mies haluaa pitää lapsen, minä en, kumman sana painaa enemmän?

Tässä asiassa ei oikein voi kompromissia tehdä: ei voi sekä synnyttää lasta, että olla synnyttämättä sitä.

Tottakai asiasta pitäisi ensisijaisesti sopia yhdessä. Mutta jos toinen sanoo ei ja toinen kyllä, niin nainen on se, jonka sana painaa viime kädessä. Koska kyse on naisen kropasta: nainen on raskaana, ei mies.

Näin. Kuten kirjoitit, ei tässä oikeen voi olla tasa-arvoinen koska se kuitenkin on vain nainen joka sen lapsen kantaa, synnyttää jne.

Ja joku jo ehti vinkua että ai miehen voi pakottaa isäksi. Kun edelleenkään ketään ei pakoteta harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä joten mies joka ei halua isäksi voi käyttää sitä ehkäisyä

 

nytkin on todella rankkaa, mies kylvää, äestää, ajaa paskaa lypsää jne. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä. Ja mä oon koko ajan yksin näiden kanssa täällä, poden väsymystä, oksennan pari kertaa tunnissa. Mä oon todella surullinen tästä. Mulla ei voimat riitä enää neljänteen lapseen. Ei ainakaan nyt.

 

Tottakai sä päätät! Niasen valinta. Itse tulin raskaaksi varatulle, ja mies yritti viimeiseen asti kääntää mun päätä aborttiin. Mutta en todellakaan suostunut. Se ei ollut mulle edes vaihtoehto!

 

Mua kyl ihan oikeesti oksettaa tämmöset.. Ainoo varma ehkäsy on olla harrastamatta seksiä ollenkaan. Kaikissa ehkäisymuodoissa on aina se pienenpieni riski, ja siks nyt sit pitää laps "tappaa". Eikä kaikkein vähiten miehen sydämestä; Siellä se lapsi tuntuu kuitenkin olevan. Mieti miehesi kannalta, miltä susta tuntuis jos itse haluaisit sen lapsen, ja mies vain abortoisi sen "omine lupineen"..

 

Kumpi teistä sen synnyttäisi, kysyhän sitä.

 

[QUOTE="vieras";26272209]Ja nainen myös elää päätöksensä kanssa! Jos nyt itkee sitä ei ehkä jaksa, ja mies lähtee; koska hänen yli on kävelty, niin lopputulos sama, ellei pahempi[/QUOTE]

Totta hitossa nainen elää päätöksensä kanssa. Päätti miten tahansa.

Mutta pointti on se, että nainen päättää.

 

[QUOTE="vieras";26272209]Ja nainen myös elää päätöksensä kanssa! Jos nyt itkee sitä ei ehkä jaksa, ja mies lähtee; koska hänen yli on kävelty, niin lopputulos sama, ellei pahempi[/QUOTE]

Nainen on aina ja joka tapauksessa se, joka joutuu elämään päätöksensä kanssa. Siksi naisen velvollisuus on kuunnella ennen kaikkea itseään.

Mitä, jos nainen päättää pitää lapsen, jota ei halua, ja mies lähtee siitä huolimatta kävelemään?

 

Kumpi teistä sen synnyttäisi, kysyhän sitä.

Käsittääkseni tässä ei ole kyse kuitenkaan synnyttämisestä.. Minusta lapsi on aina isänkin, vaikkei voi olla synnyttäjä. Kannattaisi yrittää aatella asioita miehen kannalta; Monia saattaa harmittaa ettei voi olla koskaan samalla viivalla näissä asioissa.

 

Mun mielestä, vähän asiasta poiketen (vain vähän!) olisi hienoa, jos mies voisi kieltäytyä elatusvelvollisuudesta jos nainen päättää pitää lapsen jota mies ei halua..

Kohti tasa-arvoa?

 

Mua kyl ihan oikeesti oksettaa tämmöset.. Ainoo varma ehkäsy on olla harrastamatta seksiä ollenkaan. Kaikissa ehkäisymuodoissa on aina se pienenpieni riski, ja siks nyt sit pitää laps "tappaa". Eikä kaikkein vähiten miehen sydämestä; Siellä se lapsi tuntuu kuitenkin olevan. Mieti miehesi kannalta, miltä susta tuntuis jos itse haluaisit sen lapsen, ja mies vain abortoisi sen "omine lupineen"..

