"ninni"
Oijjoij. Autuasta ser on elellä ideaalimaailmassa. Toivottavasti todellisuus ei romahda niskaan liian suurina annoksina.
Armaat Akaatti ja Tuulipuku, aivan varmasti on mahdollista, että lapsiperhekin matkustaa Chileen. Mutta vaatii se aikalailla rahaa, järjestelyä, tahtoa, sinnikkyyttä jne jne. Mitä ihmeellistä siinä nyt on, että Diandran perhettä ei ole asia tarpeeksi kiinnostanut/ se ei ole ollut mahdollista / mikä lie onkaan syynä? Mitä se meille muille edes kuuluu?
Ja noihin etukäteislaskelmiinne: niihin sisältyy hurjasti JOSsitteluja. Jos lapsi on terve ja kaikki menee hyvin, jos teillä on työpaikat ja kohtuuhintaiset asunnot, jos palkka on ok, jos lomia on yhtäaikaa jos jos ja jos. On aika monta jos-tilannetta, jossa raha-asiat tai vaikkapa elämän asioiden tärkeysjärjestys kääntyvät yllättäen ihan toisinpäin.
Ja vaikka JOKU perhe onnistuiskin Chileen matkustamaan, niin on monta perhettä, joilla ei siihen ole varaa tai muuta mahdollisuutta. Kuten joskus aiemmin sanoinkin, oma isäni oli hyväpalkkaisessa duunissa, mutta meillä ei ollut varaa matkustaa ikinä minnekään. Meitä on neljä lasta (no, nykyään siis aikuista). Ja ei, ei kuule shoppailtu, en saanut uusia leluja, ei tilattu lehtiä, vaatteet, polkupyörät, sukset, luistimet sun muut perin aina isommilta sisaruksiltani. Syötiin kotona perusruokaa, ei käyty ravintoloissa, ei teattereissa ja hädin tuskin elokuvissakaan. Silti ei ollut varaa lähteä edes Ruotsiin.
Armaat Akaatti ja Tuulipuku, aivan varmasti on mahdollista, että lapsiperhekin matkustaa Chileen. Mutta vaatii se aikalailla rahaa, järjestelyä, tahtoa, sinnikkyyttä jne jne. Mitä ihmeellistä siinä nyt on, että Diandran perhettä ei ole asia tarpeeksi kiinnostanut/ se ei ole ollut mahdollista / mikä lie onkaan syynä? Mitä se meille muille edes kuuluu?
Ja noihin etukäteislaskelmiinne: niihin sisältyy hurjasti JOSsitteluja. Jos lapsi on terve ja kaikki menee hyvin, jos teillä on työpaikat ja kohtuuhintaiset asunnot, jos palkka on ok, jos lomia on yhtäaikaa jos jos ja jos. On aika monta jos-tilannetta, jossa raha-asiat tai vaikkapa elämän asioiden tärkeysjärjestys kääntyvät yllättäen ihan toisinpäin.
Ja vaikka JOKU perhe onnistuiskin Chileen matkustamaan, niin on monta perhettä, joilla ei siihen ole varaa tai muuta mahdollisuutta. Kuten joskus aiemmin sanoinkin, oma isäni oli hyväpalkkaisessa duunissa, mutta meillä ei ollut varaa matkustaa ikinä minnekään. Meitä on neljä lasta (no, nykyään siis aikuista). Ja ei, ei kuule shoppailtu, en saanut uusia leluja, ei tilattu lehtiä, vaatteet, polkupyörät, sukset, luistimet sun muut perin aina isommilta sisaruksiltani. Syötiin kotona perusruokaa, ei käyty ravintoloissa, ei teattereissa ja hädin tuskin elokuvissakaan. Silti ei ollut varaa lähteä edes Ruotsiin.