin täysin syyttömiä.

 

Meillä on 3 lasta yksi lapsi minun aiemmasta liitostani, ja yhteistä. Omani lomailee kesäisin isänsä luona 3 viikkoa, mikäli meidän lomamme eivät osu samaa aikaan. Lisäksi silloin kun en ole lomalla saa olla isänsä luona ihan kuinka pitkiä viikonloppuja vaan.

Mutta kun meillä on loma, me lomailemme yhdessä, perheen kesken yhteistä lomaa meillä on vain 2 viikkoa, ja sinä aikana lomailemme yhdessä. Lisäksi ei tulisi mieleenikään lähteä esim. mihinkään reissuun ilman esikoista. Päiväseltään voimme jossain pienen porukan kanssa käydä, mutta esim. kylpylään mennään aina kaikki yhdessä.

Me siis vuorottelemme lomamme miehen kanssa, ja yhteistä lomaa on tuo 2 viikkoa, minä olen lasten kanssa lisäksi 2 viikkoa, ja silloin meillä on tapana tehdä päiväretkiä, esim. Suomenlinnaan, Korkeasaareen jne.