Jep, mitäpä sitä ajattelemaan ukkoja. Ne on oikeastaan aika turhia, ja niitähän voi halutessaan myös kusettaa, jättämällä ehkäisy salaa pois, ja valehdella että ehkäsy petti. Naisen päätös!

 

Mun mielestä, vähän asiasta poiketen (vain vähän!) olisi hienoa, jos mies voisi kieltäytyä elatusvelvollisuudesta jos nainen päättää pitää lapsen jota mies ei halua..

Kohti tasa-arvoa?

En tajua tätä tasa-arvojuttua näissä asioissa. On naaras, on uros. Ne eivät koskaan voi olla täysin samalla viivalla lisääntymisasioissa.

Elatusvelvollisuus on rahaa. Ei biologiaa. Ihan eri asia mun mielestä.

 

Tottakai sä päätät! Niasen valinta. Itse tulin raskaaksi varatulle, ja mies yritti viimeiseen asti kääntää mun päätä aborttiin. Mutta en todellakaan suostunut. Se ei ollut mulle edes vaihtoehto!

Ja huolehdin muuten siitäkin että isyys tunnistetaan, ja isä maksaa elarit. Voihan olla että isän tunteet nouseekin pintaan

 

Mun mielestä, vähän asiasta poiketen (vain vähän!) olisi hienoa, jos mies voisi kieltäytyä elatusvelvollisuudesta jos nainen päättää pitää lapsen jota mies ei halua..

Kohti tasa-arvoa?

Ei se minusta teoriassa olisi ollenkaan huono ajatus, mikäli mies samalla luopuisi pysyvästi kaikista isyyteen liittyvistä oikeuksista. Käytännössä tämä kuitenkin merkitsisi yhteiskunnalle entistä enemmän vastuuta yhä useampien lasten elatuksesta, mitä pidän vähän huonona juttuna.

 

En tajua tätä tasa-arvojuttua näissä asioissa. On naaras, on uros. Ne eivät koskaan voi olla täysin samalla viivalla lisääntymisasioissa.

Elatusvelvollisuus on rahaa. Ei biologiaa. Ihan eri asia mun mielestä.

Entäpä lesbojen kohdalla?

 

Ja huolehdin muuten siitäkin että isyys tunnistetaan, ja isä maksaa elarit. Voihan olla että isän tunteet nouseekin pintaan

Onhan se lapsen oikeus. Tietää, kuka on isä. Omistaa isä edes paperilla. Ja elaritkin on nimenomaan lapsen parhaaksi.

 

Amerikan mallia tähänkin;:_Siellä voidaan oikeuden päätöksellä evätä vanhemmuus

 

[QUOTE="öö";26272375]Entäpä lesbojen kohdalla?[/QUOTE]
Mitä lesboista? Ne on naisia molemmat. Biologisesti siis samalla viivalla. Kuten myös homoparin molemmat osapuolet on. Siinä sitä tasa-arvoa

 

Mitä lesboista? Ne on naisia molemmat. Biologisesti siis samalla viivalla. Kuten myös homoparin molemmat osapuolet on. Siinä sitä tasa-arvoa

Jos toinen haluaa lapsen, ja toinen ei. Toinen hankkiutuu salaa raskaaksi, ja toinen ei edelleenkään halua lasta. Puhuit aikaisemmin uroista ja naaraista. Kuinkas tässä`?

 

[QUOTE="öö";26272412]Jos toinen haluaa lapsen, ja toinen ei. Toinen hankkiutuu salaa raskaaksi, ja toinen ei edelleenkään halua lasta. Puhuit aikaisemmin uroista ja naaraista. Kuinkas tässä`?[/QUOTE]

Kai tiät ettei samaa sukupuolta olevat voi saaha yhessä biologisia lapsia. Se lapsi on vain toisen, ja jonku muun joka sitä on ollu tekemässä :xmas:

 

[QUOTE="öö";26272412]Jos toinen haluaa lapsen, ja toinen ei. Toinen hankkiutuu salaa raskaaksi, ja toinen ei edelleenkään halua lasta. Puhuit aikaisemmin uroista ja naaraista. Kuinkas tässä`?[/QUOTE]
En tajua mihin tämä liittyy.

