Vähävaraiset ja muutkin... Ajatteletteko koskaan

[Pirjo-Irmeli]

Esim. jos tiellä on rahat oikeen tiukilla, niin kiinitättekö huomiota/ajatteletteko koskaan niinkin arkisia asioita, kuten työkaverilla on vaikkapa varaa meikata joka päivä? Jos joudutte itse siitä tinkimään. Tai mietittekö, miten jollakin on varaa käydä niin usein ostamassa uusia vaatteita?
Onko jotain tiettyjä tilanteita tai asioita, joissa erityisesti ajattelette, että joillakin on varaa johonkin..

Te keskituloiset ja varakkaat. Onko teillä jotain tilannetta ollut joskus, jossa olette ihmetelleet, miten jollakin on varaa tehdä/ostaa/näyttää joltakin? Millainen tilanne oli?

 

["Vieras"]

Opiskeluaikana varmaankin. Toisilla opiskelijoilla oli aina uusia vaatteita ja ties kuinka monet takit ja kengät per kausi yms. Sen ohella asuttiin kivoissa kämpissä, käytiin baareissa paljon, usein syömässä ulkona ja vielä ulkomaillakin vuosittin.

 

[susus90]

Täällä ainaki elellään sen mukaan mitä rahaa on ja jos on tiukempaa niin supistetaan nyöriä jostain, mutta ruoasta ei tietenkään. Ajellaan vaikka vähemmän autolla ja ostetaan vähemmä herkkuja ja muuta ylimäärästä. Pottua täytyy aina saada!

 

["vieras"]

Täällä vähävarainen. Olemme siis molemmat opiskelijoita. Kyllä niitä tilanteita tulee ihan päivittäin. Mulla ei ole varaa mennä kahvioon ostamaan pullaa. Mulla ei ole varaa (eikä kyllä aikaakaan) lähteä koulukavereiden kanssa viihteelle. Ihan ruokakaupassakin kyllä joskus aikani kuluksi jonottaessa katselen muiden ostoksia ja eron huomaa miettimättäkin. Meillä halpaa perusjuttua ja monilla muilla kaikenlaista luksusta.
Aiemmin piti usein muistuttaa kun sukulaiset pyysi esim. kanssaan Linnanmäelle, että hei, ei me voida lähteä noin vaan, meillä ei oikeasti ole rahaa. Tai pyysivät johonkin yhteislahjaan mukaan yms. Nyt nekin on jo tottuneet meidän köyhäilyyn. Meillä syödään eväitä/tehdään lahjat itse jne.

Hyvin on oppinut sääteliääksi. Joululahjoiksi aikuisille itse omista poimimista marjoista tehtyjä hilloja (kun säästää esim. punajuuripurkit, niistä saa hyviä hillopurkkeja), leivottuja kakkuja, kudotut villasukat yms. on kivoja ja tulee käyttöön. Lapsille sitten alelaarin tuotteita ja niitä itse kudottuja villasukkia yms. myös. Mulla kävi onni kun sain anopilta ilmaiseksi ison läjän lankoja, kun sen käsi ei kestä kutomista.

Kun käy lenkillä, niin itsellä on ikivanhat verkkarit ja kulahtanut t-paita, vastaantulevilla huippuhienot uudet teknisen näköiset vaatteet yms. Päiväkodin pihalla meidän lapsella kirppikseltä edukkaasti ostetut ulkovaatteet, joillain hienoja uutuuksia hyvillä ominaisuuksilla. Meidän lapsilla ei ole mitään hulppeita synttäreitä Hoplopeissa, vaan kotona ja itse tehty kakkuja itse tehdyt popkornit, mehua ja ihan normaali Säästöpörssistä ostettu pöytäliina pöydällä. Ei mitään lähtöpussukoita. Kivaa on silti ollut!

Kyllä niitä eroja huomaa ihan jatkuvasti. Toisaalta, olen alkanut pitää monia rahanmenoja ihan höpönppöönä ja turhana. Kun joutuu elämään tiukasti, huomaa, että ei sitä oikeasti paljoa tarvitse.

 

[Pienituloinen]

Esim. jos tiellä on rahat oikeen tiukilla, niin kiinitättekö huomiota/ajatteletteko koskaan niinkin arkisia asioita, kuten työkaverilla on vaikkapa varaa meikata joka päivä? Jos joudutte itse siitä tinkimään. Tai mietittekö, miten jollakin on varaa käydä niin usein ostamassa uusia vaatteita?
Onko jotain tiettyjä tilanteita tai asioita, joissa erityisesti ajattelette, että joillakin on varaa johonkin..

Te keskituloiset ja varakkaat. Onko teillä jotain tilannetta ollut joskus, jossa olette ihmetelleet, miten jollakin on varaa tehdä/ostaa/näyttää joltakin? Millainen tilanne oli?

Hmm, en kyllä muista koskaan ajatelleeni tuollaista. En kai kiinnitä niin kauheasti huomiota siihen, miten usein tai paljon muut ostavat jotain - ja jos kiinnitän ja JOS ajattelen siitä jotain, saatan ajatella vaan, että nuo samat rytkyt saisi paljon halvemmalla kirpputorilta. Koska aika usein ne "hyvätuloiset" kuitenkin valittavat, ettei rahat riitä vaikka matkusteluun tms. Itse en oikein edes kaipaa mitään shoppailua, koska esim. vaatteita löydän helpommin ja enemmän (ja halvemmalla) kirpputorilta. Ja meikkaamista tai muuta vastaavaa en kyllä ole joutunut vähentämään säästösyistä. Moni käyttää ulkonäköönsä enemmän rahaa kuin minä, mutta ei silti ole sen takia yhtään paremman näköinen kuin mitä itse. Minulla on oma tyylini, löydän helposti hienoja vaatteita kirpputoreilta. Vaikka minulla olisi paljon rahaa, näyttäisin silti ihan samalta kuin nyt, käyttäisin samanlaisia vaatteita, jne

Ainoa, mitä tekisin enemmän, on matkustaminen. Mutta en silti koskaan ihmettele, miten jollain on varaa matkustaa paljon enemmän. Onhan se itsestäänselvää: on varaa, koska on enemmän rahaa. Hassua silti, että monella ei riitä rahat edes siihen vähäiseen reissaamiseen, mitä itse teen - vaikka heillä olisi paljon isommat tulot.

 

["vieras"]

Me ollaan molemmat pienipalkkaisessa työssä. Ajelen vanhalla rotiskolla ja käytän kirpparilta ostettuja tai muuten halpoja vaatteita. Välillä ihmettelen, että miten ihmeessä meillä töissä olevilla opiskelijoilla on hienommat autot kuin minulla, kalliita vaatteita (minäkin tahtoisin Converset, mutta kuljen Citymarketin tennareissa) ja sitten ne vielä reissaavatkin. Ehkä vanhemmat avustavat runsaskätisesti?

 

[Keittiönoita]

Ei ole ollut sellaista tilannetta. Ainoa, jonka raha-asioista olen riittävän hyvin perillä, olen minä itse. En tiedä sukulaisteni, ystävieni tai työkavereideni - tai heidän puolisoidensa - palkkoja, en tiedä heidän sijoituksistaan, perinnöistään, kenovoitoistaan tai muustakaan varallisuudesta mitään, joten en voi myöskään ihmetellä, miten jollain on varaa johonkin.

*muoks* En tiedä edes sitä, paljonko tuo kuopus saa isältään rahaa.