Mutta tuossa tapauksessakin tottakai se, joka on raskaana, päättää. Oikeus päättää omasta kehostaan pätee tietty ihan lesboparienkin kohdalla. Ja suhteen toinen osapuoli voi äänestää sitten jaloillaan, ihan kuten nais- ja miesparienkin tapauksessa.

 

Mutta hei...entä siamilaiset kaksoset joilla on yhteinen alakroppa? Tulee raskaaksi, toinen ei halua, toinen haluaa. Mitäs sitte? :xmas:

 

En tajua tätä tasa-arvojuttua näissä asioissa. On naaras, on uros. Ne eivät koskaan voi olla täysin samalla viivalla lisääntymisasioissa.

Elatusvelvollisuus on rahaa. Ei biologiaa. Ihan eri asia mun mielestä.

Mä anatolia tarkotin, että miks miehen pitää olla velvollinen elättämään lasta, jota ei ole halunnut? Siis jos ehkäsy/luulo ehkäsystä ollut ja ei halua mutta nainen haluaa. Silloin jos nainen kerta päättää miehestä välittämättä, pitäis JOKU oikeus olla miehelläkin!

Ja elatus nimenomaan rahaa. VAIN rahaa.

 

Kauheeta.. en ees viittinyt lukea kuin ekan sivun kommentit. Teidän mielestä siis isällä ei ole mitään oikeutta omaan lapseensa? Ihan hirveetä tommonen "Naisen kroppa, nainen päättää" meininki. Se on ihan yhtä paljon myös miehesi lapsi. Miksette tee niinkuin joku tuolla ehdotti, että sinä lähdet töihin ja mies jää lasten kanssa kotiin? Oksettavaa, kun riistetään isältä oikeus omaan lapseensa.

 

Mä anatolia tarkotin, että miks miehen pitää olla velvollinen elättämään lasta, jota ei ole halunnut? Siis jos ehkäsy/luulo ehkäsystä ollut ja ei halua mutta nainen haluaa. Silloin jos nainen kerta päättää miehestä välittämättä, pitäis JOKU oikeus olla miehelläkin!

Ja elatus nimenomaan rahaa. VAIN rahaa.

Siksi, kun on lapsen alulle pannut. Aikaansaannoksistaan pitää ottaa vastuu, edes taloudellinen.

Millään muulla tavallahan miehen ei ole pakko isäksi ryhtyä.

Samaan tapaan nainenkin on velvollinen elättämään lasta, jota ei ole halunnut, jos synnyttää lapsen ja antaa sen miehen kasvatettavaksi (miehen, joka halusi vauvan).

 

Kuten jo todettu tasa-arvoon näissä ei päästä. Nainen päättää kropastaan ja luonnollisesti elää päätöksensä kanssa kärsien mahdolliset seuraukset.

Asiallinen keskustelu ei olisi pahasta. Ap voisi ymmärtää miehen kielteistä kantaa aborttiin (onko siinä jotain erityistä taustalla?) ja mies ap:n tilanteen ja rajalliset voimavarat. Meillä jos kävisi noin että itse kokisin vahinkoraskaudessa etten jaksaisi mutta mies olisi vauvan pitämisen kannalla, hän saisi myös esitellä keinoja joilla hän edesauttaisi jaksamistani, miten hänellä olisi mahdollisuus tulla vastaan (lyhentää työaikaa, luopua/vähentää harrastuksia, jäädä koti-isäksi jne). Päätöksen tekisin nuo huomioiden.

Mutta ap:n tilanne kuulostaa rankalta ja jos hän itse väsymyksensä lisäksi suhtautuu noin kielteisesti vauvaan eikä miehellä ole mahdollisuutta osallistua arjen pyöritykseen niin...